Onko ortodoksisuudessa kärsimyksellä aivan oma merkityksensä? Olen lukenut Dostojevskiä ja Tito Collianderia viime aikoina ja miettinyt tätä.
kärsimyksen
merkitys oertodoksisuudessa
3276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
korjaus tuli perässä. Anteeksi.
Jos kirjailija kirjoittaa vaikeista ajoista, vallankumouksesta, sota-ajoista, hänen muistoissaan on varmasti paljon kärsimystä nälästä lähtien. Tämä näkyy Tito Collianderin tuotannossa, mutta on hänellä kauniitakin muistoja, onnea ja hyvyyttä.
Esittämäsi tapaisiin kysymyksiin ei ole helppo vastata, sillä ortodoksisuus ei ole koskaan joko tai jotain mustavalkoisesti. Surussakin voi olla häivähdys myönteisyyttä, jopa iloa ja kiitollisuutta. Jos joku kertoo kärsimyksestä ja löytää sille merkitystä myös ihmisenä kasvamisessa, se ei tarkoita, etteikö onnellisuudellakin voisi olla suuri merkitys. Kärsimys ei sulje pois hyviä asioita, vaan tilanteen mukaan molempia korostetaan. Jos elät hyväntahtoisesti, kohtelet lähimmäisiäsi hyvin ja kunnioittaen, tuskin silloin ainakaan mitään suurempia syntejä teet.
Nunna Kristodulin kirjassa "Rukouksen valaisema tie" käsitellään tätä(kin) aihetta mielestäni kauniisti.