Eräällä ystävälläni on kaksisuuntainen ja näyttää ettei lääkkeet estä mielialanvaihtelua kovin hyvin. Ilman lääkkeitä tilanne olisi vielä paljon pahempi mutta ei nytkään kovin hyvin mene, ylikierroksilla tuntuu käyvän jatkuvaan. Lääkkeensä hän kyllä syö kerta sairaalassakin on. Voiko käydä ettei mikään lääke tehoa? Annokset ovat nyt jo melko kovat ja monta eri lääkettä vieläpä. Lääkkeitä on vaihdettu ties kuinka monesti, mutta sama meno jatkuu. Ensin monta kuukautta ettei mieti muuta kuin itsemurhaa ja sitten keinahtaa taas manian puolelle. Maniassa tulee alkoholi kuvioihin, sitten unohtuu lääkkeet ja seuraa raju masennus. Mitähän tässä osaisi tehdä :o
Jos kakssuuntasta ei saada lääkkeillä kuriin
Malice
131434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
paljoa tehdä,muuta kun olla tukena.Nyt sairaalassa kokeillaanlääkitystä,ja toivottavasti löytyy oikeat lääkkeet.Minäkin söin eri lääkkeitä vuosia,ennenkuin sain Liton jolla sairaus pysyt aloillaan,ja mieli tasaisena.Toivottavasti ystäväsikin saa sopivan lääkityksen,mutta ryyppääminen hänen on jätettävä kokonaan.
Mullakin on ystävä tai oikeastaan kaksi, jotka sairastavat tätä tautia, oli lohdullista lukea, että mielialasi on pysynyt tasaisena.
Olen huolissani näistä ystävistäni, ja pelkään, etteivät he toivu koskaan, pitkään on jo toinen heistä sairastanut, ja toinen lyhyemmän ajan.
Ovat molemmat sairaalassa nyt.
Toinen heistä oli alkoholin ongelma käyttäjä, mutta nyt kuivilla jo vuosia.
Alko pitää todellakin jättää, se ei tämän sairauden kanssa sovi, ketjun alottajalle myös sanon, niinkuin edellinenkin kirjoittaja.
Selviytymistarinoita tiedätkö muita, kuin omasi, olisi niin kiva kuulla.
Kaksisuuntainenhan ei koskaan parane, mutta oikean ja kohdallaan olevan lääkityksen kanssa voi elää jopa suht koht normaalia elämää.
Täytyy tässä kertoa oma kokemukseni asiaan.
Minua hoidettiin 2 vuotta kaksisuuntaisena. Mitkään lääkkeet ei tuntuneet tehoavan, ja ryyppäilin ja sekoilin kun mikäkin. Elämältä katosi pohja kokonaan ja olin sairaalassa im-yritysten takia jatkuvasti. Välillä olin syvässä masennuksessa, välillä touhukas ja hypomaaninen.
Lääkitystä vaihdettiin lukemattomat kerrat ja mikään ei auttanut.
Nyt, kaksi vuotta diagnoosin saannin jälkeen, sain pari kuukautta sitten uuden diagnoosin. Lääkäri totesi ettei minulla ole kaksisuuntaista, koska lääkitys ei auttanut missään vaiheessa. Kaksisuuntaisen diagnoosi otettiin pois, ja todettiin että minulla on "vain" epävakaapersoonallisuus (rajatila) joka mulla on diagnoosina ollut kaksisuuntaisuuden rinnalla.
Tieto oli helpottava, vaikken heti sitä uskonutkaan. Nyt alan olla aikalailla samaa mieltä. Nyt kuitenkin elämä tasoittunut ja käyn nykyään päivittäin kuntoutustyössä ja mielikin on parempi ja sekoilut vähentynyt ... Tavallaan opin vasta pahimman kautta. Viime marraskuussa olin taas ties kuinka monennen kerran sairaalassa letkuissa itsemurhayrityksen takia, ja silloin vasta tajusin että elämä ei voi jatkua näin. Työhönvalmennuskurssi pelasti minut. (alkoi siis tammikuussa)
Että voihan olla, että hällä ei ko. diagnoosia edes ole? Kaksisuuntaisen 2.tyyppi on todella lähellä rajatilapersoonallisuutta. Näin lääkärini mulle kertoi.
vaihdellut. Välillä tulee rajatila ja välillä bipolaari, riippuu lääkäristä. Itselläni ei ole kait sitten selvää bipolaaria tai rajatilaa.
Jossain vaiheessa mulla oli bipolaari lääkkeet ja kävin rajatiloille tarkoitetussa ryhmäterapiassa. Nykyään on bipolaarilääkkeet ja menee ihan hyvin, jos muistan ottaa lääkkeeni.
Jos unohdan ottaa Lamictalia parin päivän ajan niin tulee hypomania. Muissa lääkkeiss (lito ja sitalopraami) ei noi unohdukset haittaa.
Ensin vaikuttaa että lääke auttaa mutta sitten se ei taas autakkaan. Annoksia nostetaan ja lasketaan ja lääkkeitä vaihdetaan. Pelottaa että hän päättääkin lähteä sieltä hoitopaikasta ja tappaa itsensä. Tällä hetkellä ei itsemurha-ajatuksia ole, mutta niitä kyllä tulee jos lähtee radalle ja jättää lääkkeet syömättä. Että toinen onkin sellainen hulttio, mutta niin rakastettava sellainen :)
Hyvä että sinulla menee paremmin, toivottavasti menee jatkossakin ;) Kiitos kirjoituksestasi ja hyvää kesää!
Akuuttiohjelmassakin oli vuosi sitten jo esillä se, että Suomessa mielenterveyspotilaat ovat heitteillä eivät hoidossa.
Itse sairastan 2-suuntaista mielialahäiriötä, jonka ärhäkkyyden vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Työni olen aina hoitanut erittäin hyvin, olin työhullu.
Kun päätös eläkkeestä tuli, niin putosin pois MTT:n psykiatrin hoidosta. Syynä oli se, että MTT:n toinen psykiatri lähti jatkokoulutukseen ja ajat piti varata minua hullummille.
Miksi tilalle ei palkattu toista psykiatria? Kai niitäkin voi ostaa keikkalääkäreiksi, vaikka keikkalääkäri toiminta tuottaakin ala-arvoisia hoitotuloksia. Mutta olis ollut edes jotain apua tarjolla.
Nyt olen taas ilmeisesti sekamuotoisessa tilassa enkä pääse MTT:n psykiatrille eikä edes sairaahoitaja soita, vaikka olen jättänyt soittopyynnön eilen.
Miksi meitä mielenterveyssairauksista kärsiviä kohdellaan kuin jätettä? Miedät heitetään kadulla ja lakaistaan piiloon kärsimään sairaudestamme. Lääkkeitä minulla on kokeiltu useita. Nytkin niitä on kolme-viisi tarpeesta riippuen.
2-suuntaisuus aiheuttaa hirveästi inhimillistä kärsimystä läheisille. Miksi meitä ei auteta, kun tarvitsemme apua?
Olen yksin kotona ja haudon itsemurhaa, kun olo on ajottain niin tuskainen!
Eilisestä selvisin vetämällä pään jumiin Xanorilla.
Kun ei apu kelpaa ,ja kuitenkin omainen näkee ettei kaikki ole hyvin...
Siitä seuraa taas sairaalakierre josta ei tämä "ns. potilas" tykkää. Taas ala alusta kaikki hoidot ja muut asioiden sopiminen ,Rankkaa on ,mutta kuitenkin hätä ja huoli rakkaasta lähimmäisestä:(
Mulle kyllä apu kelpaa, kunhan sitä vaan saisi.
Kaksisuuntainen on vaikea sairaus, eikä vain potilaalle itselleen vaan myös hoitaa, sillä lääkehoidon tarkoituksena on saada mielialan vaihteluita tasoitettua. Helpompaa on siinä mielessä hoitaa pelkkää masennusta tai maniaa.
Toisinaan kaksisuuntaista sairastavan lääkehoito onkin jatkuvaa titraamista, eikä sairaalahoidoilta voi välttyä. Ikä usein tuo kuitenkin helpotusta, tosin ei aina tietenkään.
Eräällä läheiselläni kokeiltiin eri lääkevaihtoehtoja lähes 15 vuotta, nyt vihdoin löytynyt sopivat. Lääkkeitä on hirmuinen liuta, mutta mitäpä siitä, kun mielenterveys on parempi kuin koskaan! Toki mielialan vaihteluita edelleen on, mutta kelläpä niitä ei olisi!
Tsemppiä ystävällesi!!
kuulla jotain edes positiivistakin.... voi siis toivoa, että ikä rauhoittaisi jossakin vaiheessa? juuri kun luin jostakin, ettei parane koskaan. Vielä kerran kysyn, nyt sinulta, mitä voi tehdä, kun toinen ei itse halua lääkitystä eikä hoitoa, vai voiko mitään? Mistä voi hakea apua omaan jaksamiseen?
Litoa vaan enemmän peliin, niin kyllä jossain vaiheessa olo tasottuu...
...seksuaalisen hyväksikäytön pitkäaikaisvaikutuksiin, näin kertoi minulle Suomen yksi huipputekijä hyväksikäytettyjen auttamisessa.
Siksi lääkitys ei silloin auta, koska mielialanvaihtelut johtuvat lapsuuden traumasta.
Ja suuri osa kaksisuuntaisen oireista löytyy hyväksikäytön pitkäaikaisvaikutuksista...
Että sellainenkin puoli asiassa.