Kun pimeä peittää
sateisen polun,
eikä kukaan enää kulje
ikkunani ohi.
Kun tieltä hiljenee
ohikulkijoiden äänet,
eikä yksikään
pysähdy kohdalle,
jää vain musiikki ja minä.
Sulautuen hämärässä
toisiimme,
kietoutuen saumattomasti
hiljaiseen sävelkulkuun,
lohduttavaan melodiaan.
sateisen polun,
eikä kukaan enää kulje
ikkunani ohi.
Kun tieltä hiljenee
ohikulkijoiden äänet,
eikä yksikään
pysähdy kohdalle,
jää vain musiikki ja minä.
Sulautuen hämärässä
toisiimme,
kietoutuen saumattomasti
hiljaiseen sävelkulkuun,
lohduttavaan melodiaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja katsellut vuoron perään ja muuta en voi kuin ihmetellä juovuttavaa elämänmakua, joka näistä välittyy ja tallennan sen sydämeeni.