Miksi suomen peruskoululaitos edelleen ylläpitää kristillistä(tunnustuksellista)uskontotuntien ulkopuolista toimintaa. Maaseudulla tämä ainakin on todellisuutta. Tuskin onnistuu enää monikulttuurisissa kaupungeissa.
Minulla ei sinänsä ole mitään varsinaisia uskontotunteja vastaa, mutta mitä tekemistä, aamuhartauksilla, virsilaululla ja ruokarukouksilla on koulun muussa arkitoiminnassa. Virsilaulukin on lähinnä evlut-kirkolle ominaista toimintaa. Uskonnollista oheistoimintaa harjoitetaan nykyisin perinteen suomin oikeuksin, vaikka perustuslakikin kertoo kansalaisilla olevan uskonnonvapauden.
Kussakin koulussa on nykyisin kuitenkin vähemmistönsä niin kristilliset kuin ei kristilliset sekä kirkkoon kuulumattomat. Monet näihin (nykyisin vielä) vähemmistöihin kuuluvat saattavat kokea kouluissa harjoitettavan valtakirkkoa tunnustavan toiminnan loukkaavana itseään kohtaan.
No voihan lastensa osallistumisen näihin uskonnollisiin tilaisuuksiin kieltää. Mutta pienille lapsille se ei välttämättä ole mukavaa.
Kerron esimerkin: Pokani oli esikoulussa(kyläkoulu) ainoa valtakirkon ulkopuolinen lapsi. Koska vaimoni ei vakaamuksensa vuoksi halunnut että lapsi osallistuu esikoulussa luterilaiseen hartauden harjoittamiseen, ehdotettiin koulussa vakavalla naamalla että poikahan voi jäädä yksin luokkaan kun "me muut mennään".
Tässä kyseisessä koulussa opettajilla tuntui olevan hyvin vahva kristillinen vakaamus, että sen nojalla voitiin aivan hyvin jättää yksi oppilas ulkopuoliseksi ja muiden lasten ihmeteltäväksi. Koulun kuuluisi käsittääkseni opettaa suvaitsevaisuutta.
Eivät tällaiset ajoittain ulkopuoliseksi jätetyt pienet lapset osaa selittää tovereilleen tällaisia asioita. Eivätkä vanhemmatkaan niitä voi lapselle kovin ykstyiskohtaisesti selittääkää, etteivät sortuisi ”aivopesuun”.
Mikseivät lastenlaulut ja –lorut ja kiehtovat arkielämän tarinat ole aamunavauksissa samanarvoisia kuin uskonnolliset aiheet. Kaipa ne kirkkoon kuulumattomatkin syövät kouluruokansa, mutta pitääkö heidänkin lukea ruokarukous. Vai viedäänkö heidät vanhempiensa pyynnöstä pois siksi aikaa kun rukouksia luetaan. Nämä joidenkin mielestä pikkuseikoilta vaikuttavat asiat todellakin sekoittavat monien perheiden elämää. Vanhemmathan lapsensa kasvattavat ja päättävät mikä on sopivaa mikä ei. Eikä tässä voi aina vain ikuisesti vedota siihen että enemmistöhän kuuluu kirkkoon. Miksi koulun yleensä pitää pyrkiä puuttumaan kasvatukseen, joka ei heille kuulu.
Eikö olisi huomattavasti helpompaa kun peruskouluissa kautta maan lopultakin luovuttaisiin ihan lainsäädännön avulla kaikesta uskontotuntien ulkopuolisesta uskonnollisuudesta. Tällöin kuntien, koulujen tai viimekädessä yksittäisten opettajien ei tarvitsisi kunkin tehdä omia laintulkintojaan.
Ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan peruskoulussa, joka on kansalaisoikeus ja yhteisin varoin ylläpidetty.
Minulla ei sinänsä ole mitään varsinaisia uskontotunteja vastaa, mutta mitä tekemistä, aamuhartauksilla, virsilaululla ja ruokarukouksilla on koulun muussa arkitoiminnassa. Virsilaulukin on lähinnä evlut-kirkolle ominaista toimintaa. Uskonnollista oheistoimintaa harjoitetaan nykyisin perinteen suomin oikeuksin, vaikka perustuslakikin kertoo kansalaisilla olevan uskonnonvapauden.
Kussakin koulussa on nykyisin kuitenkin vähemmistönsä niin kristilliset kuin ei kristilliset sekä kirkkoon kuulumattomat. Monet näihin (nykyisin vielä) vähemmistöihin kuuluvat saattavat kokea kouluissa harjoitettavan valtakirkkoa tunnustavan toiminnan loukkaavana itseään kohtaan.
No voihan lastensa osallistumisen näihin uskonnollisiin tilaisuuksiin kieltää. Mutta pienille lapsille se ei välttämättä ole mukavaa.
Kerron esimerkin: Pokani oli esikoulussa(kyläkoulu) ainoa valtakirkon ulkopuolinen lapsi. Koska vaimoni ei vakaamuksensa vuoksi halunnut että lapsi osallistuu esikoulussa luterilaiseen hartauden harjoittamiseen, ehdotettiin koulussa vakavalla naamalla että poikahan voi jäädä yksin luokkaan kun "me muut mennään".
Tässä kyseisessä koulussa opettajilla tuntui olevan hyvin vahva kristillinen vakaamus, että sen nojalla voitiin aivan hyvin jättää yksi oppilas ulkopuoliseksi ja muiden lasten ihmeteltäväksi. Koulun kuuluisi käsittääkseni opettaa suvaitsevaisuutta.
Eivät tällaiset ajoittain ulkopuoliseksi jätetyt pienet lapset osaa selittää tovereilleen tällaisia asioita. Eivätkä vanhemmatkaan niitä voi lapselle kovin ykstyiskohtaisesti selittääkää, etteivät sortuisi ”aivopesuun”.
Mikseivät lastenlaulut ja –lorut ja kiehtovat arkielämän tarinat ole aamunavauksissa samanarvoisia kuin uskonnolliset aiheet. Kaipa ne kirkkoon kuulumattomatkin syövät kouluruokansa, mutta pitääkö heidänkin lukea ruokarukous. Vai viedäänkö heidät vanhempiensa pyynnöstä pois siksi aikaa kun rukouksia luetaan. Nämä joidenkin mielestä pikkuseikoilta vaikuttavat asiat todellakin sekoittavat monien perheiden elämää. Vanhemmathan lapsensa kasvattavat ja päättävät mikä on sopivaa mikä ei. Eikä tässä voi aina vain ikuisesti vedota siihen että enemmistöhän kuuluu kirkkoon. Miksi koulun yleensä pitää pyrkiä puuttumaan kasvatukseen, joka ei heille kuulu.
Eikö olisi huomattavasti helpompaa kun peruskouluissa kautta maan lopultakin luovuttaisiin ihan lainsäädännön avulla kaikesta uskontotuntien ulkopuolisesta uskonnollisuudesta. Tällöin kuntien, koulujen tai viimekädessä yksittäisten opettajien ei tarvitsisi kunkin tehdä omia laintulkintojaan.
Ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan peruskoulussa, joka on kansalaisoikeus ja yhteisin varoin ylläpidetty.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Muutama kommentti:
Niin, perustuslaissa kyse on nimenomaan vapaudesta uskoa eikä olla uskomatta. Jos noin 82 % oppilaista kuuluu ev.lut. kirkkoon ja heidän lisäkseen moni vielä muuhun kristilliseen kirkkoon, niin on enemmän kuin paikallaan, että kristillisyyttäkin harjoitetaan. Vai oletko sitä mieltä, että jos lapsesi ei voi (kai äitinsä halusta) osallistua kristillistä toimintaa sisältäviien tilaisuuksiin, ne pitäisi kieltää muiltakin. Sehän se vsta kummallista olisi. Opettajalta oli aivan hyvä tarjous, että lapsesi voi jäädä luokkaan. Silloin ei loukata kenenkään oikeuksia. Nyt ei toimita lainvastaisesti, mutta sinä vaadit, että pitäisi toimia sen mukaan, että sinun lapsesi ei saisi kokea mitään epämukavaa.
Enemmistöön kuuluvat voivat myös kokea loukkaavana sen, että muutaman uskonnottoman tai muslimin takia heille tärkeä asia pitäisi kieltää. Niin se vain on, että maailmassa vähemmistön on yleensä pakko sopeutua enemmistön kulttuuriin eikä päinvastoin - ja näin kuuluukin olla.
Enemmistöä (ainakaan kaupungeissa, maaseudusta en tiedä) ei haittaisi tippaakaan, jos mokomat virsilaulut lopetettaisiin koulussa. Suurin osa tuntemistani Ev.Lut.-kirkon jäsenistä ei käy kirkossa tai laula virsiä (paitsi ehkä jouluna), eivätkä he myöskään (ainakaan julkisesti) tunnusta kristinuskoa millään tavalla.
Olen ruokaillut monessa kodissa, jonka asukkaat ovat kaikki kirkkoon kuuluvia. Silti en pysty muistamaan ainuttakaan kertaa, että jonkun kotona olisi rukoiltu ennen ruokailua. Sen kyllä muistan, että ala-asteen ensimmäisinä vuosina lausuttiin lyhyt rukous ennen ruokalaan menoa. Miksi koulussa pitää rukoilla, jos suurin osa ei sitä kotonaan harrasta?
Enemmistö suomalaisista kuuluu tavan vuoksi evlut-kirkkoon, koska on annettu ymmärtää että et saa muuten "kauniita kirkkohäitä", et pääse kummiksi ym. Eri asia on sitten varsinaiset uskovaiset, joita lienee korkeintaan muutama 10%. Ei minunkaan työpaikalla järjestetä hartauksia, tuskin kenenkään muunkaan. Miksi sitten kouluissa pitäsi. Itsekin olin tällainen "tapauskovainen", mutta en enää. Pitäisi vissiin tällä tavalla näyttää Suomen kirkolle ja sitä kautta koululaitokselle että ajat ovat muuttuneet.
Eihän tässä lapset ritelekää, vaan tämä aikuisten sanelema maailma. Miksi pitäisi tuottaa ongelmia pienelle lapselle, joka ei tajua näistä uskonasioista mitään. Kyllä sen uskonnollisuuden pitäisi sopia uskontotuntienkin puitteisiin (Niitähän en ole kieltämässä).
Oma ateistilapseni itse on ilmoittanut, ettei hän osallistu tuollaisiin tuputustilaisuuksiin. Niin helppoa se oli.
Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu kouluaikaan. Miksi muslimien ja ateistejen olisi siellä nysvättävä kun te rukoilette jumalaanne?
Ei kristillisyyttä voi mitata kirkossa käynnin määrällä, vaikka se toki hyvä asia onkin. Se on asia, jota ei voi mitata ulkoista käyttäytymistä tarkkailemalla. Mistä sinä voit tietää, kuka rukoilee ja milloin? Miten näet sen? Oman kokemukseni mukaan ihmiset esim. rukoilevat paljon enemmän kuin yleensa osataan ajatellakaan. Jos joku laulaa virsiä vaikkapa kerran vuodessa joukukirkossa, hän ei ole yhtään se huonompi kristitty kuin joka sunnuntai virsiä laulava. Näkemyksesi kristillisyydestä on aika ohut.
Lapsesi on tehnyt ratkaisun, mutta useimmat tekevät toisenlaisen ratkaisun. Se on todella helppoa. Ei muslimien ja ateistien tarvitsekaan olla paikalla, mikä ihmeen ongelma tässä on? Fakta vain on, että ylivoimaisesti suurin osa Suomen nuorista haluaa olla kirkon jäseniä.
"Tapakristitty" on juuri hyvä kristitty. Jos ihmisellä on tapana osallistua oman elämänsä tärkeimmissä käännekohdissa jumalanpalvelukseen (eli kasteeseen, konfirmaatioon, vihkimiseen yms.), niin sen parempaa tapaa ei kristillisestä näkökulmasta voi olakaan. Juuri tapakristillisyys on riittävää ja kristillisen käsityksen mukaan "pelastavaa" kristillisyyttä, ja mitään ekstrakristillisyyttä ei tarvita sen lisäksi. Suurin osa suomalaisista edustaa tätä hienoa ja todellakin riittävää tapakristilisyyttä ja hyvä niin. Kirkkohäitä ja kummiutta ei tietnkään voi saada muuta kuin kirkon jäsenenä. Varsinaisia kristittyjä kirkon jäsenistä on lähes 100 %, koska kaikki kastetut kirkon jäsenet ovat kristittyjä.
Omasta mielestäni lapset ne vasta tajuavatkin uskonasioita syvällisellä tavalla, he tajuavatkina asioita juuri oikealla tavalla.
Kokonaan toinen asia on, jos kouujen päivänavauskulttuuri ylipäätään haluttaisiin lakkauttaa. Minusta se on oikein hyvä tapa eikä sitä pitäisi missään nimessä murentaa.
Itse uskovana kommentoin tätä keskustelua... Ev-lut kirkkoon kuuluvalla lapsella on oikeus tietää, mitä hänen kirkkonsa opettaa. Useinkaan vanhemmat eivät sitä tee, eivätkä myöskään vie lapsiaan srk:n tilaisuuksiin sitä kuulemaan. Mutta huom: sanoin kirkkoon kuuluvilla. Virsilaulu ja rukous voisi ihan hyvin tapahtua uskonnontunnilla. Myös kirkkoon kuulumattomalla lapsella on oikeus tietää, mikä on se kirkko, johon enemmistö kansasta kuuluu. Tämä voi tapahtua et:n tunneilla, mikäli sen opettaja ei anna tahallisesti liian negatiivista kuvaa kirkosta. Mitä olen et:n kirjoja nähnyt, niin yleensä niissä on kristinusko esitetty ihan oikein ja asiallisesti. Kyllä koululaiskirkkoon saa viedä luokan, mutta kirkkoon kuulumattomalla pitää olla siksi ajaksi mielekästä tekemistä. Myös olisi ihan yleissivistyksen kannalta hyvä, että jonkin kerran kävisi myös hengellisessä tilaisuudessa oppimassa, mistä siinä on kysymys. Sitten voisi puhua valinnanvapaudesta.
Ns. oman uskonnon opetus on nykyään muka tunnustuksetonta.. Tosiasiassa se on tuputusta ja sen pohjalta saa kyllä käsityksen uskonnosta..
Kirkon jäsenet ei pääse niistä eroon muuta kuin eroamalla. Se auttaa sekä yksilötasolla - ja laajemminkin systeemiin.
Hartaudenharjoitukset ja uskonnolliset menot on kuitenkin niiden lisäksi ihan oma lisäjuttunsa. Perustuslain mukaan kenenkään ei ole, ei kirkkoon kuuluvankaan, pakko osallistua.. Vanhemmat vain ilmoittavat, että meidän poikaa/tyttöä "pilvijuhliin" päästetäkään ei!
Koulun pitäisi lopettaa pakkokirkotus.. Kokonaan. Seurakunnat saisivat itse järjestää koulutapahtumia ja kutsua niihin.. Pikkulasten kikkoon meno voisi tapahtua vanhempien toimesta, ei valtion tai kuntien instituutioiden.
Nykyinen meno on kolhoosimeininkiä. Menneen maalman juttuja.
Vanhempien pitää rohkaistua! Mitä niin monet oiken pelkäävät?
Niin, muistuttaisin kuitenkin siitä tosiasiasta, että suomalaisten suuri enemmistö haluaa kuulua Suomen ev.lut. kirkkoon ja suurin osa ei missään olosuhteissa tutkimusten mukaan edes harkitse kirkosta eroamista. Te uskonnottomat olette niin Suomessa kuin maailmassakin pieni vähemmistö, n. 10 %. Kunnioitan uskonnottomien oikeutta vakaumukseensa, mutta selvää on, että heidän tulee sopeutua Suomessa ja maailmassa enemmistön eli kristittyjen tai muiden uskovien muovaamaan kulttuuriin. Kristillinen usko ja varsinkin uskonpuhdistus on ollut koko suomalaisen korkean sivistystason perusta, ja on mielestäni aivan hyvä, että kouluissa edelleenkin pidetään päivänavauksia. Joka ei niihin halua osallistua, jääköön pois, ja hänen kohdallaan ongelmaa ei pitäisi olla.
Alaikäisten lasten rukoiluttaminen kuntien ja valtion toimesta institutionaalisesti on "kollektiivitaloutta" josta pitäisi jo luopua!
Rukoilut ja jumalanpalvelusmenoihin osallistumiset ovat perheen asia ja viime kädessä yksilöllinen asia, kuuluu ihmisoikeuksiin.
Noin 15 prosentin vähemmistö on iso eikä pieni vähemmistö! Ruotsinkielisiä on noin 5 prossaa, ja silti kaikki opettelevat ruotsia. Mikä ero suhtautumisessa vähemmistöön! Uskovaisten ns. lähetyskäsky on tässä röyhkeydessä takana dogmina!
Lukiossa, jota kävin, oli periaatteessa luvallista olla kuuntelematta päivänavausta, mikäli koki sen sisällön vakaumuksensa vastaiseksi. Avaukset kuitenkin pidettiin tuntien alussa keskusradiosta kuuluttamalla, eikä niitä päässyt sisätiloissa "pakoon". Yksi perjantai kuukaudessa oli paikallisen seurakunnan, joten silloin tiesi ohjelmassa olevan jotain kristillistä, mutta muuten ei voinut koskaan olla varma, milloin joku opettaja tai oppilas keksi ottaa aiheekseen kristin- tai jonkin muun uskon. Päivänavausten pituus vaihteli noin kolmesta minuutista enimmillään reiluun kymmeneen minuuttiin. Käytännössä niiden, jotka eivät halunneet kuulla uskonnollisia päivänavauksia, olisi siis tarvinnut kyetä jotenkin ennustamaan, milloin uskonnollisia päivänavauksia pidetään, poistua näiden ajaksi ulos ja arvioida siellä, milloin päivänavaus loppuu (tunneilta ei tietenkään ollut sopivaa myöhästyä ja jos ei kuule päivänavausta, on vaikea arvioida, milloin se on loppu). Minusta tämä on vähän liikaa vaadittu.
Ehdotimme, että uskonnollisille päivänavauksille varattaisiin joku tietty viikonpäivä ja että kaikki päivänavaukset pidettäisiin ensimmäisen tunnin lopuksi eikä toisen tunnin aluksi, jolloin kuunteluhalukkaat voisivat jäädä kuuntelemaan eikä muiden tarvitsisi pelätä myöhästyvänsä tunneilta. Asiaa ei kuitenkaan ole tähän mennessä muutettu, vaikka emme saaneet mitään perustelua nykyisen käytännön paremmuudesta.
Yleisesti ottaen minulla ei ole mitään uskonnollisia päivänavauksia vastaan, kunhan huolehditaan siitä, ettei niitä joudu kuuntelemaan kukaan sellainen, joka kokee ne loukkaaviksi, ahdistaviksi tai vakaumuksensa vastaisiksi. Parempia päivänavausmuistoja minulla kuitenkin on sekulaareista päivänavauksista, jotka tuntuivat antavan kaikille enemmän ajateltavaa kuin nuorisopastorin kitaranrämpytys.
Näkökulma on se, että kristityt ohjaavat lapsia rukoilemaan ja se on aivan OK. Olipa päivänavauksen pitäjä kuka tahansa, hän perustaa avauksensa aina johonkin arvomaailmaan. Ei tässä maailmassa ole yhtään ihmistä, joka ei uskoisi johonkin, arvovapaus on pelkkä illusio. Minusta päivänavauksia ei pidä lopettaa ja on hyvä, että seurakunnat voivat käydä vierailuilla kouluissa.
Rukoilut ja jumalanpalvelukset eivät ole määritelmällisesti vain perheen asia ja yksiläasioita. Ne ovat sitäkin, mutta eivät lähtökohtaisesti. Missään ihmisoikeuksien julistuksessa ei määritellä näitä asioita vain perheen ja yksityisyyden asioiksi.
15 prosenttia ei ole pieni luku, mutta erittäin selvä vähemmistö joka tapauksessa. Ei kenenkään ole pakko osallistua kristillisiin päivänavauksiin, jos ei halua. Ongelma ei ole todellinen.
Kannatan muuten kaikille pakollista ruotsin kielen opiskelua lämpimästi. Se on toinen kotimainen kiva kieli ja enne kaikkea suomalaisille tärkeä linkki läntiseen kulttuuripiiriin.
Ei lähetyskäskyn toteuttaminen perustu röyhkeyteen vaan rakkauteen.
Olen täysin samaa mieltä. Mielestäni koulu tulisi erottaa uskonnosta, kyllähän ne jotka uskovat voivat pitää hartauksiaan koulun ulkopuolella. Vaikka kyse on enemmistöstä, eivät nämä hartaukset ole mitään välttämättömiä kouluissa.
Näitä hartauksia ei kuitenkaan olisi pakko täysin lopettaa, voitaisiin tehdä niin, että ne olisivat aina vain koulupäivän lopussa ja osallistuminen olisi täysin vapaa-ehtoista. Saisi lähteä kotiin jos ei kiinnosta. Jos ne sitten oikeasti palvelisivat enemmistöä, tulisi osallistuja määrä olemaan aina niin iso että ne kannattaisi järjestettää.( Mutta jos osallistuja määrä on erittäin pieni sitten voidaan jättää pitämättä, kyllä kirkkoja pitäisi löytyä tarpeeksi täältä Suomesta)
Muuten Ruotsin monissa kouluissa on jo otettu tässä asiassa huomioon ei-kristityt.
Mitä nämä pakolliset uskonnolliset menot koulussa vielä tekevät? Eikös koulun ole jo ajat sitten säädetty olevan vapaa alue kaikenlaisesta uskonnollisesta käännyttämisestä ja manipuloinnista?
Päivänavaukset ja rukoukset tuntien alussa, ruokien siunaukset ja pakolliset rukoilut ruokaillessa, virsien pakottaminen musiikkitunneilla, aidinkielessä Raamatun ulkolukua, kuvaamataidossa enkelien piirtelyä, liikuntatunnit helluntailaisylistystä, kreationismia biologiassa ja Nooan arkin rakentelua käsityötunneilla?
Sitäkö se suomalainen pienten lasten koulu on ja sitäkö kaikki vanhemmat muka tahtovat? Ettäkö koulunkäynnin pääasia on päntätä lasten päähän mielikuvitusjuttuja näkymättömistä olennoista, jotka ovat rakentaneet lasta varten palavan kuuman helvetin ja sinne tämä pikkulapsi joutuu, ellei suostu rukoilemaan koulussa aamusta iltaan?
Kristittyjä. Eikä mitään muunlaista uskonnon opetusta?
USA:n kouluissa ei saa opettaa mitään uskontoa.
Siitäköhän se koulujen väkivalta johtuu?
Kristillinen uskonnon opetus antaa lapsille ja nuorillemme hyvät lähtökohdat muodostaa oman elämänsä perustus. Koulussa annettu kristillinen opetus ei tuhoa ketään. Eikä myöskään vahingoita ketään. Päinvastoin se tuo mukanaan kaikille sen opetuksesta osallisiksi tulleille perus turvallisuutta ja lohtua. Kaikenlainen hyväksi todetun Kritillinen koulu kasvatusta ei tule purkaa jonkun vähemmistö ryhmän takia.
Hei vaan taas. Vielä ollaan hereillä! Edelleen: Saahan sitä lain mukaan opettaa uskontotunnilla ihan mitä vaan uskontoa, jos opetusryhmä vaan saadaan kasaan. Kaipa sitä hyviä tapoja ja tervettä kansalaiskasvatusta voidaan silti tarjota koko koululle tarkoitetuissa tilaisuuksissa ilman uskonnollisuuttakin.
Oletko niin varma, että "pakotettu" uskonnon opetus ei vahingoita ketään. Jos jonkun pienemmän piirin uskontoon kuuluvalle lapselle kotona kerrotaan toista ja yhteiskunta tuputtaa omalla koneistollaan "valtion sitä ainutta oikeaa". Eikö silloin muka ainakin tämä lapsi kärsi. Lapsi joka yrittää omalla kapealla maailmankatsomuksellaan käsittää asioita. Näin sitä sitten saadaan lohtua, kun pään sisällä myllertää ristiriita.
Edelleenkin siis kysyn: tekeekö se Jumalan ja raamatun ym. sekoittaminen joka paikkaan kasvatuksesta jotenkin parempaa, ettei samaa asiaa voida muuten kertoa.
(Itse muistan esim. seurakuntien vierailut kouluissa lähinnä ärsyttävinä. Tulee henkilö joka alkaa kertoilla kivoja juttuja lasten ja nuorten elämästä, ("Kuinka Marko lähti kalaan kaverinsa kanssa..." ja jossain 10 minuutin tienoílla juttu alkaa käätyä sitten itse asiaan "kuinka Jumala on meitä syntisiä...") (Jäljen se minuun on ainakin jättänyt;)
Yhden uskonnon(Luterilaisuuden),suosiminen saattaisi suosia myös suvaitsemattomuuden kehittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta ONNEKSI suurin osa tämän maan kansalaisista on niin maallistuneita, että heitä ei kiinnosta.
Pääasiallinen syy, miksi suvaitsemattomuus ei Suomessa pääse pinnalle, on siinä, että yleissivistys on täällä huomattavasti korkeampi kuin esim. perus islamilaisessa valtiossa.