Raamattu kehoittaa:
ROHKAISKAA TOINEN TOISIANNE!
-"Valkokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisllemme rakkauteen ja hyviin tekoihin."(Heb 10:24.)
-Nykyaika on täynnään masentavia asioita ja tapahtumia. kaikenlainen raakuus rehoittaa ympäri maailmaa, elokuvat käyvät yhä raaemmiksi, rivoimmiksi, saastaisemmiksi, kielenkäytössä ei enää noudateta mitään krittiikkiä elokuvin valmistajien ja ohjaajien taholta. Kriitikot hyväksyy ihan kaiken sonnan ja rivouksein ja saastan levityksen, jollain K15 / K18, merkinnöillä muka estäen lasten sitä katselemasta?
"Veljemme on saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan!" (5Moos 1:28.) Onko tuo yllä sanottu syynä uskovienkin mukautumiseen maailman hengen mukaan, monilla elämän alueilla.
"Kehoitamme teitä velet, nuhdelkaa kurittomia, ROHKAISKAA alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan.
Katsokaa, ettei kukaan koskta kenellekkään pahaa pahalla, vaan pyrkikää tekemään hyää toisillenne ja kaikille." 1Tess 5:14,15.)
Paavali oli aina valmis rohkaisemaan alaspainettuja ja muutenkin alakuloisia.
-"Kun meteli oli asettunut,kutsui Paavali opetuslapset luoksensa, ja rohkaistuaaan heitä, hän hyvästeli heidät...".
-Me uskovatkin olemme vajavaisia ja inhimmillisiä, tarvitsemme rohkaisua toisiltamme, etteemme väsysi kesken kilvoitustamme.
-Jos olemme rohkaistuaja, tai masentuneita ja alakuloisia, se on mielemme tila, siis mieli on tärkeä ominaisuutemme, ja rohakisemalla toisiamme luomme suotuisaa mielialaa, ja se voi olla tioetämättämme jollekin joillekkin , myös itsellmme ratkaisevaa, juuri olessamme alavireessä.
-"Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkella mielellä." (Apt 27:22.)
On siis hyvä saada vahvistusta toinen toiseltamme, rakkaudessa rukoillen pyhien , kaikkien pyhien puolesta, joka päivä. ettei kukaan horjuisi ja menettäisi toivoaan ahdistusten ja epäuskon hiipiessä syndämeemme, tahtomatamme, sillä ei ole tasitelu ihmisiä, vaan valtoja ja voimia taivaan avaruuksisia olevia henkivaltoja vastaan, ja ne hyökkää juuri mielemme ja ajatusmaailmamme kautta, jos vain avaamme mielemme portit niille, sieltä ne liukuu siään, turmellen jos mahdollista puhtaat ajatuksemme epäuskon siemenillä Jumalaa kohtaan.
-Ilo on portti, joka pitää mielemme portit suljettuina masennuksille ja alakuloisuudelle. Avoin suhde veljiimme/sisariimme, välttäen pahoittamasta toistemme mieltä, mikäli se meistä riippuu, ja voisimme elää veljellisessä sovussa ja senkautta avata porttimme ilolle, ja saamme ammaentaa elävänveden, pelastuksen lähteestä, kun ammennus astiakin on ilo. (Jes 12:3.)
ROHKAISKAA TOINEN TOISIANNE!
-"Valkokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisllemme rakkauteen ja hyviin tekoihin."(Heb 10:24.)
-Nykyaika on täynnään masentavia asioita ja tapahtumia. kaikenlainen raakuus rehoittaa ympäri maailmaa, elokuvat käyvät yhä raaemmiksi, rivoimmiksi, saastaisemmiksi, kielenkäytössä ei enää noudateta mitään krittiikkiä elokuvin valmistajien ja ohjaajien taholta. Kriitikot hyväksyy ihan kaiken sonnan ja rivouksein ja saastan levityksen, jollain K15 / K18, merkinnöillä muka estäen lasten sitä katselemasta?
"Veljemme on saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan!" (5Moos 1:28.) Onko tuo yllä sanottu syynä uskovienkin mukautumiseen maailman hengen mukaan, monilla elämän alueilla.
"Kehoitamme teitä velet, nuhdelkaa kurittomia, ROHKAISKAA alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan.
Katsokaa, ettei kukaan koskta kenellekkään pahaa pahalla, vaan pyrkikää tekemään hyää toisillenne ja kaikille." 1Tess 5:14,15.)
Paavali oli aina valmis rohkaisemaan alaspainettuja ja muutenkin alakuloisia.
-"Kun meteli oli asettunut,kutsui Paavali opetuslapset luoksensa, ja rohkaistuaaan heitä, hän hyvästeli heidät...".
-Me uskovatkin olemme vajavaisia ja inhimmillisiä, tarvitsemme rohkaisua toisiltamme, etteemme väsysi kesken kilvoitustamme.
-Jos olemme rohkaistuaja, tai masentuneita ja alakuloisia, se on mielemme tila, siis mieli on tärkeä ominaisuutemme, ja rohakisemalla toisiamme luomme suotuisaa mielialaa, ja se voi olla tioetämättämme jollekin joillekkin , myös itsellmme ratkaisevaa, juuri olessamme alavireessä.
-"Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkella mielellä." (Apt 27:22.)
On siis hyvä saada vahvistusta toinen toiseltamme, rakkaudessa rukoillen pyhien , kaikkien pyhien puolesta, joka päivä. ettei kukaan horjuisi ja menettäisi toivoaan ahdistusten ja epäuskon hiipiessä syndämeemme, tahtomatamme, sillä ei ole tasitelu ihmisiä, vaan valtoja ja voimia taivaan avaruuksisia olevia henkivaltoja vastaan, ja ne hyökkää juuri mielemme ja ajatusmaailmamme kautta, jos vain avaamme mielemme portit niille, sieltä ne liukuu siään, turmellen jos mahdollista puhtaat ajatuksemme epäuskon siemenillä Jumalaa kohtaan.
-Ilo on portti, joka pitää mielemme portit suljettuina masennuksille ja alakuloisuudelle. Avoin suhde veljiimme/sisariimme, välttäen pahoittamasta toistemme mieltä, mikäli se meistä riippuu, ja voisimme elää veljellisessä sovussa ja senkautta avata porttimme ilolle, ja saamme ammaentaa elävänveden, pelastuksen lähteestä, kun ammennus astiakin on ilo. (Jes 12:3.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olkoon väkevyytemme.
Juuri heikkoja, Jeesus tuli tänne nostamaan.
Juuri vajvaisena voimme, Jeesuksen eteen tulla.
Jokaisella on oma tehtävänsä Jeesuksen tien tekijänä, senpä tähden Jeesus olkoot voimana.
Niin paljon Hän meitä rakasti, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei kukaan, joka häneen uskoo hukuisi, vaan vahvistuisi, ja voimistuisi Sanan Voimasta.
Jeesus kirkastakoon Sanaansa ja olkoot valonamme, niinäkin hekinä, jolloin joudumme takoitetuksi, ja kasvatuksen alaiseksi.
Kiitos mieli, juuri vaikenakin hetkinä, saa pahan karkoitetuksi kauvas meistä.
Kiitos rohkaisusta. Voimia ja kestäväisyyttä meidän Herramme seuraamiseen myös sinulle!
Olet kyllä tasan oikeassa tuon rohkaisevan kehoituksen esille tuomisessa.
"-Nykyaika on täynnään masentavia asioita ja tapahtumia. kaikenlainen raakuus rehoittaa ympäri maailmaa,"
Toden totta, murhemieli saattaa vallata mielen, kun seuraa maailman menoa lähellä ja kaukana.
Pimeyden ruhtinas niittää meidän päivinämme valitettavan runsasta satoa säästämättä edes viattomia lapsia.
Tärkein huolenaihe kaiken pahuuden keskellä on kuitenkin oma sydämemme; sen puhdistaminen kaikesta vääryydestä niin että Kristuksen Henki saisi vielä enemmän sijaa meissä. Työtä riittää eikä se täysin valmiiksi tulekaan, mutta 'puhdistamisoperaation' on oltava käynnissä, se on pääasia!
Job. 19:25
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Kuule veljeni, etkö ole käynyt Jumalaa vastaan vatustamalla, Jumalan sanan mukaista opetusta.
Sinä siihen olet uskaltaunut.
Moni ei siihen uskaltaudu koska, Uskoo ja pelkää Jumalaa.
Jeesus on kaiken Pää, sinun tulee miettiä asioita uudelta pohjalta.
Jos jatkat entiseen tapaan, sinun ahdistuksesi jatkuu.
Jos nöyrryt, saat yläältä siunauksen.
Tässä sinulle valinta sillä Jeesus panee sinut miettimään, ja siitä sinä sen tunnista ette, Henki sinusta puuttuu, kun ahdistut.
En ole milloinkaan tietentahtoen käynyt Jumalaa vastaan, siksi en ymmärrä mistä paha on sydämeesi noussut minua vastaan, saat anteeksi pyytämättä!
Kiljuva jalopeura, sielunvihollinen, vastustajamme kiertää yltyvällä innolla ympäri, etsien, kenen saisi niellä, eli valtaansa, mutta me saamme olla turvallisin mielin ja levossa Jeesuksen turvissa, sillä olemme kätkettyinä Kristuksen kanssa Jumalassa. Siksi emme pelkää, vaan odottelemme luottavaisin mielin, vaikka usein ahdistettuinakin, Jeesuksen luo pääsemistä ( Taivaan kirkkauteen ), pyrkien sen ohessa voittamaan muitakin Jeesukselle ja olemaan siunaukseksi muille kanssamatkaajille.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi, niitä aina tarvitaan ja jeesuksen runsasta siunausta sinulle ja läheisillesi!
Ei lannistuta, vaan pidetään Jeesuksesta kiinni!
Ps. 91:14
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni".
RO: "ROHKAISKAA TOINEN TOISIANNE"!
---
Rohkaisua tarvitsemme itse kukin, niin helposti alakulo ja toivottomuus valtaa mielen.
Luther on sanonutkin osuvasti: "Alakuloinen sydän on herkkupala saatanalle".
Jollakin saattaa elatuksen murheet vallata mielen.
Murehdimme, mitä söisimme tai joisimme, mitä päällemme pukisimme. (Matt. 6:25).
Silloin Jeesus muistuttaa meitä: "Katsokaa taivaan lintuja".
Jumala huolehtii niistäkin.
Eilen näin pari räystäspääskystä.
Taloni räystään alla on niillä ollut jo vuosikausia muutama pesä.
Iloisesti ne visersivät lentäen pari kertaa pääni yli ikäänkuin tervehtien minua.
Se ilahdutti minua kovin; ehkäpä ne olivat tuttuja räystääni alla pesiviä pääskysiä, jotka taas olivat selvinneet raskaan muuttomatkan monilta vaaroilta hengissä perille.
”Kas, lintunen lentävi korkeuteen, niin kauas kuin silmämme kantaa, ja lauluunsa yltyen riemulliseen se Herralle kiitoksen antaa. Myös, ihminen, astu jo valkeuteen ja Luojalle kiitosta laula!”
Niin...katsokaamme taivaan lintuja; "...eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne"? (Matt. 6:26).
Murehtimisellamme emme voi lisätä ikäämme kyynäränkään vertaa (Matt. 6:27).
Kommuunin rahat olivat lopussa eikä Jeesusta kuulunut takaisin, joten Paavali yritti vielä kerran valaa uskoa pettyneeseen laumaan.
Ja kuten tiedämme, niin Paavali sai tuntea kusetettujen ihmisten koston niskoissaan.
RO: kehoitti aloituksessaan:
-"Valkokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin."(Hebr. 10:24.)
---
Viittasin aikaisemmassa viestissäni räystäspääskysiin, joiden huomasin tulleen taas koto-Suomeen.
Palautui mieleeni räystäspääskypoikue emoineen, joita seurailin pari vuotta sitten.
Poikue oli lähtenyt pesästään ja iloisesti visertäen liiteli taloni ympärillä vapaasti.
Välillä kuului emojen varoitushuuto, kun harakka ilmestyi paikalle. Näin kokemattomat poikaset tiesivät olla varuillaan emojen suojeluksessa.
Emot myös yhdessä yrittivät hätistellä tunkeilijan pois.
Mitä tästä opimme?
Myös meidän tulee tiedostaa ne vaarat, mitkä saattavat kohdata meitä matkamme varrella (synnin houkutukset/harhaopit).
Ei niistä turhaan varoitella Raamatussa (Tiit. 3:10-11).
Rukoillaan sellaisia paimenia seurakuntiimme, jotka oikein opettavat Jumalan sanaa pelkäämättä.
Heillä on suuri vastuu ja huoli laumastaan, kuten pääskyemolla poikasistaan.
Vaarat ovat monet tässä yhä pahenevassa maailman ajassa.