Mietitäänpä hetki, mitä konkreettista keskusta voisi tehdä maaseudun ja maaseudulla asuvien hyväksi muutakin kuin vaatia tulonsiirtoja ja aluetukia valtion varoista niille kunnille, joiden omat verotuotot eivät riitä palvelujen ha hallinnon rahoittamiseen.
Rahahan ei ratkaise koskaan, vaan ainoastaan se ratkaisee, mitä rahalla tehdään, mihin rahaa käytetään kunnissa.
Jos muuttoliike maalta kaupunkeihin jatkuu, ja se takuulla jatkuu, niin muuttotappiokuntien veropohja kapenee, verotulot pienenevät ja tulonsiirtojen tarve kasvaa, koska palvelut on edelleen hoidettava ja kunnan hallintokin rahoitettava.
Mikä siis pelastaisi maaseudun? Bioenergian tuotantoko? Matkailuko? Teollisuuden pakkosiirto ja hajasijoitus jatkuvalla valtion tuella? Virastojen hajasijoitus?
Onko keskustalla puolueena yleensä mitään konkreettisia keinoja, jotka toteuttamalla päästäisi tilanteeseen, jossa tulonsiirtojen tarve kaupungeista maalle edes pysähtyisi, kun se nyt kasvaa koko ajan.
Näistä olisin kiinnostunut keskustelemaan, jos palstalla joku tuntee keskustaa tästä näkökulmasta paremmin, sillä minä en tunne.
Rahahan ei ratkaise koskaan, vaan ainoastaan se ratkaisee, mitä rahalla tehdään, mihin rahaa käytetään kunnissa.
Jos muuttoliike maalta kaupunkeihin jatkuu, ja se takuulla jatkuu, niin muuttotappiokuntien veropohja kapenee, verotulot pienenevät ja tulonsiirtojen tarve kasvaa, koska palvelut on edelleen hoidettava ja kunnan hallintokin rahoitettava.
Mikä siis pelastaisi maaseudun? Bioenergian tuotantoko? Matkailuko? Teollisuuden pakkosiirto ja hajasijoitus jatkuvalla valtion tuella? Virastojen hajasijoitus?
Onko keskustalla puolueena yleensä mitään konkreettisia keinoja, jotka toteuttamalla päästäisi tilanteeseen, jossa tulonsiirtojen tarve kaupungeista maalle edes pysähtyisi, kun se nyt kasvaa koko ajan.
Näistä olisin kiinnostunut keskustelemaan, jos palstalla joku tuntee keskustaa tästä näkökulmasta paremmin, sillä minä en tunne.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vastaan näin nopeasti ja vilpittömästi. Itse palaan asiaan vasta mietittyäni paremmin. toivottavasti keskustelu on avauksen veroista. Minä en ainakaan huomaa tuossa kaunaa mihinkään suuntaan ja asia on Keskustalle erittäin tärkeä.
Suomella ei ole ollut 12 vuoteen omaa tulonsiirto- ja aluetukijärjestelmää, vaan nuo tuet ohjataan Euroopan aluekehitysrahaston kautta. Pääsuuntaviivat siitä, kuinka Suomelle kuuluvat aluekehitysvarat käytetään, määritellään neljän suuralueen sisällä erikseen.
Yksityiskohtaiset tukemiskohteet päätetään puolestaan maakuntien liitoissa, kussakin erikseen. Suunnitelma varojen käytöstä hyväksytetään sekä kansallisella tasolla että Euroopan Unionissa.
Kunnille noita varoja ei anneta, vaan erilaisille hankkeille yritys- ja julkisella sektorilla. Kunnista ei siis voida puhua tässä yhteydessä, maakunnista kyllä.
Erillistä maaseutupolitiikkaa ei ole, vaan maaseudun kehittämistä käsitellään aluekehitysrahaston ohjelmissa vain yhtenä toimintalinjana. Toimintalinjan sisältö vaihtelee maakunnittain hieman niiden vahvuuksien mukaan, mutta luulisin, että mainitsemasi bioenergia on päässyt ainakin ohjelmakaudella 2007-2013 useimpien maakuntien kehittämiskohteeksi, matkailukin hyvin monen.
Mutta valtaosahan maaseutua elää teollisuus- ja palveluelinkeinoista ja niitä koskevat suuntaviivat ja konkreettiset keinot löytyvät muiden, koko alueelle hyväksyttyjen toimintalinjojen alta. Nämä linjat ja käytännön toimet koskevat esimerkiksi yritystoiminnan kehittämistä, innovaatioita ja uutta tekniikkaa, verkostoitumista, liikenne- ja viestintäinfraa, hyvinvointipalveluja jne.
Koska nämä asiat jo päätetään maakuntatasolla ja lisäksi maakunnilla on erilaisia vahvuuksia ja ongelmia, koko valtakuntaa koskevan maaseutu- ja elinkeinopolitiikan luominen on turhaa.
Helsingissä asuvalle voi olla vaikea ymmärtää, ettei maakunnissa kaupunkien ja maaseudun välillä ole ristiriitoja, vaan koska molemmat hy niissä pyritään yhteiseen kehittämispolitiikkaan.
Ymmärsinkö oikein, että käsittelit vain EU:n tukipolitiikkaa. Kyllähän kunnat saavat valtionapuja ja kunnallisveron tuottoa tasataan kuntien kesken. Tarkoitin myös näitä rahavirtoja, kun puhuin tulonsiirroista. Juuri nehän kasvavat, kun maaseutu tyhjenee, mutta palvelut on silti tuotettava ja kunnan hallintokin kustannettava.
Ja sitten muuhun viestiisi.
Alekehitysvarojen hakeminen ja saaminen erilaisiin projekteihin ja kehityskohteisiin on minusta hyvä juttu. Itse en pitäisi ollenkaan turhana, että puolueilla olisi valtakunnan tason näkemys siitä, millaisiin kohteisiin missäkin osassa maata noita rehoja pyritään saamaan.
Kun varojen hakeminen koskee "yritystoiminnan kehittämistä, innovaatioita ja uutta tekniikkaa, verkostoitumista, liikenne- ja viestintäinfraa, hyvinvointipalveluja jne.", se on varmaan aivan oikein, mutta silti mielessäni jäytää epäilys onko tuossa jokin koira haudattuna?
Kun rahoja haetaan projekteihin, niin näetkö riskiä siinä, että projektit valitaan ja suunnitellaan sen mukaan, miten raha saa helpoimmin, vai sen mukaan, mikä on ensisijainen kehityskohde, joka auttaisi ko. seutua maksimaalisesti. - Tämä kysymys ei sisällä sisäänrakennettua moitetta ketään kohtaan.
Kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelussa on varmaan isoja vaihteluvälejä. Jossain sitä ei ole, jossain se estää yhteistyön. pari päivää sitten, joku oli laittanut tänne linkin Ilkan mielioidekirjoitukseen, jossa vedettiin iso juopa keskustan sisälle: toisella puolella maaseudun väki toisella puolella "asfaltti-keskustan city-liberaalit". Minä tyrmistyin tuollaista vastakkainasettelun kiihkoa.
Yhteistä kehittämispolitiikkaa varmasti tarvitaan, mutta kun aina on kyse rahan käytöstä kehittämiseen, niin silloin olisi mukava puhua hyvin konkreettisista kehittämishankkeista, joita Sinä jo toit monia esiin.
Herätit paljon kysymyksiä ja ajatuksia. Tästä on hyvä jatkaa.
Kuntien valtionosuusjärjestelmälle sinun kannattaa avata oma otsikko, sillä se ei liity maaseutupolitiikkaan. Ainakin minun käsittääkseni siinä ei eroteta maaseutu- ja kaupunkikuntia toisistaan. Tietääkseni pääsääntö on, että kunnat saavat tietyn määrän euroja per koululainen jne. Tasausjärjestelmää en tunne.
EU:lla ei tietääkseni ole rahanjaossa helppoja ja vaikeita kohteita. Projekteissa nimenomaan ensin määritellään kehityskohteet sen mukaan, millä aloilla alueen mahdollisuudet näyttävät parhaimmilta. Esimerkiksi alueen kotimaassa vahvaa teollisuutta pyritään auttamaan uusien markkinoiden löytämisessä viennistä, koulutus pyritään rukkaamaan työvoiman kysyntää vastaavaksi jne.
Ehkä ohjelmissa esiintyviä pyrkimyksiä naisten johtamien yritysten ja naistyöpaikkojen lisäämiseen on mukana teennäisyyttäkin, mutta toisaalta EU ei hyväksy ohjelmaa, ellei siinä ole "sukupuolten tasa-arvoa lisäävää" pyrintöä. Toinen EU:n syöttämä pakkopulla kytkeytyy ympäristövaikutusten myönteiseen kehittämiseen.
Useimmissa Euroopan maissa on käytössä maakuntahallinto ja siksi ne tietävät, että maakunnissa oman alueen asiat parhaiten tunnetaan. Mutta se kyllä noista ohjelmista kuitenkin tarkasti syynätään, että kaikki kohteet on hyvin perusteltu.
Käytin maaseutukäsitettä aika löyhästi, kun sinä rajaat sen asiallisesti nimenomaan maaseutupolitiikkaan kuntamuodon perusteella. - Asia tuli nyt selväksi.
Sinä itsehän jostain ihme hatusta vedit kuntien valtionosuudet mukaan maaseutupolitiikkaan, kun olin ensimmäisen vastaukseni kirjoittanut.
Suomen aluekehitysrahastopolitiikassa ei erotella kuntamuotoja toisistaan, ei edes maaseutupolitiikkaa jostain ei-maaseutupolitiikasta muutoin kuin yhtenä kehittämispolitiikan toimintalinjana. Olen kirjoittanut alueista ja maakunnista, joiden sisällä aluekehitysvarat jaetaan, kuten Euroopan maissa on totuttu tekemään.
Valitettavasti enempää minulla ei ole työaikana aikaa jankata näistä asioista.
En nyt oikein ymmärrä tuota huomautustasi, että maakunnissa kaupunkien ja maaseudun välillä ei ole ristiriitaisuuksia. Olisi hyvä, jos niin ei olisi, mutta totuus se ei mielestäni ole. Luen aika paljon mm. Ilkkaa ja Keskisuomalaista ja kysyn nyt vain esimerkiksi eikö Nurmon ja Seinäjoen tai Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan välillä ole melko suuria näkemyseroja.
Ymmärsin, että sinä kirjoitat täsmällisillä maaseutupolitiikan käsitteillä. Minulle maaseutu ei tarkoita kuntamuotoja. Jankkaamista emme kumpikaan kannata.
Kun lukee maaseutulehtiä, ei voi olla huomaamatta, että Keskustan pitkäaikaisena tavoitteena on maakunnat - mahdollismman itsenäiset maakunnat Keski-Euroopan mallin mukaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000026122768
Minulle on jäänyt epäselväksi, miksi keskusta haluaa arakenta kolmiportaisen hallintomallin, koska hallinnon rakenteet eivät ole itsetarkoituksellisia eivätkä mitään tavoitteita sinänsä vaan keinoja toteuttaa käytännössä julkisten palvelujen tuottaminen ja alueellinen hallinto.
Minusta valtionhallinnon ja kunnallishallinnon völiin ei tarvita mitään, jos kuntarakenne uudistetaan väestön työssäkäyntialueiden pohjalta.
Jos jonkinlaista väliportaan hallintoa tarvitaan, niin se voisi muodostua jonkinlaisista pienten kuntien yhteenliittymästä, jossa pienet kunnat säilyisivät lähinnä äänestysalueina ja joidenkin alueellisten palvelujen (kirjastot, koulut, liikuntapalvelut, jne...) tuottajina, kun muut palvelut siirrettäisi hallinnollisesti ja rahoituksellisesti kuntaliiton tasolle.
Palvelujen ja hallinnon rahoittaminen ilman tulonsiirtoja ei ole yksinomaan maaseudun ongelma,vaan kunnallinen johon vaikuttaa sijainnin ja ympäristön lisäksi elinkeino-,väestö-,alue-,yhteistyö-,yms...rakenne.
Kuntien käytettävissä olevat rahat muodostuvat pääosin verotuloista ja valtionosuuksista,valtionosuuksien määrä näistä on noin kolmannes.
Kuntataloutta ohjaa kunnallisen päätöksen lisäksi ns. normiohjausjärjestelmä valtion toimesta sekä suhdanteet.
Toimiiko tämä vai ei ja onko ylipäätään tarkoituksenmukaista tasoitta eroja jotta eri kunnissa asuville taattaisiin peruspalvelut ja yhtäläiset oikeudet?
Mikä kuntatalouksia eniten heittelee ?
-omat valinnat
-valtion normiohjausjärjestelmä
-suhdanteet
Esim, teollisuuden "pakkosijoittaminen" kuntaan voi tuoda hetken helpotuksen,mutta suhdanteiden muuttuessa se voi kaataa kunnaan talouden.
Keskustan kantaa en tiedä mutta oma kantani on sama kuin työllisyyden ja työpaikkojen suhteen ettei nykyinen hallintojärjestelmä (kunta,valtio) pysty vastaamaan riittävän nopeasti markkinoiden tarpeisiin edes kotimarkkinoilla,kansainvälisistä puhumattakaan.
Jos syyllistä tai syytä edelliseen pitää nimetä niin se löytyy tuottavuuden puolelta.
Juttusi oli valaiseva. Se nosti mieleeni ajatuksen, joka on ennenkin eri keskustelupalstoilla esiintynyt.
Eri asioiden tukemiseen pitäisi ehkä suhtautua niin, että tuetaan vain sellaista, minkä halutaan tapahtuvan ja/tai säilyvän. Niinpä ei kannattaisi tukea töttömyyttä, vaan työpaikan hakua, ei toimeentuloa vaan toimeentulon parantamista, ei hallintokuluja vaan kulujen säästämistä.
Liike-elämässä, jota vähän tunnen, maksetaan bonuksia, kun sovitut asiat on toteutettu. vosiko ajatella, että kunnatkin saisivat valtiolta bonuspalkkiota, jos esim. onnistuvat parantamaan palvelujensa tuottavuutta ennalta sovitulla tavalla. nythän palvelujen tuottavuutta ei paranneta, koska siihen saa valtiolta vastikkeetonta rahaa.
Kyllä ne valinnat on kuntatasollakin kyettävä tekemään samoin kuin yksilötasolla.
On velvollisuuksia jotka on hoidettava
on mahdollisuuksia jotka on käytettävä
on vastattavia joita ei ole järkevää omistaa tai ylläpitää.
Tuottavaksi katsottavaa on tuettava jolloin on vastuiden lisäksi varaa myös ylläpitää sitä mille voi odottaa tuottoa tulevaisuudessa.
Terve kilpailu ja yhteistyö alueellisesti voi taata ne boukset ilman valtion jälkijunassa tulevia viranomaisohjauksia joihin ei kuitenkaan sisälly vastuuta aiheutuneista vahingoista.
Aleellinen päätöstenteko on myös vastuun ottamista alueen väestöstä.
Vastuunotto lienee olennaisinta. Jos siitä voisi palkita oikeudenmukaisesti, niin ne rahat tuskin menisivät hukkaan.
Niin kasvatus ja sivistyksen taso on opittua mutta käytöstavat muotoutuvat tilanteen mukaan.
Kyllä käytöstavoissakin on valtavasti opittua.
Lastenlapsiani seuratessani olen mielihyvällä pannut merkille, miten he muistavat aina tervehtiä ja hyvästellä omasta aloitteestaan ja sanoa oikeissa tilanteissa myös "ole hyvä" ja "kiitos".
Käytöstapojen muotautumista tilanteen mukaan olen havainnut ehkä silloin, kun espoolaisrouvat käyttävät kyynärpäitään päästäkseen muiden ohi Stockan alennusmyyntipöydän ääreen. ;-)
Lapset ovat onneksi vielä ryhmä jolla ei ole tietoa elämän raadollisuudesta.
Käytöstapojen muutoksella tarkoitan lähinnä niitä joiden asema jossain yhteiskunnan järjestelmässä/luokassa/asemassa muuttuu ja aukeaa tilaisuus nousta ylöspäin hierarkiassa jolloin entisen aseman säilyttämisellä ei ole enään merkitystä.
Toisaalta uuteen ympäristöön entiset tavat ja arvot voivat olla sopimattomiakian.
Myös tarpeet ja pyrkimys johonkin tavoitteeseen voi saada ikäviä muotoja henkilön käyttäytmisessä.
Elämä on jatkuvaa oppimista niin pitkään kun asettaa itselleen tavoitteita,kuten espoolaisrouvat alennusmyynnissä.
Tavoite heillä on nähtävästi edellenkin päästä kertomaan ystävättärelle kuinka halvalla tämän sain ja ajattele vielä Stoccalta!!
On meillä vielä pitkä matka huipulle jos eliittikin juoksee halvan perässä.
Keskustan maaseutupolitiikka on maatalouspolitiikkaa, oikeastaan maataloustukipolitiikkaa. Siitä on sovellettu aluepoliittiikka, joka toimii samalla logiikalla kuin maataloustuet, rahaa saa kunhan täyttää tietyt kriteerit ja nipun hekemuksia. Tuotannon kannattavuuden tai järkevyyden arviointi ei ole niin kauhean oleellista. Kepun politiikan kulmakivi on ollut näiden tukien maksimointi, ei kehittäminen.
MOT ohjelmassa käsiteltiin taannoin kainuulaisen kunnan sieniviljelyhanketta. Yhteiskunnan varoja on palanut satojatuhansia euroja eikä sieniä ole vielä saatu kuin kourallinen. Keski-Suomessa tiedän yrittäjän joka hukkasi yli miljoonan yhteisiä rahojamme saamatta tuotantoaan koskaan käyntiin. Konkurssi hoiti pankkien saatavat, valtion tuet tuli ja meni, kunta jäi takaajana maksamaan lainoja.
Maaseutua pitää kehittää sen vahvuuksista, tukea sellaista jolla on menestymisen eväät, vastikkeetonta tukea ei tule antaa. Turha tuotanto on turhaa vaikka se tehdään yhteiskunnan rahoilla.
Tietoyhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia, yritysten tukitoimintoja, vaikkapa kirjanpitoa, voidaan hajauttaa ja ulkoistaa maaseudulle, teito siirtyy bitteinä eikä työ vaadi kaikkien istumista kaliissa pääkonttorissa. Tarvitaan vain rohkeita yrittäjiä ja markkinointia jotta ideat saadaan yritysten johtoryhmien tietoon. Kukaan ei tule maaseudulle etsimään josko sieltä löytyy tekijöitä, tekijöiden pitää tehdä itsensä tykö yritysjohtajille.
Bioenergia voi olla tulevaisuus jos se tehdään taloudellisesti järkevästi. Kalliisti tuettuun peltoveljelyyn perustuva tuotanto tuskin sitä on. Etanolitehdashankkeiden hautaaminen toinen toisensa perään on osoitus että viljan tai öljykasvien käyttäminen energiaraaka-aineena ei Suomessa ole järkevää. Ainakin Altian tehdas olikin Pekkarisen vaalitemppu, perinteistä kepulaista väyrystelyä ja pekkarointia.
Vapaa-ajan asuntojen muuttaminen pysyviksi asumuksiksi tulee tehdä helpommaksi jotta maaseutu saa lisää asukkaita. Itse olisin valmis jopa kääntämään nykyisen tilanteen, jossa teen etätyötä silloin tällöin maalla ja pääasiassa olen Helsingissä, toisinpäin, muutamaan maalle ja käymään silloin tällöin asiakkaiden vuoksi kaupungissa. Maaseutuasuntoni edellyttäisi kuitenkin isoja remontteja jotta siitä voisi saada vakituiseen asumiseen hyväksytyn, niinpä tuo ajatus täytyy hylätä.
Itselläni ei ole koskaan ollut vapaa-ajan asuntoa maalla. Aiemmin kun päivätyö sitoi, se sitoi Helsinkiin.
Nyttemmin kun jatkan enää sellaista työntekoa, minkä voin tehdä etätyönä verkon kautta, riittäisi, että pääsen käymään helsingissä n. joka toinen viikko syys-toukokuun välisenä yhdeksän kuukauden aikana. Vapaa-ajan asuntoa en ole ajatellut hankkia, täysmuuttoa kyllä, mutta kun lapset ja lastenpalset ovat kaikki helsingissä, samoin tuttavat ja ystävät, niin sekin on jäänyt ajatukseksi.
Silti pidän etätyötä ja verkottumista erinomaisena maaseudun kehittämishankkeena, joka antaisi varmasti paljon mahdollisuuksia, vaikka ei yksinään tietenkään ratkaise koko ongelmaa.
Toinen fakta on, että sellainen teollisuustoiminta joka perustuu puhtaaseen kokoonpanotyöhön ei pysy Suomessa vaan siirtyy halvemoien palkkakustannusten maihin. Niinpä yksi mahdollisuus olisi omien vahvuuksiemme kehittäminen vaikka puun jalostustastetta lisäämällä. Pohjanmaan puusepänteollisuus on tuosta hyvä esimerkki.
Niinpä minusta on erinomaista, että hallitus toteuttaa sukupolvenvaihdosta helpottavan perintöverouudistuksen. Se saisi muutenkin edistää yritysten perustamista, perheyritystoimintaa ja pienyritystoiminnan kasvua keskisuureksi, mm. käymällä vielä kerran läpi yritysverotuksen epökohdat, joita Lipposen I hallitukselta jäi paljon, yt-lain turhat yrittämisen esteet, ja helpottaa pienyrityksen byrokratiaa, koska pieni yritys joutuu täyttämään samat raportit kuin suurikin, mikä vie yritysjohdon ajasta silloin suhteellisesti paljon enemmän aikaa, kun pienillä yrityksillä ei ole mahdollista kustannussyistä ulkoistaa kaikkea, minkä isommat ulkoistavat.
Puunjalostuksessa on tosiaan kehittämistä.
Viemme koivua Tanskaan josta se leviää tyylihuonekaluina ympäri maailmaa. Miksi emme tee niitä itse? Tanskalaiset ovat osanneet luoda tuotteistaan enemmän kuin tavaroita. Niillä on aivan eri imago ja laatumielikuva kuin meidän huonekaluillamme. Ja sen mukainen hinta. Meillä on raaka-aine vieressä, miksi viedä se lankkuna kun voi viedä tuhannen euron kappalehintaisena tuolina.
Puurakentaminen voisi olla maaseudun vahvuutemme, mutta demarimallinen viranomaiskontrolli älyttömine palo- lämpö- ym märäyksineen on tappanut kehitystyön, puurakentamista uskalletaan harrastaa vain pientaloissa ja niissäkin vain talotehtaiden tyyppitaloina. Hirsi ja muut hyvät perinteiset menetelmät tapetaan määräysviidakolla. Kotimainen ekologinen hirsitalo puulämmityksellä toisi maaseudulle työtä koko elinkaarensa jos sellaisen markkinoita ei olisi tukittu seinien eristävyyden vaatimuksilla. Kepu voisi oikaista asian, annetaan puulämmiteiselle puutalolle alemmat vaatimukset.
Mahdollisuuksia siis on kunhan keskitytään vahvistamaan maaseudun vahvuustekijöitä. Kepu voi nyt, saatuaan hallituskumppanikseen yhteiskunnan kehittämiseen vastuullisesti suhtautuvan Kokoomuksen, panostaa maaseudun kestävään kehittämiseen, demarit eivät ole vierellä vaatimassa kannattajilleen provisioita saavutuksista. Sulle mulle aika on ohi.
Juuri tuon tapaisia konkreettisia kehittämishankkeita tarvittaisi satoja. Siitä tulisi työtä maaseudulle, jos turhat esteet poistetaan.
Nyt olisi aika perata kaikki ne lait, joissa on tarpeetonta byrokratiaa ja turhia pilkunsiirtovelvoitteita pienyrittäjille vain siksi, että lainsäätäjillä on aikoinaan ollut mielessään pelkkä suurteollisuus, kun pykäliä on sorvattu demareiden haluamalla tavalla.
Nyt pitäisi keskustalaisten yrittäjien vain osata olla aloitteellisia ja lähettää lähetystöjä aloitteineen uutta ja vahvaa elinkeinoministeriötä johtavan Pekkarisen luo.
Jos sosiaaliavustuksia katsotaan tulonsiirtona, niin huomattavasti suurempi suomalaisista, myös maaseudulla saa näitä tulonsiirtoja, kuin maatalous.
Maatalous, sitähän sinä varmaan tarkoitat puhuessasi "MAASEUDUSTA", on usein maatila tai metsätila, jossa harjoitetaan maataloutta koko tai osatoimisesti, ja lähes aina, toinen tai kumpikin tilalta käy tilan ulkopuolella töissä.
Maa/metsätalouden lisäksi usein tehdään traktorilla urakointia, eli pidetään teitä auki talvella, ajetaan puita, ajetaan maata, liikutaan kenttäsirkkelin kanssa sahaamassa puita, rakennetaan ja tehdään monta maa/metsätalouden harjoittamisen yhteyteen sopivaa työtä.
Jos aloitat maataloustuista, niin katso sitä tukilistan kärkeä, tuet kun on sidottu tuotantomääriin, siellä on LänsiSuomesta suuri pankinjohtaja tiloineen, joka selviäisi varmasti ilman tukiakin vallan mainiosti. Samoin listalla on erittäin suuria eläinklustereita, Vapon energiahake klusteri...
Minun mielestä voitaisiin aivan hyvin lopettaa koko maataloustuet ja siirtyä markkinapohjaiseen hinnoitukseen. Siis sellaiseen, että oikea hinta on päivän hinta AVOIMILLA MARKKINOILLA.
Aivan samalla tavalla kuin sähkön hinta on markkinahinta päivän markkinoilla, - ai niin, sähkön markkinahintahan ei näy kuluttajan kukkarossa.
Ehkä parempi esimerkki olisi polttoaine, sillä sehän seuraa nykyään aika hyvin maailmanmarkkinahintoja.
Jos elintarvikkeet myytäisiin päivän hinnoilla, niin maatalous lopettaisi hyvin nopeasti kaiken kannattamattoman tuotannon ja vain sellainen tuotanto, joka kannattaisi, jatkuisi.
Jos esimerkiksi viljasta tulisi pulaa, niin varmuusvarastojen purkamisen jälkeen suomalaiset maksaisivat jauhopussista euron, kaksi euroa tai sitten maksaisivat kolme euroa kun samalla saattaisi sitkoluku olla hyvinkin kriteerien alareunalla, eli leipää jauhosta voisi leipoa juuri ja juuri.
Kyllä suomalainen maatalous pärjää, kun käytetään maailmanmarkkinahintaa - ja maailman markkinoiden viljelymenetelmiä.
Euroopassa kiellettyjä kasvinsuojeluaineita käytetään vielä Afrikassa ja Aasiassa..
Elintarvikkeiden puhtaushan perustuu pistokokeisiin.
Aina voi myydä johonkin maahan, missä ei olla niin tarkkoja..
Lintosen tyyliin maatalouden teurastaminen toisi yllätyksen, kun suomalaisen maatalouden lopettaminen ei vähentäisikään Itämeren päästöjä - suurin osa kun maatalouden päästöistä tulee päästöttämästä Neuvostoliitosta, anteeksi, Venäjältä Suomenlahden pohjukkaan ja muista Itämeren rantavaltioista..
Mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että muuttoliike jatkuu haja-asutusalueilta kaupunkeihin ja taajamiin, "maaseutukuntien" verotulot laskevat ja myöskin siitä, että rahan määrä ei ratkaise, eikä itseasiassa raha ratkaise, vaan se mitä tehdään ja missä.
Mutta kuten olet huomannut esimerkiksi polttoaineen verotuksen kanssa, polttoaineesta perittävä "päästäverotus" kohdistuu raskaammin esimerkiksi biodieseliin kuin maaöljyperäiseen dieseliin...
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts115.pdf
Lisäksi pienpuristamot, joissa biedieseliä voitaisiin tuottaa, joutuvat maksamaan veroa, vaikka tuottaisivat omaan käyttöönsä biodieseliä, joka saastuttaa vähemmän kuin maaöljypohjainen diesel.
Suomessa suurten toimijoiden suosiminen johtaa siihen, että pienet yksiköt tapetaan, jottei suurille toimijoille syntyisi kilpailijoita..
Tämä on suoranaista diktatuuria.
Nestekin tuottaa suurimman osan etanolibensaansa varten raaka-ainetta Etelä-Amerikasta, eikä suinkaa Suomen sokerijuurikas tehtailta, tai muiltä suomalaisilta toimijoilta.
Tämän seurauksena lähes kaikki etanolitehtaat ovat pistetty jäihin Suomessa.
Kenenkä hyödyksi on se, että Suomen sokerijuurikas peltoalaa pienennetään ?
Sokerijuurikkaiden käsittelyssä kaikkein kalleinta sokeria ovat ne viimeiset tipat juurikkaassa, koska ensimmäiset prosentit sokerista on helpointa (energiatehokkainta) liuottaa sokeriksi ja loput juurikasmassasta kannattaisi käyttää etanoliksi ja jäljelle jäävä käyttää eläinrehuksi.
Tässä prosessia suuruuden ekonomia hallitsee energia ja tuottolaskelmia.
Suomen paperitehtaille tuotetaan tärkkelystä KeskiEuroopasta, koska Suomen 50.000 tonnin tärkkelyskiintiö (EU-Sopimuksin rajoitettu) on aivan liian pieni. Suomessa voitaisiin helposti tuottaa paperitehtaiden tarpeisiin (muistaakseni 200.000 tonnia vuodessa) riittävä määrä tärkkelystä omassa maassa, mutta tässäkin jostain käsittämättömästä syystä tärkkelys rahdataan keskieuroopasta, eikä kasvateta Suomessa.
Lisäksi tärkkelyksenkin osalta voitaisiin helpoiten irtoava tärkkelys tuottaa teollisuuslaatuiseksi ja lopusta käyttää etanolia liikennepolttoaineeksi.
Mutta kyseessä on se, että jonkun pitäisi pistää prosessit peräkkäin, että yhdistetty tärkkelys+etanolituotanto saataisiin aikaiseksi.
Kun juurikkastehtaidenkin suurin kuluerä on lämpö ja etanolituotannonkin suurin kuluerä on lämpö,
niin on aivan järjettöntä, että esimerkiksi ydinvoimaloiden lauhdelämpö johdetaan mereen, eikä sitä käytetä teollisiin prosesseihin.
Ydinvoimaloiden lauhdeveden hyödyntämiseksi prosessiteollisuus pitäisi sijoittaa riittävän lähelle, jotta energian siirtoverkosto olisi kohtuullisen etäisyyden päässä.
Ongelmaksi jäisi ainoastaan varmistaa talvikäytön aikana, ettei lauhdevesilammet pääse jäätymään,
mutta ilmeisesti näiden vesivarastojen kattaminen ei olisi iso ongelma. Samallahan voisi oppia, miten ja minkalaisilla rakennelmilla Saimaan kanava saataisiin pysymään sulana, eikä pahitteeksi olisi jo opiskella, jos jossain vaiheessa Suomenlahden pohjukan jäätilanteen/Viipun lahden ruuhkien/neuvostoliiton sielunvammojen aiheuttamien pakkoliikkeiden vuoksi Kymijoen kanavan rakentaminen tulee ajankohtaiseksi sisämaan paperi/puu/raskaan teollisuuden kuljetuskustannusten leikkaamiseksi ja suorien yhteyksien luomiseksi laivoille Eurooppaan ja Itämerelle.
Euroopassa joki/kanavaliikennettä kehitetään, koska se on kuljetettua kilometriä kohden halvin, silloin kuin aika ei ole rajoittava tekijä.
Jos minulla olisi päätösvalta, nämä hankkeet olisivat jo liikkeellä. Samoin kuin pohjoisen kalaportaat olisi rakennettu toimiviksi, tulvat valjastettu altaisiin ja uudet altaa rakennettu.
Samalla olisi Peled-siikaa istutettu suurissä määriin altaisiin planktonia syömään, kasvamaan ja kalaverkkohin uimaan, kuten myöskin turvattu luontaisten lajien kukoistaminen.
Peled-siika ei kilpaile luontaisten kalojen kanssa, vaan siistii vesistön ravinnekuormaa syömällä ravinteista hyötyvää planktonia.
Mutta kun en ole nuijan varressa, niin en neuvo, en. En sitten millään.
Lapissa kannattaa edelleenkin jatkaa juomista ja naimista ja jättää kalastus väliin kesäkaudellakin, niin jää enemmän aikaa juomiselle ja naimiselle. Kyllä kaikenmaailman maailmanparantajat museoivat ja suojelevat senkin osan lappia, mikä on vielä säilynyt porolaitumina.
Ja ehkä hyvä olisi niinkin, kun katsoo, että 50 ja 60 luvuilla Lappiin tuli ilmakehän ydinkokeiden laskeumina saasteita enemmän kuinn Tsernobilin turmassa, mutta eipä rajoitettu silloin 50 ja 60 luvulla kasvien tai eläinten syöntiä kuten 1886 lähtien..
No, se joka huutaa suurimpaan ääneen, on aina oikeassa. No, kertoihan lapin samaanitkin hurmoksissaan kaikenlaisista näyistä loveen lanketessaan...nykyään suojellun suon pitkospuilta voi sortua suonsilmään näkyjä näkemään pelkän yrtin voimalla, kun siinä on riittävästi vaikuttavia ainesosia, joiden kotikasvatus on kriminalisoitu Suomessa.
Mutta palatakseni vielä maatalouden kuormitukseen..
Tässä Suomen maatalouden kuormitus Itämereen
http://www.mtt.fi/met/pdf/met96.pdf
Suomi aiheuttaa alle 15% kuormituksen, josta
Suomen maatalouden osuudeksi Itämeren kokonaiskuormituksesta jää
fosforin osalta 9% ja typen osalta hieman yli 7%.
Suomen teollisuus ja asutus rasittaa Itämerta
vastaavasti 6% fosforin osalta ja 7% typen osalta.
Muuta Itämeren maat rasittavat siis Itämerta 85% kuormalla fosforin ja typen osalta.
Olen aivan varma, että tuosta 85% kuormasta tulee merkittävä osa Suomenlahden pohjukan puhdistamattomista jätevesistä ja jokia kulkeutuvista valumavesistä ja jätevesistä.
Suomalaisten lahjoittamilla rahoilla Pietariin jätevedenpuhdistamoon on rakennettu ainakin yksi JÄÄHALLI Pietariin!!! P**KELE sentään!
Mutta mitä tulee Suomen maatalouden selviämiseen, niin jos maa/metsätaloutta ei nyt kaikesta huolimatta lopetetan ja maaseudun yrittäjiä lynkata toverituomioistuimessa ennen aamunkoittoa niskalaukauksella monttuun, vaikka demarit sitä kovasti haluaisivatkin, niin
onhan Suomella vielä mahdollisuuksia.
Suomessa aurinko paistaa pitkää kesällä ja saa kasveihin paljon aromeita, mutta kasvukausi, lämpö ja kosteus, sekä
ilmasto-oloihin sopeutuneet kasvit vaikuttavat enemmän.
Pitää löytää Suomen oloihin sopeutuneita
kasveja. Kuminaa Suomessa viljellään jo
Pohjanmaalla, mistä yleisesti ottaen kaikki
jääräpäinen yrittäminen on ollut veressä ja välillä kauhavalaisen terässäkin..
Muita yrttejä ovat tilli, iisoppi, ampiasyrtti,
kynteli, meirami ja ehkä muitakin, jos löytyy/jalostetaan sopivia lajikkeita..
http://www.mtt.fi/met/pdf/met84.pdf
Pohjanmaalla hampun kasvatus tuottaa luonnonmukaista raaka-ainetta, jota voidaan käyttää muovin korvikkeena.
Ja mikä parempaa, esimerkiksi Yhdysvalloissa hampun viljely on kielletty lähes kaikissa osavaltioissa huumeena, joten ainakin yksi iso maatalousmaa on poissa laskuista kilpailijana jo heti kättelyssä.
Metsätalouden osalta esimerkiksi puun kasvattaminen metsissä on vanhanaikaista, Suomen metsät on suojeltava ja lailla kiellettävä näitä metsiä millääntavoin käyttämäst teollisiin tarkoituksiin. Venäjältä saa jatkossa vielä halvempaa puuta, kunhan muistaa nuolla tarpeeksi syvältä urasta ja huutaa uraata kuorossa...
Samoin peltojen käyttäminen energiapaju, helven tai vastaavaan viljelykseen on oikeastaan järjetöntä, koska miksi tehdä mitään, kun voi aivan hyvin pyöriä itsesäälissä ja istua sormi -tiedät-kyllä-missä ja kuvitella olevansa illuusion pilvilinnoissa näkemässä näkyjä paratiisista.
Jos nyt asennevamma ei ole iskostunut millään korvien väliin, niin kannattaa harkita peltojen energiakäyttöä, pellot tuottavat koko ajan, estävät ravinteiden valumisen vesistöihin ja mikä tärkeintä - pellot ovat palautettavissa elintarviketuotantoon nopeasti tarvittaessa.
Samalla lailla myös eläintilojen lannan ja virtsan käyttäminen biokaasuksi ja tätä kautta energiaksi, olisi enemmän kuin järkevää, koska varastoinnin aikana metaani ja muut kaasu vapautuvat kuitenkin virtsasta ja lannasta - ja karkaavat ilmakehään aiheuttamaan kasvihuonepäästöjä.
Ruotsissa edellisten demarihallitusten aikana suunniteltiin asiantuntevasti lehmille pieruveroja metaanipierujen vuoksi..
En tiedä miksi tämä suuri älynväläys jäi toteutumatta.. ehkä pelko siitä, että demarien omat paskapäästöt olisivat joutuneet verolle, taisi olla suurin syy...
Niin, tässä näin alkuun jotain..
Joo, ja tuli tähän lopuksi vielä mieleen turistien ja lomalaisten maaseutumatkat, vanhanaikainen heinänteko, lemmiskelu heinäsuovassa, aikamatkailu entisajan historiaan vanhoilla välineillä työtä tehdessä..
Lisäksi rakennetaan pohjoiseen kilpaileva yritys Jukkasjärven jäälinnalle, jolle hyvä paikka olisi esimerkiksi Kilpisjärven seutu, jossa ilmasto on sopiva jäälinnalle, talvikausi erittäin otollinen revontulille ja käyttämätöntä kapasiteettia paljon jäljellä Enontekiön seudun lentokentällä...
Olen todellakin miettinyt tätä asiaa.
Kukahan ehtii ensimmäisen viemään asiaa eteenpäin, kun revontulimaksimit alkavat kohta puoliin olla ohi, ja Kilpisjärven korkeuspiiri sellaisella alueella, jossa todennäköisyys revontulille on erittäin paljon suurempi kuin muissa kilpailevissa kohteissa Pohjoisessa. Pohjoisempaan tai etelämpään päin mentäessä revontulien todennäköisyys laskee ja edessä on kausi jollon revontulia on vähän seuraavien vuosien aikana.
Revipä tästä huumoria, kun aasialaisturistit haluavat tulla katsomaan revontulia pohjoiseen..
Mutta miksi suotta vaivata mieltään tälläisellä asialla, kun voi edelleenkin rypeä itsesäälissä
ja miettiä elämättömän elämän sietämättömyyttä...
Ja kuunnella maailmanparantajien kuvauksia paratiisin ihanuudesta...punaiset lasit päässä.
mieluummin kolmessa promillessa..
ja vielä tuli mieleen turvetuotannosta poistuvien soiden käyttämien kalakasvatukseen, karpalon viljelyyn, lakan viljelyyn, muiden marjojen viljelyyn ja jopa energiamassa viljelyyn.
Lakan viljelyn osalta ItäSuomessa on hyviä tuloksia, mutta esimerkiksi lakkaviljelmien perustaminen on aivan helvetin kallista ja vie aikaa. Tässä olisi valtion lyötävä nyrkkiä pöytään ja laitettava suuruuden ekonomia kehiin tuottamaan helvetisti lakan taimia ja näin laskemaan lakan taimen kappalehintaa.
Lakka on varmasti sellainen marja, joka hyötyy kesäpäivän pituudesta Suomessa ja lakalle on markkinoita elintarviketeollisuudessa sekä lakan hyvän maun, maineen että lakan vitamiinipitoisuuden ja terveellisyyden ansiosta.
Ja taitaahan sitä lakan poiminta viljelyksilla työllistää aivan helvetillisen määrän väkeä, vaikka kehitettäsiin lakanpoimintakoneita,
kunhan niitä lakkaviljelmiä olisi Suomessa satoja tai mieluummin tuhansia hehtaareita, nykyisten muutamien hehtaarien sijasta.
Lakka kasvaa vuosia, ennenkuin satoa alkaa tulla, joten nyt olisi kiire saada lakkaviljelmia kasvamaan, jotta tuotanto saataisiin käyntiin ennen vuosikymmenen loppua kunnolla.
Harkitsin asiaa ellen löisi päätä seinään ja näkisin näkyjä vallankumouksesta..asennevamman ahistaessa...
Tässä on enemmän tieto mitä Maa/metsätalouden osalta on tutkittu ja löydetty.
http://www.mtt.fi/julkaisut/met.html
Ja tämä oli vasta alkua, mitä Suomen maataloudelle pitäisi tehdä..
Ja sen verran vielä pitää mainita, että kun Lohjalla on Suomen haapasellun käyttöön keskittynyt tehdas, niin jos olisin fiksu, filmaattinen ja käyttäisin järkeä,
niin
katsoisin aasian suuntaan ja toteaisin, että syömäpuikkojen tarve aasiassa on niin suurta, että valtiot siellä suojelevat metsiään verottamalla bambutikkuja.
Kanadassa on menestyksekkäästi haavasta syömätikkuja tuottava yksityinen tehdas, joka on rakentanut prosessinsa menneinä vuosina.
Kannattavuus ei ole tähtitieteellinen, mutta riittävä.
Osa haapapuista saattaisi olla laadultaan sellaisia, että niistä voisi vanerisorvilla ja jyrsintäautomaatilla tehdä syömäpuikkoja pienen harjoittelun jälkeen.
Sijoittaisin tälläisen tehtaan Lohjalle, koska sinne tuodaan suurin osa maan haapapuista,
tai siellä jäljelle jäävä haapamateriaali voitaisiin hyödyntää selluna.
Tällä tavoin saattaisi työllistää ehkä muutamia kymmeniä henkilöitä, sillä syömäpuikkojen menekki on luokkaa tsiljoona kipaletta vuodessa ja aasian markkinoille uppoaa helposti pienehkön tehtaan muutamien kymmenien tai satojen miljoonien tuotanto, kunhan tuotanto on JATKUVAA ja LAADUKASTA !
Ette uskokaan miten suuri vaikutus on syömäpuikon muotoilulla, sormipintojen ja ruokailupään pinnan kitkalla,,,
Todellakin puualan hightech tuote...
Mutta kun ei kiinnosta, niin lyön mieluummin päätä punaiset silmälasit päässä seinään ja tungen sormea syvempään kohti kieltä -- arvatkaapa kummasta päästä gastronomista järjestelmää...
Ai, niin kun kerran kysytään, niin kirjoitetaan vielä vähän lisää...
Suomessa kotimaista hunajantuotantoa on ollut vähän suhteessa tuontiin, mutta nyt näyttää hunajavarastot olevan täynnä Suomessa hyvin kesien jäljiltä..mikä tietysti on vain markkinointiongelma ja kyvyttömyyttä keksiä käyttötarkoituksia hunajalle vaikka kylpysaippuana tai vastaavana, tai tuottaa tietynlaista hunajaa tietyistä kasveista, jotta saisi kilpailuetua laadulla ja kuluttajien mieltymyksiin vastaamalla.
Mutta Suomessa on kaikenlainen epäortodoksinen kokeileminen ja massasta poikkeavien metodien käyttö kielletty - kylähulluksi leimaamisen uhalla, ellei idea sitten menesty taloudellisesti niin hyvin, että muut ovat vihreinä kateudesta..
Niin, satotasoa voidaan nostaa käyttämällä pölyttäjiä noin kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin hunajatuotannon kannalta on taloudellista,
jolloin mehiläiset yms mettä etsiessänän pölyttävät todella tehokkaasti sadon ja näin satotaso nousee.
Tästä on näyttöä Kaliforniassa ja yleisestikin Yhdysvalloissa, jossa vaivoihin etsitään lääkkeet, kunnen potilas joko kuolee tai parantuu.
Yhdysvalloissa ilmansaasteet, myrkyt yms ravintoketjun kaupanpäälliset ovat nähtävästi aiheuttaneet pienimuotoisia ongelmia pölyttäjille ja mm mehiläispesiä on kuollut niin huomattava määrä, että Jenkkilän sato saattaa jäädä pienemmäksi pelkästään pölyttäjien puutteen vuoksi.
Kaliforniassa on tutkittu pölytyksen vaikutusta joskus 1920 luvulta asti, mutta vasta 1948 kokeilu sai tuulta alleen. Ja sanoisin, että tulokset ovat rohkaisevia. Normaali hunajantuotanto on taloudellista noin 2-3 mehiläispesää hehtaarilla suhteella. Mutta saturaatio pölytys, ylenmääräinen pölytys tehdään sijoittamalla noin 8-12 mehiläispesää hehtarille..eikä olekin mielenkiintoista..?
http://en.wikipedia.org/wiki/Saturation_pollination
http://en.wikipedia.org/wiki/Pollination_management
Suomessa ainakin osa sadosta hyötyisi pölyttäjien käyttämisestä ylenmääräisestä (Saturation Pollination).
Keväällä mehiläisten käyttäminen saturaatiopölytykseen ja loppukesän hunajan tuotantoon toisi lisää töitä mehiläistarhureille ja luultavasti synnyttäisi aitoa liiketoimintaa.
Tietysti saturaatiopölytykselle olisi yritettävä löytää rahallinen korvaus, joka olisi suhteessa käytettävien pesien ja mehiläistarhurin työmäärään.
Ehkä yksi mitä valtio voisi tässä tehdä olisi koordinoida halpojen, kuljetus/käyttöturvallisten mehiläispesien suunnittelu Suomen olosuhteisiin,
mahdollisen kokeilun tukeminen tuloksien dokumentoimiseksi, sekä tietyisti toimivan mekanismin luominen valtakunnan laajuisesti
esim mehiläispesien tautien leviämisen estämiseksi.
Jos tästä ei tulisi suoranaista elinkeinoa, siitä voisi luoda ainakin mehiläistarhaajien yhteistoimintaa maatalouden satotason nostamiseksi.
Ehkä jo pelkästään se, että maatalouden harjoittajien ja mehiläistarhureiden saattaminen yhteen ja maatalousneuvonnan tietoisuus asiasta ja kyky koordinoida asiaa edistäisi asiaa.
Niin, ja samalla kotimaisen hunajan ylituotanto vähentyisi, kuin mehiläiset määrättäisiin huonosti hunajaa tuottaviin pölytyslentotehtäviin keväisin.
Riittävä määrä mehiläispesiä voisi toimia myös henkilömiinojen korvikkeena, kun hyökkäävän vihollisen kärkeen pudottaisi pari miljoonaa mehiläistä, niin koti-ikävä alkaisi vaivata alta aika-yksikön mehiläisten iskiessä.
no hehheee... vitsit vitsinä..
Mutta lähes kaikki sadot hyötyvät mehiläisistä, mutta erityisesti viljellut kukat, omena, marjat, alfalfa (sinimailanen)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alfalfa
hedelmät (joita ei kauheasti suomessa kasva..)
jonkin verran auttaa esimerkiksi sokerijuurikkaan pölytyksessä,
pellavan (Flax), Rapsi (Rape, Canola..)
nostaa satotasoa enemmän tai vähemmän..
http://gears.tucson.ars.ag.gov/book/
No, tässä oli alkuun hiukan mietteitä mitä voitaisiin tehdä..
Jos maataloutta voitaisin automatisoida enemmän, niin kuluttavat työt tekisivät koneet, ja ihmisille jäävä työ olisi mielekkäämpää, tuottavampaa, mutta myös vaativampaa niin koulutuksen, osaamisen kuin järkevän tekemisen kannalta.
No, onhan tässä seassa vähän muitakin kuin maatalouteen liittyviä asioita,
mutta kaikki asiat ovat suhteessa toisiinsa, ja näinollen erottamaton osa Suomen tulevaisuutta ja hyvinvointia.
Mitä paremmin eri osa-alueet toimivat keskenään kestävällä, markkina-talouteen perustuvalla tavalla, ilman että mitään osa-aluetta alistetaan jonkin toisen kustannusleikkausten kohteeksi,
kuten on ollut pitkään paperi ja sellutehtaiden suhde suomalaiseen metsään ja alihankintaketjuun.
Jos maataloudessa käy kuten nyt venäjän puun kanssa raaka-aineen hinnan noustessa merkittävästi, niin on aina järkevää olla tuhoamatta tuotantomahdollisuuksia kotimaassa,
sillä vaikka lakkoilemalla saataisiin lypsävä lehmä viruttamaan maidon jälkeen veretkin sankoon, niin jossain vaiheessa kuollutta lehmää ei voi lypsää - eikä varsinkaan kiristää lakkoilemalla suurempia etuuksia.. itseasiassa ne vähätkin etuudet saattavat kuolla lypsävän lehmän menehtyessä...
Pitäkää tämä mielessä, kun katsotte peiliin vikaa etsien ja sieltä katsoo punaisten lasien lävitse krapulaiset aatteen illuusion pettämät sydänverenpunaiset silmät.. vain huomatakseen, että vika löytyy maailman sijasta paljon lähempää...omien korvien välistä...
Niin, märehtikääpä ja pureskelkaa tätä..
Luulen että suurin osa tästä on painavaa asiaa, vaikka sivuuttaisitte nämä itsenäisen Suomen järkkymättömän kannattajan mielipiteet totalitäärisen aatteettomuuden sietämättömästä keveydestä..
Suomen Keskusta on jokatapauksessa se, joka
kestää kovimmatkin keskitykset, ja
takaa suomalaisen yhteiskunnan kukoistuksen, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden..
kaikin tavoin
kaikkina aikoina
kaikissa oloissa
No onhan sen verran ajat taas helpommat,
että sähköpostimorsiamet ovat alusvaatteissa etusivuilla...
mutta ehkä eniten harmittaa se, että
alusvaatteet tuli jo, mutta morsianta ei kuulu...
voi jessus tätä keskustalaista itseironiaa...
demarit ei tähän pysty, vasemmisto ei ymmärrä,
eikä muilla riitä pokka vetää huumoria alta riman
ja asiakysymyksissä taas pysyä realistisen darwinilaisesti maan pinnalla....
heheheee.....meitä ette pysäytä, vaikka laittaisitte kolme metriä maata päälle,
on nääs fergutsonissa hokkiketjut kiekoissa,
eikä ole vielä sellaista monttua löytynyt, josta
ei ole pois päästy..
heheheee.....että semmoista..
En osaa pitkää jutuasi kovinkaan yksityiskohtaisesti kommentoida. menit sen verran syvälle yksityiskohtiin, joita en ollenkaan tunne.
Avauksessani ajattelin kuitenkin maaseutua laajasti, en maataloustuotannon kannalta, vaan nimenomaan alueellisen tuen tarpeen kannalta, joka ei sulje ulos kaupunkikuntiakaan, jos ne sijaitsevat syrjäseudulla, maakuntien keskellä ja ovat, jos näin voisi sanoa "maaseudun kaupunkeja" erotukseksi ruuhkasuomen urbaanin alueen kaupungeista, vaikka on Vaasa-Imatra öinja eteläpuolellakin paljon maaseutua.
Tästä näkökulmasta ajattelin siis keikkea mahdollista, mitä rahalla voisi tehä, että "maaseutu puysyisi maaseutuna" tavalla, joka saisi maaseudun kukoistamaan niin, ettei ihmisten tarvitse muuttaa pois, vaan järkevää tekemistä syntyisi sen työn tilalle, joka maaseudulta on vähentynyt.
Ongelma nimittäin kumuloituu, kun väki alkaa muuttaa. Se vinouttaa ikärakennetta ja se huonontaa palveluja, kun kaupat, pankit, parturit, bensa-asemat, baarit, jne. lopettavat, kun asiakasmäärät vähenevät, mikä edelleen kurjistaa tilannetta, kun kunnan ainoa työllistäjä on kunta itse.
Tämän kehityksen pysäyttämiseen tarvittaisi konkreettisia ideoita, ja niitä kyselin nyt keskustalaisilta, koska keskustalaisten olettaisi tuntevan asian kaikkein parhaiten.
Avauksessani ei ollut mitään piiloivaa eikä rivien väleihin kätkettyjä tarkoituksia.
pitkä ja syvä vuodatus tuli tehtyä aivan konkreettisine kohtineen,
mutta jos jotain pitää tehdä
hankkeena, sille on oltava konkreettinen päämäärä.
Ei maaseutua voi käsitellä kuin satoa,
lisäämällä hyvänä kasvukautena lisäravinteita tasaisesti koko kasvustolle..
Sadon kanssa toimii, mutta maaseudun kanssa jokainen aloitettu hanke on saatava valmiiksi.
Jos hanke tai välivaihe ei valmistu, ei usein myöskään saavuteta konkreettisia tuloksia!
ja silloin investointi on hukkaan heitettyä.
Kyllähän sinä sen tiesit, että raha on vain arvon mitta ?
Raha on tapa siirtää resursseja helposti paikasta toiseen. Raha on kuin varastoitua työtä, jota ei saa tuhlta holtittomasti.
Velka on tekemätöntä työtä, joka täytyy jonakin päivänä tehdä - itkun kanssa tai ilman.
Investoiminen edellyttää, että investointi tuottaa jotain - nyt tai tulevaisuudessa.
Esimerkiksi oliko se Puolangalla esiin nostettu sienikasvattamon ongelmat ovat kuin malliesimerkki soitellen sotaan menemisestä.
Fiksu olisi ensin tehnyt pienen mittakaavan kokeilulaitoksen sienille, ja saanut siellä kitkettyä lapsentaudit ja ongelmat.
Sen sijaan täyden mittakaavan laitoksessa on aivan helvetin vaikea kohdistaa ongelmat, tutkia ja kehittää.
Mutu-tuntumalla ei voi pelata kuin taskubiljardia omalla kepillä.
Tuo Sienihanke on järkevä sinänsä, mutta jos sienitehdas ei tuota, niin on aivan yksi ja sama.
Jos sienitehtaan ongelmista ei opittu edes sen vertaa, että olisi ollut ymmärrystä selvittää miksi asiat menivät vituloiksi, niin sitten tuo sienitehdas hanke on jo rahojen tuhlaamista ja suoranaista veetuilua hanketta rahoittaneille kunnille.
Tuon sienihankkeen osalta pitäisi aivan heti ellei jo eilen, kaivaa Suomen parhaat osaajat paikalle ja dokumentoida aivan kaikki mikä on mennyt päin helvettiä.
vasta kun on käsitys siitä, mikä estää sienitehdasta onnistumasta, voi päättää, kannattaako yrittää poistaa nykyisen tehtaan ongelmia vai rakentaa uusiksi koko tehdas.
Sinänsä heti kun tuo sienitehdas saa itsensä toimimaan, se luo varmasti vuosikymmeniksi työpaikkoja paikkakunnalle.
Ilman hallittua riskinottoa ei saavuteta tuloksia.
Jos tuolla paikkakunnalla löytyisi selkarankainen kuntalainen, hän kävelisi sienitehtaan johdon luo, ja vaatisi avointa selvitystä, sekä kunnalle edustajaa yrityksen johtokuntaan, joka on ajantasalla aikatauluista ja tavoitteista.
Tappelu, huuto eikä hötkyily kuulu asiaan.
Harmittavan usein yrittämisen luullaan olevan kaupan hyllyltä ostettavissa oleva tuote, joka vain kytketään valtakunnan sähköverkkoon ja heti alkaa kultamunia tipahdella laariin..
Ehei...yrittäminen on parhaimmillaan yön sydämessä ,kun halla panee mansikkamaita ja yritetään savulla ja sadettamalla karkoittaa kylmä pois..
Yrittäminen on parhaimmillaan sitä, kun yrittäjä heikolla hetkellään on jo valmis teuraaksi, mutta keksiikin viime hetkellä toimivan ratkaisun, joka pitää pään pinnalla taas hetken aikaa..
No tämä yrittämisen ihanuudesta..
Mutta mitä tulee maaseutuun, niin ei ole patenttilääkkeitä.
On vain hankkeita joiden todennäköinen lopputulos on tuottava jollakin aikavälillä.
Kuopion suunnalla hiihtokeskuksen mäen korottaminen läheisen kaivoksen sivukivellä on sellainen hanke, joka loisi lähivuosikymmeninä maailmantason hiihtokeskuksen täyttämään mitkä tahansa maailmankisojen vaatimukset lentomäestä pujotteluun..
Puhumattakaan että hiihtokeskus toimisi talvikausina varman lumen alueella suuren yleisön virkistys/lomapaikkana.
Hanke auttaisi läheistä kaivosta louhimaan muistaakseni apatiittiä, kun sivukivi louhittaisin mäen korotukseen.
Valtion osuudeksi jäisi rautatien linjaaminen kaivokselta täyttämäelle.
Myöhemmin rata voitaisiin kytkeä osaksi hiihtomäen julkista liikennettä kun nopeat junat tulisivat Pietarista asti hiihtokeskukselle.
Varteenotettava hanke.
Lisäksi yksi varteenotettava hanke olisi Suomen sisävesiverkoston täydentäminen, jotta puun kuljettaminen olisi kannattavaa nykyisen 50 km sijasta jopa 200 km päähän.
Päijännettä ja Saimaan vesistön liikenneverkon yhdistämiseksi pitäisi rakentaa muutaman kymmenen kilometrin kanavareitti sulkuineen, joista voisi kuljettaa riittävän isoja aluksia lävitse,
kun myöhemmin sisävesiverkosto modernisoidaan.
Tämä auttaisi myös huviliikenteen ja erityisesti sisävesilaivojen risteilyä turistien houkuttelussa.
Samalla lailla pitäisi Vääksyn kanava syventää, jotta kahden suuren järven välillä pystyisi liikkumaan suuremmilla aluksilla.
Yleisesti ottaen nämä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka kannattaisi teetättää tulevaisuutta silmälläpitäen.
Vielä parempi olisi jos nämä tehtäisiin silloin kun muu rakentaminen hiljenee tai projektien lähialueella on käyttämätöntä kapasiteettia.
Kiireessä ja nopeasti kaikki maksaa enemmän, mutta suunnitellusti ja harkiten voidaan tehdä hallitusti ja kustannustehokkaasti.
Suomen tieverkosto rapistuu aivan ennennäkemätöntä vauhtia, kun tienhoito jätettiin hunningolle.
Öljynhinnan noustessa kunnostus tulee entistä kalliimmaksi, ja tässäkin pitäisi osata ajoittaa tai suunnitella teiden suurempi korjaus sellaiseen ajankohtaan että asfaltin raaka-aineita saa halvalla ja koneresursseja on saatavissa.
Maaseudulla teiden rapistumisen huomaa siinä, että sivuteillä maastoautollakin on vaikeuksia päästä lävitse, ja asfaltoitujen paikallisteiden runkot ovat murtuneet/muuttaneet muotoaan raskaiden kuljetusten alla.
Maaseudulla pitkät matkat kuluttaa kalustoa muutenkin, mutta huonokuntoinen tiestö hakkaa kaluston hajalle ennenaikaisesti ja vaatii kalliita huoltoja ja remontteja normaalia enemmän.
Puhumattakaan että polttoaineen kulutus kasvaa kun pitää kahluuttaa kulkuneuvoja pehmeillä teillä.
Viime talvi kulutti myös etelässä teitä niin rankasti, että lähes kaikki pääväylät ovat urilla ja asfalttipinnoitteestä puuttuu suuria paloja jopa ajoradalla. Joten eipä naurata, ei, kun pitäisi pääväylienkien pinnoitteita uusia tänä kesänä.
Niin, mitä helvettiä voisi tehdä maaseudun hyväksi ?
Vedetään piikkilanka-aita Kehä Kolmosen pohjoispuolelle ja leikitään ettei ole ongelmaa..
Se olisi ainakin helpoin. Sitten syntyisi salakauppaa ja taas suomalainen virkamies pääsisi näyttämäään todellisen luontonsa ja kunnostautumaan pikkutarkkana valvojana...
Sillä Suomessa on lakikirjassa erikseen säädetty ne kaikki asiat mitkä on sallittu kansalaisille, ja jos jotakin asiaa ei ole erikseen sallittu laisssa, niin se oletusarvoisesti on kielletty..
Niin tämä suomalainen järjestelmä toimii.
Ensin estetään, ja jostain syystä joku onnistuu, niin verotetaan se hengiltä ja syytetään riistämisestä.
Vasta reilut miljoona Suomalaista elää Suomen rajojen ulkopuolella, mutta onko se liian vähän ?
Ehkä meidän pitäisikin selviytymisen sijasta keskittyä tekemään suomalaiset tarpeettomiksi Suomessa...?
Mutta kun luonto ei anna myöten...?
Paha vamma, sanoisin jopa.
Ehkä jopa sitkeämpi kuin totalitäärisen ideologian aatteellinen asennevamma..
Heikommat täällä sortuu punatautiin, mutta kepu perkele senkun porskuttaa...
Jokohan Stasi-listan lyhennelmä on kohta markkinoilla, vai joudutaanko odottamaan lahjoja jouluun asti ?
Niin, tehdään maaseudusta yksi suuri kulag-leiri, niin koko ongelma poistuu kerralla. Teetetään leiriläisillä sitten näppylähanskoja uudelleenkoulutuksen yhteydessä. Maaseutu ei valita sen jälkeen ja valtiolle tulee mahtavat tulot kun viedään laivalasteittan näppylähanskoja maailman kaikkiin maihin.
Hintakilpailu ei ole este, kun tarvittaessa voidaan myydä vaikka tuotantohinnan...
Tässä näitä ideoita sitten on, kun kerran päästään itse asiaan...
Tässä sanoit hyvin...
>> Raha on tapa siirtää resursseja helposti paikasta toiseen. Raha on kuin varastoitua työtä, jota ei saa tuhlta holtittomasti.
Velka on tekemätöntä työtä, joka täytyy jonakin päivänä tehdä - itkun kanssa tai ilman.
Pari äskeistä vastinnetta olivat ehdotuksia ja konkreettisia hankkeita pikkuoksien ja risujen kanssa..
Mutta jos ihan oikeasti mietit tätä muun kuin pääkaupunkiseudun näkökulmasta, niin kasvukeskus luo ympärilleen taloudellista toimeliaisuutta.
Mutta Suomen pitäminen asuttununa on järkevää, koska kaikki Suomalaisia ei voida ahtaa yhteen suuren pilvepiirtäjään Helsinkiin..
Maaseudulla yhteistyö ja palveluiden tuottaminen järkevästi ja kustannustehokkaasti on tärkeintä.
Jos pysyvä toimipiste on liian kallis, ehkä kerran viikossa toimiva palvelupiste tai kirjastoauton kaltainen ratkaisu olisi käyttökelpoinen.
Jos kysyt, miten maaseudulle voitaisin syytää lisää rahaa, niin ei se ole ongelma.
Niin suurta rahamäärää et löydä, etteikö sille löytyisi kohteita.
Mutta se ei ole tarkoitus.
Tarkoitus on pitää maaseudun rattaat pyörimässä, vaikka harvemmin, mutta säännöllisesti.
Epätietoisuus on pahin pelko, se karkottaa
kaikki fiksut ihmiset.
Maaseudun väestönrakenteeseen ei ole patenttiratkaisua. Elinkeinojen pitäisi perustua
järkeviin taloudellisiin perusteisiin ja asiakkaisiin.
Ilman asukkaita ei ole asiakkaita.
Osin Lapissa on mukauduttu kausiluonteiseen elinkeinorakenteeseen. Ehkä tämä pitäisi hyväksyä osaksi maaseudun toimintaa.
Maaseudun pelastajia ovat luultavasti ne pienyrittäjät, jotka pystyvät hankkimaan asiakkaita kauempaa ja pyörittämään toimintaansa kuljetusetäisyyksistä ja sijainnista huolimatta taloudellisesti.
Mutta ei isollakaan rahalla ratkaista sellaisia ongelmia, joissa kyse on korvien välin toiminnasta. Järkeä ei voi ostaa. Vastauksia ja suosituksia voi ostaa konsulteilta, mutta jos yrittäjä ei itse osaa tehdä järkevää valintaa, niin kukapa toinenkaan sitä osaisi tehdä ?
Yksi suuri ongelma Suomessa pienyrittäjille ja keskisuurillekin yrityksille on pärjääminen suurten ketjujen ja suurasiakkaiden kanssa.
Suuret toimijat ostavat paljon, jolloin pien&keskisuurille yrityksille pelkästään tuotanto määrä voi olla liian iso pala.
Pienempien yritysten muodostamat klusterit, markkinointiyhteistyö ja vastaava yhteistyö useinmiten koituu aktiivisimpien hyödyksi
ja vaatii yrittäjiltä paljon pysyäkseen pelkästään kehityksen ja suurasiakkaiden vaatimusten perässä.
Maaseudun kunnille ei jää muuta mahdollisuutta kuin yrittää houkutella yrityksiä alueelleen, kannustaaa kuntalaisia yrittämään ja yrittää koko ajan pysyä ajan hermolla ja saada niin yrittäjät, kunnan päättäjät kuin maailman talouden tuulia haistelevat kuin aika-ajoin uusia näkemyksiä omaavia puhujia kokoontumaan säännöllisesti miettimään maailman menoa ja tulevaisuutta.
Sillä tarkoitus on kuitenkin saada aktivoitua ajatteluelintä korvien välissä niin, että se saa relevanttia ja tuoretta tietoa, johon perustaa päätöksiää ja riskinottoaan.
Yksi suuri vaikuttava tekijä on myös se, että
pienikin yritys voi käydä loppuunasti hiotulla erikoistuotteella kauppaa ja pärjätä suurten painostuksessa, kun markkina-alueena on koko EU tai maailma.
Vaikka Suomesta saisi vain parikymmentä asiakasta, voi sama määrä jokaisesta EU-maasta luodan pohjan liiketoiminnalle ja parin-kolmen sadan asiakaskannalle, jolloin taloudellinen toiminta on jo kannattavaa.
Pienuuden ekonomiassa on se hyöty, että liikkeet ovat nopeita ja kehitys ripeää.
Suuryhtiöt eivät pärjää nopealle yritykselle, joka kehittyy jopa syöpääkin nopeammin täyttäen tyhjän tilan asiakkaan tarpeissa..
Maaseudun kunnille ja kaupungeilla tehtäväksi jää tukea yrittäjien toimintaa.
Suomessa on olemassa monta esimerkkiä epäonnistuneista teollisuuskylistä tyhjine halleineen, STS-pankin kaatuminen vasemmiston sijoitushuumassa...ja monta muuta tälläistä
teorian viemisessä käytäntöön tosiasioista välittämättä.
Elinkeinoelämälle pitää olla asiakkaiden tarve tai edes tilauksia, ilman niitä mikään yritys ei pyöri kovin kauan pelkillä lupauksilla paremmasta huomisesta.
Jos kunnan päättäjät eivät ole perillä ja riittävän syvällisesti ymmärrä näitä asioita, niin lopputulos on usein fiasko, kun kunta takaa ja yrittäjä ottaa elämää suurempia riskejä ilman riittäviä laskelmia ja arviointeja.
Eikä vain kerran arvioiden, vaan seuraten pitemmän aikaa kehitystä ja mieluummin aloittaen kohtuullisen kokoisena, kunnes kokemusta, ammatti/alan osaamista, ja erityisesti maksavia asiakkaita kertyy.
Kuntien ja kaupunkien vuosikymmenten saatossa luotujen rakenteiden purkaminen ja modernisointi on syytä tehdä silloin, kun toiminnan koko on ylimitoitettu tarpeisiin, tai tarpeet ovat hävinneet tai toiminnan kustannustehokkuus suhteessa nykypäivän järjestelmiin on täysin kestämätön.
Modernisoinnissa pitää kuitenkin aina miettiä sitä, kannattaako jotain vanhaa hyödyntää, vai pistää kaikki aivan uusiksi.
Jatkuva muutos on helvetin kallista, mutta tuottaa myös näkyviä tuloksia.
Harkitut hallitus muutokset tuottavat parhaan tuloksen, sillä silloin toiminta tuottaa koko ajan palveluita, joka on aina toiminnan tarkoitus.
Kaupunkien ja kuntien työntekijät ovat usein syystä tai toisesta valinnet julkisen työnantajan yksityissektorin sijasta.
Yksityissektorilla on koko ajan pysyttävä ajan hermolla ja opittava uutta.
Julkisella sektorilla uudistuksia ei ole tehty kovin usein, mutta kun niitä tehdään, koko henkilökunta päättäjistä asiakkaisiin joutuu oppimaan uuden mallin.
Riittävän suuri muutos saa minkä tahansa järjestelmään epävakaaseen tilaan, jossa mikään ei toimi ja kaikki kiukkuilevat toisilleen.
Mutta sekin on myös hyväksyttävä, että uusinta uutta ei ole järkevä ottaa käyttöön, jos vanhalla pärjätään kohtuullisesti eikä huomattavia säästöjä tai parannuksia saavuteta lähes välittömästi tai ainakin kohtuullisessa ajassa.
Mutta miten tämä auttaisi maaseutua..?
Taas palataan samaan ongelmaan, eli siihen
miten korvienväli toimii...
Ne halvimmat ratkaisut ovat lähes ilmaisia.
Ne ovat sitä, että on aikaa kuunnella ihmisten kokemuksia, kerätä havaintoja ja analysoida ongelmia.
Ja kyky uskaltaa asettaa itsensä kritiikille alttiiksi. Silloinhan on ihan pakko perustella tekemisiä ja kertoa miksi on päädytty tekemään päätös.
Se on sitä demokratiaa, jossa erilaiset fiksut mielipiteet voittavat totalitäärisen ideologian illuusion...niin puremattahan ei tarvitse nielaista, vaikka media syöttäisi sosetta lastenruokapurkista.
Jos peilikuvassa on vikaa, niin turha siitä on peiliä syyttää.
Samoin huonoista päätöksistä ei voi syyttää kriittisiä kansalaisia, kyllä se on vaan päättäjien otettava omaan piikkiinsä ja otettava opiksi, jotta ei uudestaan samaa virhettä tekisi.
Mutta näillä eväillä eteenpäin.
Suuret teoreettiset mallit eivät anna näissä asioissa hyviä ratkaisuja, koska teoreettiset mallit ovat loppujen lopuksi keskimääräinen näkemus tutkittavasta ilmiöstä virhemarginaaleineen
-- voimassa toistaiseksi tai kunnes toisin todistetaan....
Minun mielestäni yritysten tukeminen on varallista, jos tukea tarvitaan jatkuvasti. Tukemisen pitäisi perustua ajatukseen, että sen avulla yritykset pääsevät nopeammin tilaan, jossa ne voivat toimia ilman tukea ja kannattavasti.
Näin ollen erilaiset yrityshautomot, liikeideoiden kehittämisen tukeminen, starttilainat, uuden yrityksen alkuvaiheen verohelpotukset, kasvu- ja laajennushankkeiden lainottaminen, yms. tukimuodot, joilla yritysten luonnollinen kasvu nopeutuu olisivat oikean suuntaisia.
Samoin pitäisi ehdottomasti uudistaa koko yritys- ja etenkin yritysverotuslainsäädäntö. Se perustuu aivan liiaksi suuryritysten näkökulmaan, kun lakeja laadittaessa on sivuutettu kokonaan pienyritysten näkemykset.
Ideoita ihmisillä on korvien välissä vaikka millä mitalla. Riskinottohalua ja intoa yrittämiseenkin löytyy. Mutta jos pääomia puuttuu, lainanoton riskit nähdään liian suurina, rahoitusta tarvitaan alussa pitkäksi aikaa ennen kuin myyntituloja alkaa tulla, niin silloin ei pienyrittäjää saisi rasittaa tarpeettoman vranomaisbyrokratian teettämisellä eikä armottomalla ennakkoverotuksella.
Tässä olisi keskustalle hyvä sauma panna asioita kokoomuksen kanssa kuntoon. Yrittäjyyden edistäminenhän on selkeästi mukana uudessa hallitusohjelmassa. odottelenkin innolla, millaisia lakialoitteita se alkaa hallituspuolueiden toimesta poikia.
... maataloustukiaisten keskeistä luonnetta. Ne syntyivät meilläkin siksi, että lähinnä demarit eivät halunneet maataloustulon korotusta kohdistaa tuottajahintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin. Ryhdyttiin maksamaan maataloustuoloa osittain valtion varoista.
Tukiaiset ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Jos ne lopetettaisiin vain Suomesta, niin täällä loppuisi tuotanto samana päivänä, sillä eihän kenenkään yrittäjän kannata jatkaa toimintaa, jos 40 % tuloista poistettaisiin. Emme me nälkään kuolisi, vaan tänne tuotaisiin ruokaa naapureista tukiaisilla subventoituun hintaan. Meillä vain viljelyn lisäksi loppuisi työllistäjänä maataloutta vielä suurempi elintarviketeollisuus. Ja kestäisköhän meidän taloutemme kaiken ruuan ostamista ulkomailta ja kolmesataa tuhatta uutta työtöntä?
Vai on demarit meillä aikaansaaneet sen, että tukiaiset ovat levinneet kaikkialle maailmaan!!!!
Älä iso mies naurata!
ainut missä olen samaa mieltä
on se, että pienten ja keskisuurtenkin
yritysten paperirumba pitäisi olla kevyempää
yrittäjälle kuin suurien yritysten.
Siinä suhteessa jopa YT-menettely
vaatimus yhä pienemmissä yrityksissä
on ihan suoranaista vittuilua yrittäjille.
Sori vaan.
Yritystuet ja kaiken maailman yhteiskunnan
rahallisen sekaantumisen suhtaudun kielteisesti.
Yritykselle yhteiskunnan sekaantuminen on usein
tappava riippakivi.Yhteiskunnan lakien ja säädösten noudattaminen riittäköön, mutta siihen se loppuu.
Ainut mitä yhteiskunta voi tehdä fiksusti on
tuoda yrittäjiä keskenään yhteisiin tilaisuuksiin
ja edistää yritysten välistä yhteistoimintaa.
Ei tietysti pahitteeksi ole myös saada mahdollisia asiakkaita samoihin tilaisuuksiin.
Yhteiskunnan tukema tutkimus, lainoitus ja vientiluototus saattaa olla hyödyllistä,
mutta jo starttiraha on ihan pelkkää paskarahaa,
josta ei ole mitään muuta kuin harmia.
Se rapauttaa yrittäjän moraalia ja antaa vääränlaisen turvallisuuden tunteen.
Sori vaan.
Yrittäminen ei ole päiväkerhon leikkitilaisuus
eikä hiekkalaatikkoleikkiä, vaikka kummistakin voi tehdä liiketoimintaa, mutta niin ei voi johtaa yritystä.
Yrittäminen on riskinottoa omaan ideaansa uskoen.
Ne yritykset ja yrittäjät, joiden yritystoiminta on riippuvaista yhteiskunnan tuesta, saavat tavallaan itse maksamiaan verojaan takaisin,
mutta näen erittäin negatiivisena sellaisen tilanteen, jossa yrityksen investointi kaatuu ilman yhteiskunnan tukea.
Yritys kaatuu, jos se ei kannata.
Jos yritystoiminta ei kannata, niin lappu luukulle ja korppikotkat haaskalle.
Jos yritys kannattaa, suositteleen kiireesti harkitsemaan yrityksen lopettamista, vielä kun kassassa on rahaa. Jos lopettaminen ei ole ajankohtaista, hoidettakoon toimintaan menestyksekkäästi ja maksettakoon valtiolle se, mikä valtiolle kuuluu, ja muille saatavansa ja sen jälkeen rutina loppuu tontilla.
Tuet ovat toisellakin tapaa vaarallisia.
Yhteiskunnan tuet vääristävät kilpailua,
ja antavat yhteiskunnan päättäjille väärän kuvan
yrityksistä. Tuudittaudutaan siihen uskoon, että kun kuuluu paljon ääntä ja rumpujen pauketta, niin yrityksellä menee hyvin. Muistuu mieleen yksi presidentin vientituen saajista, joka meni vuoden päästä palkinnon saannista konkurssiin..
Suomessa verottaja on onneksi menneinä vuosikymmeniä pitänyt huolen siitä, että verotettavaa yritystoiminnan tulkinnan alle tipahtaa kaikki aktiivisuus, ja omaksi ilokseen piereskelystäkin on maksettava huvivero.
Aivan viime vuonna on pahasti alkanut näyttää siltä, että verottaja oikeasti ymmärtää mistä yritystoiminnassa on kyse.
Mutta toivon todella syvästi, että tämä häiriötilanne on ohimenevä ja piakkoin palataan taas kunnon stalinistilinjalle, missä kaikki selitykset on vääriä ja yrittäjä oletusarvoisesti aina syyllistynyt johonkin, mitä vaan verottaja ei vaan ole vielä huomannut.
Yrittäminen perustuu siihen mitä yritys tekee.
Yrityksen on keskittyvä tekemään se asia hyvin ja kaiken lisäksi pidettävä huoli siitä, että uusiutuu koko ajan saman asian tiimoilta pitäen huolta asiakkaistaan ja tuotteestaan.
Ilman asiakkaita millään ei ole mitään väliä.
Yritys kuolee silloin pystyyn.
Siis, yhteiskunta tunkekoon rahansa syvälle sinne minne ei päivä paista, niin ei tule erimielisyyksiä missään vaiheessa eikä tarvitse periä takaisin penniäkään, eikä senttiäkään.
Kun annat pirulle pikkusormen, niin kohta huomaat istuvasi oman yrityksesi johtokunnassa sirppiliiterin kommunistin kanssa, jonka jokaisella suunaukaisulla kuuluu tuskanparahdus sorrettujen puolesta....
Ei onnistu, ei! Johonkin se raja on vedettävä.
Joko tehdään tai ei tehdä. Mutta siinä välillä ei ole vaihtoehtoja.
Valtionyritykset tehköön mitä lystää, ja suuremmissa yrityksissä hillukoot sirppiliiterin edustajat niinkuin lystäävät.
Kyllä Kiinaan vielä yrityksiä mahtuu, ja on kuulemma muitakin maita, jotka mielellään ottavat vastaan menestyksekästä liiketoimintaa harjoittavan yrityksen.
Se on tietysti harmittavaa, että Suomesta muualle siirtyvät yritykset vievät työpaikat myös mennessään, mutta onneksi sirppiliiterin valtakunnanitkijät muistavat saatella suurella surulla maasta pois yrityksiä..
Suomen suuntaan sirppiliiterin edustajat eivät sitten pahemmin olekaan yrityksiä saattaneet.
Aikas paksua paskaa, ellen sanoisi.
Mahtaakohan muuten jatkossa satamat lakkoilla, kun automaation etenee siihen pisteeseen, että kontit liikkuu laivoista koneälyllä..
Mielenkiintoinen havainto...
Mutta yritystuet, ei helvetti sentään.
Jokin rajat se pitää maailmassa sentään olla.
Mieluimmin Suomen rajat ja kaukana seläntakana..
hiukan eri muotoilulla,
mutta tämä juuri on pääasiassa maataloustukien tarkoitus, tukea kuluttajahintoja.
Jos elintarvikkeiden hinnanmuodostus olisi markkinaperusteinen jotkin tuotteet nousisivat aivan varmasti ja joitakin tuotteita ei kannattaisi tuottaa lainkaan Suomessa.
Tosiasia on se, että Euroopan Unionissa maataloustuki on poliittinen työkalu, jolla kuluttajahinnat pidetään kohtuullisina ja toisaalta pidetään maatalous elinkeinona toimimassa.
OivaKärpänen on melko härkänen, mutta tarkoitus olikin herättää kaikki ruususen unesta, niin omat kuin vastapuolen punikkikommarit !
Kyllä maailman mahtuu erilaisia mielipiteitä yritystukien tarpeellisuudesta.
... yksin levittäneet tukiaisia maailmanlaajuiseksi. Muuallakin on sossuja. Ja kun tukiaiset tulevat naapurimaahan, niin kaikkien on ryhdytävä niitä jakamaan, ellei halua lopettaa omassa maassaan viljelyä ja elintarviketeollisuutta.
Suuri ja mahtava suomi tukiaisineen pisti ensin naapurimaat ja sitten koko maailman maatalouden polvilleen!!!
Jotain rajaa, kiitos.