En melkein pysty näppäilemään sen nimeä. Inhotus, viileät väreet, inhonpuistatus.
Ja eikös työpaikalla jauhettu ja ylistetty sitä heti maanantaiaamuna. Jengi oli aivan haltioissaan "upeaa unimaailman kuvausta" "ihanan pitkä, ei olisi saanut loppua koskaan" jne.
Olisiko maailmassa joku lisäkseni, jonka mielestä Eyes Wide Shut on maailman turhimpia tekeleitä, hemmetin huono ja Keisarin uudet vaatteet-ilmiön konkretisoituma? Eikö Kubrik muka voi flopata?
Ja eikös työpaikalla jauhettu ja ylistetty sitä heti maanantaiaamuna. Jengi oli aivan haltioissaan "upeaa unimaailman kuvausta" "ihanan pitkä, ei olisi saanut loppua koskaan" jne.
Olisiko maailmassa joku lisäkseni, jonka mielestä Eyes Wide Shut on maailman turhimpia tekeleitä, hemmetin huono ja Keisarin uudet vaatteet-ilmiön konkretisoituma? Eikö Kubrik muka voi flopata?
Vastaukset 14
Vanhimmat
on Eyes Wide Shut -puheenaihe, jossa joku pyytää erittelemään huonoja kokemuksia. Mikset selosta sinne tarkemmin?
No miksen selostaisi, nimimerkki alapuolella. Taisin olla niin puhki työviikon kahvipöytäkeskusteluista etten heti hokannut katsoa koko palstaa, kunhan tukea hain.
Nyt vaikuttaisi siltä, että henkistä tukea ei vielä löydy. Katsos kun elokuvan pituus ei ole se varsinainen piikki sielunalassa. Huonouden kriteereitä on painavampiakin.
No niin, alkaa helpottaa. Nimimerkki Dong tuolla alla puhuu asiaa. Aivan kuin omia ajatuksiani, mutta paremmin sanottuina. Nam!
Minun mielestäni stanley on aivan liian yliarvostettu henkilö. hän tekee tai siis teki ihan seko elokuvia. minulle tuli suoraan sanottuna ahdistunut olo kun olin katsonut kellopeliappelsiini- elokuvan. mietin vain että kuka tästä elokuvasta voisi tykätä
MIksi elokuvan pitäisi miellyttää? Luoda ainoastaan positiivisia tunteita? Kenties paha olosi johtuikin elokuvan aiheesta, ei elokuvasta itsestään, ja silloinhan Kubrickin väkivallanvastainen eepos on hoitanut hommansa ja saanut sinut ajattelemaan ihmisten pahuutta ja hyvyyttä ja väkivallan monia kasvoja.
Ei se Stanley nyt sentään mikään täysluusri ollut.
Mainitsemasi Kellopeli appelsiini tuli katsottua aikanaan ainakin 10 kertaa ennen kuin siihen kyllästyi.
Kuten myös Shining.
Musta taas ongelma Kubrickin kanssa on se etteivät leffat ole yleiseen kohuun nähden tarpeeksi outoja, jotta niistä jäisi niin paljon käteen kuin annetaan ymmärtää..
Mutta sehän ei ole Stanleyn vika.
jotka eivät ymmärrä Kubrickin filmien viestiä. joillekkin riittää aivottomat filmit joissa juoksee tusina tissejä, nopeita urheiluautoja, aseita ja helvetinmoista naintia. makuasioista ei voi kiistellä joten en voi oikein sanoa mitään muuta kuin että Kubrick on (tai siis oli) ohjaaja isolla O:lla.
Miten niin makuasioista ei voi kiistellä? Mistäs sitten, tosiasioistako...? Makuasioista nimenomaan saa aikaan mahtavia kiistoja, eri asia sitten johtaako ne mihinkään.
Eikö tässä nyt mitään muuta skaalaa ole kuin tissifilmit / Kubrick? Ei nyt mennä ojasta allikkoon zZz, on tässä muitakin vaihtoehtoja välillä.
Muut näkemäni Kubrickin leffat on upeita, EWS tylsä ja tyhjä.
Elokuvahan oli pitkästyttävä,tympeä tekemällä tehtyine naintikohtauksineen,musiikki aivan perseestä ja Kidmanin loppulausahdus kertakaikkiaan älytön !
Sitä mieltä minä olen ja piste.
Siinä oli mielenkiintoinen juoni, hienot puitteet, upeita tissejä...mysteeriä.
Mutta leffa loppui todella köyhästi!
Silloin kun se mielestäni vasta pääsi jotenkin kunnolla alkamaan.
Tuli tosi kökkö fiilis kun lopputekstit rupesivat pyörimään...
Eikä kaikki Kubrickit ole olleet minunkaan mieleeni esim. 2001 on tyyylsä, vaikka miten olisivat hienot musiikit ja puitteet aikalaisikseen...
kubrickin leffat on kaikki huonoja ja nyrjähtäneitä. Kubrick on "väärinymmärretty nero", jonka elokuvia on pidetty huikean erikoisina, kun ne itseasiassa ovat vain surkean huonoja, joku Hohtokin vaikka: millaista kipeää potaskaa!
Heips!
Mun mielestä EWS ei ollut kovinkaan kummoinen. Silti kaikkien aikojen leffa on Avaruusseikkailu 2001, joten...
-T
se Kubrick oli ja on. Ei mikään väärinymmärretty nero, vaan elokuvantekijöiden, siis ammattilaisten, ihan oikein ymmärtämä edelläkävijä. Monet Kubrickin elokuvat ovat avanneet tietä, jolla jäljestätulevien on sitten ollut helppo poimia kaupallisia hedelmiä. Avaruusseikkailu poiki Star Warsit, Barry Lyndon Ylpeydet ja ennakkoluulot ja muut Austen - Bronte -filmatisoinnit. Kun jonkin asian joku on ensin visioinut ja tehnyt todeksi, toisten on ollut sitten helppo omia vaikutteet ja soveltaa niitä kaupallisempaankin tuotantoon.
Elokuvan historiaa lukemalla hahmottuvat nämä edelläkävijät, joilla alan sisäistä kehitystä on sysätty eteenpäin. Ammattilaisten piirissä Kubrickin arvostus on ylimaallisen palvovaa. Eikä ainoastaan ohjaajien, vaan myös näyttelijöiden. Kuka tahansa tiesi elämänsä ainoalaatuisimman tilaisuuden tulleen jos sai kutsun Kubrickin filmiin.
Mutta Kubrickeista on tietenkin pitkä matka katutasolle - ja voi olla että elokuvakin taiteenlajina on omat suuret saavutuksensa jo saavuttanut. Yhä kaupallistuvassa maailmassa ei kokeiluihin ole enää varaa, ja toisaalta yleisöstä on muokattava varmaa viihteellistä kamaa kuluttavaa massaa, jonka reaktiot ovat yhtä ennustettavissa kuin opetetun koiran. Kaikkihan tietävät mitkä sisällölliset keinot tässä purevat: yhä raaempia väkivaltaefektejä, yhä itsetarkoituksellisempaa pornoseksiä.
Juttu jonka kuulin ammattilaisen suusta (valitettavasti olen unohtanut nimet): Eräs ohjaaja näki kävellessään hollywoodstudion kadulla kun muuan omituinen hahmo omiin ajatuksiinsa vaipuneena vaappui polkupyörällä ohi ja häipyi jonnekin. Hän jäi miettimään, ja kysyi toiselta vastaantulevalta: "Hei, eikös tuo ollut Stanley Kubrick? Pahus, pidän miestä Jumalana, ja tuossa hän juuri ajoi ohitseni polkupyörällä!" Toinen vastasi: "Ehei, olet erehtynyt. Tuo nimittäin oli Jumala, joka haluaa pitää itseään Stanley Kubrickina."