Mitäpä jos tälläisen sateisen päivän piristykseksi kuvalisit oman egosi.:))))
Tämä huiskahti nyt mieleeni eilisesen työjutun" jälkeen.
Olisi kiva saada tietää, miten palstalainen määrittää egon(sa) paikan ja miten se itseään ilmentää.
Ps. En sitten tämän aloituksen jälkeen piiitkäään aikaa kiusi enempää.
Vai onko täällä kellään edes egoa?
Tämä huiskahti nyt mieleeni eilisesen työjutun" jälkeen.
Olisi kiva saada tietää, miten palstalainen määrittää egon(sa) paikan ja miten se itseään ilmentää.
Ps. En sitten tämän aloituksen jälkeen piiitkäään aikaa kiusi enempää.
Vai onko täällä kellään edes egoa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://away.com/images/itinerary/europe/matterhorn.jpg
'nyökyttää päätään ja kovasti ymmärtävinään*
Vai, että tuollainen ego sinulla...hmmm::..:::
Koko ajan. Minä olen minä ja minä ohjaan toimintojani. Minä myös muutun aina vähän muuksi. Olen nyt aivan erilainen muu kuin kymmenen vuotta sitten. Ilmennän itseäni koltiaisena täällä näin tällä hetkellä.
Täällä ei muuten sada, vaan vanha paksu aurinko mollottaa omissa egoissansa.
Kyssäri: Onko ego mielestäsi se, mitä sinä olet?
Sade tuntuu lakanneen täälläkin, mutta pivistä edelleen.
Näin sen näen.
- pyöreä, etten sanoisi ympäripyöreä
- vaihtelevan vihreä, joskin kaikkein sisin keskus on tiilenpunainen, oljenkeltainen ja ukkosensininen sen mukaan minkälaisella tuulella olen
- kaksikerroksinen siten, että suurempi kehä on pienemmän sisällä
- pienempi kehä on kovaa, suurempi pehmeää, molemmissa kehissä on reikiä, aukkoja, toisinaan kehät sulautuvat toisiinsa
- ei paikallistettavissa, välillä se on ulkopuolellani, välillä sisällä, välillä sekä että, vaatehenkariin sitä kuitenkaan en voi ripustaa, vaikka kulkeekin joskus edelläni tai vähän jäljessä
- koko vaihtelee, painaa ehkä noin 60 metriä halkaisijaltaan
- sykkivä, elävä nukkuessakin, ehkä eniten juuri silloin
Ja mikä tärkeintä
- alati muuttuva, iän myötä yhä pienemmäksi kasvava
jos en olisi ryhtynyt kyselemään, että näin hauskoja egoja löytyy.
Tuo egon pienentyminen ijän myötä, saattaa jopa olla sitä kokonaisvaltaista viisastumista. *luulee ainakin*
miettiväni, miltä ego näyttää, ellet olisi kysynyt. Hauska kysymys!
Niin, antaessaan egonsa pienentyä (pehmentyä) antaa kai samalla mahdollisuuden itselleen kasvaa ihmisenä. Jotenkin kai samaan tyyliin, kuin että mitä enemmän elämästä oppii, sitä varmemmin huomaa, miten paljon vielä on oppimatta.
jotain,muttei kuitenkaan mitään.
Ihminen on niin kiemurainen ajatuksineen,ettei kannata edes päivittää;D
---no itselläni taitaa galleriassa olla vieläkin vähemmän, joten hyväksyttäneen:D
Kuin suuri pyöreä reikä, jonka reunat ovat halkaisijaansa suuremmat. Kuin vuosia sitten lerpahtanut pastoraalinen penis ilman toivoa erektus humauksesta. Kuin aamuruuhka sumuisella moottoritiellä ilman toivoa pikaisesta kulkemisesta. Moskovaan saapuneen saatanan kompastuminen Kremlin portin kynnykseen. Sevillan parturin virheellinen viilto kaulavaltimon kohdalla. Turhaan ostettu teräväpiirtoTV. Ja havainto auton jarrujen häviämisestä Garda-järven pohjoispuolen alpeilla alaspäin tultaessa.
egoasi voisi sanoa runoolliseksi.
Gardajärvellä on huikaisevan kaunista. Olen käynyt kolmesti.
toisiksi ylimmäisestä vasemmanpuoleisesta laatikosta kaivoin esiin vanhan egoni. En sitä ollut tarvinnut pariinkymmeneen vuoteen. Virttyneeksi oli mennyt, ryppyiseksi tullut. Ei ollut enää sitä uhoa ja sielun kirkkautta mikä aikaisemmin kun parempaa maailmaa oltiin tekemässä. Eikä tästä maailmasta parempaa sitten tullutkaan, kaikista suurista odotuksista huolimatta.
Yhteiskunnan oravanpyörärattaissa pyörimisestä ei jäänytkään jäljelle kuin profitteja kansainvälisille yrityksille, vihreiksi kehutuista tuotteista saastetta lisää maailmaan, rahaa muihin maihin jossa tavara tehtiin ja epävarma tulevaisuus meille, vieraiden kulttuurien ajatusmalleista.
Muistan sen helpotuksen kun riisuin egon ja samalla naamarin ja ryhdyin elämään. Ruokakin alkoi maistua paremmalta stressin poistuttua ja pystyi tekemään päivän toimintasuunnitelman; jättää tekemättä jos siltä tuntui.
Nyt egoa katselen, vääntelen käsissäni ja ajattelen; olipa hyvin tehty, ratkaisu vailla vertaa, kerrankin itse ohjattu tulevaisuus lukemattomine valinnan vapauksineen, senkun ottaa ja tekee mitä haluaa. Vaikka katsellen Aamukuun reunalta maailman heräämistä toukokuiseen aamuun, epävarmana tulevaisuudestaan, ego on silläkin vielä päällä. Satoja kansakuntia jahtaamassa omaa egoaan, uskontoaan, uskomuksiaan. Kaikki omasta mielestään oikeassa. Ja niilläkin epävarma tulevaisuus, ylikansallisten ohjaamina, uskomusten valjaissa. Kukaan ei tunnu katsovan mikä vaunuja vetää.
tässä oli paljon ja vähän enemmänkin ajatusta:)
Elämä kantaa paremmin,kun antaa sen kantaa.
Elämän suorittaminen vie voimat ja usein heittää meidät sinne,minne ei ollut halujakaan.
Tiedä sitten onko se tarpeellinen matka..luultavasti:)
minut lähes sanattomaksi. Taidat olla ns.vanhasielu, jonka ego on kesyyntynyt jo enempi sielusi ohjaksiin.
tärkein ja monikaan ei halua tulla pääteasemalle. Elämästä kaiken irtiottaminen on tärkeintä elämässä. Jos ego pinnistää esille niin moni asia jää huomaamatta ja matkasta tulee virtuaalinen jonka ymmärtää vasta päätepysäkillä. Silloin se on jo myöhäistä. Lippu on käytetty, leimat ja kaikki vanhentuneet. Uutta lippua ei saa (taivaallisista huhuista huolimatta) ja sarjaliput loppuneet.
mitä saadaan ja loppuhan on merkityksetöntä. Esko Rahkonenkin kuoli ja taas hyvä sälli poistui. Tapasin ekan kerran joskus ollessani pikkupoikana kun oli just tehnyt ekan menestyshittinsä ja sittemmin muutaman kerran juteltu vuosien varrella sattumalta kohdatessa. Erittäin sympaattinen ja miellyttävä elämänmyönteinen henkilö tarttuvine nauruineen. Tuli vain mieleen että joillekin henkilöille soisi kernaasti matkan jatkolipun yli vyöhykerajojen.
tulee pelko persuksiin.Iltasella saatan miettiä oliko päiväni virtuaali vai ei.Ei sellaistakaan pitemmän päälle jaksa;D
*rakkaudella vakavuutta kunnioittaen...*
koska sehän selviää päättärillä. Harmitusta kestää vain hetken. *Heilauttaa kättään iloisesti mennessään vääntämään lisää iloa elämään*
onneksi olemassa kuitenkin,ettei nukahtaisi ja heräisi liian kaukana kotoa:)
*heilauttaa takamuksen ylös ja menee vääntämään einestä*
egoni on rakenettu kullasta ja platinasta ja ihmisten ihailusta. Sen suuruutta on vaikea määrittää, koska se laajenee samaan tahtiin universumin kanssa, mutta hyvin suuri se on! Kun joskus matkustan rahvaan seassa, niin egolleni täytyy ostaa oma matkalippu.
Sinulla taas taitaa olla egosi kanssa vielä monta tenttiä edessä. Egon yksi ominaisuus on toki kasvaa kehuista, mutta on muistettava, että ego saattaa yhtälaisesti olla herkkä haavoittumaan, jos siitä moititaan.
Henkiseen kasvuun taas kuuluisi pikemminkin egon muuntuminen rengiksi isännän roolin sijaan:)))
ja kyllä se pöllöltä näyttää. ;-)
jos sinun egosi näyttää pöllölle, niin ei paha ollenkaan. Aikasen nättejä ne ovat naamaltaa:))