On aika sairasta tehdä lapsia tietäen silti koko ajan, että nämäkin kuolevat ennemmin taikka myöhemmin joko kivuliaasti taikka jopa erittin kivuliaasti.
Siksi minua kuvottaa aina kun näen raskaana olevia naisia taikka niitä jotka lykkäävät lastenerattaita. Kuinka itsekästä onkaan tehdä lapsia vain sillä asenteella "että minä haluan lapsia" Voi niitäkin lapsia, jotka joutuvat tämän maailman kirot ja sairaudet läpi käymään - toivovat varmaan laillani, kumpa eivät olisi edes syntyneet.
Itse jos olisin voinut päättää, niin olisin jättänyt elämisen elämättä, mutta eihän sitä kysytty.
Jos asiaa ajattelee järkevästi, niin ei ihmisellä ole mitään tietoisuutta vaan epätietoisuus tulevasta, joka on joka päivä mielessä pelottavana ja vääjäämättömänä, hetki hetki lähestyvänä kuoleman odotuksena - taikka ei niinkään kuoleman vaan sen millä tavalla kuolema tulee.
Minä en tiedä miksi minua rangaistaan ja miksi minun pitää käydä tämä koko "elämisen prosessi" läpi? Olenko tehnyt jotain pahaa jolekin minkä vuoksi minun on nyt elettävä ja odotettava poispääsyä taikka sitä, että jonain päivänä lääkäri sanoaa "sulla on syöpä" ja kuolet erittäin kivuliaasti?
Siinäpä sitä. Elämä on epätietoista, suorastaan piinallisen epätietoista tarkoittaen sitä, että elämässä ei ole mitään järkeä yrittää tehdä mitään, kuten esimerkiksi opiskella, haalia suuria omaisuuksia, tuntea empatiaa, tehdä töitä taikka ylipäätään mitään muutakaan. Kaikki on niin turhaa koska kaiken menettää kuitenkin. Yhtä toivotonta kuin juoksisi maapalloa ympäri päämääränä kuu taikka jupiteri, ei niitä voi tavoittaa juokemalla palloa ympäri. Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Täytyy vain toivoa, että elämä ei kuoleman jälkeen jatku missään muodossaan. Minua ei nämä farssit kiinnosta. Yhdessä elämässä on riittävästi PlayStation -peliä ja uutta kierrosta en halua ottaa kun tähänkin peliin jouduin nappulaksi tahtomattani - aion kyllä vakavasti keskustella kuolemani jälkeen asiasta Jumalan kanssa, mikäli niin käy ja kaikkivaltiaalla Jumalalla varmaan on sitten mahdollisuus pyyhkiä koko elämäni historian kirjoista pois tehden minut sellaiseksi kuin olin ennen syntymääni.
Elämä on illuusio
63
4130
Vastaukset
- Aritta
on siinä kun ne lapset ovat itse halunneet tulla tänne maailmaan kokemaan sitä sun tätä. Joten jos sinua kuvottaa raskaana olevat naiset niin sinua pitäisi kuvottaa myös lapset.
Ja sinua ei rangaista. Olet itse valinnut elämäsi että saisit kokemuksia ja oppia juuri siitä millä tavalla elät. Mutta voit myös valita elämäsi paremmaksi. Ensimmäinen neuvo on että muutat ajatuksesi positiivisiksi ja alat elää niin kuin kaikki olisi ihan ok.
Hyvä vetää hyvää puoleensa, paha vetää pahaa puoleensa.
Et varmaan hyväksy tätä mutta näin se on.- alkuperäinen...
Ei mua lapset kuvota vaan säälittää sillä ne ei vielä tiedä viattomina sitä mitä heillä on edessään.
Sen sijaan minua ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka haluaa lapsia vaikka tietävät jo, mitä elämässä on odotettavissa - tauteja, sotia, ahneita ihmisiä, köyhyyttä, kuolemaa, typeryyttä jne. jne. Luulisi, että jokainen järkevä ihminen jättää jo noiden edellämainitsemieni seikkojen vuoksi omat itserakkaat tarpeensa toisarvoisiksi ja jättää lapset tekemättä - ei luulisi olevan niin kovin vaikeaa ihmisen pidättäytyä lapsista vaivaista 80 vuotta mikä on keskimääräinen elinikä.
Toisekseen minä en ymmärrä väitettä, että lapset ovat itse halunneet tulla tähän maailmaan. Tuntuu varsin kummalliselta, miksi esimerkiksi Afrikassa lapsi haluaa tulla maailmaan kokemaan uutta vaikka saattaa kuolla nälkään taikka puhtaan veden puutteeseen alta viikossa.
Kolmanneksi ihminen ei voi omassa elämässään valita mitään. Jos on ruskeat hiukset niin ne on, jos syntyy kehitysvammaiseksi niin vammainen on, jos älykkyysosamäärä on kengännumero, niin se on taikka jos ihminen sairastuu haimasyöpään, niin selvitymisprosentti on 3% ja sillä selvä.
Neljänneksi minun ajatukseni ovat nykyisen tilanteen huomioon ottaen niin positiivisa ja järkeviä kuin vain voi olla. Tosin tämä raastava tiedotomuus ja eri vaihtoehtojen kanssa painiskelu siitä mikä on maailmassa todellista ja mikä ei, saa kyllä olon tuntumaan varsin pieneltä ja vaatimattomalta - ja vaatimattonhan on yhtä kuin merkityksetön.
Hyvästä ja pahasta syntyy hyvä sekametelisoppa. Sen tähden kai soditaan. Emmehän mekään muuten väittelisi. Tosin kumpikin osapuoli luulee olevansa oikeassa. Tosuus on, että kumpikin on väärässä - se on viisautta että tiedostaa tämän. - Kari Grandi
>>on siinä kun ne lapset ovat itse halunneet tulla tänne maailmaan kokemaan sitä sun tätä.>>
Perusteeton väite.
>>Ja sinua ei rangaista. Olet itse valinnut elämäsi että saisit kokemuksia ja oppia juuri siitä millä tavalla elät. Mutta voit myös valita elämäsi paremmaksi. Ensimmäinen neuvo on että muutat ajatuksesi positiivisiksi ja alat elää niin kuin kaikki olisi ihan ok.
Hyvä vetää hyvää puoleensa, paha vetää pahaa puoleensa.>>
On ihan ok uskoa erilaisiin asioihin, mutta en ymmärrä, miksi niitä markkinoidaan faktoina muille. Se on minusta arroganttia toisten aliarvoimista.
>>mutta näin se on.>>
Ehkä sinulle. Sinun täytyy oppia erottamaan termi subjektiivinen termistä objektiivinen. - Aritta
alkuperäinen... kirjoitti:
Ei mua lapset kuvota vaan säälittää sillä ne ei vielä tiedä viattomina sitä mitä heillä on edessään.
Sen sijaan minua ärsyttää sellaiset ihmiset, jotka haluaa lapsia vaikka tietävät jo, mitä elämässä on odotettavissa - tauteja, sotia, ahneita ihmisiä, köyhyyttä, kuolemaa, typeryyttä jne. jne. Luulisi, että jokainen järkevä ihminen jättää jo noiden edellämainitsemieni seikkojen vuoksi omat itserakkaat tarpeensa toisarvoisiksi ja jättää lapset tekemättä - ei luulisi olevan niin kovin vaikeaa ihmisen pidättäytyä lapsista vaivaista 80 vuotta mikä on keskimääräinen elinikä.
Toisekseen minä en ymmärrä väitettä, että lapset ovat itse halunneet tulla tähän maailmaan. Tuntuu varsin kummalliselta, miksi esimerkiksi Afrikassa lapsi haluaa tulla maailmaan kokemaan uutta vaikka saattaa kuolla nälkään taikka puhtaan veden puutteeseen alta viikossa.
Kolmanneksi ihminen ei voi omassa elämässään valita mitään. Jos on ruskeat hiukset niin ne on, jos syntyy kehitysvammaiseksi niin vammainen on, jos älykkyysosamäärä on kengännumero, niin se on taikka jos ihminen sairastuu haimasyöpään, niin selvitymisprosentti on 3% ja sillä selvä.
Neljänneksi minun ajatukseni ovat nykyisen tilanteen huomioon ottaen niin positiivisa ja järkeviä kuin vain voi olla. Tosin tämä raastava tiedotomuus ja eri vaihtoehtojen kanssa painiskelu siitä mikä on maailmassa todellista ja mikä ei, saa kyllä olon tuntumaan varsin pieneltä ja vaatimattomalta - ja vaatimattonhan on yhtä kuin merkityksetön.
Hyvästä ja pahasta syntyy hyvä sekametelisoppa. Sen tähden kai soditaan. Emmehän mekään muuten väittelisi. Tosin kumpikin osapuoli luulee olevansa oikeassa. Tosuus on, että kumpikin on väärässä - se on viisautta että tiedostaa tämän.Sitä ei vaan oikein pysty tajuamaan tässä elämässä että on valinnut jonkin hitonmoisen kärsimyksen, mutta niin se on. Ja siitä on sitten oppiminen esim empatiaa ja rakkautta.
Ei tietenkään voi muuttaa sitä minkä väriset hiukset ovat tai jos on jokin vamma mutta voi valita miten siihen suhtautuu. Joko kiroaa sitä koko ikänsä tai tekee siitä jotain positiivista. Olet varmaan nähnyt positiivisia vammaisiakin. Eräs kuuluisa on Stephen Hawking. - Aritta
Kari Grandi kirjoitti:
>>on siinä kun ne lapset ovat itse halunneet tulla tänne maailmaan kokemaan sitä sun tätä.>>
Perusteeton väite.
>>Ja sinua ei rangaista. Olet itse valinnut elämäsi että saisit kokemuksia ja oppia juuri siitä millä tavalla elät. Mutta voit myös valita elämäsi paremmaksi. Ensimmäinen neuvo on että muutat ajatuksesi positiivisiksi ja alat elää niin kuin kaikki olisi ihan ok.
Hyvä vetää hyvää puoleensa, paha vetää pahaa puoleensa.>>
On ihan ok uskoa erilaisiin asioihin, mutta en ymmärrä, miksi niitä markkinoidaan faktoina muille. Se on minusta arroganttia toisten aliarvoimista.
>>mutta näin se on.>>
Ehkä sinulle. Sinun täytyy oppia erottamaan termi subjektiivinen termistä objektiivinen.Ei vain minulle vaan kaikille. Mutta eihän minun sanoihini tarvitse uskoa. En ole täällä kääntämässä ketään mihinkään uskoon. Kerron vain sen minkä minä olen oppinut.
Joka tapauksessa on paljon järkevämpää ajatella niin että on valinnut itse kärsimyksensä että oppisi niistä jotain ja kehittyisi henkisesti kuin että on täällä vain kärsimässä eikä siitä sitten sen enempää.
On myös paljon järkevämpää ottaa itse vastuu teoistaan kuin luulla että kaikki paha tapahtuu jonkun muun ansiosta jolloin asiaan ei ikinä voi tulla muutosta. - he ovat
halunneet tulla ja minkä takia.
Täältähän on todennäköisin tie iankaikkiseen kärsimykseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!
joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä.
Aika tukalasta tilanteesta lienee halu tänne tulla. - Aritta
he ovat kirjoitti:
halunneet tulla ja minkä takia.
Täältähän on todennäköisin tie iankaikkiseen kärsimykseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!
joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä.
Aika tukalasta tilanteesta lienee halu tänne tulla.Tänne me tulemme vain oppimaan. Siksi täällä on välillä aika rasittavaa olla, mutta kaikki kärsimys on vain opiksi. Sitten menemme taas kotiin kun olemme tehneet sen mitä tulimme tänne tekemään.
Mitään ahdasta porttia ei ole olemassakaan. - Kari Grandi
Aritta kirjoitti:
Tänne me tulemme vain oppimaan. Siksi täällä on välillä aika rasittavaa olla, mutta kaikki kärsimys on vain opiksi. Sitten menemme taas kotiin kun olemme tehneet sen mitä tulimme tänne tekemään.
Mitään ahdasta porttia ei ole olemassakaan.Mitä me tulemme oppimaan ja miksi? Kuka tästä kaikesta on vastuussa? Mikä on tämä "koti"?
- Aritta
Kari Grandi kirjoitti:
Mitä me tulemme oppimaan ja miksi? Kuka tästä kaikesta on vastuussa? Mikä on tämä "koti"?
Olemme menossa kohti valaistumista jolloin olemme pelkkää rakkautta. Itse olemme "vastuussa" tekemisistämme ja koti on eri ulottuvuudessa. Siellä olemme vain henkiolentoja koska se on meidän luonnollinen olotilamme.
Nyt elämme kaksinaisuudessa, luulemme olevamme erossa Jumalasta ja yleensä kaikesta, mutta oikeasti me olemme yhtä Jumalan ja kaikkien muiden kanssa. Siis meitä on vain yksi. Jos joku meistä tekee pahaa toiselle tekee hän pahaa itselleenkin ja kaikille muille. Olemme oppimassa sitä täällä. - ...
Aritta kirjoitti:
Olemme menossa kohti valaistumista jolloin olemme pelkkää rakkautta. Itse olemme "vastuussa" tekemisistämme ja koti on eri ulottuvuudessa. Siellä olemme vain henkiolentoja koska se on meidän luonnollinen olotilamme.
Nyt elämme kaksinaisuudessa, luulemme olevamme erossa Jumalasta ja yleensä kaikesta, mutta oikeasti me olemme yhtä Jumalan ja kaikkien muiden kanssa. Siis meitä on vain yksi. Jos joku meistä tekee pahaa toiselle tekee hän pahaa itselleenkin ja kaikille muille. Olemme oppimassa sitä täällä.nähdä, että on muitakin, jotka tietävät ns salaisuuksia, jotka meidän kaikkien tulisi tietää ja itse asiassahan me kaikki ne tiedämmekin, mutta niiden asioiden ilmitulo vie aikaa kymmeniä kilovuosia. Vähintään.(Parhaat ja nopeat, paitsi erikoitapaukset).
Niin, mehän olemme aina tänne tullessamme itse valinneet ja hyväksyneet sen elämän, missä kulloinkin olemme ja meidän ikioma henkiminämme toivoo ja haluaa, että vihdoinkin oppisimme jotain ja voisimme liittyä Häneen lopullisesti ja silloin me olisimme saavuttaneet sen, mihin meidän jokaisen on joskus kaukana tulevaisuudessa yhdyttävä, eli meihin itseemme. Siis meidän kaikki kerrostumamme sulautuvat silloin yhteen ja me olemme silloin kaikentietäviä henkiolentoja, kuten me olemme olleetkin silloin ennen.
Helvetti maan päällä on sitä minun kohdallani, että en voi mitenkään muuten nousta, kuin eri elämien ja kantapään kautta kaiken uudestaan oppien.
Sille ei kuitenkaan voi kukaan ihminen yhtään mitään, me elämme milloin missäkin, etiopiassa, amerikassa, muilla planeetoilla(eri kehossa)ja niin vain on, että me emme tahdo sulattaa Tietoa siltikään.
Me vain haluamme rypeä loskassa, eikä ole minulle sevinnyt, että miksi ihmeessä me teemme niin? - pohdiskelija
... kirjoitti:
nähdä, että on muitakin, jotka tietävät ns salaisuuksia, jotka meidän kaikkien tulisi tietää ja itse asiassahan me kaikki ne tiedämmekin, mutta niiden asioiden ilmitulo vie aikaa kymmeniä kilovuosia. Vähintään.(Parhaat ja nopeat, paitsi erikoitapaukset).
Niin, mehän olemme aina tänne tullessamme itse valinneet ja hyväksyneet sen elämän, missä kulloinkin olemme ja meidän ikioma henkiminämme toivoo ja haluaa, että vihdoinkin oppisimme jotain ja voisimme liittyä Häneen lopullisesti ja silloin me olisimme saavuttaneet sen, mihin meidän jokaisen on joskus kaukana tulevaisuudessa yhdyttävä, eli meihin itseemme. Siis meidän kaikki kerrostumamme sulautuvat silloin yhteen ja me olemme silloin kaikentietäviä henkiolentoja, kuten me olemme olleetkin silloin ennen.
Helvetti maan päällä on sitä minun kohdallani, että en voi mitenkään muuten nousta, kuin eri elämien ja kantapään kautta kaiken uudestaan oppien.
Sille ei kuitenkaan voi kukaan ihminen yhtään mitään, me elämme milloin missäkin, etiopiassa, amerikassa, muilla planeetoilla(eri kehossa)ja niin vain on, että me emme tahdo sulattaa Tietoa siltikään.
Me vain haluamme rypeä loskassa, eikä ole minulle sevinnyt, että miksi ihmeessä me teemme niin?Eräässä ketjussa mainittiin Spinoza. Hän kannattaa sellaista ajattelumallia, että voimme valita ilon tien normaalin kärsimyksen tien rinnalle ja vähitellen jopa sen tilalle. Nykypsykologiassa samaa kaavaa nimitetään "positiivisen elämänkaaren valitsemiseksi". Myös Sanaya Roman kertoo samasta asiasta kirjassaan "Ilon tie". Vanha muinaisegyptiläinen/babylonialainen tie missä kaikki pitää kokea kantapään ja kovimman kautta on muuttunut armollisemmaksi. Me voimme oppia myös toisten virheistä, meidän ei tarvitse kokea kaikkea itse henkilökohtaisesti. Jos tarkastelemme asiaa laajemmin, niin tottakai koemme kaikki kuitenkin itse koska on vain 1 kpl olentoja abstraktisti tarkasteltuna.
Kirjamainostukseni suonette anteeksi. Ne tulevat täysin randomilla mitä milloinkin päähän ilmestyy. Mielestäni jos joku kirja sopii tilanteeseen niin olen ottanut oikeudekseni mainita siitä saadakseni hieman konkreettisemman ja maanläheisemmän "sepustuksen".
Rypeminen on suureksi osaksi sen syytä, että meillä on tottumus rypeä kärsimyksissä. Tämän taipumuksen voi eliminoida kun poistamme persoonasta rypemistottumuksen ja koodaamme tilalle ilossa rypemisen. Sekin on rypemistä, mutta lähempänä todellisuutta kuin aikaisempi touhu. - Aritta
pohdiskelija kirjoitti:
Eräässä ketjussa mainittiin Spinoza. Hän kannattaa sellaista ajattelumallia, että voimme valita ilon tien normaalin kärsimyksen tien rinnalle ja vähitellen jopa sen tilalle. Nykypsykologiassa samaa kaavaa nimitetään "positiivisen elämänkaaren valitsemiseksi". Myös Sanaya Roman kertoo samasta asiasta kirjassaan "Ilon tie". Vanha muinaisegyptiläinen/babylonialainen tie missä kaikki pitää kokea kantapään ja kovimman kautta on muuttunut armollisemmaksi. Me voimme oppia myös toisten virheistä, meidän ei tarvitse kokea kaikkea itse henkilökohtaisesti. Jos tarkastelemme asiaa laajemmin, niin tottakai koemme kaikki kuitenkin itse koska on vain 1 kpl olentoja abstraktisti tarkasteltuna.
Kirjamainostukseni suonette anteeksi. Ne tulevat täysin randomilla mitä milloinkin päähän ilmestyy. Mielestäni jos joku kirja sopii tilanteeseen niin olen ottanut oikeudekseni mainita siitä saadakseni hieman konkreettisemman ja maanläheisemmän "sepustuksen".
Rypeminen on suureksi osaksi sen syytä, että meillä on tottumus rypeä kärsimyksissä. Tämän taipumuksen voi eliminoida kun poistamme persoonasta rypemistottumuksen ja koodaamme tilalle ilossa rypemisen. Sekin on rypemistä, mutta lähempänä todellisuutta kuin aikaisempi touhu.on osaksi uskonnoissa koska niissä opetetaan että olemme syntisiä surkeita otuksia. Sen sijaan että meille kerrottaisiin totuus mahtavuudestamme. Jokainen meistä on osa Jumalaa koska kerran olemme vain yksi ja jokaisella meistä on samat taidot kuin Jumalalla. Me pystymme luomaan.
Ihmiset pelkäävät korostaa itseään koska luulevat sitä vain leuhkimiseksi. Mutta tosissaan olemme paljon enemmän kuin mitä luulemme. Ja valaistunut ihminen ei leuhki vaan näyttää teoillaan suuruutensa.
- pohdiskelija
Tekstistäsi tuli mieleen selvästi kaksi Raamatun kirjaa, jotka kertovat samasta asiasta.
1. Saarnaajan kirja: "turhaa niin turhaa sanoi saarnaaja"
-> kertoo siitä miten turhaa on tavoitella pelkkää maallista, sillä kaikki muuttuu ja katoaa
2. Jobin kirja: "kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat"
-> kärsimys jalostaa ja meitä testataan että tulisimme Jumalalle paremmiksi työkaluiksi
Kun ymmärrämme että kärsimys on ok, se on illuusion luonne, niin osaamme suunnistaa oikeaan suuntaan eli sinne missä ei ole illuusiota.- Kari Grandi
>>kärsimys jalostaa ja meitä testataan että tulisimme Jumalalle paremmiksi työkaluiksi.>>
Pakko puuttua tähän.
Eli ihmiset kärsivät vain, jotta jumala voisi hyödyntää ihmisiä tehokkaammin? Tämä vaikuttaa minusta niin käsittämättömältä, että en tiedä mitä sanoa. Jos joku ihminen toimii saman periaatteen mukaisesti ja käyttää muita ihmisiä omina "työkaluinaan", häntä pidetään pahana ihmisenä. Kun jumala toimii samoin, hän on Rakkaus. Ainut keksimäni perustelu tälle asenteelle on se, että jumala on uskovaisten mielestä niin mahtava. Eli mahti oikeuttaa millaisen käytöksen tahansa. Johtopäätökset voitte vetää itse.
Ylipäänsä vaikuttaa kummalliselta, että ihminen voi olla moraalisesti valveutuneempi kuin jumala. Minä esimerkiksi en mielelläni tuota toisille kärsimystä siksi, että hyödyn heistä jotenkin.
Ymmärrätkö itsekään mitä sanot?
Mutta no - näin se logiikka etenee. - pohdiskelija
Kari Grandi kirjoitti:
>>kärsimys jalostaa ja meitä testataan että tulisimme Jumalalle paremmiksi työkaluiksi.>>
Pakko puuttua tähän.
Eli ihmiset kärsivät vain, jotta jumala voisi hyödyntää ihmisiä tehokkaammin? Tämä vaikuttaa minusta niin käsittämättömältä, että en tiedä mitä sanoa. Jos joku ihminen toimii saman periaatteen mukaisesti ja käyttää muita ihmisiä omina "työkaluinaan", häntä pidetään pahana ihmisenä. Kun jumala toimii samoin, hän on Rakkaus. Ainut keksimäni perustelu tälle asenteelle on se, että jumala on uskovaisten mielestä niin mahtava. Eli mahti oikeuttaa millaisen käytöksen tahansa. Johtopäätökset voitte vetää itse.
Ylipäänsä vaikuttaa kummalliselta, että ihminen voi olla moraalisesti valveutuneempi kuin jumala. Minä esimerkiksi en mielelläni tuota toisille kärsimystä siksi, että hyödyn heistä jotenkin.
Ymmärrätkö itsekään mitä sanot?
Mutta no - näin se logiikka etenee.Jobin kirjassa on jotain samaa kuin Gautama Buddhan opetuksissa lukuunottamatta jumalajuttua. Elämä on kärsimystä. Tietenkään ei ole pakko antautua Jumalalle, ja hänelle voi sanoa tahtoessaan ei. Tällöin hän ei käytä ihmistä työkalunaan. Tämä on dualistinen näkökulma.
Ei-dualistisesta näkökulmasta katsottuna on vain Jumala ja muuta ei ole. Tällöin kukaan ei käytä ketään sillä on vain olemassaolo. On vain yksi olento.
Dualistinen ja ei-dualistinen näkökulma ovat vain näennäisessä ristiriidassa. Jos tarkastelee asioita ei-dualismista niin kaikki asiat saavat ratkaisunsa ja kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin vastataan välittömästi. Mitään epäselvää ei enää ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Yli-inhimillisen logiikka on se, että ristiriitoja ei ole. Vastakohdat kertovat kahdesta eri näkökulmasta, jotka voidaan sulattaa toisiinsa. Kun tarkastellaan hyvää ja pahaa kolmannesta pisteestä, niin nekin katoavat. Itä ja länsi yhdistyvät ja musta sekä valkoinen ovat yhtä. - pohdiskelija
pohdiskelija kirjoitti:
Jobin kirjassa on jotain samaa kuin Gautama Buddhan opetuksissa lukuunottamatta jumalajuttua. Elämä on kärsimystä. Tietenkään ei ole pakko antautua Jumalalle, ja hänelle voi sanoa tahtoessaan ei. Tällöin hän ei käytä ihmistä työkalunaan. Tämä on dualistinen näkökulma.
Ei-dualistisesta näkökulmasta katsottuna on vain Jumala ja muuta ei ole. Tällöin kukaan ei käytä ketään sillä on vain olemassaolo. On vain yksi olento.
Dualistinen ja ei-dualistinen näkökulma ovat vain näennäisessä ristiriidassa. Jos tarkastelee asioita ei-dualismista niin kaikki asiat saavat ratkaisunsa ja kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin vastataan välittömästi. Mitään epäselvää ei enää ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Yli-inhimillisen logiikka on se, että ristiriitoja ei ole. Vastakohdat kertovat kahdesta eri näkökulmasta, jotka voidaan sulattaa toisiinsa. Kun tarkastellaan hyvää ja pahaa kolmannesta pisteestä, niin nekin katoavat. Itä ja länsi yhdistyvät ja musta sekä valkoinen ovat yhtä." VAIKKEI MITÄÄN TEHDÄ, EI SILTI MITÄÄN JÄÄ TEKEMÄTTÄ, sillä aineeton ei-olevainen ikuisesti toimii ja synnyttää, eikä sitä aineettomuutensa vuoksi mikään voi vaurioittaa tai hävittää. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tao_Te_Ching - Aritta
Kari Grandi kirjoitti:
>>kärsimys jalostaa ja meitä testataan että tulisimme Jumalalle paremmiksi työkaluiksi.>>
Pakko puuttua tähän.
Eli ihmiset kärsivät vain, jotta jumala voisi hyödyntää ihmisiä tehokkaammin? Tämä vaikuttaa minusta niin käsittämättömältä, että en tiedä mitä sanoa. Jos joku ihminen toimii saman periaatteen mukaisesti ja käyttää muita ihmisiä omina "työkaluinaan", häntä pidetään pahana ihmisenä. Kun jumala toimii samoin, hän on Rakkaus. Ainut keksimäni perustelu tälle asenteelle on se, että jumala on uskovaisten mielestä niin mahtava. Eli mahti oikeuttaa millaisen käytöksen tahansa. Johtopäätökset voitte vetää itse.
Ylipäänsä vaikuttaa kummalliselta, että ihminen voi olla moraalisesti valveutuneempi kuin jumala. Minä esimerkiksi en mielelläni tuota toisille kärsimystä siksi, että hyödyn heistä jotenkin.
Ymmärrätkö itsekään mitä sanot?
Mutta no - näin se logiikka etenee.elämästämme. Ei mikään Jumala. Ilmeisesti raamatussa on kirjoitettu siitä mitä olen yrittänyt selittää mutta siinä on kaikki Jumalan tekoa ja Jumalan ajatuksia. Tosiasiassa me itse luomme elämämme esim ajatusten avulla.
Raamatussa myös puhutaan kosmisesta laista, ei kylläkään noilla sanoilla, mitä kylvät sitä niität, mitä annat ulospäin sitä saat takaisin. Jos koko ajan valittaa kuinka kurjaa elämä on niin universumi vastaa siihen samoilla sanoilla: Haluat kurjuutta, kurjuutta saat.
Sama jos on tyytyväinen elämäänsä, niin universumi vastaa samalla tavalla.
"Ainut keksimäni perustelu tälle asenteelle on se, että jumala on uskovaisten mielestä niin mahtava."
Jumala on me. Jumala ei ole mikään ulkopuolinen auktoriteetti jossain taivaassa. Eikä meidän tarvitse myöskään elää missään herran pelossa ja nuhteessa koska tämä herra, Jumala, Luoja tai miksi sitä haluaa kutsua on meissä itsessämme. - Marko0li0
Aritta kirjoitti:
elämästämme. Ei mikään Jumala. Ilmeisesti raamatussa on kirjoitettu siitä mitä olen yrittänyt selittää mutta siinä on kaikki Jumalan tekoa ja Jumalan ajatuksia. Tosiasiassa me itse luomme elämämme esim ajatusten avulla.
Raamatussa myös puhutaan kosmisesta laista, ei kylläkään noilla sanoilla, mitä kylvät sitä niität, mitä annat ulospäin sitä saat takaisin. Jos koko ajan valittaa kuinka kurjaa elämä on niin universumi vastaa siihen samoilla sanoilla: Haluat kurjuutta, kurjuutta saat.
Sama jos on tyytyväinen elämäänsä, niin universumi vastaa samalla tavalla.
"Ainut keksimäni perustelu tälle asenteelle on se, että jumala on uskovaisten mielestä niin mahtava."
Jumala on me. Jumala ei ole mikään ulkopuolinen auktoriteetti jossain taivaassa. Eikä meidän tarvitse myöskään elää missään herran pelossa ja nuhteessa koska tämä herra, Jumala, Luoja tai miksi sitä haluaa kutsua on meissä itsessämme.Lukemaan raamatusta juuri tällaisen kohdan: Mikä on taivasten valtakunta? Jeesus sanoi: Taivasten valtakunta ei ole mikään paikka, se on meissä itsessämme. Ei täsmälleen noilla sanoilla, mutta jopa tuo siis viittaa, että me määräämme itse.
- samanlaista tekstiä
Marko0li0 kirjoitti:
Lukemaan raamatusta juuri tällaisen kohdan: Mikä on taivasten valtakunta? Jeesus sanoi: Taivasten valtakunta ei ole mikään paikka, se on meissä itsessämme. Ei täsmälleen noilla sanoilla, mutta jopa tuo siis viittaa, että me määräämme itse.
Jeesus sanoi:
”Teidän johtajanne saattavat sanoa teille: ’Valtakunta on taivaassa’, mutta silloinhan taivaan linnut ehtivät sinne ennen teitä. He voivat myös sanoa: ’Se on meressä’, mutta silloin kalat ehtivät sinne ennen teitä. Tosiasiassa valtakunta on sekä teidän sisällänne että teidän ulkopuolellanne.
Kun opitte tuntemaan itsenne, silloin teidät tunnetaan ja te ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Jollette opi tuntemaan itseänne, te elätte köyhyydessä ja olette köyhyys.” - Kari Grandi
pohdiskelija kirjoitti:
Jobin kirjassa on jotain samaa kuin Gautama Buddhan opetuksissa lukuunottamatta jumalajuttua. Elämä on kärsimystä. Tietenkään ei ole pakko antautua Jumalalle, ja hänelle voi sanoa tahtoessaan ei. Tällöin hän ei käytä ihmistä työkalunaan. Tämä on dualistinen näkökulma.
Ei-dualistisesta näkökulmasta katsottuna on vain Jumala ja muuta ei ole. Tällöin kukaan ei käytä ketään sillä on vain olemassaolo. On vain yksi olento.
Dualistinen ja ei-dualistinen näkökulma ovat vain näennäisessä ristiriidassa. Jos tarkastelee asioita ei-dualismista niin kaikki asiat saavat ratkaisunsa ja kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin vastataan välittömästi. Mitään epäselvää ei enää ole eikä ole koskaan ollutkaan.
Yli-inhimillisen logiikka on se, että ristiriitoja ei ole. Vastakohdat kertovat kahdesta eri näkökulmasta, jotka voidaan sulattaa toisiinsa. Kun tarkastellaan hyvää ja pahaa kolmannesta pisteestä, niin nekin katoavat. Itä ja länsi yhdistyvät ja musta sekä valkoinen ovat yhtä.Näissä uskontokeskusteluissa on aina se ongelma, että jokaisella on omanlaisensa teologia.
Sinä esimerkiksi olet selvästi Spinozalainen.
>>Yli-inhimillisen logiikka on se, että ristiriitoja ei ole. Vastakohdat kertovat kahdesta eri näkökulmasta, jotka voidaan sulattaa toisiinsa.>>
Et voi puhua yli-inhimillisestä logiikasta, koska sinulla on käytössäsi vain inhimillinen logiikka. Voit tietää, millainen on yli-inhimillinen logiikka vain jos sinulla on sellainen. - pohdiskelija
Kari Grandi kirjoitti:
Näissä uskontokeskusteluissa on aina se ongelma, että jokaisella on omanlaisensa teologia.
Sinä esimerkiksi olet selvästi Spinozalainen.
>>Yli-inhimillisen logiikka on se, että ristiriitoja ei ole. Vastakohdat kertovat kahdesta eri näkökulmasta, jotka voidaan sulattaa toisiinsa.>>
Et voi puhua yli-inhimillisestä logiikasta, koska sinulla on käytössäsi vain inhimillinen logiikka. Voit tietää, millainen on yli-inhimillinen logiikka vain jos sinulla on sellainen.Loistavaa.. minua pidetään inhimillisenä. Sanoin mitä tahansa niin olen inhimillinen. Tätä olen oikeastaan odottanutkin, ja pitkän aikaa tämä on ollutkin totta omassa elämässäni. Nautin suunnattomasti tilanteesta, että olen onnistunut sulautumaan yhteiskuntaan huomaamattomaksi ja useimmat pitävät täysin taviskansalaisena. Minulla on tavallinen työ, tavallinen harrastus (maan mittapuun mukaan), syön tavallista ruokaa ja minulla on tavallisia kavereita. Juuri kukaan ei huomaa minua, sillä näkevät vain kehoni.
Tämä on täydellistä..ihan oikeasti nautin siitä että minua pidetään ihmisenä ja haluan itse asiassa ollakin tavisihminen, täysin tavallinen päällisin puolin.
Sanokaa vaikka spinozalaiseksi taikka hulluksi taikka muuksi inhimillisin termein, se tekee vain minulle hyvää. Kerrankin saa olla luvan kanssa inhimillinen ihminen.. =D - Kari Grandi
pohdiskelija kirjoitti:
Loistavaa.. minua pidetään inhimillisenä. Sanoin mitä tahansa niin olen inhimillinen. Tätä olen oikeastaan odottanutkin, ja pitkän aikaa tämä on ollutkin totta omassa elämässäni. Nautin suunnattomasti tilanteesta, että olen onnistunut sulautumaan yhteiskuntaan huomaamattomaksi ja useimmat pitävät täysin taviskansalaisena. Minulla on tavallinen työ, tavallinen harrastus (maan mittapuun mukaan), syön tavallista ruokaa ja minulla on tavallisia kavereita. Juuri kukaan ei huomaa minua, sillä näkevät vain kehoni.
Tämä on täydellistä..ihan oikeasti nautin siitä että minua pidetään ihmisenä ja haluan itse asiassa ollakin tavisihminen, täysin tavallinen päällisin puolin.
Sanokaa vaikka spinozalaiseksi taikka hulluksi taikka muuksi inhimillisin termein, se tekee vain minulle hyvää. Kerrankin saa olla luvan kanssa inhimillinen ihminen.. =D>>..että minua pidetään ihmisenä.>>
Ihmisiä yleensä pidetään ihmisinä. Tuliko tämä sinulle yllätyksenä? - pohdiskelija
Kari Grandi kirjoitti:
>>..että minua pidetään ihmisenä.>>
Ihmisiä yleensä pidetään ihmisinä. Tuliko tämä sinulle yllätyksenä?Inhimillisyys -sana kätkee sisälleen paljon merkityksiä. Siinä on eräs tärkeä myönteinen merkitys, ja se tarkoittaa sitä, että voi tuntea kuten ihmiset, ymmärtää ihmisiä ja tulla näin ihmisten lähelle olemalla ihminen.
On ollut aikoja jolloin ihmisiä on kohdeltu kuin kasveja toisinaan kohdellaan. Keskitysleirit tästä esimerkkinä. Heille juotettiin monenlaisia kemikaaleja ja katsottiin mitä ihminen kestää. He olivat laboratoriossa kuin koekasveina. Heitä eräät eivät pitäneet täytenä ihmisarvon ansaitsevina ihmisinä. Joukkosuggestiolla oli silloin voimaa. On tärkeää pitää täytenä ihmisenä koska silloin ei voi suoralta kädeltä miettimättä kohdella miten tahansa. Inhimillisyys ja sen positiivisen aspektin myöntäminen tulee kun ensin tunnustamme täyden ihmisyyden. - -----------------------
Aritta kirjoitti:
elämästämme. Ei mikään Jumala. Ilmeisesti raamatussa on kirjoitettu siitä mitä olen yrittänyt selittää mutta siinä on kaikki Jumalan tekoa ja Jumalan ajatuksia. Tosiasiassa me itse luomme elämämme esim ajatusten avulla.
Raamatussa myös puhutaan kosmisesta laista, ei kylläkään noilla sanoilla, mitä kylvät sitä niität, mitä annat ulospäin sitä saat takaisin. Jos koko ajan valittaa kuinka kurjaa elämä on niin universumi vastaa siihen samoilla sanoilla: Haluat kurjuutta, kurjuutta saat.
Sama jos on tyytyväinen elämäänsä, niin universumi vastaa samalla tavalla.
"Ainut keksimäni perustelu tälle asenteelle on se, että jumala on uskovaisten mielestä niin mahtava."
Jumala on me. Jumala ei ole mikään ulkopuolinen auktoriteetti jossain taivaassa. Eikä meidän tarvitse myöskään elää missään herran pelossa ja nuhteessa koska tämä herra, Jumala, Luoja tai miksi sitä haluaa kutsua on meissä itsessämme.On se mukava kun täällä on itsensä Jeesuksen tasolle nostava ihminen neuvomassa meitä kurjia, miten elää ja olla onnellinen ja harmooninen luotu.
- Aritta
----------------------- kirjoitti:
On se mukava kun täällä on itsensä Jeesuksen tasolle nostava ihminen neuvomassa meitä kurjia, miten elää ja olla onnellinen ja harmooninen luotu.
Kyllä oli jo aikakin. :-)
- mieltä
Olen samaa mieltä kanssasi. Kaikki on juuri sitä mitä kirjoitit. Jos kaikki ihmiset pysähtyisivät miettimään ja tajuaisivat asian meidän laillamme, niin maailmaa ei kauan olisi. Siksi täytyykin varmaan syntyä aina vain uusia ja uusia ihmisiä, koska he eivät kaikki tule ikinä ymmärtämään elämän tyhjänpäiväisyyttä loppujen lopuksi. Sitä se vaan on. Mikään ei ole omissa käsissäsi. Mitä vain voi tapahtua milloin vain ja kenelle vain. Näitä asioita ei ajatella, vaan mennään vaan vauhtisokeina eteenpäin.
- Aritta
omissa käsissä. Jos sen kaikki tajuaisivat niin maailma olisi paratiisi.
- teistä on aika
Aritta kirjoitti:
omissa käsissä. Jos sen kaikki tajuaisivat niin maailma olisi paratiisi.
hyvin perillä elämästä. Tässä tulee vaan yksi mutta. Te puhutte eri kieltä kun moni muu ihminen. Kaikki ei ymmärrä sitä kieltä. Sen ymmärtää ne jotka on kokenut saman, ei ne jotka vielä etsii. Heille olisi suotavaa puhua sitä kieltä mitä puhui itse silloin kun oli vielä etsimässä tai sitten vielä parempi olisi tunnistaa etsijän kieli ja puhua etsijälle hänen kielellä. Kielellä mitä etsijä ymmärtää. Yksi ymmärtää vaikka urheilun kieltä, toinen musiikin, kolmas seksin, neljäs jonkin tieteen...
- Aritta
teistä on aika kirjoitti:
hyvin perillä elämästä. Tässä tulee vaan yksi mutta. Te puhutte eri kieltä kun moni muu ihminen. Kaikki ei ymmärrä sitä kieltä. Sen ymmärtää ne jotka on kokenut saman, ei ne jotka vielä etsii. Heille olisi suotavaa puhua sitä kieltä mitä puhui itse silloin kun oli vielä etsimässä tai sitten vielä parempi olisi tunnistaa etsijän kieli ja puhua etsijälle hänen kielellä. Kielellä mitä etsijä ymmärtää. Yksi ymmärtää vaikka urheilun kieltä, toinen musiikin, kolmas seksin, neljäs jonkin tieteen...
Se se onkin ongelmana että saisi muut ymmärtämään mitä tarkoittaa. Ja olen kyllä huomannut että kirjoitan aika vaikeatajuisesti, mutta en tiedä miten muuten kirjoittaisin.
Sitten minulla on vielä kieliongelma kun olen asunut Ruotsissa suurimman osan elämääni niin en osaa suomea sillä tavalla kuin suomalaiset itse osaavat. En oikein löydä sanoja. Vaikka kun aloin kirjoittamaan tällä palstalla niin olen kehittynyt siinä jonkin verran. - ongelmahan
Aritta kirjoitti:
Se se onkin ongelmana että saisi muut ymmärtämään mitä tarkoittaa. Ja olen kyllä huomannut että kirjoitan aika vaikeatajuisesti, mutta en tiedä miten muuten kirjoittaisin.
Sitten minulla on vielä kieliongelma kun olen asunut Ruotsissa suurimman osan elämääni niin en osaa suomea sillä tavalla kuin suomalaiset itse osaavat. En oikein löydä sanoja. Vaikka kun aloin kirjoittamaan tällä palstalla niin olen kehittynyt siinä jonkin verran.on se, että yritetään kuvailla jotain sanoinkuvaamatonta, yritetään määritellä määrittelemätöntä. Siksi näistä asioista on aina kerrottu vertauskuvilla. Kenen on täytynyt ymmärtää se, se on ymmärtänyt ja kuka ei vielä ymmärrä, sillä ei ole vielä aika ymmärtää... Todellinen ymmärrys on kuitenkin aina sanaton. Se on kielien ja sanojen tuolla puolen. Siksi on maailmassa niin paljon väärinkäsitystä ja pelkoja. Pelkohan tulee aina tuntemattomasta. Ja kun ei uskalleta kohdata tuntematonta, aletaan suojella itseään. Suojellaan vaan väärällä tavalla. Mutta täytyy toimia väärälläkin tavalla ennen kuin oppii toimimaan oikeammin. Oppimassa täällä ollaan niin kuin itsekin olet kirjoittanut. Ikävä kyllä kaikki ei halua oppia. Oppiminen näistäkin asioista alkaa vasta silloin kun saa mielen näkemään asiat sellaisena kuuin ne on. Silloin kuin mieli käsittää oman pienen elämän merkityksettömyyden. Se käsitti ainakin minulla sen silloin kun olin tullut tietyn tien päähän. Tuli seinä vastaan. Eräänlaisen pohjakosketuksen kautta. Silloin ymmärsin, että itse olen elämästäni täällä vastuussa. Muulla tavalla se ei voi olla. Tuli aika paljon sanattomia vastauksia...
Mutta kuitenkin nämä asiat ovat henkilölohtaisia. Emmehän ole täällä käännyttämässä ketään, emme saarnaamassa. Olemme täällä elämässä tätä elämää valmistautuen kenties seuraavaan... Ja jotkut meistä tosiaan selviää vihdoin kotiin asti, mistä ollaan oltu jo kauan aikaa pois. Ainoa mitä voidaan tehdä on tosiaan kertominen niille jotka haluaa kuulla ja siinä on tehtävää riittämiin. Ne jotka ymmärtää meitä, näkee ne asiat itsessä, omissa kokemuksissa, ne jotka ei vielä ymmärrä, heidän aika ymmärtää ei ole vielä tullut... - Aritta
ongelmahan kirjoitti:
on se, että yritetään kuvailla jotain sanoinkuvaamatonta, yritetään määritellä määrittelemätöntä. Siksi näistä asioista on aina kerrottu vertauskuvilla. Kenen on täytynyt ymmärtää se, se on ymmärtänyt ja kuka ei vielä ymmärrä, sillä ei ole vielä aika ymmärtää... Todellinen ymmärrys on kuitenkin aina sanaton. Se on kielien ja sanojen tuolla puolen. Siksi on maailmassa niin paljon väärinkäsitystä ja pelkoja. Pelkohan tulee aina tuntemattomasta. Ja kun ei uskalleta kohdata tuntematonta, aletaan suojella itseään. Suojellaan vaan väärällä tavalla. Mutta täytyy toimia väärälläkin tavalla ennen kuin oppii toimimaan oikeammin. Oppimassa täällä ollaan niin kuin itsekin olet kirjoittanut. Ikävä kyllä kaikki ei halua oppia. Oppiminen näistäkin asioista alkaa vasta silloin kun saa mielen näkemään asiat sellaisena kuuin ne on. Silloin kuin mieli käsittää oman pienen elämän merkityksettömyyden. Se käsitti ainakin minulla sen silloin kun olin tullut tietyn tien päähän. Tuli seinä vastaan. Eräänlaisen pohjakosketuksen kautta. Silloin ymmärsin, että itse olen elämästäni täällä vastuussa. Muulla tavalla se ei voi olla. Tuli aika paljon sanattomia vastauksia...
Mutta kuitenkin nämä asiat ovat henkilölohtaisia. Emmehän ole täällä käännyttämässä ketään, emme saarnaamassa. Olemme täällä elämässä tätä elämää valmistautuen kenties seuraavaan... Ja jotkut meistä tosiaan selviää vihdoin kotiin asti, mistä ollaan oltu jo kauan aikaa pois. Ainoa mitä voidaan tehdä on tosiaan kertominen niille jotka haluaa kuulla ja siinä on tehtävää riittämiin. Ne jotka ymmärtää meitä, näkee ne asiat itsessä, omissa kokemuksissa, ne jotka ei vielä ymmärrä, heidän aika ymmärtää ei ole vielä tullut...raamattukin on aikalailla väärinymmärretty juuri sen takia kun se on kirjoitettu paljolti vertauskuvilla. Siksi on syntynyt erilaisia uskontoja. Samaten koraanista.
Mutta niinhän se on että sanoinkuvaamatonta on vaikea kuvata näillä sanoilla jotka osaamme. :-) - sen, että
Aritta kirjoitti:
raamattukin on aikalailla väärinymmärretty juuri sen takia kun se on kirjoitettu paljolti vertauskuvilla. Siksi on syntynyt erilaisia uskontoja. Samaten koraanista.
Mutta niinhän se on että sanoinkuvaamatonta on vaikea kuvata näillä sanoilla jotka osaamme. :-)puhut ainakin yhden ihmisen kanssa samaa kieltä. Ja tiedän saman minäkin. Olen lukenut muitakin sun kirjoituksia ja en väitä yhdellekään vastaan. Tiedät mistä puhut. Saattaisin itse käyttää toisenlaisia sanoja mutta tarkoittaisin silti samaa kuin sinä...
Raamattu ja moni muu uskonnollinen teos sisältää enimmäkseen merkityksettömiä sanoja. Ja niiden merkittyksettömien sanojen joukossa on sanoja millä sitten todella on merkitystä. Siinä se ongelma onkin. Että on otettu kaikki liian kirjaimellisesti. Koko asian voisi ilmaista aika lyhyesti. Että kaikki on ja ei ole. Ei ole ja on. Ja siellä on ja ei ole välillä on jotain määrittelemätöntä... - Aritta
sen, että kirjoitti:
puhut ainakin yhden ihmisen kanssa samaa kieltä. Ja tiedän saman minäkin. Olen lukenut muitakin sun kirjoituksia ja en väitä yhdellekään vastaan. Tiedät mistä puhut. Saattaisin itse käyttää toisenlaisia sanoja mutta tarkoittaisin silti samaa kuin sinä...
Raamattu ja moni muu uskonnollinen teos sisältää enimmäkseen merkityksettömiä sanoja. Ja niiden merkittyksettömien sanojen joukossa on sanoja millä sitten todella on merkitystä. Siinä se ongelma onkin. Että on otettu kaikki liian kirjaimellisesti. Koko asian voisi ilmaista aika lyhyesti. Että kaikki on ja ei ole. Ei ole ja on. Ja siellä on ja ei ole välillä on jotain määrittelemätöntä...Mukavaa kun joku edes tajuaa. :-)
Se raamatusta että ehkä sitä kannattaisi lukea rivien välistä. - että omassa
Aritta kirjoitti:
Mukavaa kun joku edes tajuaa. :-)
Se raamatusta että ehkä sitä kannattaisi lukea rivien välistä.sivistyksessäni on aukko. En ole lukenut ainuttakaan uskonnollista teosta. Niitä raamatun lainauksia ei vaan voi elämässä välttää. Johonkin niistä törmää jossain elämän vaiheessa väistämättä. Tuntui vaan joskus omituiselta, että miten ihmiset jotka on koko elämän lukenut, tutkinut, turvautunut raamattuun, ei oikeastaan ymmärrä mistä on kyse. Ihmismieli ajattelee ja yrittää kokea kaiken sanoilla. Ihmismieli ei ymmärrä, että luomalla sana ja yrittäessään sen jälkeen kokea sana, se yritys vesittyy. Jos taas saman asian tekisi päinvastaisessa järjestyksessä, silloin voisi kenties onnistuakin. Jos yrittäisi ensiksi kokea ja sen jälkeen jos haluaa keksiä kokemukselle sana. Siitä vaan seuraa yksi varoituksen sana. Keksimällä kokemuksille selityksiä ja sanoja, menettää sen kokemuksen. Jäljelle jää ainoastaan muisto kokemuksesta. Ei enää itse kokemusta. Silloin astuu ajan kulkuun ja poistuu nykyhetkestä. Poistuu siitä mikä on tässä ja nyt.
- Aritta
että omassa kirjoitti:
sivistyksessäni on aukko. En ole lukenut ainuttakaan uskonnollista teosta. Niitä raamatun lainauksia ei vaan voi elämässä välttää. Johonkin niistä törmää jossain elämän vaiheessa väistämättä. Tuntui vaan joskus omituiselta, että miten ihmiset jotka on koko elämän lukenut, tutkinut, turvautunut raamattuun, ei oikeastaan ymmärrä mistä on kyse. Ihmismieli ajattelee ja yrittää kokea kaiken sanoilla. Ihmismieli ei ymmärrä, että luomalla sana ja yrittäessään sen jälkeen kokea sana, se yritys vesittyy. Jos taas saman asian tekisi päinvastaisessa järjestyksessä, silloin voisi kenties onnistuakin. Jos yrittäisi ensiksi kokea ja sen jälkeen jos haluaa keksiä kokemukselle sana. Siitä vaan seuraa yksi varoituksen sana. Keksimällä kokemuksille selityksiä ja sanoja, menettää sen kokemuksen. Jäljelle jää ainoastaan muisto kokemuksesta. Ei enää itse kokemusta. Silloin astuu ajan kulkuun ja poistuu nykyhetkestä. Poistuu siitä mikä on tässä ja nyt.
Kun yritän selittää ihmisille mitä tarkoitan niin tuntuu että sanat ovat vain sanahelinää ilman tarkoitusta. Ja vastauksista sen sitten huomaa myös. :-)
Ei kai tätä elämää ole tarkoitettukaan selitettäväksi vaan elettäväksi. Haluaisin kuitenkin että kaikki ymmärtäisivät että Jumala ei ole mikään auktoriteettinen tyranni niin kuin monet uskovat. Mutta vaikuttaa siltä kuin joillakin olisi jonkinlainen tarve uskoa sellaiseen Jumalaan ja kaippa sekin on ihan ok. - sellaisenaan
Aritta kirjoitti:
Kun yritän selittää ihmisille mitä tarkoitan niin tuntuu että sanat ovat vain sanahelinää ilman tarkoitusta. Ja vastauksista sen sitten huomaa myös. :-)
Ei kai tätä elämää ole tarkoitettukaan selitettäväksi vaan elettäväksi. Haluaisin kuitenkin että kaikki ymmärtäisivät että Jumala ei ole mikään auktoriteettinen tyranni niin kuin monet uskovat. Mutta vaikuttaa siltä kuin joillakin olisi jonkinlainen tarve uskoa sellaiseen Jumalaan ja kaippa sekin on ihan ok.on kuitenkin kaunis kokemus. Kokemalla kaiken mitä olen kokenut, on antanut minulle minun ymmärrykseni. En voi siirtää omaani toiselle. Ja vaikka voisinkin, en silti tekisi sitä. Ymmärrys on jotain mikä on ansaittava. Muuten sekin menettää merkityksensä.
En oikeastaan edes pidä sanasta jumala. Sekin on jo aikoja sitten menettänyt merkityksensä. Käytän mieluummin sanaa elämä. Yksinkertaisesti elämä. Jotain mikä on. Ei ala, eikä lopu vaan on. Aina virtaavana, aina muuttuvana mutta silti samana... - Aritta
sellaisenaan kirjoitti:
on kuitenkin kaunis kokemus. Kokemalla kaiken mitä olen kokenut, on antanut minulle minun ymmärrykseni. En voi siirtää omaani toiselle. Ja vaikka voisinkin, en silti tekisi sitä. Ymmärrys on jotain mikä on ansaittava. Muuten sekin menettää merkityksensä.
En oikeastaan edes pidä sanasta jumala. Sekin on jo aikoja sitten menettänyt merkityksensä. Käytän mieluummin sanaa elämä. Yksinkertaisesti elämä. Jotain mikä on. Ei ala, eikä lopu vaan on. Aina virtaavana, aina muuttuvana mutta silti samana...En minäkään pidä sanasta Jumala koska se rajoittaa. Elämä on ihan oikea sana.
Elämän kokeminen on tarkoituksemme täällä maan päällä. Eli Jumalan kokeminen. :-) Jos haluaa käyttää sitä sanaa.
Ensin koemme ja sitten saamme ymmärryksen. Ymmärrys on se viimeinen ja kun meillä on ymmärrys koko elämästä niin ei meidän sitten tarvitse enää tulla tänne kokemaan sitä.
- kirjoitustasi, koska
se oli kuin suoraan minun ajatus ja olen samankaltaisia juttuja kirjoittanut.
Elämä todellakin on illuusio ja se illuusio
tuntuu kestävän noin 25 vuotiaaksi saakka.
Parikymppisellä ihmisellä on hassu mielikuva, että maailma on hänen. kaikki on edessä ja mahtavaa.
Itsekin 25 vuotiaana vielä näin ajattelin.
Kun ikä meni 30 vuoden paremmalle puolelle
monet haaveet ja unelmat alkoivat tuntua suorastaan naurettavilta ja liian kovan työn takana olevilta.
Tuntui kuin unelmat olisi nypitty pois yksi kerrallaan ja itse en voinut sitä mitenkää estää.
Myös ajankäsitys muuttui iän myötä.
Ennen siis nuorena vuosi kesti ikuisuuden ja nyt yli 30-vuotiaana 10 vuotta kestääkin enää kuin yhden.
En tiedä onko se jotenkin ohjelmoitu ihmisten aivoihin varsinkin nuorempana, että kannattaa yrittää päästä mahdollisimman pitkälle elämässä ja puurtaa kuin hullu oravanpyörässä ja hankittava erittäin pätevä koulutus ja mahtava työpaikka jne...
Miksi kysyn nyt?!
Ennen niin mahtavat materiaaliset esineet, kuten upea auto oli unelma, jonka vuoksi kannatti tehdä töitä sen saavuttaakseen...Kylläpä nyt tuntuu naurettavalta kuinka materiaalinen onkin vain hetken huvi.
Katsokaapa vaikka näitä parikymppisiä juuri kortin saaneita nuoria... upea auto on saatava ja vaikka velkaa otettava siihen ja vielä kun sitä oikein tuunaa on elämä mahtavaa ja ihanaa.
Nuoret ovatkin valmiita ottamaan huimia velkoja, koska se elämä tuntuu olevan vasta edessä ja tosiasiassa se elämä ei kovinkaa suurta velkataakkaa pysty ihan pienessä ajassa maksamaan ja sitten se elämä muuttuukin yhdeksi taistelukentäksi siitä saako kaiken maksettua vai ei ja riittääkö rahat muuhunki kuin sen velan maksuun esim. sähköön, veteen, ruokaan ja muuhun elämiseen jne... ja jos ja kun tuosta kaikesta selviää onkin jo niin vanha ja sairas, että miettii vain, että kannattiko tuo nyt sittenkään.- on näreet,
ja ihmekös tuo, kun nuorille toitotetaan joka suunnasta tyyliin : "Vain soitto meille, ja käytössäsi on 15000 euroa, ilman vakuuksia ja takaajia !"
- Keskustelun avaaja
Johan on tullut jos jonkinmoista liirunlaarumia tähänkin aloitukseen.
Kuinka viisaita niin monet täällä taas uskoo olevansa.
Miksi on niin vaikeata tunnustaa, että tosiasiassa ette tiedä käytännössä juuri mistään mitään?
Ettekö te tajua, että te olette pienellä pallolla keskellä 'Ei mitään', miljoonien ja taas miljoonien valovuosien päässä jostain täysin päämäärättömästä kiintopisteestä.
Jos jotain pitää tajuta, niin voidaan vaikkapa leikitellä ajatuksella, että 'saatamme' olla galaksissa joka onkin vain itse asiassa pintaan nouseva hiilihappokupla valtavaakin valtavammassa limonadipullossa ja niin sanottu Big bang tulee kun kupla räjähtää pinnassa.
Siis mitä kukaan tietää mistään mitään? Yhtä aikaa on pieni suuri olo, minä tiedän olevani jotain, mutta en tiedä mitä, tiedän olevani vain yksi pieni osa jotain paljon suurempaa. Toisin sanoen olen nöyrä ja vaatimaton, en tarvitse paljoa, koska tiedän kaiken maallisen olevan itselleni merkityksetöntä, koska jo elämäni pituus maailmankaikkeuden historiassa on vain sekunnin miljardisosan pituinen. Siksi kait Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Tämän vuoksi pidän kaikenlaista saivartelua tarpeettomana ja kunnian, omaisuuden, hyvän koulutuksen jne. tavoittelua tarpeettomana.
Elon päättyessä tarpeettomaksi käyvät kaikki se mitä olen maassa tavoittanut.
En silti teksteissäni väitä, etteikö uuden elämän mahdollisuutta olisi. Sillä jos tämä nykyinenkin elämä on mahdollista, ei ole pois suljettua, etteikö uusi elämä olisi mahdollinen. Ihminen, taikka ainakin minä olen, niin tietämätön, etten voi varmaksi vannoa taikka kiistä ns. yliluonnollisen olemassaoloa, joksi voidaan luokitella mm. kuolemanjälkeinen elämä.
Tosin elämäni eri vaiheissa olen kamppaillut monenlaisten 'elämä -filosofioiden' kanssa, välillä uskoen, että elämä on kuin valtava matrix, jonka tarkoituksena on vain testata ihmistä jotakin suurempaa tarkoitusta vasten. Toisinaan miellän elämän peliksi, jossa minä olen pelinappulana valmiiksi suunnitelluissa pelimaailmoissa. Joskus jopa skitsofreeniselta kuulostavissa aatoksissani olen jopa kuvitellut, että maailmassa ei ole kuin minä ja kaikki muut on minun itseni mielikuvituksen tuotetta taikka koko ympäröivä maailma on pitkää lineaarista yhtäjaksoista unta, jossa minä olen joko koomassa taikka vain muuten unessa.
Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani kerroinkin, ihmisen elämää peittoaa kaikenaikaa epätietoisuus sekä päätöksenteon vaikeus. On niin vaikeata tietää mikä on oikein taikka mikä on väärin vai onko kaikki vain sitä harhaa, illuusiota ja onko ylipäätään millään mitään merkitystä? Ehkä vain aika näyttää, kuka tässä casino -pelissä vetää parhaat kortit ja lunastaa potin, sillä kaikki eivät voi voittaa vaan jonkun on oltava väärässä.- Aritta
asioita jotka toimivat ja asioita jotka eivät toimi. Sillä tavalla on hyvä analysoida elämää. Jos haluaa.
Elämä on lyhyt siksi että et varmaan sinäkään haluaisi asua miljardia vuotta tuossa kehossasi. Aika ja elämä on siksi että tapahtumat voitaisiin kokea.
Lasten hommaileminen itsekkäistä syistä on epäilemättä eettisesti kyseenalaista sekä maapallon väestönkasvu on melkoisen iso ongelma.
Olet menettänyt toivosi, elämäntarkoituksen. Jos kerran olet huomannut että ei ole järkeä elää vain itseään varten, mielestäni ei kuitenkaan pidä sotkea siihen elämän lyhyyttä tai sitä, että kaaottisesta maailmasta ei löydy mitään hyvää tai tarkoituksellista. Elämä on juuri sellainen ja sen mittainen kuin se on ihmiselle ja sielulle siinä kehityspisteessä hyväksi.
Ja niin, elämää ei todellakaan tarvitse elää palkästään itseään varten, itsetarkoituksellisesti. Älä junnaa kuitenkaan paikallasi ja katkeroidu, silloin häviää loputkin ilot ja vaipuu vain syvemmälle ahdinkoon ja masennukseen, ja maailmankuva parhaimmillaan vääristyy - näkee vain kääntöpuolen kaikessa. Voit myös elää elämääsi muita varten, voit tehdä muutakin mistä voi nauttia. Siitä saa jotain, kuuntele sisintäsi.
Jos on menettänyt toivonsa, ei ole väliä kuka on oikeassa tai väärässä. Enemmän olen huolissani siitä että löydät elämääsi tolkkua!- Aloittaja..
Aritta kirjoitti:
asioita jotka toimivat ja asioita jotka eivät toimi. Sillä tavalla on hyvä analysoida elämää. Jos haluaa.
Mistä tiedät että olet oikeassa väitteissäsi?
"asioita jotka toimivat ja asioita jotka eivät toimi. Sillä tavalla on hyvä analysoida elämää. Jos haluaa."
Tuo ei juuri mitenkään vastaa siihen kysymykseen, jos kysytään, että "Mistä tiedät, että tiedät?"
Jos nyt ei puhutan elämsätä taikka kuolemasta eikä mistään muustakaan vastaavasta vaan puhutaan yksinkertaisesti 'tietämisestä' tekemisen kohteena taikka tehtävänä ja lisätään ajatuskuvioon vielä 'ihmisyys, ihminen ja ihmisen olemassaolo olevaisena olentona, joka koostuu pienemmistä osasista', miin mistä tiedät, että tiedät olevasi sitä mitä tiedät olevasi? Mistä tiedät, että se punainen joka näkyy sinulle punaisena ja 'tiedät' että se on punainen, näkyy myöskin minulle samanlaisena punaisena kuin sinulle, vaikka me molemmat tiedämmekin, että se on punainen?
Osoita nyt tietämyksei taso vai myönnätkö pienuutesi ja tietämättömyytesi.
Varmaa tietoa olen pitänyt aina epävarmana. - Alku ja loppu
einari3 kirjoitti:
Elämä on lyhyt siksi että et varmaan sinäkään haluaisi asua miljardia vuotta tuossa kehossasi. Aika ja elämä on siksi että tapahtumat voitaisiin kokea.
Lasten hommaileminen itsekkäistä syistä on epäilemättä eettisesti kyseenalaista sekä maapallon väestönkasvu on melkoisen iso ongelma.
Olet menettänyt toivosi, elämäntarkoituksen. Jos kerran olet huomannut että ei ole järkeä elää vain itseään varten, mielestäni ei kuitenkaan pidä sotkea siihen elämän lyhyyttä tai sitä, että kaaottisesta maailmasta ei löydy mitään hyvää tai tarkoituksellista. Elämä on juuri sellainen ja sen mittainen kuin se on ihmiselle ja sielulle siinä kehityspisteessä hyväksi.
Ja niin, elämää ei todellakaan tarvitse elää palkästään itseään varten, itsetarkoituksellisesti. Älä junnaa kuitenkaan paikallasi ja katkeroidu, silloin häviää loputkin ilot ja vaipuu vain syvemmälle ahdinkoon ja masennukseen, ja maailmankuva parhaimmillaan vääristyy - näkee vain kääntöpuolen kaikessa. Voit myös elää elämääsi muita varten, voit tehdä muutakin mistä voi nauttia. Siitä saa jotain, kuuntele sisintäsi.
Jos on menettänyt toivonsa, ei ole väliä kuka on oikeassa tai väärässä. Enemmän olen huolissani siitä että löydät elämääsi tolkkua!Ei kyse ole siitä, ettenkö nauttisi tämänhetkisestäelämästäni vaan pikemmin kyse on epätietoisuudesta sekä pelosta kuolemaa kohtaan.
Jeesuskin pelkäsi kuolemaa, miksen minä saisi?
Sikäli ajatuksesta tulee vain varsin raastava, kun tietää, että jokainen kellon lyömä sekuntti juoksuttaa elämää vääjämättä kohden väistämätöntä kuolemaa.
Toki hetkittäin sitä on onnellinen, mutta ei sitä kovinkaan suureen hurmokseen voi koskaan päästä. Totuudelle kun ei voi kääntää kasvojaan vaan sen kohtaa aina vaan ja uudestaan eikä sitä varjoihin piiloon pääse, ei kivet eikä kalliot suojaa vaan se seuraa sinne minne pakenetja sieltä se sinut löytää. - Aritta
Aloittaja.. kirjoitti:
Mistä tiedät että olet oikeassa väitteissäsi?
"asioita jotka toimivat ja asioita jotka eivät toimi. Sillä tavalla on hyvä analysoida elämää. Jos haluaa."
Tuo ei juuri mitenkään vastaa siihen kysymykseen, jos kysytään, että "Mistä tiedät, että tiedät?"
Jos nyt ei puhutan elämsätä taikka kuolemasta eikä mistään muustakaan vastaavasta vaan puhutaan yksinkertaisesti 'tietämisestä' tekemisen kohteena taikka tehtävänä ja lisätään ajatuskuvioon vielä 'ihmisyys, ihminen ja ihmisen olemassaolo olevaisena olentona, joka koostuu pienemmistä osasista', miin mistä tiedät, että tiedät olevasi sitä mitä tiedät olevasi? Mistä tiedät, että se punainen joka näkyy sinulle punaisena ja 'tiedät' että se on punainen, näkyy myöskin minulle samanlaisena punaisena kuin sinulle, vaikka me molemmat tiedämmekin, että se on punainen?
Osoita nyt tietämyksei taso vai myönnätkö pienuutesi ja tietämättömyytesi.
Varmaa tietoa olen pitänyt aina epävarmana.Siis ensin uskon, sitten kun huomaan että asiat toimii niin tiedän. Saan tietoa jonka analysoin molemmilla aivopuoliskoilla. Jotkut asiat menevät suoraan roskikseen. Jotkut asiat tunnistan heti sellaiseksi jonka olen tietänyt iät ajat. Joitain pitää miettiä ja sulatella jonkin aikaa.
Punaisen joka näkyy minulle punaisena ei tosiaankaan tarvitse olla punainen sinulle. Esitän täällä asioita jotka ovat minulle punaisia. Ja olen myös täysin tietoinen siitä että kaikilla ei ole tieto punaista vaan värejä on jos jonkinlaisia. - alkuperäinen...
Aritta kirjoitti:
Siis ensin uskon, sitten kun huomaan että asiat toimii niin tiedän. Saan tietoa jonka analysoin molemmilla aivopuoliskoilla. Jotkut asiat menevät suoraan roskikseen. Jotkut asiat tunnistan heti sellaiseksi jonka olen tietänyt iät ajat. Joitain pitää miettiä ja sulatella jonkin aikaa.
Punaisen joka näkyy minulle punaisena ei tosiaankaan tarvitse olla punainen sinulle. Esitän täällä asioita jotka ovat minulle punaisia. Ja olen myös täysin tietoinen siitä että kaikilla ei ole tieto punaista vaan värejä on jos jonkinlaisia.Se on hyvä että tiedät niin kuin tiedät, mutta niin ei välttämäti ole. Kaikki on suhteellista.
- mielenkiintoista
kuin itse olisin sanonut.
Olen aina ihmetellyt sitä miksi esim. joku raataa koko elämänsä omakotitaloon ja esittelee sitä ja kaunista puutarhaansa sukulaisilleen ja muille tutuilleen aivan kuin se olisi maailman napa ja itseasiassa, se upea kallis omakotitalo on vain hetkellinen vankila, jossa suurinta osaa ajastaan viettää täysin ilman suurempaa tarkoitusta.
Itse olen alkanut ottaa paljon rennommin tämän tosi lyhyen elämän ja yritän joskus jostain saada irti
edes jotain iloa esim. matkustamalla paikkoihin joihin en saanut syntyä ja muutto sinne on mahdotonta tässä elämässä ja toisaalta sekin ajatus turha.
Ihmettelen ihmisä jotka vielä yli 50 vuotiaana ovat täynnä "työenergiaa" ja halua saada paljon aikaan työmaailmassa.
Ihmettelen ihmisiä jotka eivät koskaan kyseenalaista tai ihmettele tätä elämää.
Ihmettelen uskovaisia jotka pystyvät hymyssä suin
selittämään kaikki maailman katastrofit vedoten aina esim ns.tarkoitukseen.
Jos jotain on kuoleman jälkeen, niin uskoisin
ettei tästä elämästä ainakaan mitään muistoja voi jäädä, koska olisi se toisaalta hassua tuolla jossain taivaissa murehtia, että voi kun se makkaralenkki jäi sinne jääkaappiin nyt syömättä
ja kun se oli viä kokolihamakkara...mitä haaskausta
Kaikki todellakin tuntuu täysin hullulta, koska vastassa on ainoa varma asia nimittäin kuolema.
Mutta loppujen lopuksi... so what eli mitä sen on oikeastaan väliä. Alku ja loppu kirjoitti:
Ei kyse ole siitä, ettenkö nauttisi tämänhetkisestäelämästäni vaan pikemmin kyse on epätietoisuudesta sekä pelosta kuolemaa kohtaan.
Jeesuskin pelkäsi kuolemaa, miksen minä saisi?
Sikäli ajatuksesta tulee vain varsin raastava, kun tietää, että jokainen kellon lyömä sekuntti juoksuttaa elämää vääjämättä kohden väistämätöntä kuolemaa.
Toki hetkittäin sitä on onnellinen, mutta ei sitä kovinkaan suureen hurmokseen voi koskaan päästä. Totuudelle kun ei voi kääntää kasvojaan vaan sen kohtaa aina vaan ja uudestaan eikä sitä varjoihin piiloon pääse, ei kivet eikä kalliot suojaa vaan se seuraa sinne minne pakenetja sieltä se sinut löytää.Pelkäsikö Jeesus muuten kuolemaa itsessään vai tapaa jolla hän kuoli (jos edes kuoli siihen ristille)?
Kuoleman pelkääminen on ihan luonnollista. Kun mielesi on kerran avoin kuoleman jälkeiselle elämälle, niin mikset ottaisi alan kirjallisuudesta selvää mitä kuoleman jälkeen on todennäköistä tapahtua. Esim. NDE (near death experience) ja OBE (out of body experience) tms.
Ihmisellä on kuitenkin sielu ja hommat jatkuu kuolemankin jälkeen. Sinulle lienee turha sanoa, että turhaan pelkäät kuolemaa siinä mielessä kuin sitä pelkäät, koska jostain syystä sinun on vaikea uskoa muita tai sitä että joillain ihmisillä on olemassa syvällisempää tietoa (paitsi ehkä mainitsemallasi Jeesuksella, joten miksi ei siis myös muillakin!) Moni sinulle varmaan tietoa tarjoaa jos olet sitä vailla, mutta jos torjut kaiken, niin turha siitä on kuitenkaan syytellä että mistä voit olla varma ym. Otat sitten itse selvää. Tai sitten voit myös ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, ilman ennakkoluuloja ja sitä mitä meille on opetettu. Luulen ettei se kuitenkaan riitä.
Itselläni ei käytännössä ole kuoleman pelkoa. Mielestäni se on erittäin vapauttavaa. :)- Pelätään pahinta...
Aritta kirjoitti:
Siis ensin uskon, sitten kun huomaan että asiat toimii niin tiedän. Saan tietoa jonka analysoin molemmilla aivopuoliskoilla. Jotkut asiat menevät suoraan roskikseen. Jotkut asiat tunnistan heti sellaiseksi jonka olen tietänyt iät ajat. Joitain pitää miettiä ja sulatella jonkin aikaa.
Punaisen joka näkyy minulle punaisena ei tosiaankaan tarvitse olla punainen sinulle. Esitän täällä asioita jotka ovat minulle punaisia. Ja olen myös täysin tietoinen siitä että kaikilla ei ole tieto punaista vaan värejä on jos jonkinlaisia.Lisäisin vielä, että toivon todella, että olisit oikeassa, mutta kuten mottonani on 'toivon parasta, mutta pelkään pahinta', että ennenpitkään joudut pettymään ja toteamaan virheesi. Ikävä kyllä minut on varustettu järjestelmällä, joka pakottaa minut kyseenalaistamaan kaiken ja kaikki jotka väittävät tietävänsä ja jotka sanovat 'minä tiedän'. Epäilen varman tiedon mahdollisuutta, kuten kaiken muunkin, olemassaolon ja elämän jne. Ehkäpä muuttuvat totuudet ja muuttuvat tilanteet on lähempänä totuutta kuin absurdi ja iäti pysyvä ainut totuus.
mielenkiintoista kirjoitti:
kuin itse olisin sanonut.
Olen aina ihmetellyt sitä miksi esim. joku raataa koko elämänsä omakotitaloon ja esittelee sitä ja kaunista puutarhaansa sukulaisilleen ja muille tutuilleen aivan kuin se olisi maailman napa ja itseasiassa, se upea kallis omakotitalo on vain hetkellinen vankila, jossa suurinta osaa ajastaan viettää täysin ilman suurempaa tarkoitusta.
Itse olen alkanut ottaa paljon rennommin tämän tosi lyhyen elämän ja yritän joskus jostain saada irti
edes jotain iloa esim. matkustamalla paikkoihin joihin en saanut syntyä ja muutto sinne on mahdotonta tässä elämässä ja toisaalta sekin ajatus turha.
Ihmettelen ihmisä jotka vielä yli 50 vuotiaana ovat täynnä "työenergiaa" ja halua saada paljon aikaan työmaailmassa.
Ihmettelen ihmisiä jotka eivät koskaan kyseenalaista tai ihmettele tätä elämää.
Ihmettelen uskovaisia jotka pystyvät hymyssä suin
selittämään kaikki maailman katastrofit vedoten aina esim ns.tarkoitukseen.
Jos jotain on kuoleman jälkeen, niin uskoisin
ettei tästä elämästä ainakaan mitään muistoja voi jäädä, koska olisi se toisaalta hassua tuolla jossain taivaissa murehtia, että voi kun se makkaralenkki jäi sinne jääkaappiin nyt syömättä
ja kun se oli viä kokolihamakkara...mitä haaskausta
Kaikki todellakin tuntuu täysin hullulta, koska vastassa on ainoa varma asia nimittäin kuolema.
Mutta loppujen lopuksi... so what eli mitä sen on oikeastaan väliä.Ihmettely on luonnollinen osa kehitystä. Kun ymmärtää että maapallolla on eri ikäisiä sieluja (reinkarnoituneena), siinä ei ole mitään ihmeellistä että 50 vuotias vaikuttaa vielä 20 vuotiaalta. Kaikkien henkiset lukujärjestykset eivät kulje ihan käsikädessä.
"Jos jotain on kuoleman jälkeen, niin uskoisin
ettei tästä elämästä ainakaan mitään muistoja voi jäädä, "
Kaikki muistot tallentuvat. Kun syntyy uudelleen, edellisen elämän muistoja ei ole aina tarkoituksenmukaista muistaa, sillä ne häiritsevät nykyistä sielunsuunnitelmaa. Jossain henkisessä pisteessä toki sitten saattaa muistaa jotain. Esim. joku hommaa saattaa olla jäänyt kesken jossain edellisessä elämässä ja sitä sitten käsitelläänkin tässä elämässä muiston avulla. Kyllä varmaan harmittaa sitten 10 elämän päästä että jäi kokolihamakkara syömättä.. ;)- Alkper.
einari3 kirjoitti:
Pelkäsikö Jeesus muuten kuolemaa itsessään vai tapaa jolla hän kuoli (jos edes kuoli siihen ristille)?
Kuoleman pelkääminen on ihan luonnollista. Kun mielesi on kerran avoin kuoleman jälkeiselle elämälle, niin mikset ottaisi alan kirjallisuudesta selvää mitä kuoleman jälkeen on todennäköistä tapahtua. Esim. NDE (near death experience) ja OBE (out of body experience) tms.
Ihmisellä on kuitenkin sielu ja hommat jatkuu kuolemankin jälkeen. Sinulle lienee turha sanoa, että turhaan pelkäät kuolemaa siinä mielessä kuin sitä pelkäät, koska jostain syystä sinun on vaikea uskoa muita tai sitä että joillain ihmisillä on olemassa syvällisempää tietoa (paitsi ehkä mainitsemallasi Jeesuksella, joten miksi ei siis myös muillakin!) Moni sinulle varmaan tietoa tarjoaa jos olet sitä vailla, mutta jos torjut kaiken, niin turha siitä on kuitenkaan syytellä että mistä voit olla varma ym. Otat sitten itse selvää. Tai sitten voit myös ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, ilman ennakkoluuloja ja sitä mitä meille on opetettu. Luulen ettei se kuitenkaan riitä.
Itselläni ei käytännössä ole kuoleman pelkoa. Mielestäni se on erittäin vapauttavaa. :)Miksi minun pitäisi uskoa jotakuta? Joku millimetrin miljoonasosan kokoinen mikrobi pienen pienellä maapallolla miljoonien valovuosien päässä maailmankaikkeuden äärirajoilla miljoonien tähtien, galaksien ja planeettojen kekellä ei todellakaan pysty millään kirjoilla eikä puheillaan vakuuttmaan minua juurikaan mistään vaikka puhujana olisi Albert Einstein. En yksinkertaisesti voi sulattaa ihan mitä tahansa liirunlaarumia silkkana totuune. Jeesuksen nostin esiin vain koska hän pelkäsi kuolemaa - en tiedä sitten pelkäsikö tapaa jolla kuolee vai kuolemaa? Mutta pelko on se asia joka tässä meitä yhdistää sekä epäusko ja tiedottomuus sekä se, että minulla ei ole harmaintakaan aavistusta miksi ylipäätään olen täällä - ehkäpä minua halutaan rangaista jostain taikka sitten elämä on vain jotain ivallista sattumaa, joka on vain koettava vain sellaisenaan kuin se on ja kuviteltava, että sillä on jokin suureellinen tarkoitusperä, kuka tietää!? Minä en tiedä, myönnän sen enkä mitään muuta ole väittänytkään enkä todellakaan (olet oikeassa) ole valmis omaksumaan mitään tiettyjä ajatusmalleja kuolemanjälkeisestä elämästä, nykyisestä elämästä taikka mistään muustakaan varsinkaan Suomi24.fi:n keskustelupalstoilla kun en tee sitä tietokirjallisuuden kanssakaan.
Mutta aika näyttää mikä tässä on se oikea suunta ja kuoleman jälkeen kaikki valkenee. Nyt olo on kuin pikkulapsella, joka odottaa joulua herkeämättä ja malttamattomana. Toivotaan, että tapa jolla kuolen, on mahdollisimman suopea. Olen kyllä sivusta joutunut seuraamaan todellisia kärsimysnäytelmiä kuinka tuskissa on kieriskelty sängynpohjilla vuosikausia. Täytyy siis sanoa, että on minulla syyni pelätä elämääni sekä kuolemaani ja on minulla syyni syyttää elämästä sekä kuolemasti tiettyjä tahoja,. - Aritta
Pelätään pahinta... kirjoitti:
Lisäisin vielä, että toivon todella, että olisit oikeassa, mutta kuten mottonani on 'toivon parasta, mutta pelkään pahinta', että ennenpitkään joudut pettymään ja toteamaan virheesi. Ikävä kyllä minut on varustettu järjestelmällä, joka pakottaa minut kyseenalaistamaan kaiken ja kaikki jotka väittävät tietävänsä ja jotka sanovat 'minä tiedän'. Epäilen varman tiedon mahdollisuutta, kuten kaiken muunkin, olemassaolon ja elämän jne. Ehkäpä muuttuvat totuudet ja muuttuvat tilanteet on lähempänä totuutta kuin absurdi ja iäti pysyvä ainut totuus.
niin myös saa sitä pahinta. Minä en pelkää.
Mikä olisi niinkuin vaihtoehto tiedoilleni? Uskovaisten uskoko? Silloin on minulle ihan sama vaikka en saisikaan iankaikkista elämää koska en todellakaan haluaisi viettää sitä sellaisen porukan ja sellaisen jumalan kanssa.
Sanotaan näin että olen 99.9% varma että meillä on jo iankaikkinen elämä. Oikeastaan olen ihan varma mutta kun se tietäminen häiritsee muita ihmisiä niin on kait sitten parempi olla hiukan epävarma. - Aritta
alkuperäinen... kirjoitti:
Se on hyvä että tiedät niin kuin tiedät, mutta niin ei välttämäti ole. Kaikki on suhteellista.
Ettäkö miten niin?
Sitä minä vähän kyllä ihmettelen että kun minä sanon että kaikilla ihmisillä on ikuinen elämä niin monet hermostuvat ihan kokonaan. Mutta kun uskovaiset väittävät että vain joku promille maailman väestöstä pelastuu niin kaikki vain nyökkäävät ja hyväksyvät sen mutisematta. - Aritta
Alku ja loppu kirjoitti:
Ei kyse ole siitä, ettenkö nauttisi tämänhetkisestäelämästäni vaan pikemmin kyse on epätietoisuudesta sekä pelosta kuolemaa kohtaan.
Jeesuskin pelkäsi kuolemaa, miksen minä saisi?
Sikäli ajatuksesta tulee vain varsin raastava, kun tietää, että jokainen kellon lyömä sekuntti juoksuttaa elämää vääjämättä kohden väistämätöntä kuolemaa.
Toki hetkittäin sitä on onnellinen, mutta ei sitä kovinkaan suureen hurmokseen voi koskaan päästä. Totuudelle kun ei voi kääntää kasvojaan vaan sen kohtaa aina vaan ja uudestaan eikä sitä varjoihin piiloon pääse, ei kivet eikä kalliot suojaa vaan se seuraa sinne minne pakenetja sieltä se sinut löytää.pelkäät kuolemaa niin miksi kaikkien muidenkin pitäisi tehdä se? Minä en pelkää kuolemaa itsessään mutta ehkä sitä miten se tapahtuu. Kuoleman jälkeen joko jatkamme elämää muualla niinkuin minä uskon tai sitten häviämme kokonaan (epätodennäköistä). Helvettiin emme joudu. Siitä olen kyllä varma. :-)
- Aritta
Alkper. kirjoitti:
Miksi minun pitäisi uskoa jotakuta? Joku millimetrin miljoonasosan kokoinen mikrobi pienen pienellä maapallolla miljoonien valovuosien päässä maailmankaikkeuden äärirajoilla miljoonien tähtien, galaksien ja planeettojen kekellä ei todellakaan pysty millään kirjoilla eikä puheillaan vakuuttmaan minua juurikaan mistään vaikka puhujana olisi Albert Einstein. En yksinkertaisesti voi sulattaa ihan mitä tahansa liirunlaarumia silkkana totuune. Jeesuksen nostin esiin vain koska hän pelkäsi kuolemaa - en tiedä sitten pelkäsikö tapaa jolla kuolee vai kuolemaa? Mutta pelko on se asia joka tässä meitä yhdistää sekä epäusko ja tiedottomuus sekä se, että minulla ei ole harmaintakaan aavistusta miksi ylipäätään olen täällä - ehkäpä minua halutaan rangaista jostain taikka sitten elämä on vain jotain ivallista sattumaa, joka on vain koettava vain sellaisenaan kuin se on ja kuviteltava, että sillä on jokin suureellinen tarkoitusperä, kuka tietää!? Minä en tiedä, myönnän sen enkä mitään muuta ole väittänytkään enkä todellakaan (olet oikeassa) ole valmis omaksumaan mitään tiettyjä ajatusmalleja kuolemanjälkeisestä elämästä, nykyisestä elämästä taikka mistään muustakaan varsinkaan Suomi24.fi:n keskustelupalstoilla kun en tee sitä tietokirjallisuuden kanssakaan.
Mutta aika näyttää mikä tässä on se oikea suunta ja kuoleman jälkeen kaikki valkenee. Nyt olo on kuin pikkulapsella, joka odottaa joulua herkeämättä ja malttamattomana. Toivotaan, että tapa jolla kuolen, on mahdollisimman suopea. Olen kyllä sivusta joutunut seuraamaan todellisia kärsimysnäytelmiä kuinka tuskissa on kieriskelty sängynpohjilla vuosikausia. Täytyy siis sanoa, että on minulla syyni pelätä elämääni sekä kuolemaani ja on minulla syyni syyttää elämästä sekä kuolemasti tiettyjä tahoja,.haluaa rangaista sinua niin se tarkoittaa että olet jo elänyt ainakin yhden elämän ennen tätä josta sinua nyt sitten rangaistaan. :-) Miksi tämä olisi sitten viimeinen elämä?
Miksi muuten olet täällä? Jotakin tietoa olet etsimässä kuitenkin. Siis tältä palstalta. - yksi aika
Aloittaja.. kirjoitti:
Mistä tiedät että olet oikeassa väitteissäsi?
"asioita jotka toimivat ja asioita jotka eivät toimi. Sillä tavalla on hyvä analysoida elämää. Jos haluaa."
Tuo ei juuri mitenkään vastaa siihen kysymykseen, jos kysytään, että "Mistä tiedät, että tiedät?"
Jos nyt ei puhutan elämsätä taikka kuolemasta eikä mistään muustakaan vastaavasta vaan puhutaan yksinkertaisesti 'tietämisestä' tekemisen kohteena taikka tehtävänä ja lisätään ajatuskuvioon vielä 'ihmisyys, ihminen ja ihmisen olemassaolo olevaisena olentona, joka koostuu pienemmistä osasista', miin mistä tiedät, että tiedät olevasi sitä mitä tiedät olevasi? Mistä tiedät, että se punainen joka näkyy sinulle punaisena ja 'tiedät' että se on punainen, näkyy myöskin minulle samanlaisena punaisena kuin sinulle, vaikka me molemmat tiedämmekin, että se on punainen?
Osoita nyt tietämyksei taso vai myönnätkö pienuutesi ja tietämättömyytesi.
Varmaa tietoa olen pitänyt aina epävarmana.varma tieto. Nimittäin se, että ei tiedä. Silloin kun tulee siihen tilaan, että tietää ainoastaan yhden asian. Tietää, ettei todellaankaan tiedä. Ei niin, että luulee tietävän, ettei tiedä. Kun ei ole mitään muuta jäljellä kun tieto siitä, ettei tiedä. Silloin aukeaa uusi ikkuna, mistä näkee vastauksen kysymykseen miksi. Tyhjää kohtaa ei jää. Kun jotain vanhaa poistuu, jotain uutta tulee tilalle. Tätä voi vertailla vaikka omaan kasvuun. Aina kun vanhetessaan saadaan jotain fyysistä tietoa, unohdetaan jotain henkistä... Mitä enemmän meillä on verbaalista ja fyysistä tietoa, sen enemmän me epäilemme. Saatuan sen tiedon, me ei enää voida poistaa sitä. Voidaan saada mielemme uskomaan se vaan sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin luullaan sen olevan. Suurin osa ihmisistä kokee elämän kuitenkin mielikuvien kautta ja mielikuvillakin on taipumus vääristyä ihan niin kuin sanoillakin.
Alkper. kirjoitti:
Miksi minun pitäisi uskoa jotakuta? Joku millimetrin miljoonasosan kokoinen mikrobi pienen pienellä maapallolla miljoonien valovuosien päässä maailmankaikkeuden äärirajoilla miljoonien tähtien, galaksien ja planeettojen kekellä ei todellakaan pysty millään kirjoilla eikä puheillaan vakuuttmaan minua juurikaan mistään vaikka puhujana olisi Albert Einstein. En yksinkertaisesti voi sulattaa ihan mitä tahansa liirunlaarumia silkkana totuune. Jeesuksen nostin esiin vain koska hän pelkäsi kuolemaa - en tiedä sitten pelkäsikö tapaa jolla kuolee vai kuolemaa? Mutta pelko on se asia joka tässä meitä yhdistää sekä epäusko ja tiedottomuus sekä se, että minulla ei ole harmaintakaan aavistusta miksi ylipäätään olen täällä - ehkäpä minua halutaan rangaista jostain taikka sitten elämä on vain jotain ivallista sattumaa, joka on vain koettava vain sellaisenaan kuin se on ja kuviteltava, että sillä on jokin suureellinen tarkoitusperä, kuka tietää!? Minä en tiedä, myönnän sen enkä mitään muuta ole väittänytkään enkä todellakaan (olet oikeassa) ole valmis omaksumaan mitään tiettyjä ajatusmalleja kuolemanjälkeisestä elämästä, nykyisestä elämästä taikka mistään muustakaan varsinkaan Suomi24.fi:n keskustelupalstoilla kun en tee sitä tietokirjallisuuden kanssakaan.
Mutta aika näyttää mikä tässä on se oikea suunta ja kuoleman jälkeen kaikki valkenee. Nyt olo on kuin pikkulapsella, joka odottaa joulua herkeämättä ja malttamattomana. Toivotaan, että tapa jolla kuolen, on mahdollisimman suopea. Olen kyllä sivusta joutunut seuraamaan todellisia kärsimysnäytelmiä kuinka tuskissa on kieriskelty sängynpohjilla vuosikausia. Täytyy siis sanoa, että on minulla syyni pelätä elämääni sekä kuolemaani ja on minulla syyni syyttää elämästä sekä kuolemasti tiettyjä tahoja,.Eihän sinun mikään pakko ole uskoakaan ketään. Tiedätkö muuten kuinka vaikeaa on kirjoittaa tätä liirumlaarumia ilman että se kuulostaa liirumlaarumilta, ja vielä pitäisi olla uskottava - edes jollain tasolla. ;) Enivei, lapsi on terve kun on skeptinen, mutta sairas kun ei osaa lopettaa...
Ehkei kaikkien ole tarkoituskaan tietää (riippuen jokaisen henk.koht. "ohjelmoinnista"). Ehkäpä on parempi että opettelet tulemaan toimeen kuolemanpelkosi kanssa. Siinäkin on työnsarkaa että oppii käsittelemään kuolemaa, sekä siihen liittyviä pelkoja, ilman että esim. katkeroituu ja ajattelee elämän olevan jokin rangaistus itselle. Osaat ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa, mikä on hyvä, vielä pitäisi opetella olemaan itsenäisesti itsenäisten ajatusten kanssa.
Sitten kun taas haluat koittaa asioiden selvittelyä ja olet kyseenalaistanut koko maailman olemassa olon, niin voit aloittaa taas täältä. Täällä me odotellaan. Jostainhan se pitää aloittaa. Tosimiehet muuten kuulemma kaivat tietoa sisältään. Ei tarvitse kuunnella edes muita.
Tosiaan, kuoleman jälkeen kaikki selviää, ja positiivista onkin että tosiaan ajattelet kuoleman jälkeen asioita vielä selvittelevän.. :)- Alkuperäinen...
Aritta kirjoitti:
haluaa rangaista sinua niin se tarkoittaa että olet jo elänyt ainakin yhden elämän ennen tätä josta sinua nyt sitten rangaistaan. :-) Miksi tämä olisi sitten viimeinen elämä?
Miksi muuten olet täällä? Jotakin tietoa olet etsimässä kuitenkin. Siis tältä palstalta."Miksi muuten olet täällä?"
Todennäköisesti samasta syystä kuin sinäkin, todistelemassa omia väitteitäni paremman tekemisen puuutteessa todeksi. Eipä näihin keskusteluihin juuri sen suurempia taikka syvällisempiä sväärejä voi liittää.
- Anonyymi
Asiaa
- Anonyymi
Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja-kaikki on turhuutta. Ei ole mitään uutta auringon alla. Et ole aloittaja ahdistuksesi kanssa yksin-nyt on vain jäljellä päätös: mitä tiedollasi teet ja miksi? Jeesus sanoi: Älkää estäkö lapsia tulemasta minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.
Elämä on toista varten elettyä elämää mitä olet-tehnyt mäistä vähimmistä veljistäni se olette teneet minulle on Jeesusen sanat.
- Anonyymi
Jos voi alueellisesti, taloudellisesti ja tiedollisesti antaa lapselle hyvän elämän, omalta osin, on se täysin hyväksyttävää.
Aborttioikeuksista puhuminen jää toiseksi tämän ongelman rinnalla.
Tilanne on vielä pahempi siinä, että minkälainen keho lapsella tulee olemaan, siihenkään ei kiinnitetä kunnioittavaa huomiota, ja lapsi voi olla vammainen esim. 25%:n todennäköisyydellä, joka on tunnetusti vihreää valoa. Lapsen älykkyyskään ei ole oleellista. Kaikki nämä ja muut voitaisiin kyllä tehdä hyvin, mutta kun ketään ei kiinnosta. Jää kunkin itsensä päätettäväksi, ja se ei ole aivan helppoa, jos haluaa lapsen jossain ja jonkun kanssa, mutta missä on lapsen oikeudet?- Anonyymi
Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi. Osa 2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18392690/jos-kyseenalaistat-toisten-totuuden-menetat-oman-totuutesi--osa-2
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852258- 501944
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu79168550+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101598- 771502
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241403Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61362- 721331
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121304