KÄSKY adventisteille

ole tarvinnut tulla sinun ruokakupillesi,syö sinäkin mitä lystäät,ja anna meidänkin nauttia hiljaisuudesta,emme tule sinun "leipääsi" syömään.

Ennen kuin leipä-sanaa on keksittykään, puhuttiin vain kyrsästä tai rieskasta. Tarkkaan ei tiedetä, mistä leipä on lähtöisin, mutta jo muinaisesta gootin kielestä 300-luvulla jKr. tunnetaan sana "hlaifs" ja vanhempi muoto "hlaiba". Sen jatkajia ovat saksan "Laib" ja muinaisyläsaksan "Leip" ja esimerkiksi norjan "leiv". Sama sana on liettuassa "kiepas", lätissä "klaips", venäjässä "hleb" ja muinaisbulgariassa "hlebu".
Perussanakirjan mukaan kyrsä tarkoittaa nimenomaan kuivunutta tai muuten huonoa leipää, leivänkannikkaa. Nykysuomen sanakirja toteaa, että Länsi-Suomessa kyrsä on hapanta, kovaa ruisleipää, mutta Itä-Suomessa käytetään pehmeää leipää, yhden yön hapanneita kyrsiä. Suomen sanojen alkuperää valottava sanakirja tuo esille monenlaisia kyrsiä. Hapan, ohut tai kova reikäleipä, kakkara, nostattamatta paistettu tai huonosti onnistunut leipä, kannikka, leipäjuusto, leivottavaksi valmis taikina ja niin edelleen. Kyrsällä on sanana raamatullinen lähtökohtansa.