Joulu kului rattoisasti, etenkin kun Brian oli meillä. Oikeastaan hän melkein asui meillä. Tammi ja helmikuukin kului nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Kävin tammikuun aikana useasti lääkärillä, ja pian sain luvan tanssia. Janis oli niin onnellinen, kun kerroin pääseväni tanssimaan taas. Käski ottaa vähän rennommin, vaikka oli viimeinen kevääni. Minä oikeastaan enemmän opetin muille liikkeitä, ja tarkastin että he tekivät kaikki oikein, Janiksen kanssa. Esittäisimme joutsenlammen, ja koko porukka halusi että se olisi täydellinen. Ensi vuonna ryhmä valitsisi uuden, tai jatkaisi joutsenlammen kanssa, etsien vain uuden pääosan tanssijan. Itse kannattaisin Janen nostamista päätanssijaksi. Hän oli yksi parhaista.
Äitikin oli päässyt helmikuun aikana uudelle lääkärille, ja selvisi että vanha lääkäri oli syöttänyt äidille vääriä lääkkeitä. En ollut yhtään raivona, ja Mary lupasi hoitaa kaikki lakiasiat. Jos puhuisin totta, niin tuntui että Mary hoiti nykyään kaikki taloutemme hommat. Olin taas päässyt nuoren elämään. Petra vahti äitiä, ja siivoili samalla, Mary hoiti laskut, ja taisi tehdä että menivät omasta taskustaan, vaikka vannotin ettei tekisi niin. Aivan kuin perheeni olisi kasvanut. Kävimme Helenan kanssa usein kaupoilla, ja vähän kauempana myös ostoksilla. Mutta huhtikuussa minulla olisi pääsykoe New Yorkissa, joten sinne sitten shoppailee. Olin aivan intona koko huhtikuun, voisin päästä haluamaani tanssikouluun, ja ryhtyä tanssin ammattilaiseksi.
Minun pitäisi esittää kaksi tanssia. Ensimmäinen oli oma vahvuuteni, eli baletti. Janis oli auttanut minua tekemään oman baletti tanssin, vaikka tein suurimmaksi osaksi itse. Toinen tanssin piti olla modernia tanssia, johon olisi sekoitettu balettia, jazzia ja hip hoppia. Olin jo viime kesänä ottanut selville mitä vaadittiin ja aloitin suunnittelut ja harjoittelut syksyllä.
Brian lupasi lähteä kanssani Nykiin, olihan hän sieltä kotoisin ja voisi esitellä paikkoja. Lähdimme viikkoa ennen pääsykokeita, ja Mary oli välttämättä halunnut maksaa olostamme ylellisessä hotellissa, ja vielä samassa huoneessa. No olimmehan me kumpikin aikuisia, ja kummallakin oli ollut jonkinlaisia suhteita. Brianilla tietysti enemmän…
En tajunnut yhtään kuinka suuri paikka New York oli, ja olisin eksynyt jos Brian ei olisi ollut mukana. Mutta New Yorkin kaupat… Brian vei minut eräänä päivänä kauppareissulle, ja illalla olimme tuhlanneet aika monta tonnia.
Viimein kaikki soveltavuuskokeet oli ohi, ja enää oli tanssi.
Baletti meni todella hyvin ja haastattelussa kerroin tanssivani joutsenlammessa, joten he pyysivät minua tanssimaan hieman sitäkin. Sain upeat aplodit, kun lopetin. Pidin pienen hengähdystauon ja tanssin sitten toisen tanssini.
”Uskomme että näemme ensi syksynä. Tai tiedämme että näemme. Tulokset ilmoitetaan vasta kesällä, mutta sanon nyt jo että tervetulo”, yksi arvostelijoistani kertoi. Olin niin onnellinen ja kun näin Brianin salin ulkopuolella, niin juoksin huutaen hänen luokseen, ja hän arvasi miten oli käynyt. Sinä iltana juhlimme, ja jos totta puhutaan, joimme vähän liikaakin.
”Bella… haluatko tavata isäni?” Brian kysyi lähtöaamuna. Hämmennyin kysymyksestä mutta nyökkäsin. ”Ajattelin että voisimme tänään käydä jos sinulle sopii se.” ”Haluan kyllä tavata isäsi, ja entäs sitten jos matka vähän venyy?” kysyin hymyillen.
_________________________________________________
Tekijä oikeudet kuuluvat Jef - nikille, ja se joka väittää näitä tekstejään omaksi... ei kunninan kukko laula.
Äitikin oli päässyt helmikuun aikana uudelle lääkärille, ja selvisi että vanha lääkäri oli syöttänyt äidille vääriä lääkkeitä. En ollut yhtään raivona, ja Mary lupasi hoitaa kaikki lakiasiat. Jos puhuisin totta, niin tuntui että Mary hoiti nykyään kaikki taloutemme hommat. Olin taas päässyt nuoren elämään. Petra vahti äitiä, ja siivoili samalla, Mary hoiti laskut, ja taisi tehdä että menivät omasta taskustaan, vaikka vannotin ettei tekisi niin. Aivan kuin perheeni olisi kasvanut. Kävimme Helenan kanssa usein kaupoilla, ja vähän kauempana myös ostoksilla. Mutta huhtikuussa minulla olisi pääsykoe New Yorkissa, joten sinne sitten shoppailee. Olin aivan intona koko huhtikuun, voisin päästä haluamaani tanssikouluun, ja ryhtyä tanssin ammattilaiseksi.
Minun pitäisi esittää kaksi tanssia. Ensimmäinen oli oma vahvuuteni, eli baletti. Janis oli auttanut minua tekemään oman baletti tanssin, vaikka tein suurimmaksi osaksi itse. Toinen tanssin piti olla modernia tanssia, johon olisi sekoitettu balettia, jazzia ja hip hoppia. Olin jo viime kesänä ottanut selville mitä vaadittiin ja aloitin suunnittelut ja harjoittelut syksyllä.
Brian lupasi lähteä kanssani Nykiin, olihan hän sieltä kotoisin ja voisi esitellä paikkoja. Lähdimme viikkoa ennen pääsykokeita, ja Mary oli välttämättä halunnut maksaa olostamme ylellisessä hotellissa, ja vielä samassa huoneessa. No olimmehan me kumpikin aikuisia, ja kummallakin oli ollut jonkinlaisia suhteita. Brianilla tietysti enemmän…
En tajunnut yhtään kuinka suuri paikka New York oli, ja olisin eksynyt jos Brian ei olisi ollut mukana. Mutta New Yorkin kaupat… Brian vei minut eräänä päivänä kauppareissulle, ja illalla olimme tuhlanneet aika monta tonnia.
Viimein kaikki soveltavuuskokeet oli ohi, ja enää oli tanssi.
Baletti meni todella hyvin ja haastattelussa kerroin tanssivani joutsenlammessa, joten he pyysivät minua tanssimaan hieman sitäkin. Sain upeat aplodit, kun lopetin. Pidin pienen hengähdystauon ja tanssin sitten toisen tanssini.
”Uskomme että näemme ensi syksynä. Tai tiedämme että näemme. Tulokset ilmoitetaan vasta kesällä, mutta sanon nyt jo että tervetulo”, yksi arvostelijoistani kertoi. Olin niin onnellinen ja kun näin Brianin salin ulkopuolella, niin juoksin huutaen hänen luokseen, ja hän arvasi miten oli käynyt. Sinä iltana juhlimme, ja jos totta puhutaan, joimme vähän liikaakin.
”Bella… haluatko tavata isäni?” Brian kysyi lähtöaamuna. Hämmennyin kysymyksestä mutta nyökkäsin. ”Ajattelin että voisimme tänään käydä jos sinulle sopii se.” ”Haluan kyllä tavata isäsi, ja entäs sitten jos matka vähän venyy?” kysyin hymyillen.
_________________________________________________
Tekijä oikeudet kuuluvat Jef - nikille, ja se joka väittää näitä tekstejään omaksi... ei kunninan kukko laula.
Vastaukset 13
Vanhimmat
äläkä ala mäkättämään semantiikasta... Tää on KEHU !
en tajua, mutta kiitos kummiskin :)
niin sitä mennään pian suureen maailmaan!!Ja taitaa rakkauskin kestää..koskahan sie,,,,?
Ja maailma on pieni paikka... Ja Brian ja Bella asuvat siis jenkkilässä aika lähellä Nykiä. ;) et tiedoksi vain :)
Kiinnostaisiko toimittajan työ nuorille suunnatussa, kulttuuripainoitteisessa lehdessä, muttei aikasi riitä kuin lomien aikana? Tänä kesänä verkkolehti Viadena hakee kesätoimittajia, jotka pääsevät toimitukseen mukaan kirjoittamaan artikkeleita kesäkuukausien ajaksi. Lehteen tarvitaan kaikkea haastatteluista, matkakertomuksista ja arvosteluista aina runoihin ja novelleihin. Tutustu ihmeessä lehden tarjontaan ja katso, olisiko se mahdollisesti sinun oma unelmatyösi kesän ajaksi.
Viadena on lokakuussa 2005 perustettu lehti, jonka toimitus koostuu täysin 14-23-vuotiaista nuorista. Lehden ideana on toimittaa lehteä, joka on suunnattu nuorille nuorilta, sillä kuka tietäisi paremmin nuorien asioista ja kiinnostuksen kohteista kuin nuoret itse? Lehti toimii täysin vapaaehtoistoiminnalla, eli rahaa kirjoituksista kukaan ei saa. Viadena on kuitenkin oiva kanava saada julkaistuksi tekstejään ja tutustua lehden tekoon, mikäli on kiinnostunut tulevaisuudessa toimittajan urasta. Saatu kokemus on arvokkaampaa kuin mikään muu, eikä lisärivi ansioluetteloon näytä pahalta.
Täytä hakulomake kotisivuillamme ja liitä näyteteksti kirjoitustaidoistasi, jotta voimme arvioida taitosi. Näyteteksti voi olla mikä tahansa, vähintään 30 rivin mittainen joko kaunokirjallinen tuotos tai asiateksti tuotos. Huomioittehan, että hakijan täytyy olla vähintään 13-vuotias hakiessaan lehteen. Hakemuksia voi lähettää myös suoraan osoitteeseen viadena.toimitus(at)gmail.com.
Kesän jälkeen, mikäli toimittajaksi päässeellä on mielenkiintoa, on myös mahdollista jatkaa lehdessä joko vakituisena tai vierailevana toimittajana, joista lötyy lisätietoa Viadenan sivuilta.
http://viadena.net/
kiitos.. vois kattoa kyl ;)
Mutta toimittaja... pysyttelen kirjailijana ;)
Mutta katson kyl. Kiitos... :D
palannut sieltä "metsästä" ja saamme taas jatkoa kertomukseesi Bellen ja Brianin suhteesta:)
T. Suurin fanisi
tiiät että se jatkuu ;) ehkä se loppui tuohon ;) :D *pahisnaurua*
Ja mä olin metässä, en melkein metässä :D
suurin fani!!!Sori*naurua*
Kanss!
siis... ei ole suurta fania :f
mä olen itseni suurin fani. ette te *nauraa*
että kertomus jatkuu vielä; minusta jotakin jäisi muuten puuttumaan...Vaikka kyllähän Bellellä ja Brianilla on jo nätit sormuksetkin (BB) sormissaan:)
vähän...Kirjoitit kerran minulle, että "...haluaisin tutustua suurimpaan faniini lähemmin..." *Katsoo kysyvästi jefiä* Eikö???
Halu on kyllä molemminpuolinen, totta kai:)
Huuhaan sitten... siel mä oon, kuten aina ;)
ja suurimpaan faniin... hitto teidän kanssa. Mä perun puheeni, ja sanon että mä oon suurin fanini.