Menetettyäni uskon kristinuskoon minusta tuli agnostinen teisti, sitten yhä vain ei-teistisempi agnostikko ja lopulta ateisti. Siirtymävaiheessa agnostikosta ateistiksi mietin, että mitä mieltä minun olisi kutsua itseäni enää edes agnostikoksi, ja totesin olevani ennemminkin ateisti. Ajattelin nyt ajankuluksi ja hihhulisekoilukeskustelujen vastapainoksi kysellä teidän mietteitänne agnostisismista.
Onko agnostisismi mielestänne jollakin tavalla järkevämpi ja maltissisempi ajattelutapa kuin ateismi?
Jos olet agnostikko, niin kuinka perustelet tämän katsomuksen? Tai vielä näin: miten perustelet sen, ettet ole ateisti, vaan agnostikko?
Oma ateismini on sitä, että en usko minkäänlaisiin jumaliin, ja vaikka kaikkea en maailmasta voikaan tietää, en silti näe mitään syytä olettaa jumalien olemassaoloa.
Onko agnostisismi mielestänne jollakin tavalla järkevämpi ja maltissisempi ajattelutapa kuin ateismi?
Jos olet agnostikko, niin kuinka perustelet tämän katsomuksen? Tai vielä näin: miten perustelet sen, ettet ole ateisti, vaan agnostikko?
Oma ateismini on sitä, että en usko minkäänlaisiin jumaliin, ja vaikka kaikkea en maailmasta voikaan tietää, en silti näe mitään syytä olettaa jumalien olemassaoloa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
sanan "maltissisempi" tilalla tulisi luonnollisesti olla "maltillisempi". voi tietysti miettiä, toimivatko tissit huonommin agnostisismissa, mutta jätetään se toiseen keskusteluun... :P
ihminen, ilman mitään leimoja minä itseäsi pidät, siis ilman minäkuvia mitä sitten joudut puolustamaankin :)
arvelin, että vähemmän joutuisin uskistuttavieni kanssa väittelyihin, jos jättäisin näkemykseni määrittelemättä. :) mutta silloin kun tulee puhetta siitä, mitä uskonasioista ajattelen, niin helpompi on kertoa suoraan olevansa ateisti, kun se minua kuitenkin yhdellä sanalla kuvaa.
Jokainenhan saa ajatella miten haluaa määritelmistä piittaamatta, eikä sitä tarvitse perustella muille. Se miltä nimenomaan itsestä tuntuu ja mihin itse uskoo on faktaa niin kauan, kun ei väitä niiden olevan kaikkia muitakin koskeva totuus.
"Se miltä nimenomaan itsestä tuntuu ja mihin itse uskoo on faktaa niin kauan, kun ei väitä niiden olevan kaikkia muitakin koskeva totuus."
Mihin itse uskoo, on faktaa? Selvä pyy.
Agnostismissa käsittääkseni on kyse siitä, mitä ylipäätään voidaan tietää. Puhdasverinen agnostikko kyseenalaistaa, tutkii ja joko hyväksyy tai hylkää kaiken tieteinä tai uskomuksina tarjotun ajatusrakennelman. Vaatii muuten hyvin pitkälle ulottuvaa kokonaisvaltaista epävarmuuden sietokykyä. Parasta agnostismissä näinollen on laajeneva maailmankuva ja kaiken erilaisuuden sietäminen, jos ei aivan ymmärtäminen.
Näin minä sen näen.
Uskovainen = Uskoo ilman todisteita.
Ateisti = Ei usko kun ei ole todisteita.
Agnostikko = Ei näe että asiaa voi todistaa puoleen tai toiseen.
En tiedä onko se järkevämpi tai maltillisempi, mutta "ääripäät" luonnollisesti näkevät sen parempana vaihtoehtona kuin "vastustajan kannan."
Agnostikko ei varsinaisesti kiellä uskovaisten harhoja, kunhan toteaa ettei niitä voi todistaa.
Ateisteja kohtaan he ovat samanlaisia: "eivät voi todistaa että Jumalaa ei ole olemassa."
Uskonto on vieläkin niin kiinni nykyisessä kulttuurissamme, että joillekkin meistä siitä eroon pääseminen on ylitsepääsemätön vaikka epäilys sitä kohtaan heräisikin.
Koulujen uskonnontunnit, häät, hautajaiset, rippileirit, kastetilaisuudet jne onnistuu monesti jättämään jälkensä järkeväänkiin ihmiseen ja vaikka miten järki sanoisi vastaan niin aina on sellainen pieni epäilys taustalla että "ehkä sittenkin."
Agnostikot ovat tämän "kulttuurimerkin" uhreja. Ilman varhaisesta iästä alkanutta aivopesua heillä ei olisi tuota epävarmuutta ja epäilystä.
siihen, että jos Jumala on olemassa, hän pystyy selvästi tiedottamaan itsestään koko ihmiskunnalle, mikäli hän toivoo itseensä tutustuttavan.
Vähäisempien yliluonnollisten olentojen kyvyistä en ole niinkään varma, joten pidän agnostista suhtautumista Jupiterin kuussa asuviin menninkäisiin järkevänä, maltillisena, loogisena, objektiivisena, älyllisesti rehellisenä ja tieteellisenä valintana erityisesti pienen määrän filosofiaa opiskelleille teisteille.
"Minulla on vahva usko
siihen, että jos Jumala on olemassa, hän pystyy selvästi tiedottamaan itsestään koko ihmiskunnalle, mikäli hän toivoo itseensä tutustuttavan."
Edelleen sinulle saattaisi jäädä epäselväksi kuinka hyvästä tyypistä kaikenkaikkiaan on kyse. Et myöskään välttämättä osaisi erottaa vähäisempiä jumaluuksia isoimmasta, varsinkin jos nämä ilkeyttänsä panettelevat tätä suurinta. Saattaisi jopa olla, että turmeltunut luontosi pitäisi näitä ilkeyksiä luontevasti miellyttävinä, ja siis hyvinä. Miten korruptoitunut osaisi arvioida mikä on hyvää ja mikä ei?
jos jumaluudet kokoontuisivat luokseni ja yrittäisin valita heistä mahtavimman. Tutkiskelisin pikemmin kaikkivaltiutta kuin miellyttävyyttä, koska sitä on luullakseni vaikeampi teeskennellä. Kaikkivaltiashan mykistäisi aika pian panettelevat muut jumaluudet, kun taas toiset eivät mahtaisi mitään hänelle.
Sitten tilanne olisi vaikea, jos jumaluuksilla olisi hämäämistäni varten salaliitto.
hyvänä tyyppinä Jumala tekisi ateisteista noita pienempiä Jumalia ja sitten me antaisimme "merkkejä" krisseleille, testaten Elwenin kanssa lahkojeesussten havainnointi- ja päätöksentekokykyä.
jos paikalla sattuu olemaan kaksi kaikkivaltiasta.
Hyvää äiteinpäivää vain sinullekin, Elwen.
"Kaikkivaltiashan mykistäisi aika pian panettelevat muut jumaluudet, kun taas toiset eivät mahtaisi mitään hänelle."
Miten tuo sopisi armon, rakkauden ja sallimuksen kanssa, jotka nekin voi olla jotenkin perusteltuja, siis jos asiaa vaikkapa hieman mietit?
P.S. Suurin niistä on rakkaus.
"Miten tuo sopisi armon, rakkauden ja sallimuksen kanssa"
noilla on tekemistä minkään "jumaluuden" kanssa?
toivotuksestasi.
Toivotan puolestani keskinäistä rakkautta ja armoa satuolennoillesi, jotta ne löytäisivät konfliktiinsa sopuratkaisun, ja antaisivat uskovalleen sisäisen rauhan.
miksi ihmeessä valita sellainen jumala joka jo on käynyt maanpäällä esittäytymässä saamatta silloin juuri ollenkaan kannatusta, suorassa konktaktissakaan, ja jonka pinna kaiken lisäksi paloi vähän väliä.
"Ignostismi on näkemys, jonka mukaan kysymys jumalan olemassaolosta on merkityksetön, koska sillä ei ole todennettavia (tai testattavia) seurauksia. Termin on tehnyt tunnetuksi rabbi Sherwin Wine, Humanistisen juutalaisuuden yhdistyksen perustaja. Ignostismin katsotaan usein tarkoittavan samaa kuin teologinen nonkognitivismi. Myös termiä indifferentismi on käytetty.
Vaikka jumalan käsite on ignostismin mukaan mieletön, ignostikko saattaa pitää ajatusta jumalasta tunneperäisesti tai esteettisesti merkityksellisenä. Sen sijaan jumala oliona on epäselvä ja epäjohdonmukainen käsite."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ignostismi
"Onko agnostisismi mielestänne jollakin tavalla järkevämpi ja maltissisempi ajattelutapa kuin ateismi?
Jos olet agnostikko, niin kuinka perustelet tämän katsomuksen? Tai vielä näin: miten perustelet sen, ettet ole ateisti, vaan agnostikko? "
No ei se minusta ole kovin kummoisempi..Agnostismissä on yhtälailla ristiriitoja kuin ateismissa, varmaan ehkä enemmän silti ;) Tiedän että se on melko tyhmää olla agnostikko tavallaan.. Itse olen kaiketi "agnostinen ateisti" joten mulle on periaatteessa ihan sama kummaksi mua kutsutaan. Olen jo kuitenkin päättänyt että en 99% todennäköisyydellä Raamattu ja Koraani yms. ovat täyttä soopaa (paitsi ihan hyviä neuvoja yms.)
Elän uskonnotonta elämää muutenkin, mutta olen agnostikko varmaan siksi lähinnä, koska en ole perehtynyt näihin asioihin vielä ihan niin hyvin että kehtaisin olla ateisti ja ottaa täysin jyrkän kannan. Sekulaarin määritelmä kuulostaa parhaimmalta
Se on noi hihhulit jotka kaipaavat leimoja otsaan "uskis, atte, agnostikko jne.."
Eihän ne kato muuten tiedä että miten ihmeessä toisen kuuluu jumalaan suhtautua. Se on heidän ns. koodikieltä.
Sekularismi ja humanismi, niillä ei ole hevonkaa humppaa tekemistä noiden koodikielien kanssa :)
että mikäs se minä oikein sitten olen, jos en mihinkään noista hihhuleiden koodimääreistä sovellu?
Useimmin minua on täällä kusipääksi kutsuttu. Ehkäpä se on tittelini?
Ne leimat ihan ok, kunhan ei liian vakavasti oteta ja rajata. Joskus täytyy tietää miten toinen suhtautuu asioihin, ettei vaikka tule laskettua leikkiä väärästä asiasta.
Minua hävettäisi enemmän olla "kristitty" tai "muslimi" kuin "kusipää". :)
wikipediasta ateismin määritystä ja vetää johtopäätöksen että on ateisti. Ja jumalauta!! siitä wikipedian määrityksestä ei sitten lipsuta tippaakaan tai oletkin jo huomaamattasi uskis.
Kun sinulla on leima otsassa, niin sinulta odotetaan sen edellyttämää ajatusta.
Mä oon ylpeä mun kusipää leimasta, saa aika vapaasti länkyttää ;) Tosin kavereita hihhulipalstalta on turha hakea.
Ei pahalla.
"Joskus täytyy tietää miten toinen suhtautuu asioihin, ettei vaikka tule laskettua leikkiä väärästä asiasta."
Mitä täällä olen palstalaisia seuraillut, niin eivät nuo kovin jäykkäniskasilta tunnu. Mutta sekään ei "salli" henkilöön kohdistuvaa päänaukomista (tähän olen itse joskus sortunut). Olen ehkä ottanut opikseni?