Pohjois-Karjalasta löytyi maan vanhimpiin kuuluva esihistoriallinen asuinpaikka.
Löydön radiohiiliajoitus vahvistaa asuinpaikan olevan vuosilta 8800-8400 eaa.
Samalta alueelta on Pohjois-Karjalasta on tehty aiemminkin vastaanlaisia löytöjä,
mutta nyt tehty löydös on näistä kaikkein varhaisin. Samalla löydös vahvistanee
olettamuksia Suomen asuttamisesta idästä:
Pohjois-Suomen asutus tapahtui idästä, Laatokan pohjoispuolelta; eteläiseen
Suomeen asutus tuli etelän ja kaakon suunnista.
Uudet tiedot Pohjois-Karjalan esihistoriasta on koottu Pohjois-Karjalan museon
näyttelyyn "Muinaiset Polut".
Löydön radiohiiliajoitus vahvistaa asuinpaikan olevan vuosilta 8800-8400 eaa.
Samalta alueelta on Pohjois-Karjalasta on tehty aiemminkin vastaanlaisia löytöjä,
mutta nyt tehty löydös on näistä kaikkein varhaisin. Samalla löydös vahvistanee
olettamuksia Suomen asuttamisesta idästä:
Pohjois-Suomen asutus tapahtui idästä, Laatokan pohjoispuolelta; eteläiseen
Suomeen asutus tuli etelän ja kaakon suunnista.
Uudet tiedot Pohjois-Karjalan esihistoriasta on koottu Pohjois-Karjalan museon
näyttelyyn "Muinaiset Polut".
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kieltä he puhuivat, sitä on jännä miettiä. Suomea tai mitään muuta Uralista se ei ainakaan ollut koska koko kieliperhettä ei ollut vielä olemassakaan.
Saamea en Suomea
Suomen asuttajat olivat peräisin itäisen Keski-Euroopan Swidryn kulttuurista, jonka väki asutti mm. Pohjois-Venäjän ja Baltian.
"Suomalais-ugrilainen" l. "uralilainen kantakieli" on nimitys jolla tarkoitetaan n. 4000 eKr. puhuttua kielimuotoa. Tämä kieli oli kehittynyt samalla alueella aiemmin puhutusta kielestä, "swidryn kielestä".
Suomalais-ugrilaisen kieliryhmän juuret ovat siis eurooppalaisessa kielijatkumossa, joka oli olemassa jo Suomen jääkaudenjälkeisen uudelleenasutuksen aikana, ja ilmeisesti sekä Suomessa että myöhemmän suomalais-ugrilaisen kieliryhmän syntymäseudulla puhuttiin samansukuista kieltä.
- - höpö, HÖPÖ!
...kirjoita.
Mokaat vain ittes.
toimesta!
Idästä, mutta liikkeelä oli suomalais-ugrilaiset!
No, ei tietenkään slaavit. Slaavit ja venäläisethän
tulivat lännestä - Elben ja Itämeren alueelta vasta
joskus 1000-luvulla Laatokan rannoille.
Tässä puhuttiin ajasta noin 10.000 vuotta sitten!
Ja arkeologinen tutkimus ei sinänsä kerro meille mitään
siitä mistä kansasta oli kysymys.
Indoeurot ei ollut Eurooppaa vielä nähneetkään.
"...Pohjois-Karjalasta löytyi maan vanhimpiin kuuluva esihistoriallinen asuinpaikka.
Löydön radiohiiliajoitus vahvistaa asuinpaikan olevan vuosilta 8800-8400 eaa." .. so. 10.000 vuotta sitten!
Ja siten me emme tietysti voikaan tietää ketä nämä ihmiset olivat jotka "asuttivat" Pohjois-Karjalaa tuolloin.
Myöskään yhdestä tunnetuimmista löydöistä Antrean kalaverkosta me emme voi tietää kuka sen verkon sinne Karjalankannaksen syvyyksiin 'tipautti'.
Maailman vanhin kalaverkko:
Suomen kansallismuseon aarteisiin kuuluu niin sanottu Antrean ja Vuoksenrannan verkko, maailman vanhin kalaverkko. Se löytyi Karjalan Kannakselta vuonna 1913 ja sen iäksi arvioidaan yli 10000 vuotta.
http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus2/antreanverkko.htm
http://www.helsinki.fi/arkeologia/karjalankannas.htm
...geenit, ja on mahdollista on nyt käyttämämme kielikin pohjautuu silloisen puhutun kielen keski-volgalaiseen murteeseen?
Jokaisella kielellä on ikivanhat juuret, paitsi ehkä keinotekoisilla. Ollaan me aika säälittävä pieni kansa, jos itsetuntoa täytyy nostattaa tällaisilla.
Kun suomalaisten itsetunnon vastustajien meuhkaaminen lopahtaa tietojen täydelliseen puutteeseen, tulee toweri ja hokee: "Ketä kiinnostaa..."
Jos ei kiinnosta, miksi kommentoit?
En minäkään kommentoi Susan Kurosen toilailuja, mutta minua ne eivät oikeesti kiinnosta.
Neuvostoliiton romahtaminen on avannut ainakin loistavat mahdollisuudet Suomen esihistorian tutkimukselle: Helsingin, Oulun, Joensuun, Tanskan Lundin, Viron Tarton, Karjalan Petroskoin, Venäjän Pietarin, Wienin ... YLIOPISTOT .. jne, jne ... julkaisevat jatkuvasti uutta ja ’mullistavaa’ tutkimustietoa esihistoriastamme!
Tätä tietoa oli paljon olemassa monien suomalaisten ja venäläistenkin tutkijoiden julkaisemana ennen lokakuuta 1917, mutta kaikki tuo tieto jäi jotenkin sivuun ja keskeneräiseksi yli 60 vuoden ajaksi. Antrean esihistoriallinen verkkolöytö ja Sakari Pälsin johdolla vuonna 1914 löytöpaikalla suoritettut arkeologiset kaivaukset ja niiden niiden tulokset jäivät unohduksiin kansakunnan muistista.
Vaikka Laatokan Karjala ja Kannas eivät ole enää osa Suomea, niiden historia pysyy Suomen historian osana. Tämäkin on nyt uuden Venäjän aikana voitu muistaa entistä kirkkaammin. Ovet ovat avautuneet rajan taakse myös tutkijoille.
Yksi valtavan mielenkiintoinen on Helsingin yliopiston johtama tutkimusprojekti ”SAIMAAN VUOKSI – KARJALANKANNAKSEN KIVIKAUSI JA VARHAISMETALLIKAUSI”, jossa ovat maamme akateemisen yhteisön lähes kaikki HUIPPUTUTKIJAT!
Hankkeeseen liittyviä julkaisuja:
Halinen, P. & Lavento, Karjalankannaksen kivikauden tutkimus uudessa alussa.
Lavento, Mika, Textile Ceramics in Finland and on the Karelian Isthmus.
Lavento, M. & Halinen, P. & Timofeev, V. & Gerasimov, D. & Saksa, A., 2002. An archaeological field survey of Stone Age and Early Metal Period settlement at Kaukola (Sevastyanovo) and Räisälä (Melnikovo) on the Karelian Isthmus in 1999.
Lavento, M. & Uino, P. & Halinen, P., 2001. Johanneksen esihistoriaa valaisemassa – poimintoja syksyiseltä maastoretkeltä.
Uino, P., 1998. Sakari Pälsin jalanjäljillä Karjalan Kannaksella - Arkeologinen tutkimusretki Vuoksen seudun muinaisuuteen.
Uino, P., 1998. Miksi suomalaisten kannattaa tutkia luovutetun Karjalan esihistoriaa?
Uino, P., 1999. On the Stone Age of the former Heinjoki Parish, Karelian Isthmus, Russia.
Uino, P., 2000. Suomalais-venäläistä arkeologian alan yhteistyötä Karjalan kannaksella vuosituhannen vaihteessa.
Uino, P. & Lavento, M., 2001. Kurkijoen esihistoriaa etsimässä – arkeologit löysivät noin 40 uutta kohdetta.
Uino, P., 2001. Arkeologit kartoittivat Kurkijoen seudun esihistoriaa – noin 40 uutta muinaismuistokohdetta löytyi.
Uino, P., 2001. Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan muinaistutkimuksesta.
Uino, P., 2001. 'Kaijala'-teos on kyläkirjojen aatelia.
Uino, P., 2001. Archaeological research on the Karelian Isthmus and the NW coast of Lake Ladoga (Russia) in 1995-2000.
Uino, P., 2002. Johanneksesta löytyi kivikautinen asuinpaikka - arkeologinen kaivaus kaasulinjalla.
Uino, P., 2002. Johanneksesta löytyi 7000 vuotta vanhaa asutusta.
...näyttää olevan svekomaaneille kuuma peruna?
Järvien ja soiden pohjaliejuista otetut siitepölynäytteet osoittivat maanviljelyksen alkaneen Suomen alueella niin varhain, ettei kaikkia tutkimustuloksia saada julkaista.
Virossa kerrotaan avoimesti, että vanhimmat todisteet maanviljelystä ovat n. 4000 eKr.. Siihen aikaan Viro ja Suomi olivat saman varhaiskantasuomalaista kieltä puhuvan kansan asuttumia.
"...näyttää olevan svekomaaneille kuuma peruna?"
Ja pitihän jonkun Suomalaisuuden liiton älykääpiön lähteä asiattomaan
kommentointiin!
Mitähän helkuttia näillä "svekomaaneilla" on tekemistä nykyisen Suomen
alueen asuttamisen tai maanviljelyn kanssa?
Ai helskutti miten kuvottaa kun kuuleekin tuosta ns. Suomalaisuuden
liiton roskajoukosta. Koko liitto on häpeätahra suomalaisuudessa.
Yä-ääK!
Ei lainkaan asiaa, vain hyökkäyksiä henkilöitä kohtaan.
Näinhän ne aina toimivat.
Kerrohan mitä helkutin tekemistä asutuksen
leviämisellä nykyisen Suomen alueelle noin
10.000 vuotta sitten - välittömästi jääkauden
jälkeen - on näiden ns. svekomaanien kanssa.
Löytyisikö sieltä "Suomalaisvihamielisyyden
liitosta" edes yksi älyllinen olento vastaamaan?
Opetusta ym. ja varsinkin nuorempien ikäluokkien historiankuvaa manipuloidaan nykyisin suomalaisuutta ja Suomea vähättelevään suuntaan. Siksi muutamista asioista pyritään tietoisesti vaikenemaan.
Suomen alueen varhainen maanviljelys mm. ei sovi siihen kuvaan, minkä sveko-stalinistit haluavat jättää yleisölle.
Helppasko?
"..sveko-stalinistit.."
Pyysin nimenomaan jotain täysjärkistä Suomalaisuuden liiton
edustajaa!
Eikä sieltä todellakaan löydy yhtään jonkinlaisen koulutuksen
tai edes alkeellisen sivistyksen saanutta - edes vaikka laskutaitoista
joka pystyy erottamaan luvut 10.000 ja 1000 vuotta toisistaan?
Mitä ihmeen merkitystä sillä, minä aikana maanviljelys Suomen alueelle saapui, on kenellekään muulle kuin arkeologeille? Arkeologisesti se on toki mielenkiintoinen kysymys.
Helsingin Yliopisto arkeologian professori Mika Lavento
ja dosentti Irmeli Vuorela:
Ensimmäiset todisteet varhaisesta maanviljelyksestä Suomen lounaisrannikolla
on ajoitettu aikaan noin 2500 vuotta eKr, ja vain noin 500 vuotta myöhemmin
maanviljely otettiin käyttöön Suomen keskisisssä ja itäisissä osissa...
” The first evidence of early agriculture has been
dated to circa 2500 cal BC on the south-western
coast of Finland, but only some 500 years later
cultivation had been introduced to the central
and eastern parts of Finland. ”
Tarkemmin esim. ...
Arkeologiset ja paleoekologiset todisteet varhaisimmasta
maanviljelyksestä Suomessa:
” The archaeological and palaeoecological evidence of early
agriculture in Finland ”
http://www.earth.arts.gla.ac.uk/html/lavento.html
Tyhmimmille jopa uskotellaan, että maanviljelys tuli Ruotsista.
...radiohiiliajoitusten kanssa.
...että olet kusipää!
Ai känt ändörständ wat juu miin. Wat is "kusipää"? Is it juur häsbönd oor boifrend??
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
------------------------------------------