Onko kellään kokemusta siitä, että tehoaako tuo sitkeisiin korvatulehduksiin. En muista edes lääkkeen nimeä, mutta r-kirjaimella se alkoi. Mikä on edessä, jos ei sekään tehoa? Putkitus ei oikein innosta, mutta onko se sitten seuraava vaihtoehto. Lapsella on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus, ja se ei ole parantunut perinteisillä antibiooteilla. Käytössä on myös ollut aerius-mikstuura oheishoitona. Tietysti myöskin kipulääkitystä on tarvittu jatkuvasti. Mitään nuhaa ja muuta oiretta ei ole, vain lämpöilyä ja sitkeä korvatulehdus. Lapsella on ikää pian kaksi vuotta.
antibiootti lihakseen?
toiveikas turhaanko
136884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Antibioottiresistenssin takia tuota kyseistä antibioottia ei käytetä kuin erittäin vaikeissa ja vakavissa tapauksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lapsen tärykalvo puhkeaa/puhkaistaan ja sieltä valuvasta tulehdusnesteestä saadaan bakteerinäyte ja näytteessä kasvavat bakteerit ovat kaikille muille antibiooteille resistenttejä, niin päädytään tähän kyseiseen lääkkeeseen. Ja yleensä näitä superresistenttejä bakteereja kasvaa vain putkikorvissa ja niissäkin harvoin.
Joten hyvin todennäköisesti kyseinen hoito ei tule kohdallanne kyseeseen. Onneksi ihan tavalliset antibiootit tehoavat suurimpaan osaan korvatulehdusten aiheuttajista!
Se nimittäin on jo laitettu, laittoivat tuolla lastentautien polilla. Mutta ilmeisesti siis on todellakin tehokas tapa.
Laittoivat lastentautien polilla (siis normi polivastaanotolla? ensiavussa?) lapsen ensimmäiseen korvatulehdukseen? Kuulostaa todella hurjalta! Missä kaupungissa tällaista? Kai kuitenkin ensin olivat ottaneet viljelyt, että kyseessä todella on bakteeri, joka ei muuten ole hoidettavissa? Oksenteliko lapsi niin ettei hoitoa voitu muuten antaa? Oliko yleistila heikko? Tietenkin noilla perusteluilla on ihan asiallinen hoito, eivätkä lääkettä varmasti ilman hyvää syytä anna.
On todellakin tehokas hoito, koska kyseinen antibiootti on varsin laajakirjoinen. Tämä tietenkin aiheuttaa noita ongelmiakin kuten sivuvaikutuksia (ripuli yms.) lapselle sekä mahdollista antibioottiresistenssin kehittymistä. Oikein käytettynä kuitenkin tehokas ja suht vaaraton!
Hups, luin viestisi uudelleen ja tajusin etten ehkä tarkentanut asiaa ihan oikein... Elikkä tehokas lääke on, tuota tehokkaampaa antibioottia ei oikeastaan korvatulehduksiin olekaan. Putkitusta kannattaa miettiä, jos tulehdukset uusivat. Yhden perusteella en ainakaan itse vielä tuohon putkitukseen lähtisi.
Sanoit, että antibiootti alkoi r-kirjaimella, eli et varmaan tarkoittanut prokaiinipenisilliiniä? Monikin on kommentoinut asiaa, mutta kukaan ei ole maininnut, mistä antibiootista puhuu.. on monia antibiootteja, joita voidaan antaa lihakseen varsinkin hoidon alussa (käytännössä kaikki!), monella niistä saadaan tehokkaampi vaste sillä tavoin annettuna.
Mainitsemani prokaiinipenisilliini on yleinen sairaaloissa käytetty lihakseen annettava mm. lasten ylähengitystieinfektioiden hoitoon tarkoitettu lääke.
R-alkuisista antibiooteista tulee mieleen vain Rosephalin, joka kuuluu kefalosporiinien ryhmään, se annostellaan yleisimmin lihakseen ja on yleisesti ottaen riittävän suurena annoksena tehokas ja paljon käytetty lääke tilanteissa, joissa suun kautta otettu lääkitys ei ole purrut. Kefalosporiineja käytetään sairaalamaailmassa erittäin paljon, antibiootti on laajakirjoinen ja hyvin siedetty, eikä kuulu näiden laajakirjoisten ryhmään, joiden käyttöä tulisi erityisesti varoa bakteeriresistenttien bakteerien synnyn estämisessä.
kun nimen tuossa näin, muistin, että juuri tuosta Rosephalinista oli kyse. Annostus oli 2 ml, jos en ihan väärin muista. No, en tiedä onko siitä apua, lapsi on vieläkin korvistaan kipeä, ja särkylääkkeitä joudun käyttämään. Itkua ja kitinää muuten on, varsinkin yöt ovat vaikeita. Kai sen pian pitäisi helpottaa, onhan jo kolmas päivä menossa. Sanoivat siellä, että nopeammin alkaa vaikuttamaan kuin suun kautta otetut.
"antibiootti on laajakirjoinen ja hyvin siedetty, eikä kuulu näiden laajakirjoisten ryhmään, joiden käyttöä tulisi erityisesti varoa bakteeriresistenttien bakteerien synnyn estämisessä"
Aiheuttaa kyllä resistenssiä ja turhaa käyttöä on syytä varoa - kuten kaikkien laajakirjoisten antibioottien kohdalla!
Toki kaikkien antibioottien TURHAA käyttöä tulee varoa (niinkuin ylipäätään kaikkien muidenkin lääkkeiden), mutta on olemassa antibiootteja, joiden käyttöä tulee nimenomaan ERITYISESTI varoa siitä syystä, että ovat tällä hetkellä ainoita, jotka tehoavat tiettyihin hankaliin bakteerikantoihin (VRE, TRPA, ESBL, MRSA). Rosephalin ei siis kuulu näihin antibiootteihin.
...mutta keftriaksoni (=rosephalin) voi johtaa noihin superresistentteihin kantoihin niin kuin muutkin laajakirjoiset antibiootit (ja kapeakirjoisetkin, mutta harvemmin). Ei siis varota vain tiettyjä antibiootteja kuten nuo vankomysiini ja metisilliini jne vaan yleensäkin rajoitetaan kaikkien antibioottien käyttöä vain todella tarpeellisiin tapauksiin ja käytetään aina mahdollisimman suppeakirjoista mikrobilääkettä (jos vain mahdollista, joku sepsiksen hoito ennen vv tuloksia tietenkin on aloitettava mahd. laajakirjoisella jne). Kaikki antibiootit nimittäin voivat johtaa tuollaisten mainitsemiesi tai vastaavanlaisten superpöpöjen syntyyn!
Se että keftriaksonille superresistenttejä kantoja ei vielä ole on vain erinomainen asia ja mielestäni korostaa sitä että lääkettä tulee käyttää hyvin harkiten, koska lisääntyneen käytön seurauksenahan ne resistentit kannatkin tuollekin lääkkeelle kehittyvät... Mielestäni on pelottavaa ja jopa väärin sanoa, että keftriaksoni ei aiheuta resistenssiä!
Näin on ainakin kliiniselä mikrobiologialla ollut puhe jo pidemmän aikaa. Nykyään myös mielestäni alkaa huomata maltillisemman suhtautumisen antibioottien käyttöön. Ei vähätellä näitä antibioottiresistenssiasioita!
Mutta tämä keskustelu ei taida enää liittyä alkuperäiseen juttuun mitenkään! Innostuin vaan asiasta. :)
Et tainnut oikein lukea kirjoittamiani viestejä kunnolla. En sanonut, etteikö Rosephalin aiheuttaisi bakteeriresistenssiä, vaan ettei se ole tällä hetkellä kaikista varottavimpia lääkeaineita. Itseasiassa keuhkopuoli taitaa käyttää sitä täällä sairaalassa ensisijaisena lääkkeenä keuhkokuumeen hoidossa.
Muutenkin täytyy pitää mielessä se, että on tarkkaan punnittava haitat ja hyödyt antibioottihoitoja aloitettaessa, mutta jos antibiootin tarpeelle on selkeä ja vakava näyttö, on antibiootti aloitettava miettimättä sen mahdollisia seurauksia bakteeriresistenssien kannalta.(Tähän viittaavaa taisit sinäkinkirjoittaa, mutta sepsis on aika kärjistetty esimerkki.)
Ja alkuperäiseen aiheeseen palatakseni..
Jos kaksivuotiaan lapsen korvatulehdus ei ole parantunut perinteisillä antibioottikuureilla (näin alkuperäinen kirjoitti), on ehdottomasti paikallaan käyttää tehokkaampaa antibioottia. Antibiootit on tarkoitettu käytettäväksi sairauden hoitoon, ja on mielestäni ehdottomasti pienempi paha "syödä"(tai ottaa lihakseen tai miten nyt vain) antibioottikuuri, joka korvatulehduksen parantaa, kuin antaa tulehduksen muhia ja aiheuttaa lapselle pahimmassa tapauksessa loppuikäisen ongelman.
Jos katsot aiempaa tekstiäni, niin mielestäni siinä sanoin että alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa tämä hoito oli varmasti indisoitu ja tehokaskin. Eivät lääkärit huvin vuoksi viljele näitä laajakirjoisia antibiootteja! Ja lasta näkemättä on mielestäni hieman ontuvaa ottaa kantaa tämän hoitoon, kun ei kuitenkaan saa tilanteesta realistista kuvaa.
Meuhkaan vaan tuosta antibioottiasiasta, koska vieläkin määräillään ihan liikaa ja turhaan antibiootteja mitä ihmeellisimpiin vaivoihin. Kauhkoputkentulehdus on lähes aina virustauti ja sitä ei tarvitse hoitaa antibiooteilla jne. Myöskin hoitokäytännöt vaihtelevat paljon eri maiden kesken ja näin myös niissä vallitsevat resistenssitilanteet, esim. korvatulehduksia ei hoideta antibiootein mm. Hollannissa (koska tutkimuksissa hoidon on osoitettu nopeuttavan taudin paranemista vain noin yhdellä vuorokaudella, eikä hoito ole tutkimusten mukaan ehkäissyt jälkitauteja.)
Etelä-Euroopassa MRSA kannat kukkivat sairaaloissa toisin kuin vielä meillä...
Suomessakin hyvän hoitokäytännön mukaan pitäisi aina hoitaa tautia mahdollisimman kapeakirjoisella antibiootilla. Alkuun siis voidaan aloittaa laajempikirjoinen antibiootti, joka sitten mikrobiologisten tutkimusten tulosten perusteella vaihdetaan mahdollisimman kapeakirjoiseen. Onhan järjetöntä ja jopa haitallista ampua kärpästä tykillä, kun pelkkä lätkäkin riittäisi!
Tuosta etelä-Euroopan MRSA-tilanteesta sen verran, että valtasyy sen rehoittamiseen siellä lienee kuitenkin sairaalahygieeniset olosuhteet... veikkaisinpa, että jos meillä alettaisiin toimimaan heidän laillaan, saisimme samaisen bakteerin melko reheväksi täälläkin. Eihän se mitenkään erityisen harvinainen bakteeri enää meilläkään ole, hyvällä sairaalahygienialla ja eristyskäytännöllä saamme vain estettyä sen leviämistä.
Sain viime yön nukkua, en edes muista milloin viimeksi on niin päässyt käymään. Ilmeisesti (ja toivottavasti) korvat siis parantuneet. Kipulääkettä ei tänään ole tarvittu, eikä ole lämpöäkään. Nyt vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että ei tulehdus uusi tai ala rumba alusta.