Hei kaikki!!! Nyt kaipaisin kohtalotovereita kokemuksia jakamaan...
Yritimme avomieheni kanssa vuoden lasta. Kiitos kehittyneen lääketieteen sain PCO-diagnoosin pian kun pillerit oli jätetty pois eikä menkkoja kuulunut. Jotenkin olin aina ajatellut, että lapsensaanti ei välttämättä olisi helppoa kun ei vanhemmillanikaan ollut aikanaan, vaikka mitään yhteyttä niillä ei varmasti olekaan. Aluksi yritettiin pelkästään keltarauhashormonien avulla ja myöhemmin Clomifenilla. Ehdin syödä vain minimiannosta kaksi kuuria eli 5x1 tbl kahden kierron ajan kun jäin odottamaan. Se oli enemmän kuin unelmien täyttymys!!!! Ajattelin, että meillä oli kuitenkin tuuria kuin näinkin nopeasti jäin raskaaksi.
Olen ottanut paljon selvää asioista ja myös tiedostin riskit keskenmenoon. Alkuraskauden ultrassa rv 5, jossa kävin yksityisellä hormonihoitojen takia vielä tässä vaiheessa, oli kuitenkin kaikki kunnossa. Alkio oli oikeassa paikassa ja elossa. Kerroimme asiasta sukulaisille ja tuttaville siinäkin pelossa, että jos jotain sattuisi, halusimme kuuluttaa onnemme maailmalle! Jotain kuitenkin sattui..
Seuraavassa ultrassa rv 7 oli pikkuinen vauvani kuollut. Näin sen heti ruudusta, että siellä se oli mutta ei enää sykkinyt. Lääkäri etsi sykettä, mutta turhaan. Itkin ja surin, tiedostan faktat, että näin voi käydä ja luonto karsii heikot, jne.mutta suru on suuri. Ei sitä kuitenkaan olisi uskonut.
Lääkäri sanoi, että PCO voi olla osasyyllinen mutta voi myös olla huonoa tuuria. Lukiessani äsken keskenmenon mahdollisista syistä, nousi esiin juuri hormonihäiriöt mitä siis mullakin oli. Pelottaa jatko. Entä mahdollinen seuraava kerta?! Joudun vielä siis kantamaan pikkusta sisälläni odottaen, jos se itsekseen poistuisi. Tää on jotenkin sairasta mun mielestä vaikka tarkotuksen ymmärränkin. Vasta ensi viikolla lääkäriin...
Toivon koko sydämestäni voimia ja toivoa kaikille, joilla on ongelmia pikku prinsessojen ja prinssien aikaansaannissa.
Yritimme avomieheni kanssa vuoden lasta. Kiitos kehittyneen lääketieteen sain PCO-diagnoosin pian kun pillerit oli jätetty pois eikä menkkoja kuulunut. Jotenkin olin aina ajatellut, että lapsensaanti ei välttämättä olisi helppoa kun ei vanhemmillanikaan ollut aikanaan, vaikka mitään yhteyttä niillä ei varmasti olekaan. Aluksi yritettiin pelkästään keltarauhashormonien avulla ja myöhemmin Clomifenilla. Ehdin syödä vain minimiannosta kaksi kuuria eli 5x1 tbl kahden kierron ajan kun jäin odottamaan. Se oli enemmän kuin unelmien täyttymys!!!! Ajattelin, että meillä oli kuitenkin tuuria kuin näinkin nopeasti jäin raskaaksi.
Olen ottanut paljon selvää asioista ja myös tiedostin riskit keskenmenoon. Alkuraskauden ultrassa rv 5, jossa kävin yksityisellä hormonihoitojen takia vielä tässä vaiheessa, oli kuitenkin kaikki kunnossa. Alkio oli oikeassa paikassa ja elossa. Kerroimme asiasta sukulaisille ja tuttaville siinäkin pelossa, että jos jotain sattuisi, halusimme kuuluttaa onnemme maailmalle! Jotain kuitenkin sattui..
Seuraavassa ultrassa rv 7 oli pikkuinen vauvani kuollut. Näin sen heti ruudusta, että siellä se oli mutta ei enää sykkinyt. Lääkäri etsi sykettä, mutta turhaan. Itkin ja surin, tiedostan faktat, että näin voi käydä ja luonto karsii heikot, jne.mutta suru on suuri. Ei sitä kuitenkaan olisi uskonut.
Lääkäri sanoi, että PCO voi olla osasyyllinen mutta voi myös olla huonoa tuuria. Lukiessani äsken keskenmenon mahdollisista syistä, nousi esiin juuri hormonihäiriöt mitä siis mullakin oli. Pelottaa jatko. Entä mahdollinen seuraava kerta?! Joudun vielä siis kantamaan pikkusta sisälläni odottaen, jos se itsekseen poistuisi. Tää on jotenkin sairasta mun mielestä vaikka tarkotuksen ymmärränkin. Vasta ensi viikolla lääkäriin...
Toivon koko sydämestäni voimia ja toivoa kaikille, joilla on ongelmia pikku prinsessojen ja prinssien aikaansaannissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli mulla myös keskeytynyt keskenmeno..tänään selvisi rv 11 2. Sikiö oli noin 10 vkon kokoinen. Ylihuomenna lääkkeellinen tyhjennys jos ei itsekseen tule. Todella ikävää, eikä voi ymmärtää. Mutta sekin totta että luonto karsii heikoimmat. Vuosi sitten mulla sama juttu, ja jouduin tuolloin kaavintaan. Kyllä tuntuu että toivo menee..ja itseään syyttää. Ei voi mitään. Suru on kyllä suuri. :(
Moro!
Otan osaa suruusi. Itselleni tapahtui keskenmeno 23.4-07 kotona alkoi vuoto ja oli vietävät kivut ja supistelut. Olisin odottanut kaksosia.Itselläni kylläkin oli ihan normaali keskenmeno. Olen itsekin vielä surussa kyseisestä asiasta. Voimia sinulle paljon.
Pikaisesti vastaan sinulle. Kannattaa kysyä lääkäriltä metformiini lääkettä ennen raskautta ja raskauden alussa käytettäväksi. Voi auttaa kuten meilläkin, tosin raskaus saattoi jatkua muustakin syystä, mutta yksi vaihtoehto sillä lääke tasaa PCO:n vaikutuksia.