Joo,Rauski täällä taas moro.Tuossa alempana on vielä se ihmeparantuminen,josta kerroin aikaisemmin.Siskoni kävi taas luonani,ja kysyin häneltä,että mites' se ihmeparantumisen kokenut ystäväsi jaksaa;onko ihme pitänyt?Vastaus oli;ei,hän nimittäin putosi rappusilta alas,ja loukkasi pahasti itsensä ja joutui sairaalaan,ja seuraavana yönä oli kovat tuskat,mutta nämä hänen sukulaiset otti taas yhteyttä kiireesti Pirkko Jalovaaraan,ja taas tapahtui ihme;tuskat katosivat,ja tämä entinen sairas,joka tapaa siskoni hyvin usein,kanteli siskon kanssa isoja kiviäkin,kun he tekivät yhdessä pihatöitä.
Jumala tekee ihmeitä ilman määrää.
Tapahtuuko
Kirjoittanut: ihmeitä 23.4.2007 klo 15.49
No joo,Rauski T tässä vain että;morjens sano rikkaat toisilleen;rikkaitahan tässä uskon kautta nimittäin ollaan rahattominakin,ja toivottavasti rakkaitakin.
Tällä palstalla kysellään usein epäuskoisina voiko Jumala parantaa,ja kannattaako rukoilla,ja tapahtuuko ihmeparantumisia,ja tekeekö Jumala ihmeitä jne.
Ihmeitähän tapahtuu ja hyvin monenlaisia,ja Jumala tekee niitä ilman määrää.
Itse olen tällä hetkellä siinä kunnossa,että jaksanko rukoilla vai en toisten ihmisten puolesta.
Mutta itseäni kohtaan en tunne mitään sääliä.Kuolen tai en,yhdentekevää;kyllä Jumala minut,hullunsa korjaa.Mutta mikäs’ sen pahan tappais’,vai mitä;tämä surullinen tieto vain tälle viisaalle maailmalle,joka niin kiihkeästi haluaisi päästä meikäläisestä eroon,,kyllä;ja ajatelkaa,minkä hullun maailma minussa menettäisikään jos kuolisin,voi että!Onhan maailma jo ennestään hulluja täys’,mutta että tommonen hullu,joka uskoo kaikenlaisiin satuolentoihin ja Jumaliin,vieläpä isolla jiillä,ja uskoo vielä luulotautisena kaikenlaisiin todellisuudessa tapahtumattomiin ihmeisiinkin!Höh!
Mutta kerrompa nyt taas,tämmönen kun olen,vähän niinku kais’ tiätte suoraan sanoen höyrähtänyt satusetä,eräästä ihmeestä,jonka kuulin tässä viikonloppuna siskoltani,joka oli käymässä luonani.Tämä siskoni on aivan tavallinen luterilainen tallaaja.
Itse en,kun olen täysin Jumalan pauloihin höyrahtänyt,muuten kuulu mihinkään seurakuntaan,vaan väestörekisteriin,joo että pahantekijöiden joukkoon sitä tässä kuulutaan aivan raamatulliseen tapaan.
En ole siskoni kanssa juurikaan jutellut yliluonnollisista asioista koskaan,koska hän ei ole välittänyt niistä puhua,mutta nyt meni juttu näihin asioihin kuin itsestään;sanoin nimittäin tälle eräästä läheisestä sairaasta,että kyllä hän voi parantua,kun vain uskoo,kaikkihan on mahdollista sille joka uskoo,niin sisko alkoi kertomaan;
se on muuten aivan totta,munkin eräs hyvin läheinen tuttu sairasti pahaa särkevää selkäsairautta,raudat oli selässä,ja jonkinmoinen laite kupeessa lievittämässä kipuja,ja kainalosauvat tukena,ja lääkitys selkäsärkyjen takia oli vahva.Kun krillasimme juuri tässä eräänä iltana,niin katselin,kun hänen jalkateränsä vääntyi siinä väärään,ja miehensä auttoi kainalosauvoja tueksi jne.eikä mistään enään tuntunut tulevan tämän sairaan ystäväni elämässä mitään.
Mutta tämän sairaan naisen pojan appivanhemmat olivat kysyneet tältä sairaan äidin pojalta,että saisivatko he lähettää rukouspyynnön sähköpostitse Pirkko Jalovaaralle.Poika oli luvannut,että kaikki keinot saa käyttää,ja oli poika itsekkin vielä lähettänyt sähköpostia tuolle kyseiselle parantajaPirkolle.
Jossakin vaiheessa tämä siskoni sairas tuttu oli vain tuntenut jossakin,kun semmoinen lämmin aalto oli mennyt läpi ruumiin,ja kivut ja kouristukset hävisivät,eikä tämä nainen ollut tavannut eikä nähnyt Pirkko Jalovaaraa koskaan.
Eräänä päivänä siskoni sitten sai sähköpostia,ja siinä tuo ystävä kertoi että;tässä mennään pää kolmantena jalkana.
Siskoni oli ihmetellyt,että;mitähän kummaa tuo nyt oikein on?Ja kun he näkivät seuraavan kerran,niin tämä selkäsairas,oli väännellyt lanteitaan ja hyppinyt ja tanssinut siinä siskoni edessä,niin että sisko oli kysynyt;"mitä sulle on oikein tapahtunut?"
"Kerron sen sulle sitten kesällä",tämä oli sanonut."Ei kun kerrot nyt heti",siskoni oli käskenyt.Niin tämä oli kertonut koko tarinan,ja myöhemmin ne (entinen sairas ja hänen miehensä)olivat käyneet vielä Pirkkoa katsomassa kirkossa ja kiittämässä asiasta.
Nyt plikka kuulemma ajelee autolla niin kuin ei mitään,ja vahvan lääkityksen saa vähitellen jättää pois.
Ja tämä minun sisko ei totisesti puhu sontaa huvikseen eikä vakavissaankaan,eikä hänellä ole tapana pahemmin liioitellakkaan.
Siskot ja veljet rukoilkaa;Jumala tekee ihmeitä ilman määrää.
Jumala tekee ihmeitä ilman määrää.
Tapahtuuko
Kirjoittanut: ihmeitä 23.4.2007 klo 15.49
No joo,Rauski T tässä vain että;morjens sano rikkaat toisilleen;rikkaitahan tässä uskon kautta nimittäin ollaan rahattominakin,ja toivottavasti rakkaitakin.
Tällä palstalla kysellään usein epäuskoisina voiko Jumala parantaa,ja kannattaako rukoilla,ja tapahtuuko ihmeparantumisia,ja tekeekö Jumala ihmeitä jne.
Ihmeitähän tapahtuu ja hyvin monenlaisia,ja Jumala tekee niitä ilman määrää.
Itse olen tällä hetkellä siinä kunnossa,että jaksanko rukoilla vai en toisten ihmisten puolesta.
Mutta itseäni kohtaan en tunne mitään sääliä.Kuolen tai en,yhdentekevää;kyllä Jumala minut,hullunsa korjaa.Mutta mikäs’ sen pahan tappais’,vai mitä;tämä surullinen tieto vain tälle viisaalle maailmalle,joka niin kiihkeästi haluaisi päästä meikäläisestä eroon,,kyllä;ja ajatelkaa,minkä hullun maailma minussa menettäisikään jos kuolisin,voi että!Onhan maailma jo ennestään hulluja täys’,mutta että tommonen hullu,joka uskoo kaikenlaisiin satuolentoihin ja Jumaliin,vieläpä isolla jiillä,ja uskoo vielä luulotautisena kaikenlaisiin todellisuudessa tapahtumattomiin ihmeisiinkin!Höh!
Mutta kerrompa nyt taas,tämmönen kun olen,vähän niinku kais’ tiätte suoraan sanoen höyrähtänyt satusetä,eräästä ihmeestä,jonka kuulin tässä viikonloppuna siskoltani,joka oli käymässä luonani.Tämä siskoni on aivan tavallinen luterilainen tallaaja.
Itse en,kun olen täysin Jumalan pauloihin höyrahtänyt,muuten kuulu mihinkään seurakuntaan,vaan väestörekisteriin,joo että pahantekijöiden joukkoon sitä tässä kuulutaan aivan raamatulliseen tapaan.
En ole siskoni kanssa juurikaan jutellut yliluonnollisista asioista koskaan,koska hän ei ole välittänyt niistä puhua,mutta nyt meni juttu näihin asioihin kuin itsestään;sanoin nimittäin tälle eräästä läheisestä sairaasta,että kyllä hän voi parantua,kun vain uskoo,kaikkihan on mahdollista sille joka uskoo,niin sisko alkoi kertomaan;
se on muuten aivan totta,munkin eräs hyvin läheinen tuttu sairasti pahaa särkevää selkäsairautta,raudat oli selässä,ja jonkinmoinen laite kupeessa lievittämässä kipuja,ja kainalosauvat tukena,ja lääkitys selkäsärkyjen takia oli vahva.Kun krillasimme juuri tässä eräänä iltana,niin katselin,kun hänen jalkateränsä vääntyi siinä väärään,ja miehensä auttoi kainalosauvoja tueksi jne.eikä mistään enään tuntunut tulevan tämän sairaan ystäväni elämässä mitään.
Mutta tämän sairaan naisen pojan appivanhemmat olivat kysyneet tältä sairaan äidin pojalta,että saisivatko he lähettää rukouspyynnön sähköpostitse Pirkko Jalovaaralle.Poika oli luvannut,että kaikki keinot saa käyttää,ja oli poika itsekkin vielä lähettänyt sähköpostia tuolle kyseiselle parantajaPirkolle.
Jossakin vaiheessa tämä siskoni sairas tuttu oli vain tuntenut jossakin,kun semmoinen lämmin aalto oli mennyt läpi ruumiin,ja kivut ja kouristukset hävisivät,eikä tämä nainen ollut tavannut eikä nähnyt Pirkko Jalovaaraa koskaan.
Eräänä päivänä siskoni sitten sai sähköpostia,ja siinä tuo ystävä kertoi että;tässä mennään pää kolmantena jalkana.
Siskoni oli ihmetellyt,että;mitähän kummaa tuo nyt oikein on?Ja kun he näkivät seuraavan kerran,niin tämä selkäsairas,oli väännellyt lanteitaan ja hyppinyt ja tanssinut siinä siskoni edessä,niin että sisko oli kysynyt;"mitä sulle on oikein tapahtunut?"
"Kerron sen sulle sitten kesällä",tämä oli sanonut."Ei kun kerrot nyt heti",siskoni oli käskenyt.Niin tämä oli kertonut koko tarinan,ja myöhemmin ne (entinen sairas ja hänen miehensä)olivat käyneet vielä Pirkkoa katsomassa kirkossa ja kiittämässä asiasta.
Nyt plikka kuulemma ajelee autolla niin kuin ei mitään,ja vahvan lääkityksen saa vähitellen jättää pois.
Ja tämä minun sisko ei totisesti puhu sontaa huvikseen eikä vakavissaankaan,eikä hänellä ole tapana pahemmin liioitellakkaan.
Siskot ja veljet rukoilkaa;Jumala tekee ihmeitä ilman määrää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Isä parantuisi syövästä, joka on "toivoton". Äitini saisi terveyttä ja läheiseni tulisivat uskoon hekin.
Jumala, auta meitä. Kristuksen tähden.
Sinulle kiitos. Annoit uskoa ja toivoa tähän tilanteeseen. Siunausta elämääsi.
Tietenkin rukoilen,että isäsi parantuisi,mutta vaikka tämä meidän maallinen majamme tuhoutuukin ennemmin tai myöhemmin itse kultakin,niin sielua ei voi tuhota.
Sinulla on ihailtavan vankkumaton usko;sinä et jätä Jumalaa,niimpä ei Jumalakaan jätä sinua,eikä isääsi,eikä äitiäsi.
Olispa kaikilla isillä ja äideillä tuommoinen tytär.
On olemassa toivo,joka ei petä;iankaikkisen elämän toivo
Sinulle.
"olisipa kaikilla isillä ja äideillä tuollainen tytär". Jaa.. minä taidan olla sellainen "ikuinen" lapsi, joka uskoo Taivaan Isään kuin lapsi konsanaan.
Kävimme tänään katsomassa isää sairaalassa. Äiti ihmetteli, miten isän silmistä oli kadonnut lasimaisuus ja jonkunlainen harso. Silmät olivat nyt kirkkaat ja hän oli hyvin virkeän oloinen. Itse tietenkin ajattelen, että rukous toimii. Siihen luotan. Esirukouksia olen lähettänyt isän ja läheisteni puolesta ympäriinsä... Taivaan Isän tahto tapahtukoon.
Sinulla on ympärilläsi "ihmeitä". Ne antavat uskoa ja luottamusta, vaikka kirkon ulkopuolella oletkin ;) Eiköhän tärkeintä ole se, että ihminen uskoo, eikä se, kuuluuko hän kirkkoon.
Taivaan Isän siunausta ja johdatusta elämääsi.
Jaa,että minun ympärillänikö vain on ihmeitä?Jos alkaisin kerskumaan niistä ihmeistä,joita minussa itsessäni on tapahtunut,niin se olisi pitkä tarina;Jumalan ihmeparantumiset,puheet,unet ja näyt jne.Jos siis olisin ruumiiltani halvaantunut rampa,ja nousisin yhtäkkiä rullatuolista,ei se olisi läheskään suurin kokemani ihme.Sairastuminen Jumalan rammaksi on paljon suurempi ihme.Se on vaikea halvaantuminen se.
Meidän täytyy olla Jumalan talutusnuorassa,eikä ihmisten,ja mennä sinne,minne Jumalan henki vie.
Ei Jumala tarvitse kirkkoja ja kirkkokuntia avuksi,kun hän tekee ihmeitä.
Koko kristikunta on suuren mädännäisyyden vallassa,kiitos seurakuntien "asiantuntijoiden",jotka niin "hyvin" tuntevat Jumalan,ja epäjumalat.
Mutta sinä isän tyttö,vieläpä ellen liikaa sanoisi Taivaallisen isän tyttö,ja minä, Taivaallisen isän poika,ajattele miten peljättävä pariskunta me oltais',maa vavahtelis' jokaisella meidän askeleella,ja mehän käveltäis' käsi kädessä vaikka järven yli Isän Jumalamme hengessä,no ei tämä ollut mikään pyhä kosinta,no niin se siitä,niin tuota piti sanoman;anna Jumalan viedä itseäsi äläkkä ihmisistä välitä.
Rukoilen taivaallista parantavaa voitelua isällesi ja siunausta äidillesi ja itsellesi aamen.
En tiedä, oletko huomannut saman ilmiön, mutta uskoon tullut ihminen leimataan helposti "höpsöksi".
Eräs hyvin epäsosiaalisesti elänyt mies tuli uskoon hiljattain. Tuntuu pahalle, kun ihmiset puhuvat hänen tulleen "hulluksi". Hyvänen aika! Että höyrähtänytkö on sellainen, joka muuttuu ilkeästä ihmisestä täysin toisenlaiseksi. Hänen läheisensä kuoli tapaturmaisesti ja ilmeisesti se sai miehen pysähtymään. Nyt sitten huhutaan, kuinka mies on sanonut, ettei sunnuntaina tehdä työtä jne...
Parempiko olisi sitten kulkea sitä toista tietä? Kiistää Jumalan olemassaolo jne... Kukaan ei enkeliksi muutu uskon kautta, mutta ei nyt ehkä hullummaksikaan tule ;)
Nii,in,luonnollinen ihminen ei voi ottaa vastaan sitä,mikä Jumalan hengen on.Saatanan hengen vallassa olevalle Jumalan hengessä vaeltava on hullu.
Luonnollinen ihminen on tälläinenkin;tää on kivaa,tää on hauskaa,nyt mulla on hyvä fiilis jne,jne,vääryydessä he näyttävät voimansa,sen sijaan,että heillä olisi vääryydessä ahdistus,heidän mielensä on turtunut,eivätkä he tunne hyvää ja pahaa,eivätkä halua oman kunniansa sokaisemana sitä ajatellakkaan,kun on niin hyvä fiilis.
Luonnollinen ihminen on säälittävä laumaeläin.
Sanoit,että kukaan ei ehkä uskon kautta tule hullummaksi.Uskon hengessä ei voi koskaan asiat mennä hulluun suuntaan;epäuskon henki kun astuu kuvioihin asiat kääntyy hulluun suuntaan.