Aamulla herätin puolisoni kuiskimalla hänen korvaansa kansanopistolla oppimiani rakkaudenfraaseja ranskaksi. Huljuttelin nenänsä alla Kolumbiasta tilaamaani erikoiskahvia, jonka olin itse papu kerrallaan jauhanut huhmareessa.
Sidoin puolisoni silmät Kiinasta hakemallani silkkiliinalla ja johdatin hänet ulos. Ulkona odotti kuumailmapallo, joka oli koristeltu ruusuin. me nousimme ilmaan ja pallossa oleva sinfoniaorkesteri alkoi soittaa. OIh me tanssimme niin... Sen jälkeen polvistuin ja luin rakkalle puolisolleni kirjoittamani haikun.
Kun olimme Pariisin yllä annoin kuskille merkin laskeutua. Pallo laskeutui Eiffeltornin juurelle ja saattelin rakkaani alas pallosta. Suuntasimme läheiseen puistoon ja lavitin huovan nurmelle. Kaadoin laseihin viiniä ja tarjosin tuoretta patonkia, jonka lähetti juuri sopivasti toi paikalle. Puolisoni haukkasi ahnaasti ja kuulimme oudon kolahduksen... Patongin sisällä oli sinne piilotettu timanttisormus, jonka olin hankkinut Sveitsistä rakkaalleni. Kävi kuitenkin niin, että puolisoni lohkaisi etuhampaansa, koska timatti oli todellakin aito. Me nauroimme yhdessä ja nostin hänet käsivarsilleni. Kannoin hänet kuninkaalliseen hammaslääkäriin, jossa entisen hampaan tilalle masennettiin uusi, norsunluinen vastaava.
Kun poistuimme ulos, pyysin rakastani katsomaan taivaalle. Siellä oli miljoona valkoista kyyhkyä, jotka olin itse kouluttanut ja muodostivat taivaalle sydämen jonka sisällä luki: MARRY ME? Puolisoni voihkaisi: kyllä, kyllä minä menen kanssasi naimisiin, en ole muuta koskaan tahtonutkaan!!! Sitten mie heräsin ja olin vaan edelleen köyhä...
Sidoin puolisoni silmät Kiinasta hakemallani silkkiliinalla ja johdatin hänet ulos. Ulkona odotti kuumailmapallo, joka oli koristeltu ruusuin. me nousimme ilmaan ja pallossa oleva sinfoniaorkesteri alkoi soittaa. OIh me tanssimme niin... Sen jälkeen polvistuin ja luin rakkalle puolisolleni kirjoittamani haikun.
Kun olimme Pariisin yllä annoin kuskille merkin laskeutua. Pallo laskeutui Eiffeltornin juurelle ja saattelin rakkaani alas pallosta. Suuntasimme läheiseen puistoon ja lavitin huovan nurmelle. Kaadoin laseihin viiniä ja tarjosin tuoretta patonkia, jonka lähetti juuri sopivasti toi paikalle. Puolisoni haukkasi ahnaasti ja kuulimme oudon kolahduksen... Patongin sisällä oli sinne piilotettu timanttisormus, jonka olin hankkinut Sveitsistä rakkaalleni. Kävi kuitenkin niin, että puolisoni lohkaisi etuhampaansa, koska timatti oli todellakin aito. Me nauroimme yhdessä ja nostin hänet käsivarsilleni. Kannoin hänet kuninkaalliseen hammaslääkäriin, jossa entisen hampaan tilalle masennettiin uusi, norsunluinen vastaava.
Kun poistuimme ulos, pyysin rakastani katsomaan taivaalle. Siellä oli miljoona valkoista kyyhkyä, jotka olin itse kouluttanut ja muodostivat taivaalle sydämen jonka sisällä luki: MARRY ME? Puolisoni voihkaisi: kyllä, kyllä minä menen kanssasi naimisiin, en ole muuta koskaan tahtonutkaan!!! Sitten mie heräsin ja olin vaan edelleen köyhä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulle että Pidä kii unelmistas :)
Kiitos II kun jaoit ilon ja annoit hymyn.
Hymyjä ei ole koskaan liikaa.
itsekin viettänyt hulppeaa elämää joka on kaukana tavallisesta arjesta.
Mitäpä siitä vaikka köyhä olisi, kunhan on jokseenkin tyytyväinen elämäänsä.
ja mielikuvituksesi perusteella, et ole kovin köyhä.
Raaka totuus vaan on, että kaikilla ei ole ihan yksinkertainen suhde äitiin. Itselläni se on ollut täynnä ristiriitoja läpi elämän ja tunnen joskus kantaneeni enemmän huolta hänestä kuin hän minusta. Tästäkin huolimatta kunnioitan häntä ja hänen taisteluaan omien paholaistensa kanssa ja tuen minkä osaan ja pystyn. 10 vuotta sitten kirjoitin äidille laulun, jossa halusin kertoa hänelle miltä minusta on tuntunut lapsena. Se on aika rankkaa tekstiä, mutta sai hänet ajattelemaan...
Lapsi etsii äitiään,
jos sattuis tämän löytämään.
Taas tuttuun kyläkapakkaan,
tuo lapsiparka suunnistaa.
Hän näkee tutut piirteet nuo,
kun äiti jälleen kaljaa juo.
Tuo näky silmiä kirveltää,
lastaa alkaa itkettää...
Hän ryntää ulos pakkaseen,
ja käpertyen nurkkaukseen,
hän pieniin käsiin painaa pään,
ei pidättää voi kyyneltään,
se valuu pitkin poskea,
tää kuinka voikaan koskea,
taas lapsi ryhtyy pohtimaan,
mä kuinka häntä vihaankaan.
Ei lapsi yöllä unta saa,
koska häntä pelottaa.
Kenet äiti tänään tuo,
humalassa heidän luo,
tuo lapsi vasta kuusi on,
ja aivan täysin viaton.
Miks äiti ei voi ymmärtää,
kuinka lapsi kärsiikään...
mitä pahaa teki lapsi tuo,
kun äiti jälleen viinaa juo,
ei vaivaudu ees hommamaan,
hän lapsellensa hoitajaa,
hän krapulassa tilittää,
kuinka tästä välittää,
taas lapsi ryhtyy pohtimaan,
mä kuinka häntä vihaankaan...
tuosta mulle tuli.
Äitisuhteita tosiaan on monenlaisia. Olen juuri lähdössä exanoppia katsomaan, saatan palata aiheeseen myöhemmin.
Rutistus sinulle, Mynttis, oikein iso.
rutistuksesta:) Onneksi aika tekee tehtävänsä näissä jutuissa.
näpyttää, pää on tyhjä. Ja mulla piti olla niin paljon sanottavaa. Ja onkin, mutta jotenkin nyt en löydä alkua, eikä lopustakaan oikein voi aloittaa. Oikea hetki meni vissiin ohi, kaipa se joskus kiertyy uudelleen kohdalle.
En arvannut lapsuudentarinaasi tällaiseksi, mutta pitkin matkaa olen ajatellut, että jostainhan sinun on täytynyt viisautta ammentaa muualta kuin kirjoista.
Joka tapauksessa olet mahtava tyyppi palstapersooninesi. Tekstiesi lukeminen koskettaa melkein aina, tavalla tai toisella. Et jätä lukijaa kylmäksi.
Kuten jossain aiemmin kai ääneen totesinkin, Mynttiksen mieli on minusta kiehtova.
Tsempit sulle ja puolisollesi :)