Tämä palsta on menettämässä kiinnostuttavuutensa.
Muutaman ahkerimman palstalaisen jutut toistavat itseänsä ja niistä puuttuu useimmiten Jumalan Pyhän Hengen vaikutus. Sitähän ei ihminen automaattisesti kirjoituksillensa saa, ei vaikka kuinka tahtoisi.
Silti joissakin hengettömissä kirjoituksissa voi olla viihdyttävää sisältöä ja tunteita herättävää tekstiä. Jotka tekevät vaikutusta sielullisiin ihmisiin ja joihinkin uskomattomiin.
Uskovalle ihmiselle palsta ei tarjoa juurikaan mitään, niitä harvoja parempia kirjoituksia on sen verran harvoin, ettei ole kannattavaa olla kaiken turhan ja arvottoman tekstin seurassa, jotakin parempaa odottelemassa.
Ja miksi uskovat edes kirjoittelisivat palstalle, jonka ylläpitäjät ovat tehtäväänsä palkattuja ja useimmiten uskomattomia ihmisiä.
Ehkä yksi syy voisi olla evankeliointi, sillä suurin osa palstaa lukevista ja tänne kirjoittavista ihmisistä on uskomattomia.
Ehkä palstan harvat uskovat voisivat jättää turhat kinastelut ja väittelyt ja erään provoilijan aloitukset, kokonaan väliin ja kirjoittaa sellaisia tekstejä, jotka saavat aikaan hengellistä heräämistä ja sielujen pelastumista.
Eikä kaikkiin provokyselyihinkään kannata vastata, todelliset tiedon ja avunhakijat, eivät ole niin epätoivoisia ja kummia, että hakisivat apua likatunkiosta. Mutta jotkut puoliuskovat vain provoilevat ja kiusaavat muita, turhilla provo kysymyksillä ja ketjuilla.
Muutaman ahkerimman palstalaisen jutut toistavat itseänsä ja niistä puuttuu useimmiten Jumalan Pyhän Hengen vaikutus. Sitähän ei ihminen automaattisesti kirjoituksillensa saa, ei vaikka kuinka tahtoisi.
Silti joissakin hengettömissä kirjoituksissa voi olla viihdyttävää sisältöä ja tunteita herättävää tekstiä. Jotka tekevät vaikutusta sielullisiin ihmisiin ja joihinkin uskomattomiin.
Uskovalle ihmiselle palsta ei tarjoa juurikaan mitään, niitä harvoja parempia kirjoituksia on sen verran harvoin, ettei ole kannattavaa olla kaiken turhan ja arvottoman tekstin seurassa, jotakin parempaa odottelemassa.
Ja miksi uskovat edes kirjoittelisivat palstalle, jonka ylläpitäjät ovat tehtäväänsä palkattuja ja useimmiten uskomattomia ihmisiä.
Ehkä yksi syy voisi olla evankeliointi, sillä suurin osa palstaa lukevista ja tänne kirjoittavista ihmisistä on uskomattomia.
Ehkä palstan harvat uskovat voisivat jättää turhat kinastelut ja väittelyt ja erään provoilijan aloitukset, kokonaan väliin ja kirjoittaa sellaisia tekstejä, jotka saavat aikaan hengellistä heräämistä ja sielujen pelastumista.
Eikä kaikkiin provokyselyihinkään kannata vastata, todelliset tiedon ja avunhakijat, eivät ole niin epätoivoisia ja kummia, että hakisivat apua likatunkiosta. Mutta jotkut puoliuskovat vain provoilevat ja kiusaavat muita, turhilla provo kysymyksillä ja ketjuilla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Purnaajia riittää mnuutenkin.
Puhut asiaa! Just itekin oon pohtinu näitä ainaisia kiistoja ja väittelyjä, ettei ne koskaan johda mihinkään. Raamatussakin kehotetaan välttämään turhia väittelyitä. Itse kyllä usein juutun väittelemään kaikesta mahdollisesta ja oon yrittänyt tehdä siinä suhteessa parannusta. Joskus on vaan mielenkiintoista jutella ihmisten kanssa joilla on todella erilaiset näkemykset hengellisistä asioista ja jotka on todella vastaan kaikkea Jumalaan liityvää. Joutuu tosissaan miettiin, miten puolustaa uskoaan. Mutta meillähän on puolustaja Pyhä Henki.
Olis ihan mukava tosissaan lukea toisten uskoontulokertomuksia tällä palstalla ja keskustella ihan rakentavassa mielessä hengellisistä asioista!!!
Itse olen tullut uskoon jotain seittemän vuotta sitten tai toisin sanoen tein sen päätöksen, että tahdon lähteä seuraamaan Jeesusta. Uskonasiat on olleet mulle tosi tuttuja pienestä pitäen. En siis ole kokenut mitään "suurta uskoontulo" kokemusta. Jotenkin rakkaus Jeesukseen on näiden vuosien aikana vain syventynyt ja sitä rauhaa ja onnellisuutta, jota kokee elämässään uskon kautta ei voi selittää. Vaikka elämä potkii välillä aika rajustikin päähän, saa aina kaikessa turvautua Jumalaan. Ja vaikka elämässä kohtaa pattymyksiä niin se on suurta että voi luottaa Jumalaan. Lauleskelen usein Juha Tapion biisiä. Siinä on mielestäni omaan elämääni sopiva sanoitus:
"Suostu en luopumaan, kaipuusta suuremapaan, en suostu luopumaan. Jos haudattiin haaveeni mun, silti mä uudistun, janoan tuntemaan
Mun ylle sataa hiljalleen
Mä kuiskaan ääneen
Sun nimes suloisen
Ja laineet rauhan veen,
saapuu sydämeen
Se nimessäs paranee
Lähde lupausten murru ei,
ja sen minkä tuulet vei,
olkoon turhaa
Suostu en eilisiin jäämään kiinni tai tuleviin, tässä sinuun turvaan"
(Juha Tapio/ Tästä kaikesta)
Jotenkin itselleni on monesti ollut niin vaikea päästää irti menneistä ja unohtaa asioita, jotka on joskus haavottanu mua. Tuon laulun sanat jotenkin lohduttaa mua.
Moenesti vaikeuksien keskellä kannattaa turvautua johonkin Raamatun sanaan tai lupaukseen ja hokea sitä itselle niin kauan, että uskoo sen omalle kohdalle. Uskossahan on just kyse luottamuksesta Jumalaan.
Vaikka oon pienestä asti kuullut sanaa Jeesuksen syntien sovituksesta, niin oikeastaan vasta viimesten kahden vuoden aikana oon todella tajunnut, mitä merkitsee saada synnit anteeksi sekä omalla, että toisten kohdalla. Ja oon ollu tosi kiitollinen Jumalalle siitä, että oon saannu nähdä ihmisten muuttuvan tehdessään parannuksen ja lähtiessään seuraamaan Jeesusta. Se on niin ihmeellistä. Se on niinku Raamatussa sanotaan jotenkin niin, että kivisydän vaihdetaan lihasydämeen.