Taas paloi rukoushuone. Paikallisradiossa haastateltu asianosainen harmitteli rakennuksen palamista maan tasalle, mutta muisti sitten kiittää jumalaa siitä, ettei kukaan kuollut siinä rytinässä.
Minua hämmästyttää uskovaisten suunnaton kyky antaa jumalalleen anteeksi vaikka kuinka ilkeitä temppuja. Jos olisin uskovainen, kiipeäisin tikkaille, heristelisin nyrkkiä pilvien suuntaan ja ärjähtelisin, että annas äijä olla viimonen kerta kun tulet meidän latoja polttelemaan tai annat semmoseen etes luvan.
Olisiko kyseessä jokin suojelurahoja vastaava käytäntö - ollaan onnellisia siitä, kun ei koko kylä palanut ja suvustakin jäi henkiin pari peräkammarin pikkuserkkua?
Minua hämmästyttää uskovaisten suunnaton kyky antaa jumalalleen anteeksi vaikka kuinka ilkeitä temppuja. Jos olisin uskovainen, kiipeäisin tikkaille, heristelisin nyrkkiä pilvien suuntaan ja ärjähtelisin, että annas äijä olla viimonen kerta kun tulet meidän latoja polttelemaan tai annat semmoseen etes luvan.
Olisiko kyseessä jokin suojelurahoja vastaava käytäntö - ollaan onnellisia siitä, kun ei koko kylä palanut ja suvustakin jäi henkiin pari peräkammarin pikkuserkkua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Minua hämmästyttää uskovaisten"...
Ei tarvi olla uskovainen antaakseen anteeksi jollekin lajitoverilleen.
Pätee yhä toteamus, että anteeksiantaminen tai saaminen antaa uutta puhtia elämään.
Silti uskon vakaasti, että Jumala on tulkintakysymys.
ja pistä vääräuskoista talokolla keuhkoon, sanoi hellari.