Kun olin 3-vuotias äitini erosi luterilaisesta kirkosta ja liittyi helluntaiseurakuntaan. Samalla kertaa äitini erotti minutkin kirkosta kysymättä mitään isältäni saati minulta. Enhän toki siinä iässä mitään olisi ymmärtänyt, mutta silti äitini toimi omavaltaisesti. Kaiken lisäksi sain koko lapsuuteni kulkea äidin kanssa helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, ja silloinkaan minulta ei koskaan kysytty halusinko tulla niihin vai en.
Rippikouluikään tultaessa olisin halunnut mennä kavereitteni tavoin rippileirille, mutta äiti halusi minun menevän jonnekin helluntailaisten nuortenleirille. Meille tuli asiasta riitaa, ja lopputuloksena en mennyt kummallekaan leirille.
Ylioppilaaksi päästyäni muutin pois kotoa ja pääsin yliopistoon opiskelemaan historiaa. Opiskelin sivuaineena myös teologiaa, sillä uskonnolliset kysymykset kiinnostivat minua, vaikka en kuulunutkaan kirkkoon.
Tällä hetkellä olen 31-vuotias pätkätöitä tekevä maisteri enkä kuulu edelleenkään kirkkoon. Miksi sitten en ole liittynyt kirkon jäseneksi? Siksi koska en ole vapaasta tahdostani kirkosta eronnutkaan!
Katson olleeni koko ajan luterilainen. Siihen uskoon minut lapsena kastettiin enkä ole käynyt myöhemmin hellarikasteella, vaikka äitini koetti aikoinaan houkutella minua siihen. Kieltäydyin hellarikasteesta, koska en katsonut sen muuttavan minua yhtään paremmaksi ihmiseksi. Sitä paitsi minuthan on jo lapsena kastettu. Hellarien mielestä en kuitenkaan ole kastettu koska heidän mukaansa vain se joka " uskoo ja kastetaan pelastuu ". Heidän mielestään kaste tulee siis vasta uskoontulon jälkeen. Minusta tämä on silkkaa sanoilla saivartelua. Minun mielestäni ei ole mitään väliä sillä missä järjestyksessä usko ja kaste tulevat.
Olen joutunut helluntailaisten taholta kokemaan kaikenlaista, mutta en nyt tässä viitsi kertoa enempää. Henkistä terroria se kuitenkin on ollut. Siksi olen päättänyt pysyä hellareista kaukana. Äitini kanssa minulla on kyllä nykyisin hyvät välit. Hän on hyvin tyytyväinen koska en ole liittynyt " luterilaiseen porttokirkkoon ". Joskus kyllä varmasti liityn kirkkoon, koska haluan kirkkohäät ja myös kastattaa lapseni.
Sitten lopuksi pääasiaan. Mielestäni alle 18-vuotiasta ei saisi erottaa kirkosta kuulematta asianomaisen omaa mielipidettä, tai jos lapsi on liian pieni ymmärtämään asiaa niin ainakin molempien vanhempien pitäisi hyväksyä asia. Näin ei minun kohdallani tapahtunut. Isäni ei antanut suostumusta kirkosta erottamiselleni, mutta antoi asian olla, koska sillä ei ollut hänelle niin suurta merkitystä. Kirjoitin tästä asiasta sen vuoksi, koska maassamme on varmasti muitakin vastaavanlaisia tapauksia, joissa lapsi on joutunut toisen vanhempansa taholta vedetyksi mukaan johonkin uskonlahkoon ilman toisen vanhemman lupaa.
Rippikouluikään tultaessa olisin halunnut mennä kavereitteni tavoin rippileirille, mutta äiti halusi minun menevän jonnekin helluntailaisten nuortenleirille. Meille tuli asiasta riitaa, ja lopputuloksena en mennyt kummallekaan leirille.
Ylioppilaaksi päästyäni muutin pois kotoa ja pääsin yliopistoon opiskelemaan historiaa. Opiskelin sivuaineena myös teologiaa, sillä uskonnolliset kysymykset kiinnostivat minua, vaikka en kuulunutkaan kirkkoon.
Tällä hetkellä olen 31-vuotias pätkätöitä tekevä maisteri enkä kuulu edelleenkään kirkkoon. Miksi sitten en ole liittynyt kirkon jäseneksi? Siksi koska en ole vapaasta tahdostani kirkosta eronnutkaan!
Katson olleeni koko ajan luterilainen. Siihen uskoon minut lapsena kastettiin enkä ole käynyt myöhemmin hellarikasteella, vaikka äitini koetti aikoinaan houkutella minua siihen. Kieltäydyin hellarikasteesta, koska en katsonut sen muuttavan minua yhtään paremmaksi ihmiseksi. Sitä paitsi minuthan on jo lapsena kastettu. Hellarien mielestä en kuitenkaan ole kastettu koska heidän mukaansa vain se joka " uskoo ja kastetaan pelastuu ". Heidän mielestään kaste tulee siis vasta uskoontulon jälkeen. Minusta tämä on silkkaa sanoilla saivartelua. Minun mielestäni ei ole mitään väliä sillä missä järjestyksessä usko ja kaste tulevat.
Olen joutunut helluntailaisten taholta kokemaan kaikenlaista, mutta en nyt tässä viitsi kertoa enempää. Henkistä terroria se kuitenkin on ollut. Siksi olen päättänyt pysyä hellareista kaukana. Äitini kanssa minulla on kyllä nykyisin hyvät välit. Hän on hyvin tyytyväinen koska en ole liittynyt " luterilaiseen porttokirkkoon ". Joskus kyllä varmasti liityn kirkkoon, koska haluan kirkkohäät ja myös kastattaa lapseni.
Sitten lopuksi pääasiaan. Mielestäni alle 18-vuotiasta ei saisi erottaa kirkosta kuulematta asianomaisen omaa mielipidettä, tai jos lapsi on liian pieni ymmärtämään asiaa niin ainakin molempien vanhempien pitäisi hyväksyä asia. Näin ei minun kohdallani tapahtunut. Isäni ei antanut suostumusta kirkosta erottamiselleni, mutta antoi asian olla, koska sillä ei ollut hänelle niin suurta merkitystä. Kirjoitin tästä asiasta sen vuoksi, koska maassamme on varmasti muitakin vastaavanlaisia tapauksia, joissa lapsi on joutunut toisen vanhempansa taholta vedetyksi mukaan johonkin uskonlahkoon ilman toisen vanhemman lupaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
uskontoon nähden äitiään. Kun olit pikkulapsi tätä äidin oikeutta määrätä lapsen uskonnollinen status ei vielä rajoittanut mikään laki.
Äitisi liittyi kuitenkin uskonnolliseen yhdistykseen, yhdistysmuotoiseen seurakuntaan, joka ei ota jäsentensä lapsia automaattisesti jäsenikseen ja näin jäit kirkkojen ja seurakuntien ulkopuolelle.
Jos haluat liittyä takaisin vanhaan kirkkoosi se on ilmoitusasia, mutta saadaksesi konfirmaation, kirkollisen äänioikeuden ja oikeuden toimia kummina sinun on suoritettava rippikoulu yksityisesti. Ota siis yhteyttä lähimmän luterilaisen seurakunnan kirkkoherran virastoon.
Anteeksi, mutta Sinulla on ollut 13 vuotta aikaa liittyä kirkoon. Tarinasi ei mitenkään perustele sitä, että lpaisa olisi syytä liittää tai pitää ev. lut. kirkossa pakkojäsenyydessä.
Luonnolinen tilanne olisi se, että lapsia ei liitetä kirkkoon, ja he saavat sitten itse 18 vuotta täytettyään heti tai myöhemmin pätätää, mitä haluavat uskonnolisten yhdysskuntien suhten, liittyäkö johonkin vai ollako liittymättä..
Luonnollinen järjestys ei ole se, että ensi pakkoliittään, ja siten sen jälkeen saa itse erota.. Hyvä tieteysti että saa..
Niinpä niin. Onhan se kyllä totta, että lapset liitetään kirkkoon ilman näiden omaa suostumusta, mutta minun mielestäni on aivan oikein, että kristityt vanhemmat kastattavat lapsensa. Jos vanhemmat eivät ole kristittyjä niin eihän heidän siinä tapauksessa pitäisi kastattaa lapsiaan. Sitten jos vanhemmista toinen on kristitty ja toinen ei niin vanhempien pitäisi neuvotella keskenään miten lasten kanssa toimitaan uskonnollisten kysymysten suhteen. Sitten on vielä olemassa kristillisiä kirkkokuntia kuten helluntailaiset, jotka eivät kasta lapsia. Monia ristiriitatilanteita voi siis tulla mikäli lapsen vanhemmilla on erilainen uskonnollinen vakaumus.
Nykyisin on usein niin, että käytännössä täysin uskonnottomatkin ihmiset kastattavat lapsensa, koska se on " perinteinen tapa ". Tämäkään ei ole minunkaan mielestäni oikein. Kasteen merkitys on useimmille nykyihmisille epäselvä samoin kuin kummien tehtävä. Kaste on useimmiten vain nimenantotilaisuus eikä sen kummempaa. Hyvin harva ihminen pohtii kasteen syvällisempää merkitystä.
Miksi sitten en ole itse liittynyt takaisin kirkon jäseneksi viimeisten 13 vuoden aikana? Pääasiassa sen vuoksi, ettei minulla ole ollut erityistä syytä liittyä kirkkoon. En ole mennyt naimisiin enkä saanut lapsia, joten minun ei ole tarvinnut miettiä kirkollisia toimituksia. Osittain taloudellisetkin tekijät tietysti vaikuttavat. Pätkätyöläisenä sitä haluaa vältellä ylimääräisiä veroja, mutta eivät taloudelliset syyt millään tavoin ratkaise kirkkoon kuulumistani. Jos ei äitini olisi erottanut minua kirkosta 3-vuotiaana niin tuskinpa vaan olisin omasta tahdostani eronnut, en ainakaan verojen takia.
Kuten jo aikaisemmassa viestissäni totesin, kirkkoon liittyminen tulee kohdallani ajankohtaiseksi varmasti silloin jos ja kun solmin avioliiton. Kirkkohäät ovat olleet haaveissani pikkutytöstä lähtien. Tähän liittyen voisi tietysti joku kysyä miten toimisin silloin jos miehenikään ei kuuluisi kirkkoon. Ei tietysti minkään kirkkokunnan jäsenyydellä ole minulle merkitystä, mutta täysin uskonnotonta miestä en kyllä ottaisi. Koska minulla itselläni kaikesta huolimatta on uskonnollinen vakaumus niin edellytän sellaista kumppaniltanikin.
Lapsia ei tulisi edes liittää uskonnollisiin ryhmiin, on sulaa hulluutta liittää lapsensa lahkoon joka uskoo johonkin yliluonnolliseen.
En ymmärrä miksi lapset pakotetaan uskomaan yliluonnolliseen, johtuukohan se siitä, että jos he kasvavat ilman uskonnollisia vaikutteita rationaalisiksi aikuisiksi. He huomaavat miten naurettava ajatus uskonto ja sen tuomat asiat ovat.
Tähän asti on kristinusko käytännössä ollut johtava uskonto Euroopassa. Mitenkäs sitten on käynyt, että jotenkin meillä on näitä kriittisesti ja rationaalisesti ajattelevia ihmisiä? Eihän kukaan, joka on kasvanut "kirkon varjossa" voi mitenkään ajatella rationaalisesti!!!
sinun kohdallasi on ollut, raamatun mukaan vain uskovat kastetaan ja he sitten liittyvät seurakuntaa, minne haluavat.
Lapsikaste on väärin ja hellarikastetta ei ole Raamatussa, siellä on vain uskovan kaste. Kaste annetaan uskonsa Kristukseen Jeesukseen tunnustaville. Tämä on ainoa malli, jonka Sana meille antaa!
Ap. 8:
Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta. 36. Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta? 37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. 38. Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
- tämä oli vanhan Biblian mukaan, joka on alkukielelle uskollisin käännös!
Tuostakin selviää se asia, että ensin uskon tunnustus Jeesukseen ja sitten vasta kaste!
Raamatun oppeja ei saa mulkata! Evlut kirkko on sen tehnyt ja on todella äitisi mukaan porttokirkko ja siitä erosin juuri epäraamatullisten opetusten vuoksi jo ajat sitten!
Sinua ei siis ole lapsena kastettu Raamatullisesti, nimenantoseremoniaksi sitä voisi sanoa, ei Raamatulliseksi uskovien kasteeksi!
Eihän lapsi voi uskoa, kun ei ymmärrä kuulemaansa!
Jumalan hullu
hieno vastaus Sinulta "jumalan hullu"...näin juuri ei ole olemassa "hellarien" kastetta vaan uskovien kaste.
Kysyn alkuper.kirjoittajalta onko Sinun ainoa syy liittyä kirkkoon vai se että että pääset naimisiin tai kun saat lapsia, kirjoitit että " ei ole vielä syytä liityä kirkkoon"
Minulle seurakunta on "koti" jossa saan hengellistä ravintoa.
ota raamattu ja tutki sieltä....
Alkukieli ei muuten aseta mitään loogista tai tempoaalista suhdetta sanojen "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" välille. Paino on selvästi pelastuksessa: silloin, kun sitä tarvitaan (lue: kristinuskon mukaan viimeinen päivä), niin silloin kysytään: onko kastettu? uskotko? Ei ole väliä, missä järjestyksessä tämä on tullut, vaan oleellista on, että ehdot täytetään.
Kristillisen kirkon perinteessä on kastettu pari vuosituhatta pian lapsia ja vauvoja. Eivät ymmärtäneet apostolitkaan, kun kuulivat Jeesuksen puhetta, mutta silti sen puheen vaikutuksesta uskoivat Häneen. Uskon sanoma tähän on selvä: Sana saa aikaan sen, että usko syntyy. Sakramentissa kyseessä on veteen liittyvä Jumalan sana, lupaus siitä, että kastetuille Hän antaa uskon lahjan. Tämän uskon lahjan, joka tasan on Raamatussa, saa jokainen kastettu. Valitettavasti kovin moni hylkää sen.
Niin, miten paljon se usko olikaan ymmärtämistä, ja miten paljon "sen näkemistä, mitä ei nähdä, sen todellisuutta, mitä toivotaan" (Hepr. 11:1)?
Suomen evankelisluterilainen kirkko on säilyttänyt opin pelastuksesta kohtalaisen puhtaana, mutta ei sekään täysin puhdas ole. Valitettavasti se on inhimillisen todellisuuden mukanaan tuoma heikkous; mikään ei ole täydellistä. Tekisi mieleni sanoa, että enemmän harhassa ovat kaikenlaiset henkien vallassa olevat, jotka huutavat olevansa ainoita oikeassa olevia. Tätä ei sano luterilainen kirkko, eikä sano edes katolinen kirkko. Kirkot sanovat: "Me olemme oikeassa", eli meillä on pelastus, mutta ne eivät sano, että "kukaan muu ei voi olla oikeassa". Olipa Raamatussakin kertomus miehestä, joka ei kuulunut opetuslapsiin, mutta silti ajoi ulos henkiä Jeesuksen nimessä.
Lapsikasteesi on täysin pätevä ja perustuu Jumalan sanaan, Raamattuun, ja Sanan eli Kristuksen käskyyn ja asetukseen ja kirkon historialliseen käytäntöön. Sitä ei ole tarpeen epäillä. Monet tahtovat asettaa sen kyseenalaisiksi, mutta todistavat niin tehdessään vain sen, etteivät luota Jumalan lupauksiin, vain pelkästään omaan tulkintaansa Raamatusta ja omaan järkeensä. Ennemmin luotan kirkon historiaan kuin mieheen, joka yhtäkkiä nousee ja sanoo: "Hei, näin tämä on tulkittava, tämä on tulkittu 2000 vuotta ihan väärin".
halua kaantaa selkääsi kirkolle kokonaan huonojen kokemusten vuoksi. Mieti kannattaisiko mennä alfakurssille tai rippikouluun. Ja kirkossa saa käydä kaikki, myös ne jotka epäilee. Ei oo koekemusta, mutta onnistuiskohan kirkkoon liittyminen netissä ? kuka tietää ?
Oletko ajatellut että ehä Jumala tai/ja Jeesus halusi suojata sinut kristinuskolta?
Kristinusko on todistettavasti maailman suurin murhaaja ja murhauttaja ja siten se j pelkästään älä tapa käsky rikkojana on valinnut herrakseen saatanan jota jumalanaan palvelee. Krsitnuskolta puuttuu Jumalan ja Jeeksuksen tahto esimerkiksi älä tapa käskyn suhteen koska sille on saatanan tahto senkin käskyn suhteen tärkeämpi.
Sietää miettiä asiaa...
Toki, kokoaikaista asian miettimistä kannatta harrastaa. Olenko palvonut Jumalaa väärin? Onko kristinusko väärässä? Pitäisikö kirkko hylätä?
Vastoin näkemystäsi, olen lukuisten pohdiskelujen jälkeen yhä vankemmin siinä uskossa, että juuri tässä kirkossa on yhteys apostoleihin ja Jeesuksen Kristukseen. Yhteys on niin ulkonainen kuin sisäinen, eli meillä on historiallinen yhteys apostoleihin ja myös opetuksen yhteys, opetamme samoin kuin he - joskin joissain asioissa on edetty apostolien viitoittamaan suuntaan Pyhän Hengen ohjauksessa.
Mitäpä tekisit, jos Jumala käskisi sinun tappaa poikasi? Olisitko heti väittämässä vastaan? Tiedän yhden tyypin, joka sanoi vain "Tässä olen". Tämä tyyppi ei poikaansa saanut lopulta tappaa. Tiedän toisen, joka tappoi poikansa, koska se oli Jumalan tahto.
Jännä juttu tuo Jumalan tahto. Minua suurempi. Onneksi.