Mun mielestäni netsyyden/poikuuden menetys on jokaiselle oma asia.. Turhaa sitä on mitenkään rajoittaa, että minkä ikäisenä sitä saisi, ja minkä ikäisenä ei saisi harrastaa seksiä.. Ne nuoret, jotka sitä todella haluaa tehdä jo nuorempana, niin tekevät sen kumminkin. Tuskinpa vaan jäävät odottamaan, että täyttävät 16. Mielestäni seksin harrastaminen on jokaisen oma asia, ja sitä voi harrastaa sitten, kun vaan tajuaa seuraukset, ja osaa kantaa vastuun omista teoistaan.
Kannattaa kumminkin muistaa, ettei sitä neitsyyttään ihan kenelle tahansa anna, koska onhan se kumminkin ainutlaatuinen asia.
Kannattaa kumminkin muistaa, ettei sitä neitsyyttään ihan kenelle tahansa anna, koska onhan se kumminkin ainutlaatuinen asia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ootko itte menettäny? mä EN...
Niin... siis en ole vielä menettänyt, eikä harmita yhtään... täytän tänä vuonna 16, ja seurustelen tällä hetkellä.. Mutta ei ole vielä ihan loppuun asti menty, eikä mitään kiirettä... kaikkea muutakin hauskaa voi tehdä... Olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni..:)
Onhan neitsyyden menetys yksityisasia, joka ei kuulu kaikille. Mutta kenenkään oma asia se ei ole. Kuten ei kovin moni muukaan. Mutta tarkastellaanpa hiukan.
16-vuotiaat näyttävät usein olevan kauhean varmoja omista näkemyksistään. Ja kun tuntee olevansa vuoren varma omista näkemyksistään, ei tule ottaneeksi huomioon sitä, että aika monella on sittenkin perustellumpia näkemyksiä asiasta.
16-vuotias kun rakastuu, hän on aivan varma siitä että tämä on nyt sitä suurta rakkautta, joka ei koskaan lopu, ei koskaan arkistu eikä koskaan aiheuta ongelmia. Järki ehkä sanoo, että näin on, mutta kun tunteet ja toiveet eivät aina ole kiinnostuneita järjen äänestä. Vasta kokemus aikanaan pistää asioita oikeaan järjestykseen. Eikä tämä teinirassukka huomaa olevansa ihan samanlainen kuin ne kaverinsa joiden suhteet kaatuvat kuukauden tai vuoden seurustelun jälkeen. Vain joittenkin 16-vuotiaana alkaneitten suhteet kestävät avioliittoon asti. Ja kuitenkin 16-vuotias haluaa pitää kiinni siitä, ettei eka kerta satu kenen kanssa tahansa. Maltti ja kokemus eivät vain riitä vielä vakuuttamaan, että nykyinen poikakaveri voi kuuden kuukauden tai parin vuoden päästä olla yllättävän merkityksetön tyyppi.
16-vuotias on jo kypsä kokeilemaan yhtä ja toista tietyissä rajoissa. Ja kokemukset ovat tärkeitäkin. Hyysäämällä ja liiallisella rajoittamisella ei kasva tasapainoisia aikuisia. Jonkinlaista seksiäkin passaa siis jo siinä iässä kokeilla. Mutta kun yhdynnältä odotetaan hirveän paljon ja se kuitenkin menee helposti tavalla tai toisella pieleen, sillä satuttaa itseään, kumppaniaan ja suhdettaan helposti. Esimerkkinä kypsymättömyydestä seksiin on kumppanien kykyjen heppoinen arviointi. On toki niin, että kokemus tuo taitoa sänkyynkin, mutta jos seksiä arvostellessa ei osata ottaa huomioon edes sitä, että seksi on yhteispeliä, niin olisi syytä pysytellä toistaiseksi vaatteissaan. Aikuisten tehtävänä onkin asettaa teini-ikäisille sellaiset rajat, että kokeiluista ei koidu kohtuutonta vahinkoa. Niinpä tuossa iässä ei ehkä ole hyvä lähteä varsinaiseen yhdyntään, vaikkei se suoranaisesti kiellettyäkään ole.
Kaikkein vihoviimeisin peruste seksikokeiluille on oma halu. Lumihiutalekin esittää sellaisen väitteen, että seksiä saa harrastaa jos haluaa ja jos on valmis kantamaan vastuun. Mutta kun 16-kesänen ei ole seksuaalisista suhteista oppinut vielä juuri muuta kuin että kortsua pitää käyttää, niin paljonko hänellä voi olla valmiuksia? Kortsu kyllä torjuu suhteellisen hyvin raskauksia ja sairauksia, mutta täydellistä ehkäisyä ei ole. Pillerit harvakseltaan pettävät, ja kortsuja nyt repeää silloin tällöin. Lisäksi seksi voi aiheuttaa psyykkisiä seurauksia. Pettymykset ovat raskaita - toisaalta taipumus sälyttää vastuu muille saattaa tavallaan toimia suojana omalta masennukselta. Toistuvat pettymykset tietenkin aiheuttavat omat, syvemmät murheensa. Sairaudet, raskaus tai masennus eivät todellakaan ole asioita jotka hoidellaan yksityisinä pikku salaisuuksina. Ja 16-kesäiselle sellaiset vahingot, joitten hoitaminen vie vuosikausia, ovat liian raskaita. Sen ikäiselle pari, kolmekin vuotta on ikuisuus.
Summa summarum:
Minkäs teet. Nuoret kokeilevat kaikenlaisia asioita ilman riittävää kyspyyttä, ja lyövät päätään mäntyyn. Jos haluaisi nuorten ottavan onkeensa siitä mitä heille sanotaan, heidät olisi saatava tajuamaan kuinka vähäistä heidän kokemuksensa on, kuinka olemattomiin asioihin heidän väitteensä perustuvat - Reginan juttuihin, muutamaan oppituntiin, kaveripiirin supinoihin. Mutta eihän kukaan halua kuulla itsestään negatiivisia arvioita. Tiedän, että moni nuori tuohtuu minulle tästä viestistä, ja tiedän senkin että joku minua kokeneempi kasvattaja olisi löytänyt paremman ja toimivamman keinon ilmaista sama asia. Viime kädessä uskon kuitenkin olevani oikealla asialla, kun toppuuttelen Lumihiutaletta.
Lisäisin vielä, että kun Lumihiutaleen tavoin on oikein varma asiastaan, on jokseenkin varmaa sekin että ei ole ottanut kaikkea mahdollista huomioon. (Sama pätee myös äskeiseen lauseeseen, jossa olen aika varma.) Jyrkät väitteet asiasta, josta ei vielä ole paljonkaan kokemusta, kertovat kypsymättömyydestä. Ehkä siis Lumihiutaleen vanhemmilla olisi syytä hiukan puuttua tyttärensä menoihin ja tekemisiin, jos heillä nyt sattuisi olemaan mahdollisuus saada tästä asiasta tietoa.
jep,eikä ole kiva kertoa vanhempana tuleville poikaystäville miten sitä on 13-vuotiaana kännissä säädetty..
olet oikeassa.