Mihin ihmiset ovatkaan valmiita menemään uskontonsa vuoksi? Uskontojen takia on sotia ja ihmisiä kuolee... ja minkä vuoksi? Eikö voitaisi vain elää yhdessä sitä omaa elämää ja kuulua eri uskontoihin. Pitääkö uskontojen olla se "kaikkein tärkein asia". Uskonnoissa kun tunnutaan painottavan tätä "lähimmäisen rakkautta", missä se sitten on? Miksi ihmeessä eletään sille omalle jumalalle... ja niitä jotka eivät usko jumalaan paheksutaan. Onko loppuen lopuksi sitten parempi sopia ja tappaa kuin elää sovussa muiden kanssa ilman huolta uskonnosta? Sodat, vainot, erimielisyydet ja muut erilaisuudet, antavat minulle ainakin todistuksen siitä, että jumalaa ei ole. Uskonnot ovat vaikuttaneet historian tapahtumiin ja niiden takia on paheksuttu ja vangittu. Ihmiset ovat kuolleet marttyyreina. Moni voisi sanoa; "mutta nyt ajat ovat toisin". Ovatko ajat toisin ääriuskovaisille? Onko oikein, että homoseksuaaleja paheksutaan... ja muita erilaisia ihmisiä? Elämme suvaitsevaisuuden aikakaudella... mutta ääriuskovaiset menevät huomatavasti jäljessä. Ei ole oikein että homoseksuaalit eivät saa mennä omassa "uskonnollisessa pyhätössään" naimisiin. Moni uskontoryhmään kuulja ei edes käy kirkossa. Jos on seksuaalivähemmistöä edustava jumalankuuliainen henkilö, niin hän on huonompi uskovainen. Onko oikein, että jotkut uskonnot alistavat toisen sukupuolen? Eikö kaikkien kuuluisi olla yhtä... kaiken tämän tekopyhyyden keskellä huomaan, että ne jotka yrittävät päästä lähelle jumalaansa, rikkovat myös hänen sääntöjään. Uskon pitäisi olla myös oma asia... ei sitä tarvitse tyrkyttää, kertoa kenellekkään, tai muuta. No onhan se näin, että kyseisellä asialla on melkoiset juuret ja monet uskonnoista ovat vanhoja, mutta miksi uskoa, kun tapahtuu niin paljon pahaa. Miten voi olla, että kun jumaliensa lapset taistelevat täällä, niin he eivät suojele lapsiaan? Miten voi olla, että hyvin vähän vanhoista uskonnollisista asioista on jäljellä? Onko ne kaikki tuhottu? Onko joku ollut niin viisas, että on ajatellut ettei jälkipolville jätetä todisteita uskonnosta. Myös monet olemassaolon perusteista mättävät. Miksi siis uskomme? Onko ns. hurskaus vaihtunutkin tekopyhyydeksi? Kannatan myös sitä, että koulun uskonnonopiskelusta tehtäisiin vapaaehtoista. Uskonnot perustuvat enimmäkseen kuvitteellisiin asioihin, kuin todellisuuteen tai todellisiin tapahtumiin.Miksi toiset uskonnot eivät siis voisi ottaa toisten uskontojen erilaisuutta hyvänä asiana... eikö siitä olisi hyvä tietää? Onhan heillä myös oikeus tästä kieltäytyä? Mutta miksi kansat eivät voisi elää yhdessä. Pitäisikö meidän jakautua erilleen tai sotia musiikkimauista, tai tyylisuunnista? Tiedän, että tämä kuulostaa elämäänkyllästyneen valistukselta. Mutta tämä ei ole sitä, se on oma mielipiteeni ja jos ette siitä pidä niin sillehän minä en mitään voi.
Uskonnoista negatiivisesti?
GodHatesUsAll
6514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
puhuit kuin "minun suullani".
Operaattorit kyllä katkaisevat yhteytesi pian, senkin vanha vihtahousu! Kerron isälle!
Kaverukset A ja B olivat läpi elämänsä hyviä ystäviä. Nyt heille on koittanut viimeisen tuomion hetki. Pyhä Pietari punnitsee ensin A:n teot, hyvät asetetaan oikeaan vaakakuppiin, synnit vasempaan. Teot punnitaan käänteisessä suoritusjärjestyksessä, vanhemmalla iällä tehdyt ensin, nuorena tehdyt viimeiseksi. Ennen viimeisen teon lisäämistä oikea kuppi (hyvät teot)
on hiukan vasenta painavampi. Viimeinen teko, lakritsapatukka, lisätään syntikuppiin. Se on A:n
osuus kaverien varhaisnuoruudessa suorittamasta myymälävarkaudesta. Vaaka huojahtaa...,mutta oikea kuppi jää lopulta hiukan painavammaksi. Pääset Taivaaseen, sanoo Pietari. Suoritetaan B:n tekojen punnitus. Ennen viimeistä tekoa siinäkin oikea kuppi on lupaavasti hiukan painavampi, mutta voi onnetonta, kaksi lakritsapatukkaa ( B:n osuus varkaudesta ) riittää juuri ja juuri tekemään syntikupin painavammaksi ! Joudut Helvettiin, toteaa Pietari. Kaverukset takertuvat itkien toisiinsa ja B anelee että hänen tuomionsa muutettaisiin. A taas sanoo, että jos se ei käy ,hän haluaisi lähteä B:n kanssa Helvettiin, etteivät joutuisi eroon toisistaan. Pietari pudistaa päätään ja viittaa apuarkkienkelit erottamaan kaverukset. Kauhun lamauttamaa B:tä lähdetään viemään ikuiseen kadotukseen ja vastaan rimpuilevaa A:ta ikuiseen taivaan iloon !
Aamen !
Ei tuollainen niuhottaja-jumala ole ainakaan se Taivaallinen Isä, josta Jeesus puhui.
mutsis oli vihtahousu kun faijaas pani!
Kun lähdetään miettimään mitä uskonto on niin sieltä tulee esiin ihmisen tarve pystyä selittää sellaisia asioita, joihin ei muuten ole selkeää vastausta. Kuolema. Ihminen on luonut uskonnon turvakseen, tavaksi rauhoittaa levotonta mieltään.
Niinku itsekin sanoit, usko on jokaisen oma asia, joka tulisi hyödyntää oman sisäisen rauhan ja tasapainon löytämiseksi; ei toisten käännyttämiseksi väkisin, ei tyrkyttämistä. Jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus itse etsiä avoimin mielin uskoa jos sitä kaipaa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että uskonnot ovat (vaikkakin toisistaan eroavia) lähtöisin samasta. Sama ideahan uskonnoissa on aina takana, painotukset vain muuttuvat. Tämän takia tuntuu siltä kuin riideltäisiin siitä onko kukka punainen vai vihreä, eikä kumpikaan osapuoli tajua olevansa vain värisokea.
Itse en usko mihinkään "perinteiseen", sillä en hyväksy niitä suuria epäkohtia, joita ne kantavat mukanaan. Esim homoseksuaalien syrjintä on asia, joka raivostuttaa. Kyseessähän on vain rakkaus. Ja eikö mm kristinusko painota rakkauden tärkeyttä..siltikään se ei hyväksy sitä rakkautta.
Usko voisi olla niin hyvä asia, mutta ihminen on tuhonnut senkin hyvyyden..Eikä ole ensimmäinen eikä viimeinenkään asia, jonka ihminen tulee tuhoamaan ja saastuttamaan.