Pienyrittäjänä, puotipuksuna oleminen on jatkuvaa keikkumista elämän ja kuoleman rajamailla, jatkuvaa stressiä ja pelkoa tulevasta. Että onko sitä enää puolen vuoden tai vuoden päästä koko puljua olemassa ja muuttuuko tämä koskaan paremmaksi?
Koko elämä pyörii rahan ja kustannusten ympärillä. Toimitilan vuokra, saa jännittää mistä ne vuokrarahat taas repii ja kun nyt saakin maksettua niin miten ensi kuussa? Vuokra, puhelin, sähkö, alv, eläke, kirjanpito.. näihin jo uppoaa pirusti rahaa, melkein kaikki mitä tienaa, eikä aina edes riitä vaan pitää turvautua toisen puolison palkkatuloihin, että saa puljunsa menot maksettua, ja se on hävettävä tilanne. Ja kun kulut on maksettu niin usein jää käteen 0e ja uusi rahankerääminen alkaa, jotta taas saa seuraavan kuun kulut maksettua. Kamala vaiva ja työmäärä, ja palkkaa ei saa koskaan. Ja harvoin jää edes plussalle. Ja rahaa pitäisi olla vielä uuden tavaran hankkimiseen, mutta miten sitäkin hankkii, kun on koko ajan perseaukinen, kun on saanut kulut hoidettua.
Mistään ei voi olla koskaan varma. Ei voi olla varma paljonko myyntiä tänään tulee ja ostaako kukaan edes mitään? Joskus käy paljon asiakkaita ja kukaan ei osta mitään. Joskus käy muutama asiakas ja kaikki ostavat. Jokainen päivä on täysin ennustamaton. Hiljaisia aikoja on enemmän kuin vilkkaita. Ah, niitä tammi-helmi-maaliskuun kuolemanhiljaisia päiviä, kun puljun ovi narahtaa yhden kerran päivässä ja sekin asiakas kysyy vain kellonaikaa.. siinä hymy hyytyy. Ja se kesän lyhyt sesonki, silloin tulos on tehtävä. Taas hiljainen, sateinen, räntäinen, loskainen, paskainen syksy..joulumyynnin aikaan jotain edes tapahtuu..ja taas se kuolemanhiljainen kevät. Ja miksi helvetissä tätä tekee?? Siksi koska on saatana koukussa tähän, koska ei voi AJATELLAKAAN muunlaista elämää kun tätä on kerran alkanut tekemään, koska elämä on jo muodostunut sen ympärille ja identiteettisi on siinä puljussa niin ei sitä voi lopettakaan koska silloin loppuu koko elämä, silloin on tyhjän päällä ja pää pimahtaa.
Mutta pikkuhiljaa se pimahtaa näinkin. Ainainen rahapula, pelko ja huoli, lyhyet ilon hetket, kamalat velvoitteet, aina olet kiinni puljussa, muuta elämää ei ole kuin istua ja kytätä siellä päivät, ei lomaa koskaan.
Pikkuhiljaa elämänilo on kadonnut, väsymys ja masennus hiipinyt kuvioihin. Aamulla kun avaa silmät niin heti alkaa raha-asiat pyöriä päässä, eikä tekisi edes mieli nousta sängystä.
Mutta lopettaa ei voi, ei vaan voi...
Koko elämä pyörii rahan ja kustannusten ympärillä. Toimitilan vuokra, saa jännittää mistä ne vuokrarahat taas repii ja kun nyt saakin maksettua niin miten ensi kuussa? Vuokra, puhelin, sähkö, alv, eläke, kirjanpito.. näihin jo uppoaa pirusti rahaa, melkein kaikki mitä tienaa, eikä aina edes riitä vaan pitää turvautua toisen puolison palkkatuloihin, että saa puljunsa menot maksettua, ja se on hävettävä tilanne. Ja kun kulut on maksettu niin usein jää käteen 0e ja uusi rahankerääminen alkaa, jotta taas saa seuraavan kuun kulut maksettua. Kamala vaiva ja työmäärä, ja palkkaa ei saa koskaan. Ja harvoin jää edes plussalle. Ja rahaa pitäisi olla vielä uuden tavaran hankkimiseen, mutta miten sitäkin hankkii, kun on koko ajan perseaukinen, kun on saanut kulut hoidettua.
Mistään ei voi olla koskaan varma. Ei voi olla varma paljonko myyntiä tänään tulee ja ostaako kukaan edes mitään? Joskus käy paljon asiakkaita ja kukaan ei osta mitään. Joskus käy muutama asiakas ja kaikki ostavat. Jokainen päivä on täysin ennustamaton. Hiljaisia aikoja on enemmän kuin vilkkaita. Ah, niitä tammi-helmi-maaliskuun kuolemanhiljaisia päiviä, kun puljun ovi narahtaa yhden kerran päivässä ja sekin asiakas kysyy vain kellonaikaa.. siinä hymy hyytyy. Ja se kesän lyhyt sesonki, silloin tulos on tehtävä. Taas hiljainen, sateinen, räntäinen, loskainen, paskainen syksy..joulumyynnin aikaan jotain edes tapahtuu..ja taas se kuolemanhiljainen kevät. Ja miksi helvetissä tätä tekee?? Siksi koska on saatana koukussa tähän, koska ei voi AJATELLAKAAN muunlaista elämää kun tätä on kerran alkanut tekemään, koska elämä on jo muodostunut sen ympärille ja identiteettisi on siinä puljussa niin ei sitä voi lopettakaan koska silloin loppuu koko elämä, silloin on tyhjän päällä ja pää pimahtaa.
Mutta pikkuhiljaa se pimahtaa näinkin. Ainainen rahapula, pelko ja huoli, lyhyet ilon hetket, kamalat velvoitteet, aina olet kiinni puljussa, muuta elämää ei ole kuin istua ja kytätä siellä päivät, ei lomaa koskaan.
Pikkuhiljaa elämänilo on kadonnut, väsymys ja masennus hiipinyt kuvioihin. Aamulla kun avaa silmät niin heti alkaa raha-asiat pyöriä päässä, eikä tekisi edes mieli nousta sängystä.
Mutta lopettaa ei voi, ei vaan voi...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Näin ulkopuolisesta vaikuttaa, että olet liikaa kiinni yrityksessä. Kannattaisi tosissaan etsiä elämään muutakin merkitystä kuin yritys, koska on varmaa että ennen pitkää se loppuu.
Liiketoiminnassa täytyy olla jotain mätää, jos palkkaa ei tule. Voisitko kuvitella toimivasi joskus erilaisessa/kannattavammassa yrityksessä? Jatkuva huoli selviämisestä vie terveyden takuulla.
tuntuu siltä, että yrityshautomojen lisäksi kaivattaisiin myös yrityshautaamoja, joissa keskityttäisiin kunnialliseen yrityksen lopettamiseen, siis eräänlaiseen luopumiseen.
Yksi helvetin firma ei ole mikään syy menettää (mielen-)terveyttään. Sinulla kuulostaa olevan kaikki yrittäjän velvoitteet, ilman että pääset lainkaan nauttimaan sen eduista. Joko yritysidea kaipaa täysremonttia (TE-keskus voisi auttaa), tai sitten pulju kylmästi kiinni.
Tavallaan et ole lainkaan "puikoissa" niin kauan kuin taloudellinen toimeentulosi on täysin kiinni siitä, sattuuko asiakkaita tulemaan vai ei. Tilanteen jatkumiseen itsessään voit kuitenkin vaikuttaa niin paljon kuin vain jaksat.
Itse lopetin yritystoimintani kannattamattomana jokin aika sitten. Olin joutunut ottamaan henkilökohtaista lainaa voidakseni hoitaa kaikki ne kulut, joista itsekin mainitsit. Nyt on velat niskassa ja sain juuri tiedon, että olen menettänyt luottotietonikin. Kuitenkin yritin viimeiseen asti (liian pitkään!) hoitaa asiat mallikkaasti ja rehellisesti. Oli onnenpotku, että sain työpaikan melko pian. Nyt kitkuttelen todella tiukilla velkojeni kanssa, joita riittää maksettavaksi seuraavat 5 vuotta. Pienyrittäjällä ei todellakaan ole tässä maassa helppoa. Kyllä se joka yrittäjäksi ryhtyy, on aivan omanlajisensa ihminen. Minäkin vannoin lopetettuani yrittämisen, etten enää koskaan ryhdy yrittäjäksi. Kummasti vaan jo nyt puolen vuoden kuluttua kaikkia ideoita pulpahtelee mieleen ja tekisi vimmatusti mieli alkaa toteuttamaan niitä. Taloudellisesti se ei vielä ole mahdollista, mutta ehkä sitten joskus, kun olen ensin nuollut nämä haavat...
Olen huomannut täysin samat asiat kuin sinä. Itselläni toimiala taas semmoinen että kesä on kuollutta aikaa ja jo nyt pelottaa kun ei asiakkaita tunnu olevan vaikka olen tehostanut mainontaa sen mitä pystyy ilman että menis konkkaan jo pelkistä mainoskuluista.
Pakollisia kuluja on tarpeeksi minullakin, muttei niitä voi karsiakaan. Toimitiloja itselläni ei edes ole, mutta tarpeeksi iso asunto tarvitsee olla että mahtuu kotonaan hommia tekemään. Olen ajatellut toimitilojenkin vuokrausta jotta saisi näkyvyyttä ja sitä kautta enemmän asiakkaita, samalla voisi siirtää tuotevaraston omiin toimitiloihinkin. Paikkakin on jo katsottu jossa ei kilpailijoita lähimainkaan.
Olen pohtinut tuota asiaa, mutta pelottaahan se ottaa iso laina ja vuokrata tilat ja joutuu hommaamaan taas kaikkea mikä maksaa. Siinä voi velkaantua sen verran ettei ihan heti niitä pois maksella. Toisaalta olen taas ajatellut että voisihan se menestyäkin kun ei ole kilpailijoita lähellä.
Ihmettelen että mistä kummasta jotkut pienyrittäjät tuntuvat saavan niin paljon asiakkaita että heillä töitä on liikaa. Yksi kilpailijani kehui että hällä niin paljon töitä ettei ehdi edes kaikkea tehdä.
No eläkehän on sun rahaas, se ei oo sulta pois.
ALV ei koskaan olekaan ollut sun rahaas, eli jos jotakin maksat, on tarvinnut tulla jo myyntikatettakin.
Itse teen muille yrittäjille keikkaa, jos on hiljaista. Näissä hankalinta on se kieltäytyminen, kun joskus taas alkaa hommat edetä. Usein tulee tehtyä kahta vuoroa sitten ja alkaa univelat painaa.
Sanoisin, ettei kannata jäädä odottelemaan vaan "luppoaikana" kehittää ajatuksen kanssa palvelukonseptiaan, tuotteitaan, markkinointiaan, näkyvyyttään. Näihin tarpeisiin saa myös erilaisten julkisrahoitteisten ohjelmien kautta edullista apua.
Se, että rahoitustilanne on kestämätön, on vain otettava huomioon. Nopea reagointi on välttämätön. Pitkään jatkuessaan se estää liiketoiminnan, kun käyttöpääoma loppuu. Ei ole yrittäjyyden vika jos nimenomaisesti tuota työpanosta ei kysytä paikkakunnallasi. Joutuuhan ihmisiä työttömäksikin palkkatyöstä. Eli hommat loppuu. Ei ole kysyntää. Tai hinta on liian kova.
On vaikea kuvitella, etteikö alueellasi olisi mitään palveluntarvetta. Oman alan putkinäkö on suurimpia ongelmia, ei nähdä, että yrittämisen vapaus on oikeasti laaja, tiettyjä luvanvaraisia toimia lukuunottamatta.
Pahinta on jäädä siihen passiivisena odottamaan konkurssia. Katsele ympärillesi mahdollisuuksia. Tsemppiä.
-oy-
kun verottaja iskee.
se vie loputkin.
nyt kelpaa jo pienet lafkatkin, kun keskisuuret terveet on jo tapettu.
Tiedon useita yrittäjiä, jotka ovat siirtyneet Viroon ja menestyneet elää kituuttamisen sijaan.
Kannattaa tosiaankin ruveta elämään taas!
Kysy kirjanpitäjältäsi neuvoja muuttamisesta.
sanoo että tämä oli nyt tässä, enää ei tule rahaa tuohon harrastukseen, pakkaa parasiitti kamppeesi ja häivy vaikka sen lafkasi nurkkiin, niin silloin se vasta pommin lykkää.
Meinaan vaan että jos ei ole helppoa sinulla niin eipä ole varmaan siipallasikaan. Mitäs jos pitäisitte pienen palaverin ja katsastaisitte mitä teet väärin. Yrityksen on tarkoitus paitsi työllistää, niin myös tuottaa voittoa. Jos joudut koko ajan ruinaamaan rahaa yrittämiseesi niin teet selvästikin jotain väärin.
Vedä siis happea ja istu alas, ota kynä käteen ja laita paperille nykytilanne ja tavoitetilanne. Sen jälkeen laitat näiden kahden välille toimenpiteet joilla pääset tavoitetilanteeseen. Jos ei oma mielikuvitus riitä niin etsi ihmeessä sparraaja.
Paskoja yrittäjiä on myös olemassa
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/elmorautio/212830-paskat-yrittajat/
Moni yrittäjä äänestää kokoomusta
Kokoomus on monimiljonäärien etujärjestö
Persutkaan ei yrittäjien asialla mitenkään omaan napaansa purra ja Soini vaan tuijottaa
Millainen auto sulla oli,firman nimissä
Minun firmalla on citoen jumpy, muistaakseni -21 vuosimallia ja mittarissa reilu 200 000km.
Kävin juuri eilen rapsuttamassa rosteläikkiä katosta ja konepellistä ja yritän saada sen katsastuskuntoon.
On myös 2 L-100 korimallin transettia mutta ne eivät enään kelpaa liikennekäyttöön.
Paljon oot saanut ilamista ajoo
Verotta ja ilmaiset bensatkin
Et kait aja yksitysiajoo firman bensalla
Totta mooses ajan ihan KAIKKI. , ajaahan se Orpokin veronmaksajain rahoilla.
Yrittäjyys ajaa henkiseen vaikeuteen ja konkurssi voi ajaa taloudelliseen ahdinkoon. Yrittäjyys on raskas taakka, mutta yrittäjällä on vapautta työskennellä. Mahdollisuus onnistuessaan myös hyviin ansioihin.
Kyllä mutta yrittäjyys ei laiskalle sovi, yrittäjän pitää painaa pitkää päivää kun on sen tarve.
Itse olin yrittäjä, tai no olenhan minä vieläkin yrittäjä mutta eläkkeellä.
Eli olin yrittäjä 33 vuotta ja sen jälkeen harrasteyrittäjä.
Useasti joutui lähtemään töihin vaikka tiesi ettei saa keikasta palkkaa, toisinaan sitten tuli rahaa vaikei tehnyt mitään.
Vapautta on mutta on myös haasteita ja velvollisuuksia.
Näin se on. Laiskalle tulee hiki syödessä. Yrittäjyys ei sovi laiskalle. Yrittäjän pitää tehdä ja hallita monia asioita. Työpäivät ei usein ole klo.8-16 vaan päivystää pitää aamusta iltaan. Yö saa vielä ehkä rauhassa nukkua.
Eniten arvostan vapautta kukaan kyrpä ei kyttää minua selätakana. Enkä mä toisen alaisuudessa pärjäisi ollenkaan, tai tottakai mä pärjäisin mutta munkanssa ei pärjää kukaan. Olen perfektionisti ja työ hullu.
Niin niin. Yrittäjä voi vaatia työntekijöiltä kovaa työpanosta palkkaa vastaan. Voiko työntekijät vaatia yrittäjältä hoitamaan velvollisuutensa?
Ei kai nämä asiat mene vain yhteen suuntaan. Kyrpiä löytyy työntekijöistä sekä yrittäjistä. Arvot ja moraali määrittelevät työkulttuurin.
Yritys ei pyöri pelkällä toivolla. Pitää tuottaa palvelua.