Baarireissun jälkitunnelmat

Vai että kaikilla naissukupuolen edustajilla näyttäis olevan jotakin sinua vastaan...jos olet jotenkin outo? Kyllä suosittelisin -vaikka nainen olenkin- sinua käymään huorissa poistattamassa poikuutesi. Sanon tämän ihan ystävällisesti.
Ehkä naiset tuntevat epätoivosi ja juoksevat siksi karkuun...
Käy lisäksi ammattiauttajalla! Kyllä se siitä!

Ihan samoissa fiiliksissä. Ikää suunnilleen saman verran, masentaa vietävästi kun ajattelee elämäänsä taaksepäin. Eipä ole koettu sitä ensirakkautta, seurustelua tai edes yhden illan suhteita. Elämä on valunut hiekkaan. Olen lähinnä jo hyväksynyt sen, että olen niitä miehiä joiden olemassaolo on naissukupuolelle hyvin ikävä asia.

Itse päädyin lopulta käymään huorissa. Ei se naisiin tutustumista yhtään sen helpommaksi tehnyt, mutta itsessään kokemus oli hyvä. Ja hiukan lohduttaa, että edes rahalla saa palan normaalia elämää.

huvittais kauheesti naida kokemattoman kanssa. Se on ajatuksenakin jo niin kiihottava.

kuules....ei se eitä tarkota et jos et ole vielä päässyt sänkyyn ni kaikki naiset on sua vastaan!!!
Mä olen vasta 15-vuotias pieni tytön tyllerö, mutta silti en ole päässyt suutelemaan vielä ketään....kyllä sä vielä sänkyyn pääset. Äläkä ota paineita siitä ettet ole vielä päässyt sänkyyn...se aika tulee kyllä!Kaikki on huonoja ekalla kerralla, joten sitten ku se aika tulee että meet jonkun kanssa sänkyyn, ni sanot rohkeesti että se on sun eka kerta...

>Samassa tilanteessa olleet, kertokaa mitä olette tehneet. Pois laskuista on nyt se, että tutustuu tyttöihin, koska se ei vaan jostain kumman syystä onnistu.

Tutulta kuulostaa, vaikka nuo ongelmat omalla kohdallani ovatkin historiaa. Muistan silti mainiosti, miten häpesin poikuuttani 21-vuotiaana opiskelijana ja uskon siis, että pystyn samastumaan tilanteeseesi melko hyvin.

Tyttöihin tutustuminen kyllä saattaisi onnistua sinultakin, koska itsekin olin varma, että koko naissukupuolella on minua vastaan jotain erityistä, mutta onnistuin lopulta kuitenkin saamaan naapurintytöstä itselleni tyttöystävän. Hänen kanssaan pääsinkin poikuudestani eroon. Se ei kuitenkaan vielä riittänyt, vaan halusin välttämättä hankkia lisää kokemuksia tunteakseni itseni oikeaksi mieheksi. Lopetin suhteen, mitä kadun vieläkin, koska tyttö oli aivan ihana ihminen eikä hänenlaisiinsa naisiin törmää kovinkaan usein. Inhosin kyllä itseäni kovasti, kun jouduin tekemään moista ja särkemään hänen sydämensä.

Kerroin tämän jutun eräänlaisena varoittavana esimerkkinä sinulle. Kun nyt ajattelen asiaa jälkeenpäin, niin ainakin minulle prostituoituun turvautuminen olisi ollut parempi vaihtoehto. Tietenkään se ei olisi ollut mukavaa siinä mielessä, että olisin luultavasti tuntenut itseni luuseriksi, joka ei saa seksiä muuten kuin rahalla. Mutta pienempi paha se olisi kuitenkin ollut: ei olisi tarvinnut sotkea asiaan kenenkään syyttömän osapuolen tunteita ja olisi saanut kokemattomuuden painolastin pois niskastaan.

Siksi suosittelen sinullekin ihan kylmästi huorissa käymistä. Ihannetapaus voisi olla, jos onnistuisit löytämään itsellesi poikuuden poistajan netti-ilmoituksella (minulle se ei nuorena miehenä käynyt päinsä, koska nettiä ei silloin vielä ollut olemassa). Mutta taitaa olla niin, että miehet eivät tämmöisiin ilmoituksiin juuri vastauksia saa.

Joka tapauksessa sinun olisi varmaan hyvä saada naista mahdollisimman äkkiä, koska kun yhden kerran on saanut, niin sen jälkeen naisten lähestyminen muuttuu ratkaisevasti helpommaksi. Silloin ei enää takaraivossa koko ajan tao se ajatus, että on pakko päästä poikuudesta heti. Ja ratkaisetpa ongelman kuinka hyvänsä, niin yritä ainakin olla tekemättä samoja tyhmyyksiä kuin minä.

paneminen on ihan ylimainostettuu. kannattaa runkata..

Olen itse vasta 19-vuotias mies ja neitsyt, ei vielä minkäänlaista intiimiä yhteyttä naisiin. Näytän suhteellisen hyvältä, olen kohtelias ja (jos uskaltaa sanoa)älykäs. En todellakaan ole mikään karismaattinen iskijätyyppi.. Onko edessäni samanlainen kohtalo?

Samassa veneessä olen minäkin. Ikää on vähän oli parikymmentä vuotta, eikä naisen kosketuksesta ole muuta kokemusta kuin pari halausta, jotka nekin tulivat naisilta, ei minulta. Olen erittäin ujo, ja pelkään että olen jollain tapaa ahdisteleva ja inhottava jos alan lähestyä naisia. Typerä ajatus ja sitäkin katkerampi kohtalo.

Poikuus alkoi muodostua niin kovaksi taakaksi, että kävin lopulta maksullisella. Tyttö oli hoikka ja nätti, ja vaikka se ei kovin erikoinen kokemus ollutkaan, niin pääsinpähän pahimmista ennakkopaineista eroon. Sen jälkeen onkin olo naisten seurassa ollut helpompaa, ja päädyin lopulta ihan oikeasti seurustelemaankin. Se kävi loppujenlopuksi niin helposti, että ei voi muuta kuin ihmetellä ja harmitella, kuinka saamaton sitä on ennen ollut. Tsemppiä vaan, tiedän miltä sinusta tuntuu. Sinun täytyy vain uskaltaa yrittää ja hakea vaan rohkeasti baareissa naisia tanssimaan. Vaikka kuulostaa kliseeltä, totta se on. Kokemusta saa vain kokemalla. Tärkeimpänä oikeastaan on yleiset sosiaaliset taidot, kotona istumalla ne eivät kehity.

Juu hei, itse odotin 25-vuotiaaksi asti ja kärsin hirveästi epänormaaliudestani, kunnes minut sitten onnekseni iskettiin baarista. Ensimmäinen kerta ei todellakaan ollut ihmeellinen; heti tuli kun sisään sai. Siitä ei myöskään tullut kunnon suhdetta. Oikeastaan on aivan sama missä ja kenen kanssa kokee ensimmäisen kertansa. Kun on kerran tehnyt sen edes jotenkuten jonkun kanssa, siitä tie vie vain ylöspäin. Eli reippaasti vain maksulliselle, jos ette jaksa ilmaista kokemusta odottaa. Sellaisia kuitenkin jatkossa tulee, ja paremmanlaatuisiakin erittäin todennäköisesti.

Se on totta, että seksuaalisissa (ja muissakin) asioissa lähes poikkeuksetta kaikki "ongalmat" ovat omassa päässä. Omat arvot, pelot, uskomukset ja näkemykset johtatavat omaa kulkureittiään elämän karikkoisella aavalla.

Voin sanoa, että se on hyvin paha merkki jos alkaa ahdistaa "normaalin" ja oman itsensä ero. Kokemuksesta sanon, että se repii ihmisen kappaleiksi. Koska sanan "normaali" käyttö tässä yhteydessä on kuitenkin hieman rajua, käyttäisin sanaa oman itsensä ja yleisemmän käyttäytymisen välistä eroa. Kaikki ihmiset ovat itsessään erilaisia ja heidän halunsa ja halukkuutensa poikkeaa. Kuitenkin paras keino on seurata itseään: mitä on valmis tekemään. Mikäli pystyy käymään prostitutioidulla (siis henkisesti), tee se. Itselläni kahden vuoden akuutti mielenterveysongelma psyykelääkkeineen ja "itsemurhayrityksineen", jos ei nyt lakannut, niin kuitenkin supistui murto osaan entisestä vain sillä että pääsin yhden yön suhteeseen. Vaikkakin nainen haukkui minut aivan seinähulluksi. Ja koko homma ei tuntunut _yhtään_ miltään. Epäilen, että oma "alitajunta" tms. ei hyväksynyt asiaa koska se ei tapahtunut suuren rakkauteni kanssa. Tämä voi olla loppuelämäni kohtalo. Poikkean siinä mielessä myös usein annetuista ohjeista hypätä sänkyyn, että tämä yhden yön suhde ei muuttanut naissuhteitani yhtään parempaan. En ole edes suudellut ketään sen jälkeen. Tosin aktissa en edes lauennut ja ei ottanut eteen lähes puoleen vuoteen. Positiivista tosin on se, että ei ole enää hankalia hallitsemattomia erektioita pitkin päivää. Mutta ei se tosiaan helpottanut mitenkään naisasioita.

Kannattaa tietysti muistaa, että naisetkin tuskailevat miesten suhteen jotakuinkin samalla tavalla. Hekin pelkäävät omalla tavallaan miehiä ja heidän kannanottojaan.

En tiedä. Kun olisi parisuhde. Sekin olisi paljon. Kun olisi joku. Mutta kun ei, niin ei. Tee työtä, harrasta. Hukuta aikasi ja surusi. Rakkaus (anteeksi näin romanttinen termi ja näkemys) voi löytää sinut myös töistä. Minun mielestäni on huolestuttavaa, että nykyään baarielämää pidetään ainoana tienä ihmissuhteisiin. Minullekin kolme jotain kolmasluokkalaista tyttöä kehotti minua käymään useammin baarissa jotta saisin tyttöystävän. Kuinka paljon salkkareilla on syyllisyyttä tämänkaltaisiin kommentteihin?

hm. kaikenmoisia vinkkejä olet saanut. itse 21v naisena sanoisin jotta älä mene prostituoidulle, ainakaan vielä. jos haluat vain päästä poikuudesta niin iske joku jostain... äläkä noloile tai hermoile ettet mitään osaa, kokemus ei välttämättä tuo taitoa!! jos haluat vaikuttaa kokeneelta kannattaa treenata kestoa, hyvä harjoitus löytyy ainakin sexpon sivuilta. ja olla hellä. ei naisten käsittely niin vaikeaa ole. toisaalta voisihan se prostituoitukin olla vaihtoehto - ehkä liian tunnelatautunut ei tilanteen kannattaisi olla? - mutta... eikäpä se minulle kuulu, mitä täällä muka hyviä neuvojani tarjoan..! ja usko pois monet naiset arvostaa kokemattomuutta. ja yhtä lailla kokemattomia naisiakin löytyy. mutta pääprobleemi taisikin olla se seuran löytäminen... naiset siis juoksevat karkuun baarissa? no entäs muualla, työssä, opiskelussa, bussipysäkillä? baarissa jutustelu on niin tavoitehakuisen oloista... jossain muussa tilanteessa luonteva puhelu ei... olet surkea naisten iskijä mutta entäs ystävä? hm. oletko enemmän murheissasi yleisestä huonosta menestymisestäsi naisrintamalla vai poikuudestasi? äh tästä sepustuksesta ei kukaan saa mitään selvää:)

Joopajoo. Kyllä ongelmia maailmassa riittää. Itse olen päättänyt (99%) etten enää hae/ota yhdenillanseuraa. Vakituista minullekaan ei vaan näy ei kuulu. Ongelma varmaan ei ole ulkoinen.. ? Koska kyllä tutustuminen onnistuu ja iskeminen jne ja kaiketi olen karismaattinenkin ja fiksunoloinen. Mutta olen kyllä mielummin vaikka ilman kun että aamulla vituttaa taas joku mukava tyttö jonka haluaisi häipyvän kämpästä äkkiä. Alkaa oikeasti tulla semmoinen olo että hohhoijjaa kun pitelee tissiä kädessä eikä yhtään tiedä että miksi. Homma tuntuu ihan turhalta kun ei ole mitään henkistä yhteyttä tyttöön.

paskat

Miksi kaikki kirjoitukset täällä vaikuttaa jotenkin luusereiden kirjoittamilta.
Kyllähän nyt normaali nuori kulkee 14-v asti kotibileissä jotka sitten aikaa myöten menee rajummiksi noin niikuin seksinkin kannalta. 16-v mennään baariin ja apajat aukeaa. Ei kai nyt vittu voi olla ongelmia normaalin miehen saada naista itselleen! Sitten kun puhutaan riman nostamisesta ja juuri jostain tietystä niin varmaan vaikeutuu. Esim. ruotsinlaivalla ei voi olla saamatta, jos vaan keskitasokin kelpaa.
Eihän naiselle tarvi edes osata sanoa kuin kaksi lausetta, kun hymyilee nätisti:
1.Huvittaisko tanssia tää biisi vai juotaisko paukut baaritiskillä?
2.Jos sulla on hytissä tungosta, niin me voidaan kyllä mennä munkin hyttiin juomaan yhdet siiderit.
Siinä se. Loppu menee omalla painolla.
Huorista mun on paha sanoa. Niissä on varmaan hirveesti eroja. Mä aloittelin seksielämää joskus 15-vanhana, mutta huoriin uskaltauduin vasta 25:na. Se oli kyllä ihan ok. kokemus tyttö oli mukava sillä ei ollut kiire ja osasi hommansa. Mutta ei se nyt kyllä sen parempi ollut kuin "tavallinen" nainenkaan. Joten eipä siitä sinnä mielessä kannata maksaa. Se hyvä puoli siinä tietty on että ne ei takuulla soittele perään. Eikä arastele. Ja se että huorat ei suutele suulle on maailman suurin kaupunkilegenda jossa ei ole mitään perää vaan perustuu johonkin elokuvahömpään!

Juu, eipä tuossa kokemattomuudessa mitään outoa ole. Itselläkään ei ole mitään kokemuksia eikä myöskään monella kaverillakaan. Kun ei käytä alkoholia eikä tästä johtuen harrasta baarielämää, niin eipä niitä naisia missään tapaa. Tietysti tässä on vielä se, etten missään nimessä haluakaan tutustua naisiin, koska on edelleen suht isoja ongelmia itsetunnon kanssa. Mutta tuo nyt on vain oma ongelmani.

Pelkästään se, ettei ole "normaalia" sosiaalista elämää takaa jo lähes 100% varmuudella ikuisen poikuuden. Ikää kun tulee lisää, niin kohta ei enään uskalla ihan senkään takia tutustua naisiin. Jos esim. 25v olisin jo sinut itseni kanssa, niin eipä sen ikäsenä enään uskaltaisi _kokemattomana_ olla missään tekemisissä naisten kanssa. Kalun koolla on myös varmaan merkitystä, jos olisi 25cm pikkuveikka, niin itsetunto olisi varmaan väkisinkin taivaissa. Tavallinen 15-16cm säälittävä kalu taas lähinnä huvittaa itseäkin.

Tässähän ei olisi mitään ongelmaa, jos kyse olisi pelkästään seksistä. Kyllähän tumputus riittää halujen tilapäiseen poistoon ihan mainiosti. Ongelma on se, että naiset on jostain käsittämättömästä syystä kiinnostavia olentoja. Pehmeys, tuoksu, ihon kosketus...Läheisyyttä toiseen ihmiseen sitä lähinnä kaipaa. Sitä, että saisi suudella, halata, pitää sylissä... Mutta ei, oli syy sitten mikä tahansa, niin tuhansilla ja taas tuhansilla suomalaisilla miehillä on tilanne valitettavasti se, että yksin on pakko elellä.

No, itse yritän saada elämääni jonkinlaista sisältöä opiskelulla ja vanhempana sitten keskittynen aika tiukasti työelämään. Jokin hyvä harrastus on myös järkevä olla olemassa. Sellainen, missä voi nollata aivot täysin, itsellä se on kuntosali. Tosin, siellä näkee väkisinkin jonkinverran naisia, mikä on erittäin epämiellyttävää. Vaikka ei sinänsä, en rupea valehtelemaan ja väitä, etteikö ole kokoajan sellainen tunne, että elämä on turhaa...

Meitä täysi-iän ylittäneitä, poikuus tallella olevia kyllä piisaa. Minä itse, ja kaveripiiristäkin taitaa löytyä ainakin kaksi.

Naiset ovat hankala tapaus, minä ainakin olen sen verran ujo, että en oikein uskalla tehdä aloitetta, en minkäänlaista. Jutella aina voi, mutta kun pitäisi alkaa tekemään askeleen eteenpäin, en uskalla, en tiedä, milloin pitäisi, pelkään hyljätyksi tulemista. Tanssille baarissa en ainakaan kovin helposti pyydä, koska vakiovastauksena on kieltävä.

Toisaalta olen hiukan paremmassa tilanteessa kuin moni, olen jopa kerran seurustellut. Ne olivat neljä miellyttävää kuukautta, en tahtonut pilata suhdetta seksiä vaatimalla, sillä tyttö oli eräissä keskusteluissa todennut, että ihmisten pitäisi ryhtyä vasta sitten hommiin, kun on valmis ottamaan vastuun lapsesta, ja samaan hengevetoon ilmoitti, että ei ainakaan itse ole valmis äidiksi.

Sitten suhde loppui yllättäen.

Epäilemättä joskus saa seksiä, mutta hiukan on turhautunut olo.

Itsellä sama juttu,eli ei naista, huono itsetuntoni varmaan pohjaa tuolta lapsuudesta vaikka nyt luulenkin olevani suht "hyvännäköinen" niin eipä se juuri mitään auta. Kai noita naisia saa kun on vaan tarpeeks härski,ei kai siinä sitten muu auta..

Täytyy sanoa että olen syvästi liikuttunut.
Siis tarkoitan ihan oikeasti enkä yritä olla
ilkeä. Olen jopa helpottunut luettuani noita
tekstejä.

Itse olen 20 vuotias nainen ja
edelleen neitsyt, ja ei, en ole tarkoituksella
säästellyt itseäni jollekin mr. oikealle, vaan
näin nyt vain on päässyt käymään. Sanoisinko
että en ole tuntenut itseäni henkisesti
valmiiksi parisuhteeseen ja yhdenillan jutut nyt
ei vain tunnu minun jutulta.. Mitä nyt joskus
päissäni paarissa jotain miestä aina joskus
hellyyden kaipuussa pussaillu mutta se on
tuntunu jotenkin väärältä.. tai sanoisinko että
se mies on tuntunut väärältä, ei ole oikein
saanu tunnetta siihen mukaan. Joten ei sellanen-
kaan oikein kiinnosta..

No siis pointtini on se, että sieltä paarista
löytyy ihan yhtä kokemattomia naisiakin jotka
ihan yhtälailla ujostelee sitä kokemattomuuttaan
mistä johtuen iän karttuessa aina vaikeampi
lähestyä miehiä vaikka miten haluaisikin. Ja
sanompa ennen kuin kukaan macho mies uskaltaa
mitään kommentoida, että nämä kokemattomat
naiset ei välttämättä ole mitään rumia
seinäruusuja :) Ehkä itselläni miehiä pelottaa
tämä minun pituus, elikkäs reilut 176 ilman
kenkiä :( Kaikki kiinnostavat miehet kun tuntuu
olevan saman mittasia tai huonolla tuurilla
lyhempiä ja kun olen aina ollut heikkona niihin
ujonoloisiin joilla on söpö hymy.. :)