Koko keskustelu naispappeudesta on lähtenyt ihan väärältä pohjalta jo alun alkaen. Keskustelua ei ruvettu käymään kristillisessä lähimmäisenrakkauden hengessä, koska kumpikaan osapuoli ei kyennyt nousemaan omien inhimillisten tavoitteidensa yläpuolelle; Kumpikin osapuoli lyö nyrkkiä pöytään ja huutaa: "MEIDÄN TULKINTAMME RAAMATUSTA ON AINOA OIKEA RATKAISU." Onko meillä malttia myöntää, että Jumala on tahtonut kutsua pelastukseen myös vastapuolen edustajat, vaikka me emme olekaan heidän kanssaan täysin yksimielisiä? Pitää muistaa, että kirkko ei ole olemassaolonsa aikana ollut koskaan täysin yksimielinen kaikista asioista, vaan jo apostolien ajoista asti on ollut pienempää tai isompaa kahinointia. Ei pidä nähdä vain niitä asioita, jotka meitä erottavat, vaan myös ne, jotka meitä yhdistävät. Se, että kirkko lamaantuu ja juuttuu tällaiseen väittelyyn, ei voi olla Jumalan tahto vaan paholaisen, sillä se estää meitä kulkemasta eteenpäin ja keskittymistä siihen, mikä on oleellista: sanoma synnit sovittaneesta Vapahtajasta. Vai onkohan se jo liian kulunut aihe, josta ei ole enää mitään sanottavaa?
Naispappikysymyksen suurin ongelma
Böggi
10588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koska lähimmäisen rakkaus koko naispappeusasiasta on nyt unohtunut, niin kyse ei ole enää kristillisestä toiminnasta.
Naispapit - jos he suostuvat tähän piispojen väkivaltaiseen peliin - itse pilaavat asiansa.
Naispappien pitäisi nyt ehdottomasti sanoutua irti tästä piispojen julkilausumasta ja vaatia, että heidän asiaansa ajetaan jatkossa kristillisten periaatteiden mukaan. Muuten tässä nyt menee - sekä pesuvesi että lapsi viemäriin jätteiden sekaan.
Onneksi nyt on merkkejä, että ainakin jotkut naispapit eivät missään nimessä hyväksy tätä päähän- ja poispotkimislinjaa, mikä nyt kohdistuu aran omantunnon omaaviin suhteessa Jumalan tahtoon.
Puhut sinänsä asiaa. MUTTA kun sanot että keskustelu on lähtenyt ALUSTA ALKAEN väärältä pohjalta ja ainoan oikean totuuden julistamisesta, niin siinä erehdyt. Naispappeuskeskustelua on käyty ainakin 1950-luvulta asti ja vielä 80-luvullakin asiasta kyettiin keskustelemaan asiallisesti.
Vasta viran naisille avaamisen jälkeen alettiin kaivaa näitä syviä poteroita ja ampua niin kovilla, että keskusteluyhteys katosi.
Olet kyllä muuten ihan oikeassa tuossa että riitelyn tuoksinassa unohtuu vastapuolen samanarvoisuus Jumalan edessä, samoin lähimmäisrakkaus ja toisen kunnioittaminen jossa pitäisi ihan kilpailla keskenään.
Se että on katsottava mitä on yhteistä enemmän kuin sitä mikä erottaa, on mielestäni kuitenkin vaarallinen pointti. Se houkuttelee kompromisseihin joissa vahvempi tai ovelampi voittaa. Jopa tuo tärkeä perusasia "sanoma synnit sovittaneesta Vapahtajasta" on jo perusteltava mitä sillä tarkoitetaan, koska toinen voikin tarkoittaa sillä aivan eri asioita. Muuten voi lyödä kättä vaikka kuinka harhaoppisen kanssa. Muistaakseni kuningas Saul teki Gilgalissa tällaisen kielletyn kompromissin, puhumattakaan Bileamista ja Baarakista. Ilmestyskirjassa Jeesus varoittaa myös profeetta Iisebelistä.
Paholaisella on tässä riidassa monta rautaa tulessa.
Mukava veto tuo Iisebel!
Muistanet kuitenkin, ettei Johanneksen ilmestys ole mikään evankeliumi. Yhtä hyvin voisit esittää otteita vaikka Hermaan paimenesta.
Muuten, kulkevatko nykyajan apostolit ihan varmasti sandaaleissa, ilman rahaa ja kaksittain? Olisi mukava kuulla, tai alan pelotella Iisebelillä. Meinaan vain, kun puhut niistä kompromisseista...
Ylipäänsä on aivan mielettömän typerää keskustella siitä mitkä ovat naispappeuden perusteet. Kirkssa on naispappeus, eikä sitä asiaa kukaan halua muuttaa näistä papeista, jotka sitä vastustaa. Siksi keskustelu naispappeuden perusteista on aivan käsittämätön ja vie vaan keskustelun pois siitä mistä pitäisi keskustella:
mitä tehdään niille papeille, jotka kieltäytyy tekemästä töitä esimiestensä määräysten mukaan kun eivät kykene hyväksymään kirkon oppeja.
Meillähän ei kirkossa ole naispappeusongelmaa, vaan meillä on miespappiongelma: mitä tehdään niille miespapeille, jotka eivät kykene toimimaan kirkossa pappeina työnantajansa ja kirkon oppien mukaan.
Paras lukemani tiivistys tästä aiheesta, kiitos nimim. itse aiheesta:
"Meillähän ei kirkossa ole naispappeusongelmaa, vaan meillä on miespappiongelma: mitä tehdään niille miespapeille, jotka eivät kykene toimimaan kirkossa pappeina työnantajansa ja kirkon oppien mukaan."
Eihän noin naurettavaa tekstiä voi tulla kuin maalliseksi laitokseksi muuttuneessa kirkossa ja sen kannattajista..
Nythän kirkko on siis duuni ja pappi duunari.
Ei se viimoiseen 2000 vuoteen ole niin mennyt, mutta minkä näille punavihervahemmiston ja Ranskan vallankumouksen ateistisen humanismin sokaisemille voi sanoa..
Tässä ei ole oikeasti kyse tasa-arvosta, tai siitä totteleeko joku fasistista kirkkoruhtinastoa työlainsäädännön puitteissa, vaan siitä kuka enää on uskollinen Jumalalle ja Jumalan sanalle.
Niin on hulluksi mennyt meno kirkossa, että pappejakin "väärän mielipiteen" nojalla lyödään kuin vierasta sikaa, eikä edes Raamatulla, kun Raamattu on lyötyjen puolella, vaan maallisilla säädöksillä ja laeilla.
No turha ihmetellä kirkosta eroamista.. ja ihmetellä miten väki saadaan riitelevään ja fasistiseen kirkkoon, muuten kuin tarjoamalla niin ympäripyöreätä liirumlaarum-uskoa, että parhainkaan new age-nikkari ei voisi sellaista keksiä..
No hedelmistään puu tunnetaan, ja kuten eräs katolinen piispa aikoinaan asian totesi:
"Kun kirkko on pyhä, sitä vastaan hyökätään ulkopuolelta, kun epäpyhä, niin sisäpuolelta."
Oikeassa oli.
Ennemmin vähän vieroksuin (en vastustanut) naispappeutta, mutta sitten luin Raamattua kunnolla ja tajusin sieltä yhden kohdan liitettynä asiakokonaisuuteen, jossa Paavali sanoi, että kaikki pitää tehdä järjestyksen mukaan ja silloin tajusin, että se järjestys, mikä silloisessa ihmiskunnassa vallitsi (esim. työnjako ja elättäminen) oli erilainen kuin nykyään. Jos Paavali sanoisi saman nyt, että kaikki pitää mennä järjestyksen mukaan mikä meillä vallitsee, niin silloinhan me nyt toimitaan niin kuin meidän lait ja asetukset sanelee asioista, elättämisestä, työnteosta, sukupuolten rooleista jne. Teksti on aikansa tuotosta ja muutamien lauseitten irrottaminen asiakokonaisuudesta saa asiat näyttämään ihan muulta. Kun lukee kokonaisuuden ja sijoittaa jutun historialliseen kontekstiinsa, silloin ymmärrys aukeni.
Aamen! Veli (tai sisar) todistaa oikein.
Se kuuluisa "herran käskykin" liittyy nimenomaan järjestykseen. On tunnustettava, että Herran seurakunnassa vallitsee järjestys.
Olit oikeassa Böggi! Kaikista edellisistä vastauksista päätellen se suurin ongelma on että tärkein on unohtunut. Paras vastauksista oli "Totta - lähimmäisen rakkaus unohtunut".
Sanoma Vapahtajasta ja Hänen osoittamastaan rakkaudesta meitä kohtaan ei ole milloinkaan kulunut aihe. Aina siitä löytyy jotain uutta ja raikasta. Se vie meitä turvallisesti eteenpäin kaikissa näissä karikoissa.