08.05.2007 Arto Palkama
ATLANTIN JULISTUS JA KARJALAN PALAUTUS
Suomi on hyssytellyt ryöstettyjen alueiden palautuskysymyksessä jo yli 60 vuotta, eikä valmista ole tullut. Kun täällä Yhdysvalloissa kertoo, että Venäjä edelleen pitää hallussaan laajoja suomalaisia maa-alueita, loksahtaa useammilta alaleuka auki ja välitön vakiokysymys on: ”Miksei siitä ole puhuttu mitään, sehän rikkoo törkeästi Atlantin julistusta".
Julistus mm. yksiselitteisesti kieltää toisen valtakunnan maa-alueiden anastuksen toisen maailmansodan jälkeen. Venäjä on sitoutunut suurlähettiläs Maxim Litvinovin allekirjoituksella 01.01.1942 noudattamaan tätä julistusta.
Yhdysvaltain sodanaikaisella presidentillä Franklin D. Rooseveltilla, joka oli demokraatti, oli kaunis unelma kansojen vapaudesta ja demokratiasta. Hän esitteli suunnitelmansa Englannin pääministerille Winston Churchillille elokuussa 1941 New Foulandissa nk. Atlantin kokouksessa, jossa herrat allekirjoittivat Atlantin julistuksen.
Julistuksessa on kahdeksan kohtaa, jotka kaikki enemmän tai vähemmän kohdistuvat kansojen ja valtioiden vapauteen ja koskemattomuuteen.
1. No territorial gains were to be sought by the United States or the United Kingdom.
2. Territorial adjustments must be in accord with wishes of the peoples concerned.
3. All peoples had a right to self-determination.
4. Trade barrier were to be lowered.
5. There was to be global economic cooperation and advancement of social welfare.
6. Freedom from want and fear was to be enforced.
7. There was to be freedom of the seas.
8. Disarmament of aggressor nations and postwar common disarmament was to be done.
Churchill ei ollut kovin innokas allekirjoittamaan ko. sopimusta ensinnäkin, koska USA ei vielä ollut suostunut sotkeutumaan sotaan ja koska Englannilla oli suuria siirtomaita, kuten Intia, joista se ei olisi halunnut sodan jälkeen luopua. Setä Samilla oli kuitenkin kiristysruuvina lupaus sotilaallisesta avusta. Nk. Lend and lease -laki takasi lähes rajattoman sotatarvike-, ravinto- ja polttoaineavun Englannille.
Samanaikaisesti Stalin oli pettynyt ystäväänsä Hitleriin, jonka kanssa hän oli tehnyt Moskovassa elokuussa 1939 sotilassopimuksen, mutta jonka Hitler rikkoi 22.06.1941 hyökkäämällä Venäjälle.
Stalinkin alkoi vilkuilla Amerikan suuntaan. Hitlerin tykkien ollessa jo Kremlin porteilla, lensi Englannin ulkoministeri Moskovaan ja tiedusteli yhdessä Amerikan suurlähettilään Averell Harrimanin kanssa Stalinilta Kremlin kellarissa, olisiko tämä halukas tekemään sotilassopimuksen nyt vaihteeksi Amerikan ja Englannin kanssa. Stalin oli tietenkin nyt tästäkin sopimuksesta innostunut, mutta kun avun ehtona pyydettiin Stalinin allekirjoitusta Atlantin julistuksen alle, hän perääntyi.
Nyt ei tarjottu Hitlerin tapaan vastalahjana Puolaa, Baltian maita ja Suomea, vaan sotilaallista apua Lend and lease -lain muodossa. Tällöin alkoivat Stalinin aivot taas raksuttaa. Kuinka ollakaan, hän valtuutti parin viikon päästä lähettiläs Maxim Litvinovin allekirjoittamaan Neuvostoliiton puolesta Atlantin julistuksen yhdessä lähes 30 muun maan edustajan kanssa Washingtonissa. Tämä sopimus oli sitten pohjana YK:n peruskirjalle, joka allekirjoitettiin huhtikuussa 1945 San Franciscossa, USA:ssa.
Stalin vielä vahvisti antamansa sitoumuksen Teheranin kokouksessa (28.11-01.12.1943), missä hän loppulounaalla 01.12.1943 presidentti Rooseveltin ja pääministeri Churchillin kanssa puhui mm. Suomesta.
Suomi tuli puheenaiheeksi, kun presidentti Roosevelt kysyi lounaan jälkeen “kahvipöydässä” kumppaneiltaan: ”Mitä tehdään Suomelle?” Käydyssä keskustelussa (ks. Winston S. Churchill, The Second World War, part 5, “The Closing Ring”, H. Mifflin Company, Boston, 1951) sanoi Stalin mm.: “En välitä Viipurista” (”Nothing doing about Vyborg”) , mutta oli kovin kiinnostunut saamaan Suomelta sotakorvauksia ja ehdotti, että hän saisi miehittää alueen Suomesta, jos Suomi ei suostu maksamaan niitä. Mutta jos Suomi maksaa, Venäjä poistuu vuoden sisällä miehittämiltään alueilta (”Stalin proposed to occupy a region of Finland if the Finns did not pay, but if they pay, the Russians would withdraw within a year”).
Kun toivottavasti nyt olemme päässeet eroon suomettuneisuuden kahleista, olisi jo aika sellainen, että valtiojohtomme ryhdistäytyisi ja ehdottaisi Venäjälle avointa ja rehellisiä keskustelua toisen maailmansodan jälkimainingeissa miehitettyjen alueiden palauttamisesta Suomelle niiden velvoitteiden mukaan, joita Venäjä on itse sitoutunut noudattamaan allekirjoittamalla Atlantin julistuksen.
Jos ja kun presidentti Putin sitoutuu palauttamaan miehitetyt suomalaisalueet, voisi Suomi vastavuoroisesti esimerkiksi lupautua ehdottamaan hänelle Nobelin rauhanpalkintoa.
Summary
About sixty years ago on January 1st, 1942 the United States, United Kingdom, Soviet Union and about 30 other countries signed the Atlantic Charter in Washington. This agreement was the idea of President Franklin D. Roosevelt. According to it no territorial gains were to be sought by the United States or the United Kingdom.
At the Teheran meeting in 1943, Stalin expressed that he is not interested about Vyborg, the capital of Finnish Karelia. Furthermore he proposed, to occupy a region of Finland if the Finns did not pay, but if they pay, the Russians would withdraw within a year. However, today about sixty years later, large Finnish territories in the eastern part of the country are still occupied by Russia.
Although about 430,000 Finns had in the year 1944 to leave their homes in these occupied territories (Karelia, including city Vyborg, Salla, Kuusamo, Pechenga, the only ice-free harbor of Finland and several large islands).
The Finnish government has not so far made any official claims on these territories. This is due to so called finnlandisierung–phenomena. The Finnish politicians are pretending to be ignorant due to their fear of their big neighbor and they dare not to express any demands to the Russians, in spite the fact that they attacked Finland in November 1939 (first the Winter War 1939-40 and thereafter the Continuation War 1941-44) after the Molotov-Ribbentrop Pact.
However, more than two million Finnish citizens insist that official negotiations should finally be initiated concerning the return of the occupied territories.
http://openfinland.net/?x=ajankohtaiset&article_id=20&author=3
ATLANTIN JULISTUS JA KARJALAN PALAUTUS
Suomi on hyssytellyt ryöstettyjen alueiden palautuskysymyksessä jo yli 60 vuotta, eikä valmista ole tullut. Kun täällä Yhdysvalloissa kertoo, että Venäjä edelleen pitää hallussaan laajoja suomalaisia maa-alueita, loksahtaa useammilta alaleuka auki ja välitön vakiokysymys on: ”Miksei siitä ole puhuttu mitään, sehän rikkoo törkeästi Atlantin julistusta".
Julistus mm. yksiselitteisesti kieltää toisen valtakunnan maa-alueiden anastuksen toisen maailmansodan jälkeen. Venäjä on sitoutunut suurlähettiläs Maxim Litvinovin allekirjoituksella 01.01.1942 noudattamaan tätä julistusta.
Yhdysvaltain sodanaikaisella presidentillä Franklin D. Rooseveltilla, joka oli demokraatti, oli kaunis unelma kansojen vapaudesta ja demokratiasta. Hän esitteli suunnitelmansa Englannin pääministerille Winston Churchillille elokuussa 1941 New Foulandissa nk. Atlantin kokouksessa, jossa herrat allekirjoittivat Atlantin julistuksen.
Julistuksessa on kahdeksan kohtaa, jotka kaikki enemmän tai vähemmän kohdistuvat kansojen ja valtioiden vapauteen ja koskemattomuuteen.
1. No territorial gains were to be sought by the United States or the United Kingdom.
2. Territorial adjustments must be in accord with wishes of the peoples concerned.
3. All peoples had a right to self-determination.
4. Trade barrier were to be lowered.
5. There was to be global economic cooperation and advancement of social welfare.
6. Freedom from want and fear was to be enforced.
7. There was to be freedom of the seas.
8. Disarmament of aggressor nations and postwar common disarmament was to be done.
Churchill ei ollut kovin innokas allekirjoittamaan ko. sopimusta ensinnäkin, koska USA ei vielä ollut suostunut sotkeutumaan sotaan ja koska Englannilla oli suuria siirtomaita, kuten Intia, joista se ei olisi halunnut sodan jälkeen luopua. Setä Samilla oli kuitenkin kiristysruuvina lupaus sotilaallisesta avusta. Nk. Lend and lease -laki takasi lähes rajattoman sotatarvike-, ravinto- ja polttoaineavun Englannille.
Samanaikaisesti Stalin oli pettynyt ystäväänsä Hitleriin, jonka kanssa hän oli tehnyt Moskovassa elokuussa 1939 sotilassopimuksen, mutta jonka Hitler rikkoi 22.06.1941 hyökkäämällä Venäjälle.
Stalinkin alkoi vilkuilla Amerikan suuntaan. Hitlerin tykkien ollessa jo Kremlin porteilla, lensi Englannin ulkoministeri Moskovaan ja tiedusteli yhdessä Amerikan suurlähettilään Averell Harrimanin kanssa Stalinilta Kremlin kellarissa, olisiko tämä halukas tekemään sotilassopimuksen nyt vaihteeksi Amerikan ja Englannin kanssa. Stalin oli tietenkin nyt tästäkin sopimuksesta innostunut, mutta kun avun ehtona pyydettiin Stalinin allekirjoitusta Atlantin julistuksen alle, hän perääntyi.
Nyt ei tarjottu Hitlerin tapaan vastalahjana Puolaa, Baltian maita ja Suomea, vaan sotilaallista apua Lend and lease -lain muodossa. Tällöin alkoivat Stalinin aivot taas raksuttaa. Kuinka ollakaan, hän valtuutti parin viikon päästä lähettiläs Maxim Litvinovin allekirjoittamaan Neuvostoliiton puolesta Atlantin julistuksen yhdessä lähes 30 muun maan edustajan kanssa Washingtonissa. Tämä sopimus oli sitten pohjana YK:n peruskirjalle, joka allekirjoitettiin huhtikuussa 1945 San Franciscossa, USA:ssa.
Stalin vielä vahvisti antamansa sitoumuksen Teheranin kokouksessa (28.11-01.12.1943), missä hän loppulounaalla 01.12.1943 presidentti Rooseveltin ja pääministeri Churchillin kanssa puhui mm. Suomesta.
Suomi tuli puheenaiheeksi, kun presidentti Roosevelt kysyi lounaan jälkeen “kahvipöydässä” kumppaneiltaan: ”Mitä tehdään Suomelle?” Käydyssä keskustelussa (ks. Winston S. Churchill, The Second World War, part 5, “The Closing Ring”, H. Mifflin Company, Boston, 1951) sanoi Stalin mm.: “En välitä Viipurista” (”Nothing doing about Vyborg”) , mutta oli kovin kiinnostunut saamaan Suomelta sotakorvauksia ja ehdotti, että hän saisi miehittää alueen Suomesta, jos Suomi ei suostu maksamaan niitä. Mutta jos Suomi maksaa, Venäjä poistuu vuoden sisällä miehittämiltään alueilta (”Stalin proposed to occupy a region of Finland if the Finns did not pay, but if they pay, the Russians would withdraw within a year”).
Kun toivottavasti nyt olemme päässeet eroon suomettuneisuuden kahleista, olisi jo aika sellainen, että valtiojohtomme ryhdistäytyisi ja ehdottaisi Venäjälle avointa ja rehellisiä keskustelua toisen maailmansodan jälkimainingeissa miehitettyjen alueiden palauttamisesta Suomelle niiden velvoitteiden mukaan, joita Venäjä on itse sitoutunut noudattamaan allekirjoittamalla Atlantin julistuksen.
Jos ja kun presidentti Putin sitoutuu palauttamaan miehitetyt suomalaisalueet, voisi Suomi vastavuoroisesti esimerkiksi lupautua ehdottamaan hänelle Nobelin rauhanpalkintoa.
Summary
About sixty years ago on January 1st, 1942 the United States, United Kingdom, Soviet Union and about 30 other countries signed the Atlantic Charter in Washington. This agreement was the idea of President Franklin D. Roosevelt. According to it no territorial gains were to be sought by the United States or the United Kingdom.
At the Teheran meeting in 1943, Stalin expressed that he is not interested about Vyborg, the capital of Finnish Karelia. Furthermore he proposed, to occupy a region of Finland if the Finns did not pay, but if they pay, the Russians would withdraw within a year. However, today about sixty years later, large Finnish territories in the eastern part of the country are still occupied by Russia.
Although about 430,000 Finns had in the year 1944 to leave their homes in these occupied territories (Karelia, including city Vyborg, Salla, Kuusamo, Pechenga, the only ice-free harbor of Finland and several large islands).
The Finnish government has not so far made any official claims on these territories. This is due to so called finnlandisierung–phenomena. The Finnish politicians are pretending to be ignorant due to their fear of their big neighbor and they dare not to express any demands to the Russians, in spite the fact that they attacked Finland in November 1939 (first the Winter War 1939-40 and thereafter the Continuation War 1941-44) after the Molotov-Ribbentrop Pact.
However, more than two million Finnish citizens insist that official negotiations should finally be initiated concerning the return of the occupied territories.
http://openfinland.net/?x=ajankohtaiset&article_id=20&author=3
Vastaukset 26
Vanhimmat
II maailmansodan osallistujamaista noudattaa. Tosin, eihän se vähennä kenenkään oikeuksia sopimuksessa mainittuihin asioihin. Kaunis ele tehdä sopimus paperille, mutta jättää noudattamatta sitä poliittisista syistä.
Miltä alueilta ovat muut maat vielä vetäytymättä NL/Venäjän lisäksi?
Amerikasta, Australiasta, Palestiinasta, Lapista.
ole läheskään samat, mitä ennen II maailmansotaa.
Saksa, Puola, Tsekki, Baltian maat, Romania, ym.
Liittoutuneet kylläkin hyväksyivät vuoden 1940 rajat Teheranissa. Itse asiassa NL kaavaili vuoden 1944 rauhanehdoksi pikku vihan 1743 rajoja, mutta siitä luovuttiin koska Teheranissa sovittua ei haluttu rikkoa. Lopulliseen rauhansopimukseen NL sai Teheranin ehtoihin lisää Porkkalan, valvontakomission ja laillisen aseman SKP:lle. Eli näiltä viimeksi mainituilta osilta länsi voisi esittää Venäjälle huomautuksia, ei Karjalan osalta, koska se oli lännen itsensä NL:lle hyväksymä.
http://209.85.135.104/search?q=cache:8YQXK7vO6J4J:www.soc.utu.fi/laitokset/poliittinenhistoria/opiskelu/5luentorentolalsl06.pdf teheranin rentola&hl=fi&ct=clnk&cd=4&gl=fi&client=firefox-a
Toimiko länsi sitten kansainvälisten ihmsioikeuksien vastaisesti. Kyllä.
Miehitettyjen ja pakkoluovuttujen alueiden kohtalot kuuluvat kansainvälisen oikeuden ja YK:n yleismaailmallisten ihmisoikeuksien piiriin, ja myös nämä kysymykset on käsiteltävä tahtoipa "virallinen Suomi" sitä sitten tai ei.
Paitsi että YK:ta ei ollut olemassa Teheranin kokouksen aikaan. Tuolloin voimassa ollut kansainvälisoikeudellinen säännöstö oikeutti anneksion, jos luovuttava maa allekirjoitti siitä sopimuksen ja kolmannet maat hyväksyivät sen tai jos anneksio oli de facto riittävän pitkään voimassa. Kaikki nämä ehdot täyttyvät Karjalassa, joten pulinat pois! Säännöstöä ei ole tietääkseni muutettu.
Kun vielä ottaa huomioon, että NL:n läsnäolo Suomessa olisi estänyt Leningradin piirityksen, niin ei NL:n pyrkimystä Suomenlahden valvontaan voi pitää mitenkään erityisen huonona toimintana. Yleensä historiassa on hyökätty huonommin perustein.
Yli kaksi miljoonaa ihmistä ei vaadi neuvotteluja Karjalan palauttamisesta, vaan laskennallistesti sitä vastaava määrä arvoiden mukaan suhtautuu myönteisesti tarkemmin määrittelemättömään ja rajoittamattomaan ajatukseen siitä, että neuvotteluja Karjalan palautuksesta voisi joskus joillain ehdoilla ja jossain tilanteessa ehkä harkita.
Toisin sanoen, Karjalan palauttajat valehtelevat taas.
Ketä te oikein kuvittelette pettävänne näillä kolmen henkilön lukemilla valheilla?
Jos YK:n ihmisoikeustuomioistuin joskus päättää, että karjalaisten omaisuus on laittomasti haltuunotettu ja laittomasti pidetty heiltä pois, on sitä pakko kuunneella sen "virallisenkin" Suomen.
joskus :D
...on munat niin täti on setä. Mutta tädillä ei ole munia. Jossittelu on toisin sanoen merkityksetöntä.
YK:lla ei sitä paitsi ole ihmisoikeustuomioistuinta. Taas Karjalan palauttajat valehtelevat.
"YK:lla ei sitä paitsi ole ihmisoikeustuomioistuinta. Taas Karjalan palauttajat valehtelevat."
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ei ole mitään tekemistä YK:n kanssa.
Taas Karjalan palauttajat valehtelevat. Tai eivät sitten tiedä mistä puhuvat. Kuten tavallista.
Prof Palkama kannattaa myös natoa ja visioi jotain vanhanajan rintamasotaa itärajalle miinoituksineen tuolla openfinlandian hömmpäsivuilla..
Ukko on ihan pihalla, kuten muutkin kahelia proffat. Ei millään pahalla.
Ukkohan onkin aika skeptinen natoa kohtaan.
Aina kun jossain kannatetaan palautusta, on se tietenkin aina hömppäsivu. Keksikää nyt joskus jotain muuta palautuksen vastustajat.
Karjalan palautus on hömppää, haihattelua vailla realismia. Ei tarvitse keksiä mitään uutta.
suomalaisten ihmisoikeuksien puolustaminen ja totalitarismin tulosten korjaaminen on siis hömppää?
Ei karjalan palautus haaveilla ole mitään tekemistä suomalaisten ihmisoikeuksilla, jotka ovat maailman parhaalla tolalla.
http://karjalan-palautus.blogspot.com/2007/03/professoritason-mhlys.html
keskiviikko, maaliskuu 14, 2007
Professoritason möhläys?
Kareliaklubin helmikuun numerossa professori Arto Palkama menee väittämään tällaista:
"Venäjä on ilman provokaatiota hyökännyt kahdesti Suomen kimppuun sekä 30.11.1939 että 22-25.06.1941 ja sen jälkeen anastanut Suomelta mm. Karjalan, Sallan, Kuusamon ja Petsamon alueet."
Ihanko tosiaan ilman provokaatiota arvoisan professorin mielestä?
30.11.1939 menee siihen kyllä, mutta toisenkin kerran 22.6.1941 alkaen?
Voisiko kuitenkin ihan pikkuisina provokaationa Suomenkin suunnasta pitää sellaista, että
1) Suomi oli presidentin ja hallituksen suulla sopinut Saksan kanssa lähtevänsä mukaan Saksan hyökkäykseen
(joka alkoi juuri silloin 22.6.1941 klo 3 alkaen)
2) Suomi oli luovuttanut Saksan pommittajille lentokentät käyttöön
(käyttivät näitä Neuvostoliittoon suuntautuneilla pommituslennoilla yöllä 21.-22.6-41)
3) Suomi oli luovuttanut Suomen saariston Saksan laivaston tukialueeksi
(mistä käsin se suoritti offensiivisen miinoitusoperaation Itämeren sulkemiseksi punalaivastolta ja sen eristämiseksi Viron tukikohtiin yöllä 21.-22.6.-41)
4) Luovuttanut puoli Suomea, Oulusta ylöspäin, Saksalle hyökkäysalustaksi Kuolaan suuntautuvaa hyökkäystä varten ja alistanut omia joukkojaan näille hyökkäysjoukoille
Tokihan Suomi itsekin jo sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan teki 22.6.1941, mm. miinoitti sukellusveneillä Viron rannikkoa ja lähetti kaukopartion tuhoamaan Vienan kanavan sulkuja, mutta ei nyt lasketa näitä niihin provokaatioihin, koska ne pysyivät Neuvostoliitolta salassa.
Löytysiköhän jatkosodan alun tapahtumista mitään muuta provokatiivista, vai onko Suomen toiminta todellakin nähtävä niin sinivalkoisten lasien läpi, ettei toiminnassa todellakaan ollut Neuvostoliitolle minkäänlaista aihetta vastatoimiin?
http://nimierkki.blogspot.com/2007/01/jatkosodan-alku.html
Kaiken huippuna tämä samainen professori vielä on esitelmöinyt tällaista USA:n Kansallisessa Toisen Maailmasodan Sotamuseossa (National World War II Museum) New Orleansissa kutsuttuna puhujana 6. joulukuuta 2006 runsaslukuiselle kuulijakunnalle aiheesta “Operaatio Barbarossa, Suomen ja Venäjän välinen jatkosota ja Karjalan kysymys” (Operation Barbarossa, Finnish-Russian Continuation War and the Karelia Question).
"Käydyn vilkkaan keskustelun tuloksena päätettiin esittää yhteinen vetoomus kaikille viidelle Louisianan osavaltion Kongressi- ja edustajahuone-edustajille, että USA:n ulkoministeriö ryhtyisi tarmokkaisiin toimenpiteisiin tämän kansainvälisen rikoksen oikaisemiseksi ja vahingon kompensoimiseksi."
Vaan entäs sitten kun selviää proffan puhuneen potaskaa, noh, ainakin osaksi? Kaikki keinot näyttävät olevan jo sallittuja tässä "informaatiosodassa Venäjää vastaan". Jopa valehtelu.
Kannattaisikohan anatomian pofessorin kuitenkin pitää esitelmiä anatomiasta ja jättää historian esitelmät ihan oikeille historioitisijoille? Poliittiset esitelmät ovat tietysti asia erikseen.
Vaikka koko Palkaman kirjoitus Kareliaklubissa on omalla tavallaan hauska läpileikkaus Karjalan palauttajien yksioikoisesta ajatusmaailmasta niin Palkaman perustelujen varsinainen helmi Kareliaklubissa on kaikesta huolimatta kuitenkin tämä:
"Suomessa on myös selitetty, että olisihan se ihan kauheata, jos noin 250 000 Karjalassa asuvaa venäläistä tulisi Suomen elätettäviksi. Tähän on todettava, että ko. kansanaines on geneettisesti ja kulttuuritaustaltaan paljon sopivampaa ainesta Suomelle kuin meille täysin vieraista kulttuureista tuodut. Ko. miehitetyn Karjalan nykyinen asujaimisto on varsin ikääntynyttä, joten sen nopea poistuma tulisi olemaan melko suuri. Kolmanneksi, voidaan olettaa, että ainakin osa tästä väestöstä haluaa muuttaa Venäjälle jo kielivaikeuksiensa vuoksi. Nämä tekijät yhdessä aikaansaavat sen, että palautetulle alueelle jäävät ihmiset muodostavat lähinnä lyhyehkön ylimenokauden kestävän lievän rasitteen, joka on luonnollisesti hoidettava Geneven sopimusten mukaisesti."
Tuostahan voisi jopa vetää sellaisen johtopäätöksen, että Palkama ryyppää mieluummin venäläisten kuin somalien kanssa (?). Karjalan nykyväestökin on kuitenkin Palkamalle pelkkä ylimenokauden rasite, vaikka se esim. tilastojen valossa saakin tehtailtua enemmän rikoksia kuin koko Suomen viisimiljoonainen väestö.
Muitakin helmiä kirjoituksesta toki löytyy:
"Talousasiantuntijat todistavat, että palautettavien alueiden jälleenrakennus merkitsee
uutta talousveturia Suomelle ja uutta, vahvaa nousua itäiselle Suomelle. Alueen taloudellisella
kohenemisella on erittäin suuri positiivinen vaikutus myös Pietarin ja Petroskoin alueitten kehitysmahdollisuuksiin."
Mitkähän "talousasiantuntijat" ja missä he ovat näin todistaneet? Palkama mainitsee Arto Lahden ja Veikko Saksin, mutta en minä heitä ihan "talousasiantuntijoiksi" nimittäisi. Näytöt sellaisesta puuttuu molemmilta herroilta, vaikka toisen titteli onkin kauppatieteiden maisteri ja toisen yrittäjyyden professori. Vai onko se "näyttö" niissä konkursseissa missä Lahti on ollut mukana?
"Suomalainen, erikoisesti karjalainen äänestäjä, käytä oikeuttasi eduskuntavaaleissa ja vältä äänestämästä suomettuneita edustajia! Suomella on täysi oikeus vaatia Tarton rauhan rajoissa omat alueensa takaisin. Lisäksi Suomella on asiallinen oikeus vaatia korvausta pakolla maksetuista sotakorvauksista ja omaisuuden yli 60 vuoden käytöstä ja tuhoamisesta."
Onhan se tosiaan jo kumma, jos kahdesta miljoonasta Karjalan palautusta kannattavasta suomalaisesta (ProKarelian väite) ei vieläkään löydy edustusta Arkadianmäelle. Vai onko se oikeastaan mikään ihme?
http://kareliaklubi.com/web-15/22.pdf
http://kareliaklubi.com/web-15/23.pdf
"Ei karjalan palautus haaveilla ole mitään tekemistä suomalaisten ihmisoikeuksilla, jotka ovat maailman parhaalla tolalla."
Karjalaisten ihmisoikeuksiin kuuluu juuri oikeus kotiseutuhinsa ja omaisuuteensa. Sitä ei evakoilla ole tällä hetkellä.
Kovin tuntuu eräillä olevan huoli siitä, että NL:n Suomelta ryöstämät alueet eivät vaan saisi palautua takaisin Suomelle.
"Kovin tuntuu eräillä olevan huoli siitä, että NL:n Suomelta ryöstämät alueet eivät vaan saisi palautua takaisin Suomelle. "
Miksi niitä pitää yrittää palauttaa valehtelemalla? Eikö rehellisyys riitä?
"1) Suomi oli presidentin ja hallituksen suulla sopinut Saksan kanssa lähtevänsä mukaan Saksan hyökkäykseen
(joka alkoi juuri silloin 22.6.1941 klo 3 alkaen)
2) Suomi oli luovuttanut Saksan pommittajille lentokentät käyttöön
(käyttivät näitä Neuvostoliittoon suuntautuneilla pommituslennoilla yöllä 21.-22.6-41)
3) Suomi oli luovuttanut Suomen saariston Saksan laivaston tukialueeksi
(mistä käsin se suoritti offensiivisen miinoitusoperaation Itämeren sulkemiseksi punalaivastolta ja sen eristämiseksi Viron tukikohtiin yöllä 21.-22.6.-41)
4) Luovuttanut puoli Suomea, Oulusta ylöspäin, Saksalle hyökkäysalustaksi Kuolaan suuntautuvaa hyökkäystä varten ja alistanut omia joukkojaan näille hyökkäysjoukoille"
Tätäkään ei olisi tapahtunut, ellei NL olisi ENSIN hyökännyt Suomen kimppuun ja vienyt laittomasti sen maa-alueita.
"Tätäkään ei olisi tapahtunut, ellei NL olisi ENSIN hyökännyt Suomen kimppuun ja vienyt laittomasti sen maa-alueita. "
Mistä sinä sen tiedät? Osaatko ennustaa historiaa?
:D:D:D
perustuu?