Adventtisanoma

Näin paljon adventismiin on tarvittu Raamatun ulkopuolisia lähteitä opinkohdassa "POIKA".

Lähdeviitteitä ja huomautuksia

1. Seitsemänkymmenen vuosiviikon profetiasta ks. 70 Weeks, Leviticus, and the Nature of Prophecy, ed., Frank B. Holbrook (Washington, D.C.: Biblical Research Institute, General Conference of Seventh - day Adventists, 1986), s. 3 - 127.
2. Vuosi - päivä - periaatteen raamatullisista perusteista ks. William H. Shea, Selected Studies on Prophetic Interpretation (Washington, D.C.: Review and Herald, 1982), s. 56 - 93.
3. Artakserkseen hallitusaika on pystytty määrittämään täsmällisesti seuraavien lähteiden avulla: Olympiadien ajoitus, Ptolemaioksen kaanon, Elephantinen papyrus ja babylonialaiset nuolenpäätaulut.
4. Katso myös C. Mervyn Maxwell, God Cares (Mountain View, CA.: Pacific Press, 1981), vol. 1, s. 216 - 218.
5. Cleason L. Archer, Encyclopedia of Bible Difficulties (Grand Rapids, MI: Zondervan, 1982), s. 291.
6. White, Alfa ja omega 5, s. 85.
7. Raamattu viittaa Jeesukseen nimittämällä häntä 'ainoaksi' tai 'Esikoiseksi'. Tämä ei kuitenkaan merkitse hänen jumalallisen luontonsa tai ikuisen olemassaolonsa kieltämistä. Nimitys 'ainoa' (Joh. 1:14; 1:18; 3:16; 1.Joh. 4:9) on käännös kreikan kielen sanasta monogenes. Sanaa käytetään Raamatussa merkitsemään 'ainoaa' tai 'ainutlaatuista'. Sana viittaa erityissuhteeseen, ei ajankohtaan tai tapahtumaan. Esimerkiksi Iisakia nimitetään Abrahamin 'ainoaksi' pojaksi (1.Moos. 22:2), vaikka tämä ei ollut hänen ainoa poikansa, ei edes hänen esikoisensa (1.Moos. 16:16; 21:1 - 21; 25:1 - 6). Iisak oli ainutlaatuinen poika, ainoa laatuaan, josta oli määrä tulla Abrahamin seuraaja. "Jeesus Kristus, ennalta ollut Jumala, luova jumalallinen Sana, tuli ihmiseksitulonsa yhteydessä ainutlaatuisessa merkityksessä Jumalan Pojaksi. Tästä syystä hänestä käytetään nimitystä 'monogenes', ainoa laatuaan. Yksikään toinen ihmissukuun syntynyt lapsi ei ollut olemukseltaan niin ainutlaatuinen suhteessaan jumaluuteen eikä tehnyt niin poikkeuksellista työtä kuin juuri hän. Näin siis 'monogenes' kuvaa sitä suhdetta, mikä vallitsi jumaluuden kahden eri persoonan - Isän ja Pojan - välillä. Tämä suhde on ominainen Kristukselle, jumalallis - inhimilliselle persoonalle, joka on yhteydessä pelastussuunnitelman kokonaisuuteen." (Committee on Problems in Bible Translation, Problems in Bible Translation (Washington, D.C.: Review and Herald, 1954), s. 202. Samoin kun Kristusta kutsutaan 'esikoiseksi'(Hepr. 1:6; Room. 8:29; Kol. 1:15,18; Ilm. 1:5), sana ei viittaa johonkin ajankohtaan. Sen sijaan se korostaa tärkeyttä tai asemaa (vrt. Hepr. 12:23). Heprealaisessa kulttuurissa esikoisella oli perheessä erityisasema, johon liittyi tiettyjä etuisuuksia. Jeesus - esikoisena ihmisten joukossa - voitti takaisin kaikki ne etuoikeudet, jotka ihminen oli menettänyt. Hänestä tuli uusi Aadam, uusi 'Esikoinen' eli ihmissuvun pää. Raamatun viittaukset päivään, jolloin Jeesus syntyi, perustuvat samanlaiseen ajatteluun kuin käsitteet 'ainoa' ja 'esikoinen'. Tekstiyhteydestä riippuu, tarkoittaako messiaaninen ennustus "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin" (Ps. 2:7) Jeesuksen ihmiseksitulemista (Hepr. 1:6), ylösnousemusta (Ap.t. 13:33; vrt. jae 30) vai valtaistuimelle nousua (Hepr. 1:3,5).
8. Lisätodisteita saadaan kreikan kieliopin säännöistä. 1. 'Herra' - sanan käyttö ilman määräävää artikkelia. Septuaginta kääntää Jumalan nimen JHWH sanalla kyrios ilman määräävää artikkelia. Hyvin usein kyrios - sanan käyttö ilman määräävää artikkelia Uudessa testamentissa viittaa Jumalaan (esim. Matt. 7:21; 8:2,6,25). 2. Yksi artikkeli määrää kahta substantiivia. Siten esim. seuraavissa lauseissa Kristusta kuvataan Jumalana: "suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen" (Tit. 2:13), "Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus" (2.Piet. 1:1).
9. White, "The True Sheep Respond to the Voice of the Shepherd", Signs of the Times, 27.11.1893, s. 54.
10. White, Alfa ja omega 1, s. 13.
11. Adventistikirjoittajat ovat käyttäneet näitä ilmauksia kuvatessaan Jeesuksen yhteyttä ihmissukuun, mutta koskaan niillä ei tarkoiteta sitä, että hän olisi millään tavoin syntinen. Kirkon virallinen kanta on ollut alusta alkaen pitäytynyt Herran Jeesuksen Kristuksen absoluuttiseen, täydelliseen synnittömyyteen.
12. Kristus otti päälleen "samat henkiset ja fyysiset piirteet" kuin oli hänen aikalaisillaan (White, "Notes of Travel," Advent Review and Sabbath Herald, 10.2.1885, s. 81) - inhimillisen luonnon, joka oli "fyysiseltä voimaltaan ja henkisiltä kyvyiltään" heikentynyt mutta kuitenkin täysin synnitön (White, "In All Points Tempted Like As We Are," Signs, 3.12.1902, s. 2; White, Aikakausien Toivo s. 33,34).
13. Henry Melvill teoksessa Sermons by Henry Melvill, B.D., ed., C.P.McIlvaine (New York, N.Y.: Stanford & Swords, 1844), s. 47. "Viattomilla heikkouksilla" hän tarkoitti nälkää, kipua, surua jne. Hän nimitti tätä näkemystä Kristuksen luonnosta "ortodoksiseksi (oikeaksi) opiksi" (sama).
14. White, Letter 8, 1895, The Seventh - day Adventist Bible Commentary, ed., Francis D. Nichol, rev.ed. (Washington, D.C.: Review and Herald, 1980), vol. 5, s. 1128, 1129; vrt. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 426.
15. Vrt. White, "In Gethsemane", Signs, 9.12.1987, s. 3; White SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 927.
16. Brooke F. Wescott, The Epistle to the Hebrews (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1950), s. 59.
17. F.F. Bruce, Commentary on the Epistle to the Hebrews (Grand Rapids, MI: Wm.B. Eerdmans, 1972) s. 85,86.
18. White, "The Temptation of Christ", Review and Herald, 1.4.1875, s. [3].
19. Philip Schaff. The Person of Christ (New York, NY: George H. Doran, 1913). s. 35,36.
20. Karl Ullmann, An Apologetic View of the Sinless Character of Jesus, The Biblical Cabinet; or Hermeneutical Exegetical, and Philological Library (Edinburgh, Thomas Clark, 1842), vol. 37, s. 11.
21. White, "In Gethsemane", Signs, 9.12. 1897, vrt. White, Alfa ja omega 5, s. 221.
22. White, Letter 8, 1895, lain. SDA Bible Commentary, vol. 5, s. 1128, 1129. Ks. Tim Poirier, "A Comparison of the Christology of Ellen White and Her Literary Sources" (Unpublished MS, Ellen G. White Estate, Inc., General Conference of Seventh - day Adventists, Washington, D.C. 20012).
23. White, "Temptation of Christ", Review and Herald, 13.10.1874, s. [1]; vrt. White, SDA Bible Commentary, vol. 7, s. 904.

koko adventtisanoma, miksei Helsingin Sanoma. Nimiä molemmat.