Jumalauta, nyt on piru irti!

Ensin oli alku, maailman aamu ja maan ylä- ja alaosa pyörivät samaa tahtia samaan suuntaan.

Mutta jo aamun varhaisina tunteina oli havaittavissa, että auringon säteily kosketti yläosaa eri tavalla kuin alaosaa. Se antoi lämpöä ja elämä yläosassa kukoisti, pellot viheriöivät ja linnut lauloivat. Näin maan yläosa sai hyvinvointinsa suoraan auringosta ja se oli näin siis äärimmäisen riippuvainen siihen kohdistuvasta positiivisesta säteilystä.

Ja sitten alaosa, sille ei aurinko suonut lämpöään yhtä suotuisasti, pellot olivat kitukasvuisia, luonnonkatastrofit yleisiä.


Näin siis ylä- ja alaosan välillä oli tietty epäsuhta ja tämä aiheutti yläosassa voimakkaita maanjäristyksiä. Myös avaruudessa toimii luonnon laki, kosminen voima, joka tällaisessa epäsuhtatilanteessa saa yläosan automaattisesti hylkimään alaosaa ja lopulta irrottautumaan siitä.

Maapallon aamun aikaan tämä kehitys oli jo alaosan asukkaiden tiedossa.

Lisää säteilyä kirjoitti:

Ensin oli alku, maailman aamu ja maan ylä- ja alaosa pyörivät samaa tahtia samaan suuntaan.

Mutta jo aamun varhaisina tunteina oli havaittavissa, että auringon säteily kosketti yläosaa eri tavalla kuin alaosaa. Se antoi lämpöä ja elämä yläosassa kukoisti, pellot viheriöivät ja linnut lauloivat. Näin maan yläosa sai hyvinvointinsa suoraan auringosta ja se oli näin siis äärimmäisen riippuvainen siihen kohdistuvasta positiivisesta säteilystä.

Ja sitten alaosa, sille ei aurinko suonut lämpöään yhtä suotuisasti, pellot olivat kitukasvuisia, luonnonkatastrofit yleisiä.


Näin siis ylä- ja alaosan välillä oli tietty epäsuhta ja tämä aiheutti yläosassa voimakkaita maanjäristyksiä. Myös avaruudessa toimii luonnon laki, kosminen voima, joka tällaisessa epäsuhtatilanteessa saa yläosan automaattisesti hylkimään alaosaa ja lopulta irrottautumaan siitä.

Maapallon aamun aikaan tämä kehitys oli jo alaosan asukkaiden tiedossa.

Maan osien irtautumista toisistaan voisi kuvata seuraavalla tavalla:

Maan alaosaan osui jostain syystä valtava määrä meteoriitteja, paljon enemmän kuin yläosaan, joka toki myös sai oman osansa. Irtautuminen tapahtui vähitellen ja lopulta akselin heikettyä alaosa oli yläosassa kiinni enää kuusta päin katsoen vasemmasta kulmasta, tosi löyhästi, tai paremminkin tuskin ollenkaan.


Ja yhtäkkiä kuului KRIIK ja sitten RÄTS, kun alaosa irtautui. Siitä alkoi alaosan kontrolloimaton leijailu avaruudessa, kun se etsi muita yläosistaan irtautuneita, eksyneitä planeettoja. Sen on toisinaan havaittu liikkuvan bittiavaruudessa, jossa se on vierailee silloin tällöin, taas kadotakseen.