Miten tärkeää osaa usko näyttelee elämässäsi? Mikäli sinua pyydettäisiin identifioimaan itsesi suhteessa uskoosi, miten sen kuvailisit? Uskovia on varmasti moneen lähtöön, mutta minua kiinnostaa miten tärkeä rooli uskolla on kunkin minuuden määrittelyssä.
Tunnetko olevasi siis esim. pääasiallisesti kirjanpitäjä, poliisi tai kotiäiti, joka uskoo, vai oletko mielestäsi uskova, joka toimii kirjanpitäjänä, poliisina tai kotiäitinä? Johtaako usko elämäsi valintoja vai onko se taustalla vaikuttava tunne, varmuus asioiden ja ilmiöiden taustalla vaikuttavasta voimasta?
Muuttuuko usko? Olen kuullut usein kuvauksia haltioituneesta tilasta, jonka uudestisyntyminen saa aikaan, mutta joka ajan myötä tyyntyy jonkinlaiseksi vakaumukseksi - aivan kuten rakkaudessa.
Miten kuvailisit omaa uskoasi? Kykenetkö edes siihen?
Tunnetko olevasi siis esim. pääasiallisesti kirjanpitäjä, poliisi tai kotiäiti, joka uskoo, vai oletko mielestäsi uskova, joka toimii kirjanpitäjänä, poliisina tai kotiäitinä? Johtaako usko elämäsi valintoja vai onko se taustalla vaikuttava tunne, varmuus asioiden ja ilmiöiden taustalla vaikuttavasta voimasta?
Muuttuuko usko? Olen kuullut usein kuvauksia haltioituneesta tilasta, jonka uudestisyntyminen saa aikaan, mutta joka ajan myötä tyyntyy jonkinlaiseksi vakaumukseksi - aivan kuten rakkaudessa.
Miten kuvailisit omaa uskoasi? Kykenetkö edes siihen?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Uskoni on tietoa, kokemusta, päätelmiä itseni, maailman, minun katsomani ja käsittämäni kokonaisuuden tajuamisesta tavallani, olen siis se minkä ymmärrän.
Työ, ammatti, työttömyys, terveys, sairaus tai olemukseni ei ole se minä joka syvimmältäni olen ja minkä 'alempi' kuva tuo syvin olemukseni on, se on jotain syvempää ja pysyvämpää, varmempaa kuin mikään näkemäni tai kokemani tai kuulemani.
Tieto muuttuu, lisääntyy, vain rakkaus ja tietoisuus pysyy koska se on vakio tasolla johon 'uskossani' viittaan.
Uudesti syntyminen on verrattavissa uuden mullistava tiedon tuomaan 'ahaa ilmiöön' joka avaa uusia maailmoja, verratavissa se ei tietenkään tähän suoraan ole, koska kysymys on aivan perustaavaalaatua olevasta asiasta.
Oman vakaumuksen tai uskon kuvaaminen pelkistyy niihin pelkistettyihin päätelmiin joita ihmisenä pystyy kokonaisuudesta ja sen osista vajaasti antamaan, sitä kokonaisvaltaista 'tunnetta/ tietoisuutta' ei voi sanoin kuvailla, se on sanojen tuolla puolen.
Uskonnoilla ei ole juurikaan merkitystä elämässäni. Suurimman kontaktipinnan niihin saan lähinnä viettäessäni aikaa täällä nettifoorumeilla... Ja toki baarikeskusteluissa silloin tällöin. Uskonnot ovat huvittavia. :)
Usko, ammatti, (asuin)ympäristö, geenit, syntymäaika ja muut asiat ovat osia minua ja pakosta vaikuttavat minuuteen tai siihen, miten näen itseni. Kunkin osion tärkeyden kommentointiin minulla ei ole kummoisia haluja. Erikseen mainitsemani asiat ovat mielestäni kuitenkin kärkipäässä vaikuttajina.
"Johtaako usko elämäsi valintoja vai onko se taustalla vaikuttava tunne, varmuus asioiden ja ilmiöiden taustalla vaikuttavasta voimasta?"
Joitain tärkeitä valintoja johtaa, joitain ei. Ei nyt irtoa enempää.
"Muuttuuko usko?"
Joskus se on enempi framilla ja joskus taka-alalla. Haltioitumista uskosta en ole muistaakseni kokenut.
"Miten kuvailisit omaa uskoasi?"
Henkisyyttä, arvoni ja mielipiteeni.
Sä olet paras uskis. Sulle mä en voi mitään, kun olet niin rehellinen ja kiva. Onnea.
*kehrää*
neloselta tulee Al Goren, kahdella oskarilla palkittu dokkari "Epämiellyttävä totuus" ilmastonmuutoksesta klo 20.00.
Tähän asti olen uskonut luovuuteen ja hyvään onneen mutta saatan muuttaa mieleni ohjelman nähtyäni.
se tuli.
Ihmisen pitäisi nyt nousta uskontojen yläpuolelle keskinäisen kinastelun sijaan.
En identifioidu mihinkään uskontoon mutta en tuhlaa energiaani vastustamallakaan niitä.
Henkilökohtaisesti on vain pakko toimia mielummin enemmän ilmastonmuutoksen(tosiasioiden) tiedostamiseksi kuin identifioitua johonkin yhteen uskontoon.
Maapallosta tulee helvetti(kuumat paikat)ihan itsestään jos ihmiset eivät kykene muuttamaan ajatuksiaan ja uskomuksiaan.
Henkilökohtaisesti en koe tarvetta siihen.
...arvioisin että uskoni on aika merkittävällä sijalla elämässäni, niinkuin se on ollut vajaa 10-vuotiaasta lähtien. Ajoittain merkitys vähenee ja tarvittaessa pyrin toisin uskovien kanssa keskustellessani muistamaan että todellakin vain uskon, en _tiedä_ mikä on totuus. Mutta täysin merkityksetöntä uskoni ei ole minulle koskaan.
Olen ensisijaisesti oma itseni, näkymätön olento jonka tunteet ja aivoitukset tulevat näkyviksi ja kuuluviksi fyysisen käyttövälineen kautta. Tässä kai uskoni ja minä yhdymme täysin niin ettei mitään eroa ole, niin että olisi joku poliisi joka uskoo. Ennemmin on uskova joka uskoo.
Usko vaikuttaa valintoihini siten että pyrin haalimaan elämääni mahdollisimman paljon aineetonta; pitämään painopisteen sellaisissa asioissa jotka jäävät ilokseni kenties tuonpuoleisessakin, jossa en usko olevani fyysinen olento (ennenkuin seuraavassa inkarnaatiossa). Tiedonkeruu, muistot, mieleenpainuvat kokemukset ovat tärkeämpiä kuin omistaminen ja aistinautinnot kuten syöminen jne.
Olen ollut elämäni varrella haltioitunut erilaisista syistä. Erään kerran haltioiduin ajatuksesta tai oivalluksesta että k-uskolla ei ole minuun sellaista valtaa että voisin mitenkään uskoa sen olevankin totuus. Toisen kerran olen haltioitunut meditatiivisessa tilassa ja kolmannen sitten taas jotenkin muuten. Mitään uudestisyntymisiä ne eivät ole olleet, sillä en ole muuttunut keneksikään toiseksi, vain hetkellisesti kokenut jotenkin syvemmin, laajemmin tai korkeammin.
Vakaumukseni ei vaikuta vuosien varrella muuttuvan miksikään. Kahta en näemmä vaihda: itseäni ja katsomustani.
Millä tavoin palstalla käydyt keskustelut ovat vaikuttaneet näkemyksiisi / maailmankuvaasi? Tunnut olevan samanlainen nettiaddikti kuin minäkin. Joskus tuota asiaa pohtiessani, tulin tulokseen ettei ainakaan minun addiktioni tastalla ole eskapismi, turhautuminen taikka viihtyminen, vaan ennenkaikkea oppiminen. Oppi ja oivallus synnyttävät himon saada lisää, edes hyppysellisen. Omasta puolestani on pakko myöntää, että erilaiset näkökulmat ja tinkimätön pakko perustella kantansa ovat pakostakin syventäneet omia näkemyksiäni. Niin pinnallista kuin tämä kaikki onkin.
...mutta kuitenkin.
Netin katsomuksellisten keskustelujen puserruksessa olen ehkä jossain määrin saanut kylläkseni katsomuskiistoista siinä määrin että olen tajunnut kuinka yhdentekevää moinen kiistely ja kiukuttelu on. Pahimmillaan sitä kai koki että on kuin joku "sorrettu vastaan riistäjäkapitalistit" sen oman katsomuksensa kanssa, mutta sitten järjen valo voitti ja tajusi ettei minun elämääni pahemmin hetkauta mitä kaikki erilaiset fanaatikot kukin tahoillaan uskovat tai ovat uskomatta.
Oli myös hienoa havaita että muuallakin esiintyy aivotoimintaa kuin vain omassa päässäni, ja joskus jopa etevämpää sellaista. Nykyään minua ei enää niin kauheasti haittaakaan huomata etten ole aina kaikessa joku hemmetin yksinäinen susi tai erikoisin, merkillisin, etevin, sanaisin, näppärin... Katsomuksellisten asioiden kanssa temmeltäessä tuskin olen mikään keskivertotallaaja, mutta jokatapauksessa koen enemmän yhteenkuuluvuutta lajiini havaittuani etten minä nyt NIIN ainutlaatuinen ole kuin kuvittelin olevani joitakin vuosia sitten.
Ehkä tässä pikkuhiljaa minäkin siirryn täysin nautiskelemaan oppimisesta, sensijaan että hakisin vain täydellistä absolut 100 % vakuutta ja Totuutta joka minulle nuorempana oli kaikki kaikessa. Vanhemmiten kaikki elämässä muuttuu likiarvoiksi... Mikään ei ole täydellistä ja superia, mutta elämä voi silti olla täyteistä ja kiehtovaa.
Olipas hienoa kuultavaa... Miten niin myöhässä, "aikaa" ei ole ;-)
No joo...
"Oli myös hienoa havaita että muuallakin esiintyy aivotoimintaa kuin vain omassa päässäni, ja joskus jopa etevämpää sellaista. Nykyään minua ei enää niin kauheasti haittaakaan huomata etten ole aina kaikessa joku hemmetin yksinäinen susi tai erikoisin, merkillisin, etevin, sanaisin, näppärin... Katsomuksellisten asioiden kanssa temmeltäessä tuskin olen mikään keskivertotallaaja, mutta jokatapauksessa koen enemmän yhteenkuuluvuutta lajiini havaittuani etten minä nyt NIIN ainutlaatuinen ole kuin kuvittelin olevani joitakin vuosia sitten.
"
Immeisiä oomma, "omituisinekin aivoituksinemme" :-)
Se, että sinä immeinen Q(kuka sitten oletkin) aloit täällä suomi24 palstalla kertoilla avoimesti omista tuntemuksistasi ja kokemuksistasi tavallaan 'alunperin' avasi oman sanaisen "arkkuni". Viimekesäinen "hörhöily" karmapalstalla avasi monien silmiä.
Se, että itse olen hörhöillyt ja hörhöilen ulkoimailla toki tuo "mutkia matkaan" analysoidessa. Mutkat suoraksi vain.
Itselläni on myöskin ollut aikoinaan 'uskomus' että suomessa ei ole "tunneäly elämää" :-D LOL.
Heh. Tässä on vähän kuin jättäisi jotain lappusia ladon taakse, kun ei porukat kumminkaan enää lue kakkossivulle päätyneitä juttuja...
Mutta juu. Minähän olen S24:ssä jo lähes loppuunkulahtanut kirjoittelija, kun aikansa kutakin. Hienoa kuitenkin miten monenlaista tyyppiä on saanut kohdata, keiden kanssa sitten on päänsä lyönyt yhteen ja keiden ei, ajasta kun ikuisuuteen päätyy kerran niin voidaan sitten kaikki kimpassa toisiamme hauskuuttaa muistelemalla näitä pikku piperryksiä. xD Jollei tuonpuoleisessa paukkaa pahaa muistinmenetystä välittömästi, ja miksi paukahtaisi.
Tilani on haltioitunut. Lienen uudestisyntynyt kirjanpitäjä.
Poliisi en ole. Koppalakkisilla tosiuskovaisilla on sellainen taipumus.
Tunneihmisenä usko on aina osa itseäni tunteena, ei sen vahvempana tai heikompana kuin mikä muu tunne tahansa.
Uskoni muuntuvana kokonaisuutena elää hetkestä hetkeen itseni kanssa aivan kuten muutkin tunteeni. Uskolla ei ole mitään sisäistä yksinmääräys (pomotus) asemaa tunnetasolla valintoihini.
"Sisäinen tunnekisa". Roolit kysymyksessä johtaa vastauksiin, joiden analysointiin ei 6 miljardin ihmisen maapallolla kukaan kykene :-)
Muuttuuko usko? Itse jätän kaikki ovet auki, tänään kuljen tällä tiellä, mutta mikään ei estä ratin kääntämistä. Perusteet ovat jo vuosia pysyneet ja sopeutumiskyky kehittyy fyysisenkin iän ja kokemuksen kautta.
Ajoittain kokee haltioitumisen tiloja, jolloin rakkaus elämää kohtaan todella muistuttaa olemassaolostaan aivan arkisissa tilanteissa. Yleisestiottaen normielo voi luoda ne esteet olla kokematta tuota "haltioitumista". Monet sen silti osaa :-)
Luonnollisesti ns. arki ja suhtautuminen siihen on haasteellista ja arjen "pyhäksi" luominen eritoten :-)
Kykenen :-)
Kuinka aloittaja vastaa kysymyksiinsä ja missä määrin ketjun vastaukset vaikuttavat aloittajan vastauksiin?
itsesi Saag? Huhuu, onko kaikki hyvin kun et lainkaan kommentoi?
Yllätti ikävä työsuma näin kesälomien kynnyksellä, joten jäi kommentointi vähemmälle.
Vastauksenne yllättivät. Mitä ilmeisimmin herännäiset ja fundamentalistit eivät syystä tai toisesta katsoneet asialliseksi vastata. Sitäkin sietää miettiä, että miksi eivät. Nimimerkki, jolta ehkä eniten odotin vastauksia oli Truba.
Pääasiassa identifioin itseni työni ja harrastusteni kautta. Ne ovat asioita, joista minut tunnetaan ja joilla muut identifioivat minut. Uskomusjärjestelmäni on kuitenkin tärkeä osa omaa identiteettiäni. Se on jatkuvassa muutostilassa. Uudet elämäntilanteet, oivallukset, näkemykset ja taidot muokkaavat ihmistä ja ihmisen käsityksiä elämästä ja omasta itsestään. Tässä valossa minua kiinnostaakin kirjauskontojen fundamentalistien "muuttumaton totuus". Ellei maailmankatsomus elä ja jousta, eikö ennenpitkää ole odotettavissa konflikti, henkinen kriisi, omien käsitysten kehittyessä ja muuttuessa?
Persoonallisuus, luonteenpiirteet, tapa ajatella ja toimia muodostuvat jo varhaislapsuudessa. Sen sijaan käsitykset maailmasta ja omasta itsestä ovat jatkuvassa muutostilassa. Näin myös minulla. En usko persoonallisiin jumaluuksiin enkä muihinkaan henkiin, mutta maagisen maailmankuvan omaksuneena uskon lainalaisuuksiin, joiden soveltamista omassa työskentelyssä nykytiede pitää yliluonnollisena. Keskeisenä tekijänä tässä on tietoisuus ja kysymys siitä, missä määrin se on sidoksissa fyysiseen kehoon.
Maailmankuvan suhteen olen ikuinen nomadi ja oppija. Kerään näkemyksiä ja informaatiota oivaltaakseni jotain itse. Tässä suhteessa maailman uskonnot ovat mittamattoman arvokas aarreaitta. Kun omaksun jonkun näkemyksen, koettelen ja kyseenalaistan sen kunnes se on osoittanut oman arvonsa. Yleensä uskontojen tarjoamat valmiit näkemykset osoittautuvat kaavamaisiksi ja ontoiksi, mutta kaikissa niissä on kuitenkin jonkinlainen totuuden siemen, ydin, josta ammentaa lisäoppia.
Tiede, taide ja uskonnot ovat se kolmiyhteinen jumaluus, jonka nimeen minä vannon. Tämä jumaluus tekee ihmisestä ihmisen, jumalan kuvan, luovan olennon, jolla on kyltymätön halu oppia ja kehittyä; etsiä jumaluuttaan mieltymyksessä äärettömään.
>Pääasiassa identifioin itseni työni ja harrastusteni kautta. Ne ovat asioita, joista minut tunnetaan ja joilla muut identifioivat minut....>Persoonallisuus, luonteenpiirteet, tapa ajatella ja toimia muodostuvat jo varhaislapsuudessa....>Maailmankuvan suhteen olen ikuinen nomadi ja oppija. Kerään näkemyksiä ja informaatiota oivaltaakseni jotain itse. ...
Näkemyksiä siis scfi-leffoista, huuhaapalstoilta, magiasta, jne, joihin uskot ja tuot "oivalluksinasi" todellisuudesta väitteissäsi keskustelupalstoilla.
>>Tiede, taide ja uskonnot ovat se kolmiyhteinen jumaluus, jonka nimeen minä vannon. Tämä jumaluus tekee ihmisestä ihmisen, jumalan kuvan, luovan olennon, jolla on kyltymätön halu oppia ja kehittyä; etsiä jumaluuttaan mieltymyksessä äärettömään.
Uskolla kerskaaminen on kiellettyä, siis kaiken puolinen oman uskon esitteleminen on säädetty rakkauden lakijen vastaiseksi. Lähde: Luoja, Jumala, taivaallinen Isä itse, tosin ihmisen Pojan, Kristuksen suulla sanottuna, välitettynä.
Mutta sen vaan sanon tähän päätteeksi; kyllä tosiaankin taivaallisen Isän totteleminen tuo omia
piirteitä ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin, sillä sehän on uskon yhtä perimmäistä osaa se.
Mielenkiintoinen käsitys, että omasta uskostaan puhuminen olisi kerskaamista. Toki kerskaamista on joissain piireissä, joissa "uskosta osattomat" halutaan nähdä lähinnä onnettomana rupusakkina ja toisaalta omaa taivaspaikkaa pidetään jo saavutettuna etuna. Onneksi näitä uskovia on sangen harvassa.
Itse en ole krisseli, mutta paras ystäväni on. Oikein viimeisen päälle herännäinen hellari. Puhumme usein uskosta sekä henkilökohtaisellla tasolla että yleisesti, enkä ole koskaan tuntenut hänen kerskaavan uskollaan, vaikka puhuukin omakohtaisista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Mielestäni ne ovat mielenkiintoisia.
>>kyllä tosiaankin taivaallisen Isän totteleminen tuo omia
piirteitä ihmisen käyttäytymiseen ja valintoihin, sillä sehän on uskon yhtä perimmäistä osaa se.
Vai niin.
Omasta uskostaan kerskaavia on maailma täynnä!
Ystäväsi puhuu itsestään mieluusti.
Mitä hän on osannut kertoa omasta uskostaan?
Ja jos on, niin luulisi sen jo riittävän sinulle.
Niinkö?
Etkö pidä käskyistä? Koko suomalainen ja kansanvälinen laki säädöksineen ja asetuksineen ovat täynnä kieltoja ja kehoituksia ja suosituksia
sekä estävää ja sallivaa sanontaa ehtoineen että myös varoittaa tekstisisältöä.
Onko sinusta väärin ohjata ihmisen tekemistä ja toimintaa lainsäädännön keinoin?
Tottelemisesta.
Epäilen jotta lähestyt sanaa totteleminen hieman lapsellisella ja ahtaalla tavalla.
Miksi tulkitset kaikki kommentit, jotka poikkeavat sinun näkemyksistäsi aina vihamielisiksi? Miksi aina hyökkäät?
>>Omasta uskostaan kerskaavia on maailma täynnä!>Ystäväsi puhuu itsestään mieluusti.
Mitä hän on osannut kertoa omasta uskostaan?
Ja jos on, niin luulisi sen jo riittävän sinulle.>Etkö pidä käskyistä? Koko suomalainen ja kansanvälinen laki säädöksineen ja asetuksineen ovat täynnä kieltoja ja kehoituksia ja suosituksia
sekä estävää ja sallivaa sanontaa ehtoineen että myös varoittaa tekstisisältöä.>Onko sinusta väärin ohjata ihmisen tekemistä ja toimintaa lainsäädännön keinoin?>Tottelemisesta.
Epäilen jotta lähestyt sanaa totteleminen hieman lapsellisella ja ahtaalla tavalla.
Sinä vain annat mielesi laukata vääriin fääreihin
ja melkein aina tahallisesti käsität vähän vinoon jonkun toisen ihmisen kirjoituksia(yleensä jonkun toisin uskovan ja toista mieltä olevan), samalla tietenkin ilmennät sitten tuon itsellesi tekemän tekosyyn nojalla, vain omaa aggressiivisyyttä. Siis, miksi teet siten, joten itse jo tuossa heti alkuun päättelit.
Katso peiliin välillä. Ja lopeta näytteleminen,
sekä kikkailu, katsos kaikki toimesi ovat niin näkyviä, että vähemmänkin koulutuksen saanut
kyllä huomaa ja ymmärtää sinun tarkoituksesi.
Sillä kun yrität halventaa toista ihmistä täällä
julkisesti, niin osoitat vain oman raadollisen minäsi ja herkän hipiäsi.
Voi kyllä uskon perusteista keskustella vaikka maailman loppuun asti, mutta ei se sinulle tunnu mitään antavan, sillä jos se antaisi, olisit sitä
jo täpösen täynnä.
Ystäväsi usko näkyy olevan niin heikolla pohjalla
, jotta minäkin joudun epäilemään hänen uskoaan!
Jokaisen yhteiskunnan tekemät lait ja säännöt juuri tuovat ne laillisuuden rajat jokaisen kyseessä oleva yhteisön jäsenen tietoisuuteen ja
ohjaamaan myös itse kunkin ihmisen toimintaa, eikä suinkaan toisinpäin. Totteleminen on osa tuota kaikkea. Ja sitten rakastaminen ja uskominen
taasen toisia kokonaisuuksia, jotka jotenkin sivuavat tuoda edellä olevaa, tai sitten eivät.
Enhän minä itsestäni täällä kirjoita, joten mitä sinä tivaat ja penäät minulta ja minua? Kirjoitan vain asioista ja ilmiöistä sekä kaikenlaisista tapahtumista sekä uskonnoista ja tietenkin itse uskosta yleisellä tasolla.