Presidentti on henkilö, jonka pitäisi periaatteessa nauttia suurta arvonantoa (respektiä) ja auktoriteettiyttä (uskottavuus, johtajuus).
Tarjassa sitä ei valitettavasti ole ja se on hänen persoonallisuudessaan ja tekemissään tullut todistetuksi vuosien aikana.
Tarvitsemmeko presidenttiä ? - on jo sellainen kysymys, joka varmasti on tullut monen mieleen.
Presidentin tehtäviin ei kuulu opettaminen, mediatutkiminen, valmentaminen, vaatettaminen l. stailaus jne. tavallisten ihmisten työtehtävät.
Siihen kuuluvat mm. johtaminen isolla J:llä, valtionpäämiesten kanssa neuvotteleminen, Suomen etujen valvominen kaikissa yhteyksissä, riittävän ja kunnollisen puolustuksen järjestäminen ja ylläpitäminen ylimpänä puolustusvoimain päällikkönä.
Myöskin kriisitilanteissa presidentin tulisi olla valmis antamaan perusteltuja, rehellisiä, oikeudenmukaisia ja Suomen valtion muodostamia lausuntoja diplomaattisesti (eli sovitellen, mutta ei perääntyen).
Presidenttiä tarvitaan ja juuri näiden uhkaavien maailmantilanteiden aikana hänen roolinsa on merkittävä. Hän seisoo kansansa johtajana ja näyttää myös kansansa lujuuden, tahdon, päättäväisyyden, oikeuden olla oma valtio.
Jos presidentti ei sitä tee, valtio menettää muiden valtioiden silmissä kykynsä puolustaa kunniaansa ja tulee helposti hyväksikäytetyksi. Silloin ei voi muutakuin mennä sen mukaan, mitä tilaisuuksia tarjoutuu ja se johtaa taas vinoutuneeseen tilanteeseen eli väärien ystävien ja vihollisten hankkimiseen.
Seurauksena voi olla pitkä ja tuskallinen kansallisen identiteetin menettäminen.
Suomi on kohta lähinnä naurun aihe maailmalla, mitä tulee puolustusvoimiin ja asemaan maailmalla merkittävänä hyvinvointivaltiona.
Pääministerin tehtäviin kuuluu tottakai Suomen valtion ministeriöiden johtaminen ja osittain myös ulkopolitiikka. Se ei silti vähennä presidentin vertauskuvallista keulakuvahahmon asemaa jokaisen valtion päämiehenä. Presidentti ei ole rasite vaan se on mahdollisuus, oikeus ja välttämättömyyskin.
Se on myös todella haastava tehtävä, jos sen tehtävän haluaa tehdä etikettien mukaisesti ja diplomatian sääntöjen mukaan.
Suomi ei ole hävinnyt mihinkään. Vaikka Suomi onkin liitossa EU:n kanssa, on se ainakin toistaiseksi oma itsenäinen valtio. Toisin voi olla sitten, kun EU päättääkin liittovaltion muodostamisesta.
Mutta silloinkaan ei ole Suomen kansa mihinkään hävinnyt ja tarvitsemme oman identiteettimme ja kulttuurimme säilyttämiseksi vahvoja roolihahmoja ja kulttuuri-identiteetin vahvistajia/luojia. Sellaisia oli yli 100 vuotta sitten. Toivottavasti heitä tulee vielä sadankin vuoden päästä olemaan, vaikka meillä ei presidenttiä olisikaan.
Arsi Saarijärvi
Tarjassa sitä ei valitettavasti ole ja se on hänen persoonallisuudessaan ja tekemissään tullut todistetuksi vuosien aikana.
Tarvitsemmeko presidenttiä ? - on jo sellainen kysymys, joka varmasti on tullut monen mieleen.
Presidentin tehtäviin ei kuulu opettaminen, mediatutkiminen, valmentaminen, vaatettaminen l. stailaus jne. tavallisten ihmisten työtehtävät.
Siihen kuuluvat mm. johtaminen isolla J:llä, valtionpäämiesten kanssa neuvotteleminen, Suomen etujen valvominen kaikissa yhteyksissä, riittävän ja kunnollisen puolustuksen järjestäminen ja ylläpitäminen ylimpänä puolustusvoimain päällikkönä.
Myöskin kriisitilanteissa presidentin tulisi olla valmis antamaan perusteltuja, rehellisiä, oikeudenmukaisia ja Suomen valtion muodostamia lausuntoja diplomaattisesti (eli sovitellen, mutta ei perääntyen).
Presidenttiä tarvitaan ja juuri näiden uhkaavien maailmantilanteiden aikana hänen roolinsa on merkittävä. Hän seisoo kansansa johtajana ja näyttää myös kansansa lujuuden, tahdon, päättäväisyyden, oikeuden olla oma valtio.
Jos presidentti ei sitä tee, valtio menettää muiden valtioiden silmissä kykynsä puolustaa kunniaansa ja tulee helposti hyväksikäytetyksi. Silloin ei voi muutakuin mennä sen mukaan, mitä tilaisuuksia tarjoutuu ja se johtaa taas vinoutuneeseen tilanteeseen eli väärien ystävien ja vihollisten hankkimiseen.
Seurauksena voi olla pitkä ja tuskallinen kansallisen identiteetin menettäminen.
Suomi on kohta lähinnä naurun aihe maailmalla, mitä tulee puolustusvoimiin ja asemaan maailmalla merkittävänä hyvinvointivaltiona.
Pääministerin tehtäviin kuuluu tottakai Suomen valtion ministeriöiden johtaminen ja osittain myös ulkopolitiikka. Se ei silti vähennä presidentin vertauskuvallista keulakuvahahmon asemaa jokaisen valtion päämiehenä. Presidentti ei ole rasite vaan se on mahdollisuus, oikeus ja välttämättömyyskin.
Se on myös todella haastava tehtävä, jos sen tehtävän haluaa tehdä etikettien mukaisesti ja diplomatian sääntöjen mukaan.
Suomi ei ole hävinnyt mihinkään. Vaikka Suomi onkin liitossa EU:n kanssa, on se ainakin toistaiseksi oma itsenäinen valtio. Toisin voi olla sitten, kun EU päättääkin liittovaltion muodostamisesta.
Mutta silloinkaan ei ole Suomen kansa mihinkään hävinnyt ja tarvitsemme oman identiteettimme ja kulttuurimme säilyttämiseksi vahvoja roolihahmoja ja kulttuuri-identiteetin vahvistajia/luojia. Sellaisia oli yli 100 vuotta sitten. Toivottavasti heitä tulee vielä sadankin vuoden päästä olemaan, vaikka meillä ei presidenttiä olisikaan.
Arsi Saarijärvi
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikeaan
Olisiko mielestänne Halosen vastapainoksi sellainen presidentti kuin Bush? Onko hän ihanteenne. Tai vallan Saksan aktiivinen entinen johtaja Aadof Hitler? Näitäkö johtamistapoja halajatte? Menikö pikkupojilta jauhot suihin?
Ei voi sille mitään, jos ei ole sisälukutaitoa.
Jos kerran valitaan johtaja, niin eikös sen pitäisi käyttäytyä kuin johtaja.
Onhan yrityksilläkin omat vahvat keulahahmonsa juuri samaa asiaa varten, pitämässä profiilia, mainetta ja kunniaa yllä. Sillä on suuri merkitys kaupankäynnissä eli voiko kyseiseen yritykseen luottaa vai ei. Näin se on myös valtioiden kesken.
Onko asiallisen kritiikin antaminen kiellettyä ?
Minä puhuin tehtävistä ja ominaisuuksista, en mennyt ilkeyksiin enkä henkilökohtaisuuksiin. Kyllä presidentinkin pitää julkisuuden henkilönä kestää kritiikki.
En missään vaiheessa edellisessä keskustelussani viitannut johtajaominaisuuksissa tai tehtävissä George W. Bushiin tai Adolf Hitleriin. Jos sellaisen yhteyden sieltä löysit, niin se ei enää ole minun murheeni.
Olen kyllä huomannut, että jos heittelee ilmaan ilkeyksiä, uhkauksia ja herjauksia, on kansan suosiossa.. Siihen varmaan pyritkin provollasi.
Jos taas puhuu asiasta omalla nimellään, niin on heti fasisti, natsi jne... Kyllä on maailman kirjat sekaisin. Ei, ei minulla mennyt jauhot suuhun, sillä en ole natsi, fasisti enkä muukaan kansankiihoittaja.
Perusteluni on, että puoluekantaan tai ideologiaan katsomatta, edellisen keskusteluni keskeinen sisältä pitää edelleen paikkansa.
Arsi Saarijärvi