Katselevat minua totisina salin seinältä
muhkeiden kehyksien keskeltä
täällä aikanaan eläneet.
Tästä hekin kulkivat
näitä leveitä lattialankkuja pitkin.
Kynnykset, monien kulkemisien sillat
selät köyryssä,
yhä kantavat muistoa heidän askelistaan.
Himmeiden tapettikerroksien alla
hengittävät vuosisataiset hirret
yhä voimissaan, ryhdikkäinä.
Vanha talo pitää minulle seuraa.
Hiljaisuudessa on hellyyttä.
Minua rakastetaan.
muhkeiden kehyksien keskeltä
täällä aikanaan eläneet.
Tästä hekin kulkivat
näitä leveitä lattialankkuja pitkin.
Kynnykset, monien kulkemisien sillat
selät köyryssä,
yhä kantavat muistoa heidän askelistaan.
Himmeiden tapettikerroksien alla
hengittävät vuosisataiset hirret
yhä voimissaan, ryhdikkäinä.
Vanha talo pitää minulle seuraa.
Hiljaisuudessa on hellyyttä.
Minua rakastetaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miten kestän tämän
oudon hiljaisuuden?
Odotan unta joka
tainnuttaisi levottomuuteni
laukkaavat ajatukseni
joita jo vierastan.
Ei äänen ääntä
joka viestisi
ystävän läheisyyttä.
Kuuntelen- kuulen
vain omien korvieni
suhahtelun pehmeää
tyynyä vasten.
Ainoat tutut äänet.
Tuo sinulle muistoja menneisyydestä.
Jokaiseen elettyyn päivään,
sisältyy haaveita,ajatuksia
paremmasta huomisesta.
kaipuuta,ikävää,
menettämisen pelkoa.
Yksinäisyyttä,katkeruutta,
pelkoa,ilman todellisuuden tuntua.
Tuulen ulvoessa ulkona,
ajatukset pysähtyy,
yhteiseen aikaamme.
Peläten se loppuvan liian varhain,
Niin paljon on vielä kokematta,
Yhteiset askeleet sovittamatta,
sanat sanomatta.
Jäljellä kaipaus,epätoivo,
jospa huomista ei tulisikaan.
Jospa kaikki loppuu liian aikaisin,
yhteiset askeleet hidastuu,
lopulta jäljelle jää tyhjyys.
Jäljelle jää yksinäinen vaeltaja,
vaeltaessaan päämäärättömästi,
kohti määränpäätä.
Määränpäänä ikuisuus.
Kuu peittää tienoon valkeaan maitoon.
Hiljenee. On yö.
Jätän oven auki sydämeeni.
Ruskeasilmä, hopeaperho,
liihoitteletko sisään
laatimaan uutta sonaattia
tai viisi laulua rakkaudesta?