Pelastusoppi

Miten se pelastus sitten saadaan, mitä on tehtävä - tai oltava tekemättä - jotta pelastuu?

Matteuksen evankeliumin juuret ovat vahvasti perinteisessä juutalaisessa uskonnollisessa perinnössä ja Matteuksen varsin konservatiivinen juutalainen Jeesus ei tiedä mitään mistään luterilaisesta tai paavalilaisesta "yksin uskosta Kristuksen tähden ilman lain tekoja"-opista. Matteuksen Jeesuksen mukaan pelastus tulee teoista. Kuuluisassa vuorisaarnassa sanotaan: "ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan" - Matt.5:17-20. Jeesus opettaa selvästi, että hän ei kumoa VT:n lakia, vaan hän toteuttaa lakia eikä laista katoa pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat. Lakia kokonaisuudessaan opettavaa kutsutaan suureksi taivasten valtakunnassa. Jeesus päin vastoin jopa tiukentaa lain vaatimuksia ulottaen ne teoista ajatuksiin ja "sydämen" haluihin. Jeesus puhuu myös palkasta, jonka saamiseksi on noudatettava hurskautta oikein eli siten kuin hän opettaa (Matt.5:46-47; 6:1-7, 16-18). Jeesus opettaa Matt.7:21 (paralleelit Luuk.6:46;13:25-27), että ei riitä jos sanoo "Herra, Herra", vaan on toteutettava hänen sanansa - kysytään siis käytännön tekoja Jeesuksen, opetuksien noudattamista. Uskosta ja "armoon turvautumisesta" ei ole sanaakaan. Ei Luukkaan evankeliumikaan eikä Apostolien teot tunne Paavalin uskonvanhurskaus ja "Kristus on lain loppu"-opetuksia eikä kamppailua evankeliumin vapauttamiseksi VT:n laista, Paavalin teologiasta on vain ylimalkaisia viitteitä Luukkaan kaksoisteoksessa. Luukkaan evankeliumin tuhlaajapoika- ja fariseus sekä publikaani rukoilemassa-vertauksissa ei niissäkään näy välitöntä yhteyttä Paavalin armo- ja uskonvanhurskausteologiaan.

Sekä Matteuksen että Markuksen Jeesus antavat iankaikkiseen elämään pääsemistä koskevaan kysymykseen saman vastauksen (Matteus tosin tekee muutoksen Markuksen esitykseen): jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä (VT:n lain käskyjä siis) ja lisäksi vielä rikkaan miehen tuli myydä kaikki mitä hänellä on, antaa köyhille ja sitten vielä seurata Jeesusta, Matt.19:16-26, Mark.10:17-27. Kaikki ovat erilaisia tekoja, vaatimuksia. Vaikka tekstijakson lopussa Jeesus vastaa opetuslasten ihmettelyyn, "kuka sitten voi pelastua", että se on ihmiselle mahdotonta mutta Jumalalle on kaikki mahdollista ei siinäkään silti ole esitetty paavalilaista tai luterilaista "vanhurskauttaminen yksin uskosta, yksin armosta Kristuksen kuoleman tähden"-oppia. Eikä missään kohtaa Matteuksen evankeliumissa väitetä, että nuo "opetukset koskivat vain aikaa ennen Jeesuksen ristinkuolemaa, jonka jälkeen pelastustie muuttui" - Matteuksen evankeliumi on sitä paitsi kirjoitettu nimen omaan Jeesuksen kuoleman jälkeen juutalaiskristillisissä konservatiivisissa piireissä, jotka pitivät kiinni VT:n laista ja hurskaudesta, mutta hyväksyivät evankeliumin ja taivasten valtakunnan kuuluvan myös kaikille kansoille (28:18-20 kaikkia kansoja piti opettaa noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus oli käskenyt teidän noudattaa - ei tuossa lähetyskäskyssäkään kovinkaan ole esillä armo eikä paavalilainen uskonvanhurskaus eikä "Kristus lain loppu"-teologia).

Matt.23:1-3 Jeesus opetti seuraajilleen, että heidän on tehtävä kaikki, mitä fariseukset ja kirjanoppineet sanovat ja noudatettava heidän opetuksiaan, sillä he istuvat Mooseksen istuimella - mutta fariseuksien ja kirjanoppineiden teoista ei pitänyt ottaa oppia. Fariseuksien ja kirjanoppineiden oppi oli siis oikea (eli esim. sapattiopit ja ruokasäännöt ja muut puhtaussäännöt), mutta vain heidän tekonsa vääriä, kuten luku 23 jatkuu heidän tekojensa kritiikillä. Tässäkin on paavalilainen ja luterilainen teologia kaukana.

Matt.23:1-3 on lisäksi ristiriidassa samassa evankeliumissa Matt.7:1-13; 15:1-20 olevien päinvastaisen Jeesuksen opetuksien kanssa, joissa nimen omaan arvostellaan ankarasti fariseuksia ja kirjanoppineita siitä, että he opettavat perinnäissääntöjä, joten tämä on esimerkki teologisista ristiriidoista saman kirjan sisällä (molemmat opetukset tuskin ovat historiallisen Jeesuksen omaa opetusta, vaan jompikumpi on seurakunnassa tuotettua "Jeesuksen oppia" vastaukseksi teologisiin kiistoihin). Jeesuksen lakiopetukset ovat ristiriidassa keskenään jo vuorisaarnassakin, sillä vuorisaarnassa Jeesus nimen oman kumoaa osan VT:n lakia (vannominen ja silmä silmästä periaate, Matt.5:33-37,38-39,43 vrt. 5 Ms.23:2-7 määräykset), vaikka Matt.5:17-20 vrt. Luuk.16:17 Jeesus opettaa, että laista ei katoa piirtoakaan ja että hän ei kumoa lakia. Kyseessä ovat alkukirkossa eläneet, erilaiset, teologialtaan vastakkaiset Jeesus-perinteet, jotka on koottu samaan evankeliumiin. Mutta mikä niistä on se oikea, autenttinen ja tosi Jeesuksen oppi? Molemmat eivät voi olla samaan aikaan tosia.

Matt.25:31-46 kuvaus tuomiopäivästäkin korostaa tekoja - tuomion kriteeri on hyvät teot Jeesuksen vähimmille veljille (ilmeisestikin ei siis kaikille ihmisille, vaan kyseessä ovat nimen omaan tietyille ihmisille, Jeesuksen omille siis tehdyt teot tai niiden laiminlyönnit) tai niiden laupeuden tekojen puuttuminen. Ei sanaakaan tuomion perusteena siitä onko uskonut Jeesuksen "sovituskuolemaan" ja "syntien anteeksiantoon", armostakaan ei ole mitään mainintaa. Eikö kristityn kannattaisi olla ahkerana tekojen tekemisessä Jeesuksen vähimmille veljille jos aikovat pelastua Matteuksen Jeesuksen oppien mukaan? Uskomisen voi jättää vähemmälle - ellei sitten ole eri mieltä Matteuksen Jeesuksen kanssa ja vetoa Johanneksen Jeesukseen, joka ei VT:n lain pitämisestä ja voimassa olemisesta puhu mitään, vaan puhuu uskosta häneen, Jeesukseen, jotta saisi ikuisen elämän (Joh.3:14-18; 5:24; 11:25-26; 13:34). Veljesrakkauden käsky on se käsky, jonka Johanneksen Jeesus seuraajilleen antaa.

Miksi muuten niitä hyviä tekoja pitää tehdä ja vielä tuomiopäivänä tutkia, jos kerran se usko Jeesuksen sovituskuolemaan ja Jumalan armoon luottaminen riittää - jos ihminen on sen uskon kautta pelastettu ja saanut synnit anteeksi niin mikä funktio on enää elämän aikana tehtyjen tekojen tai tekemättä jättämisten tutkimisella, eikö usko kuitenkaan riitä? Onko lain vaatimat teot heitetty Paavalin teologiassa varsinkin ulos etuovesta, mutta päästetty sisälle takaovesta kun Paavalillakin on se tuomio tekojen mukaan (Room.2:6-12 "niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän"). Ks. myös 1 Kor.3:10-15, joka puhuu jopa palkasta, Fil.2:12-15 käskee tekemään työtä pelastuakseen peläten ja vapisten - eikö pelastus olekaan selvä ja varma, jos vain uskoo Jeesukseen?).