Eli mitenkäs tämä homma kulkee? Jos kristitty menee naimisiin juutalaisen kanssa, missä se tapahtuu, millä seremonialla, kuka vihkii? Onko liitto yhtä pätevä kristitylle mikäli vihkimisen suorittaa rabbi?
Entäs sitten jos kristitty ja juutalainen saavat lapsia, äiti olisi kristitty, mutta haluaa lapsensa seuraavan isänsä uskontoa. Miten lapset saavat kasteen? Mitä se merkitsee juutalaisuudessa? Onko kastetta ylipäätänsä vai alkavatko vanhemamt vain kutsua lapsiaan nimellä?
Entäs sitten jos kristitty ja juutalainen saavat lapsia, äiti olisi kristitty, mutta haluaa lapsensa seuraavan isänsä uskontoa. Miten lapset saavat kasteen? Mitä se merkitsee juutalaisuudessa? Onko kastetta ylipäätänsä vai alkavatko vanhemamt vain kutsua lapsiaan nimellä?
Vastaukset 54
Vanhimmat
juutalaisittain naimisiin jos on sekapari, en tiedä vihitäänkö kirkoissakaan? Ehkä joissain. Eli useimmiten siviiliviranomaiset hoitavat asian. Juutalaisuus menee äidin mukaan, jos siis vain isä on juutalainen, lapset eivät ole juutalaisia.
Sekapareissa se mihin lapset kasvatetaan, on kysymys jonka kukin pari itse päättää. Juutalaisuudessa ei ole kastetta.
Säännöistä on aina poikkeus:eräät reformirabbit vihkivät sekapareja ja reformijuutalaiset tunnustavat juutalaisiksi myös ne joilla vain isä on juutalainen.
ei voi saada uskonnollista vihkimistä, ei kirkossa eikä syngogassa, vaan ainoa mahdollinen on siviilivihkiminen.
Lapsi seuraa uskonnon suhteen äitiään. Jos äiti on juutalainen niin lapsikin on juutalainen, jos äiti on kristitty, niin lapsi (yleensä) kastetaan kristityksi.
On tietysti sellainenkin mahdollisuus, että lasta ei kasvateta mihinkään uskontoon, vaan hän saa aikuisena valita oman uskontonsa. Juutalaisen isän ja kristityn äidin lapsi voi tietysti aikuisena kääntyä juutalaiseksi, jos haluaa.
vihkii. Ei sille ole mitään ylitsepääsemätöntä estettä.
ja muissa maissa vastaavat virastot myös, siellähän nämä asiat hoidetaan.
papillinen osapuoli ei halua mennä naimisiin ilman papin vihkimistä, niin varmaan nykyään löytyy sellainen pappi joka vihkii.
toisaalta monelle maallistuneellekin juutalaiselle avioliitto kristilliseen tapaan solmittuna ei käy.
Tokkopa uskonnolliset seremoniat ovat sellaista markettitavaraa, että ihmiset voival alkaa valkkailemaan mieleisensä uskonnollisen seremonian.
Taidat unohtaa, että uskonnoilla on monelle ihmiselle hyvin SYVÄLLINEN merkitys, eikä ne ole olemassa ainoastaan rituaaleja varten. Uskonnolliset valat vaativat luonnollisesti uskontoon sitoutumista. Miten voit sitoutua sitoutumatta? Väitehän on hullu.
Minni-Matleena antaa jälleen viisautensa puhua. Sanoppas minulle taasen jotain erittäin ryöhkeää kuin luolamies konsanaan, lähtee ainakin ilta käyntiin =D
minä olisin menossa naimisiin juutalaisen kanssa, koko juttu saattaisi mennä myttyyn vain siksi, jos ja kun minä haluaisin papin vihkimään meidät? Eikö ole ihan luonnollista haluta sellaista, ei kai se voi avioliittoa estää, vai voiko? Minä ainakin voisin hyväksyä toisenkin uskonnon seremonian, koska se voi olla tärkeä asia toiselle.
Tämä on siis vain hypoteettinen esimerkki, en ole menossa naimisiin juutalaisen kanssa, ei se olisi mahdollistakaan kun en edes tunne ketään juutalaista.
Voihan sitä naimisiin mennä maistraatissa. Enemmän se lue eräänlaista inflaatiota, että sellaisia ihmisiä otetaan uskonnollisen valan piiriin, jotka eivät edes omaa vakaamusta kyseiseen uskontoon.
että jos pari todella välittää toisistaan avioliitto solmittaisiin tavalla tai toisella. Enkä usko että kumpikaan toistaan kunnioittavista vaatisi sellaista vihkimistapaa johon toinen ei voi suostua.
Ikävä kyllä et ilmeisesti nyt mitenkään voi avioitua kenenkään juutalaisen kanssa kun et tunne ketään, yleensä tunnetaan toinen ensin.
että minua ei kunnioiteta ja rakasteta, jos toinen ei voisi suostua sellaiseen asiaan minun takiani, joka olisi minulle tosi tärkeää, mutta ei haittaisi häntä mitenkään. Itse suostuisin ilman muuta vastaavaan. En oikein ymmärrä millainen vihkimistapa voisi olla sellainen, että joku ei voisi millään siihen suostua. Ei ainakaan kristinuskon piirissä ole mitään omituisia vihkimistapoja. Ymmärtäisin jos vihkimiseen kuuluisi joitakin kauheita rituaaleja esimerkiksi väkivaltaa, silloin ei tietenkään tarvitsisi suostua. Mutta kun on kysymys ihan miellyttävistä rituaaleista, en ymmärrä muuta syytä olla suostumatta kuin turhan itsepäisyyden ja itsekeskeisyyden. Tämä on ilmeisesti arvokysymys, mutta minun arvomaailmani on sellainen, että toiselle tärkeät asiat on pyrittävä huomioimaan mikäli se on normaalilla tavalla mahdollista.
Joku voi kokea loukkaavasti omaa uskontoaan kohtaan, jos seremonian piiriin otetaan myös uskontoon kuulumattomia ihmisiä.
no koska kristinuskon piirissä ei ole "omituisia vihkimistapoja tai kauheita rituaaleja" täytynee päätellä että juutalainen sulhasesi olisi todella itsekäs jollei suostuisi papin vihittäväksi.
Minä ainakin suostuisin sellaiseen järjestelyyn, että käytäisiin läpi molempien seremoniat. Monissa maissa näin tehdäänkin, jos pari on eri uskontoa. Jos toisen uskonnon seremoniaa ei jostakin syystä voida toteuttaa, niin minusta sen pidä estää toisen toteuttamista.
ratkea parhaiten neutraalilla siviilivihkimisellä: silloin ei kumpikaan pakota toista mihinkään mihin toinen ei vakaumustaan loukkaamatta voi suostua?
Ei hyvä ihme pakolla pidä ketään mihinkään raahata vihittäväksi :( Ajattelin vaan, että kyllähän jokainen ilomielin haluaa tuollaisessa tilanteessa tehdä päivästä kumppanilleen mahdollisimman merkittävän joka tavalla. Kaikilla pariskunnilla on toki oma tapansa tällaisissa tilanteissa, mutta minusta peräänkuuluttamani vaihtoehto on viehättävä ja mahdollinen.
en usko, että monikaan suostuisi. Kirkko, pappi, maalattuja kuvia Jeesuksesta, Jeesuksesta puhuminen Jumalana, kirkkomusiikki. Monille ei-kristityille jo pelkästään Jeesuksen viittaminen Jumalaan on pahin mahdollinen loukkaus, ajattele sitten juutalaisia, jotka eivät pitäneet häntä oikeastaan minään.
ihan samantapaisia häämenoja kuin juutalaisilla. Morsiuspari seisoo ortodoksisissa häissä kruunujen alla ja juo viiniä yhteisestä maljasta. Juutalaisilla on samantapaiset tavat, mutta kruunut korvaa hääkatos ja viinimalja (lasi) särjetään lopuksi.
Eriuskoisiin riitteihin osallistumisessa on olennaista se, että ne ovat TOISEN USKONNON riittejä ei se, että ne olisivat jotenkin kauheita tai kummallisia. Sekä juutalaisuus että kristinusko kieltävät osallistumisen toisen uskonnon menoihin.
Minusta uskova kristitty ja juutalainen eivät voi mennä naimisiin, koska uskonnolliset ristiriidat olisivat avioliitossa liian suuret, eikä voitaisi esimerkiksi osallistua toisen puolen perhejuhliin. Parempi vain tyytyä olemaan ystäviä, ja jättää avioituminen pois laskusta.
kenenkään pidä suostua vakaumuksensa vastaisiin menoihin. Kristitty ja juutalainen voivat avioitua vain siinä tapauksessa, että kummallekaan uskonto ei merkitse kovin tärkeätä asiaa elämässä. Itse en pidä tällaista tilannetta toivottavana.
Onhan se ikävää, jos uskonto estää joidenkin ihmisten avioliiton. Eikö sellainen ole jo aika vanhanaikaista? Ymmärrän kyllä, että olennaista eivät ole riitit vaan se, että ne ovat toisen uskonnon, mutta tosiasiassa vain hyvin harva ainakin kristityistä ajattelee enää noin. Ehkä tosiaan joku hyvin uskonnollinen ihminen. En muuten ymmärrä mitä tarkoitat sillä, että uskonnolliset ristiriidat avioliitossa olisivat liian suuret. Kyllähän elämässä kuitenkin tavallisina päivinä tehdään sellaisia asioita, joissa uskonto ei ole juuri mitenkään esillä, ainakaan minään rituaaleina. Juhlapäiviä on vain harvoin.
alkaa tuskailemaan tuollaisista asioista, kyllä siinä tilanteessa on vähän muuta mielessä kuin laskea kuinka monta kertaa pappi mainitsee Jeesuksen. Mutta jos se kerran on juutalaisille niin kauhea loukkaus osallistua kerran elämässä toisen uskonnon seremoniaan, niin ei voi mitään. Täytyy sitten vaan olla varuillaan ettei joudu kenenkään juutalaisen kanssa tuollaiseen tilanteen :)
Jos elämme uskontomme mukaisesti, niin uskonto vaikuttaa hyvin paljon meidän jokapäiväiseen elämäämme.
Ortodoksisessa kirkossa esim noin puolet kaikista vuoden päivistä on paastopäiviä, on paljon juhlia, rukoillaan monta kertaa päivässä, käydään jatkuvasti kirkossa jne. Kysymys ei ole vain johonkin yhdistykseen kuulumisesta, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavasta.
Jos puoliso olisi toisuskoinen, olisi todella iso osa elämästä sellaista, mitä ei pystyisi jakamaan toisen kanssa. En voisi olla naimisissa edes toiseen kirkkoon kuuluvan kristityn kanssa, saati sitten kokonaan toiseen uskontoon kuuluvan kanssa.
Kyllähän monilla kristityillä, maallistuneillakin, on kotona joku kuva Jeesuksesta tai risti tai ainakin ristikaulakoru. Joutuuhan niitäkin katselemaan jos menee naimisiin kristityn kanssa ja vieläpä paljon useammin kuin häissä. Kuinka sellaisesta sitten selviää, jos katsominenkin on loukkaus?
ortodokseista. Minä tunnen monta ortodoksikristittyä jotka eivät ajattele noin. Mutta onhan se selvää, että hyvin uskonnollisilla noi asiat eri tavalla kuin muilla. Mutta kyllä sellaisia on aika vähän. Minä puhuin suurimmasta osasta ihmisiä.
jokapäiväiseen elämään, mutta suurimalla osalla se ei vaikuta niinkään rituaaleina ja tapoina kuin yleisenä maailmankatsomuksena.
ei niin, vaan juutalaisuuden perusmääräys on että vain sen oman Jumalan nimissä voidaan lausua siunauksia, juutalaisuus opettaa että hänen rinnallaan ei ole eikä voi olla muita. Siksi juutalainen ei voi osallistua seremonioihin joissa tulisi siunatuksi vaikkapa Jeesuksen nimeen.
kenen nimeen itseä siunataan. Jos ei kerran usko siihen, niin eihän se mitään vaikuta omalta kannalta. Eikö sitä voi silloin ottaa vaan kauniina seremoniana? Minusta se on jo vähän niinkuin taikauskoa, että toisen uskonnon siunauksesta tulisi jotain pahaa.
mutta jos oma uskonto kieltää toisen uskonnon seremonioihin osallistumisen, niin silloinhan tekee syntiä, jos osallistuu niihin. Sekä Talmud että Kirkon kanoninen laki kieltävät tällaisen osallistumisen -ja myös seka-avioliitot.
olla eri mieltä vain periaatteesta ajattelematta asian ydintä. Onhan selvää että jos yhtään arvostaa omia perinteitään ei voi mennä naimisiin seremonioin joissa on osia jotka oma uskonto kieltää.
ajattelutapa. Kyllähän muutkin asiat uskontojen piirissä ovat muuttuneet. Ei tuollaista kannata ylläpitää enää nykyään, eihän se mikään uskonnon ydinasia ole, ainakaan kristinuskossa.
Tiedän kyllä, että suurin osa ihmisistä -ja varsinkin suomalaisista- on maallistuneita, olkoon heidän uskontonsa mikä vain. En pidä maallistumista kuitenkaan hyvänä asiana. Minusta uskonto on tarkoitettu elettäväksi jokapäiväisessä elämässä eikä vain jonkinlaiseksi juhlahelyksi, joka otetaan esiin vain juhlapäivinä ja pannaan sitten kaappiin piiloon.
että ihmiset matkustavat joka puolelle maapalloa ja asuvat elämänsä aikana eri maissa erilaisten kulttuurien piirissä. Mistä sitä tietää minkä uskoisen kanssa sattuu menemään naimisiin. Sitähän tapaa vaikka ketä, tuhansia ihmisiä. Minusta asioiden täytyy edetä kehityksen mukana, siis hyvien asioiden.
sinua, kun sinä olet niin tiukasti kiinni kannassasi. Mutta minä kumminkin näen tuon koko asian jotenkin toisin. Kyllä minä voisin mennä naimisiin vaikka millä seremonioilla, jos lisäksi voisin mennä myös omilla seremonioillani. Eihän minun tarvitsisi niihin toisiin seremonioihin uskoa. Ja arvostan silti omia perinteitäni.
mutta minusta uskonnon ydin ei ole rituaaleissa ja tavoissa, vaan elämänkatsomuksessa, jonka mukaan tietysti pitäisi elää joka päivä. Nyt minun täytyy mennä yhteen tapaamiseen ja lopettaa keskustelu.
Kyseessä olisi yksinkertaisesti luopumus omasta Jumalastaan ja omasta uskostaan. Monelle ihmiselle uskonto on yksi elämän peruskivistä, ei vain pelkkä seremonian tarjoaja.
Jos harras juutalainen osallistuu kristilliseen seremoniaan, hänestä saattaa tuntua, että hän luopuu uskostaan. Jos kristitty vaatii itselleen juutalaista seremoniaa, juutalaisesta saattaa tuntua, että toisen mielestä hänen uskonto on vain pelkkä "seremonia väline".
Henkilökohtainen mielipiteeni mukaan, en halua toista uskontokuntaa edustavia ihmisiä oman uskontokuntani seremonioihin. Mielestäni tulee kuulua ko. uskontokuntaan, jotta voi päästä osalliseksi sen valoista.
Vala = valoista, valo = valoista, heh, suomenkieli ounaa :D
En ole nähnyt Jeesuksen kuvia kenenkään suomalaisen kaverin kotona. En usko- olkootkin kuinka rakastunut tahansa - että oikea ei-kristitty uskovainen suostuisi Jeesuksen kuvien katselemiseen omassa kodissaan.
Ei katsominen ole loukkaus, kyllähän monen taiteilijan maalauksia ihan mielelläänkin katsoo, mutta museossa ja nimenomaan maalauksena. Mutta kun ruvetaan palvomaan Jeesusta Jumalana, niin se voi kyllä tulla monille loukkauksena.
se olisi luopumus omasta uskonnosta.
"Henkilökohtainen mielipiteeni mukaan, en halua toista uskontokuntaa edustavia ihmisiä oman uskontokuntani seremonioihin."
Onko tuo yleistäkin juutalaisten keskuudessa? Synagoogaanhan saa kuitenkin tulla toisuskovaisetkin.
Hyvä huomio, tarkoitin lähinnä seremonian osapuoleksi osallistumista (vrt. vihkipari). Jos menoja haluaa tulla katsomoon seuraamaan niin siitä vain :D
kotona, uskonnollisia symboleja on taas nykyään alettu pitää enemmän. Ja kyllä minä ainakin suostuisin katselemaan kodissani muidenkin uskontojen symboleja. Täytyy joustaa asioissa, eikä ajatella, että muilla pitää olla sama vakaumus kuin itsellä. Uskonto on henkilökohtainen asia. Minä (ja moni muu) en sitäpaitsi takuulla suostuisi menemään naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka ottaisi minun uskontoni henkilökohtaisena loukkauksena. Jotain tapoja täytyy olla.
Sellainen on todella monella kristityllä. Onko sekin loukkaavaa, jos risti on kaulassa? Vaikea sitäkin on olla katselematta, millainen koru puolison kaulassa on.
Uskonnollisten symbolien käytöstä olen kanssasi samaa mieltä. Olisi varsin tyhmää, jos joku kokisi uskonnollisten symbolien käytön loukkaavana. Kärjistetysti sanoen, ei-kristittyhän saattaisi loukkaantua jopa kävellessään kirkonohi, jossa on risti ulkoseinällä!
Rituaalit ovat kutenkin mielestäni eri asia. Rituaalit vaativat jo aktiivista osallistumista toisen uskonnon menoihin, ja se voi luoda kovan kynnyksen monelle hartaasti uskovaiselle ihmiselle.
onko symboleita rakennuksissa tai roikkumassa jonkun ihmisen kaulassa, kuin oman kodin olohuoneessa.
Jotkut ei-kristityt uskovaiset, kuten vaikkapa esimerkiksi muslimit, eivät saa pitää seinillään mitään maalattuja kuvia ihmisistä, jumalista puhumattakaan.
Olen samaa mieltä kanssasi, että jotain tapoja pitää olla, mutta en usko, että kahden eriuskoisen erittäin uskovaisen ihmisen kannattaisi mennä naimisiin keskenään. Maallistuneet ovat niitä rennompia ihmisiä.
että kahden hyvin uskonnollisen eriuskoisen on takuulla vaikea elää yhdessä. Mutta kyllä minusta maallistuneemmat vaikkakin johonkin uskontoon kuuluvat voivat aivan hyvin mennä naimisiin, mutta molempien täytyy tietysti joustaa joissakin asioissa, esim. siinä jos toinen haluaa pitää jotakin jumalankuvaa seinällä vaikka sängyn päädyssä. Monillahan on sellaisia.
Maalistuneempia eroavaisuudet uskonnoissa tuskin haittaa. Esimerkiksi Amerikoissa juutalaisetn ja ei-juutalaisten väliset avioliitot ovat ymmärtääkseni melko yleisiä. Jos kukaan on seurannut vähääkään sellaista sarjaa kuin OC, niin siinäkin on pääosissa juutalaisen ja kristityn muodostama perhe xD
..nyt ihan juuri menee FST5:ssä Jerusalemin hatut, dokumentti jokin, 'Jerusalemissa vilisee erilaisten päähineitten kirjo'. Kun näkis, vaan kun ei meidän toosasta näy.
Rakkaus on vahvempaa joskus kuin uskonto. Toisaalla väität, ettet edes voisi mennä toiseen kirkkoon kuuluvan kristityn kanssa naimisiin (oletan nyt, että olet kristitty). Minä kyllä voisin ja menisin myös juutalaisen kanssa, jos rakastaisin tarpeeksi paljon.Kristityillä muuten seurakunnan tulisi olla yhdessä Kristuksen ruumis eli jos uskoo Raamatun oppeihin, niin on ihan sama onko katolinen vai luterilainen. Jumalan tunteminen ja rakastaminenhan siinä on pääasia.
Sinulla on aika kylmä suhtautuminen rakkauteen, kun rajaat potentiaaliset rakkaat pois uskonnon perusteella.
Suurin este on isän suku
Ryhmäpaine on vahva
vaikka äiti olisi kristitty, onko mahdollista heti kättelyssä antaa lapsille juutalaista kasvatusta? että äiti itse pitää oman uskontonsa mutta lapset tosiaan olisivat sitten juutalaisia? vai onko äidin käännyttävä todella juutalaiseksi ennen kuin lapsilla on mahdollisuus olla juutalaisia syntymästään?
mutta lapset voidaan käännyttää jo aika pieninä juutalaisiksi ja he voivat mennä juutalaiseen lastentarhaan ja kouluun.
Näin on ollut esim Ben ja Rahime Zyskowiczin perheessä. Rahime Zyskowicz on uskonnoltaan muslimi ja kansallisuudeltaan isänsä puolelta tataari ja äitinsä puolelta suomalainen. Zyskowiczit kai katsoivat, että Benin uskonnollinen perinne voimakkaampaa kuin Rahimen, koska Rahime on vain puoliksi tataari.
"Rahime Zyskowicz on uskonnoltaan muslimi"
Luulin, että tuo oli jonkinlainen urbaanilegenda.
ihan totta se on.
Seka-avioliitot ei ole juutalaisuudessa tunnustettuja. Ei voida vihkiä synagogassa. Luultavasti siviilivihkiminen on ainoa mahdollisuus. Juutalaiseen kouluun pääsee lapsi jonka vähintään toinen vanhempi on juutalainen ja kuuluu juutalaiseen seurakuntaan (oletan että ne tarkoittaa nimenomaan Helsingin seurakuntaa mutten ole varma), ympärileikattu ja kääntyy juutalaisuuteen viimeistään bar/bat mitzva-iässä.
Helsingissä on koulu lapsille, Turussa erillisiä kursseja jotka ilmeisesti vetää ihan laillinen opettaja vapaaehtoispohjalta.
suutari pysyköön lestissään!
on noin monimutkaista, miten sitten arkipäivä sujuu?