Kaikki JT vaimot nyt vastaamaan. Onko teidän suhteenne tasa-arvoinen? Päättääkö mies kaikesta ja vaimo alistuu? Saako vaimo käydä kokopäiväisessä ansiotyössä vai onko se paheksuttavaa? Onko vaimon paikka kotona hellan ja nyrkin välissä? Onko mies mielestänne perheen pää, elättäjä ja rahakirstun vartija? Tunnetko olevasi tasavertainen parisuhteessa? Onko JT oppi jäänyt 50-luvulle? Sopiiko se koulutetulle uraputkessa olevalle naiselle? Saako JT perhe palkata viikkosiivoojan kotiin, jos vanhemmat ovat uraohjuksina töissä, eikä ehdi itse siivota? Saako lapset harrastaa ja mitä?
Tasa-arvo
missä on??
4257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juha Mietokin sanoi, että sopu pysyy parhaiten kun mies ja nainen tekee niitä töitä jotka parhaiten heiltä sujuvat..Kummallekin omansa.
Olen nainen ja minä mielellä ni siivoan. Mieheni on ihana ja siivoaisi, mutta en edes anna hänen siivota. Ja tykkään laittaa ruokaa ja hoitaa kukat ja pyykin.
Mieheni osaa paremmin hoitaa auton ja vaikkapa krojata jonkin rikki menneen.
Olen nainen ja olen erilainen kuin mies ja Luoja minut tällaiseksi teki. En siis halua armeijaan vaan tykkään mielelläni tehdä ruokaa!
Nainen on tutkitusti ailahtelevainen (hormonit jne) On hyvä, jos hänellä on rakastava mies rinnallaan, joka ei suostu riitelemään silloin kun nainen haluaa, vaan pysyy totuutena siinä ja näin osoittaa rakkauttaan.
Miehessä ja naisessa on eroja ja on ihanaa myöntä ne itselleen. Ei tarvitse tehdä sellaista, mikä ei ole luonnollista!
Niin ja ihan vain tiedoksi, että en ole JT, raamattua olen lukenut/tutkinut heidän kanssaan ja iloinen siitä olenkin!
Taidat nyt itse kuvitella, että olisimme jääneet 50-luvulle??
Minun on ainakin todella hyvä elää tässä suhteessa. Mies ei päätä kaikista asioista eikä vaimo alistu, vaan yhdessä meillä keskustellaan eri vaihtoehdoista ja sitten punnitaan mikä olisi paras ratkaisu meidän kaikkien kannalta. Ei todellakaan ole mitään "tyranniaa" kotona enkä suinkaan tunne olevani nyrkin ja hellan välissä! Meillä itseasiassa pitkään oli niin, että minä tienasin enemmän kuin mieheni, ja on ollut kausia jolloin periaatteessa minä olen ollut se perheen elättäjä. Entäs sitten? On vain hienoa, että aina on ollut jompikumpi, joka on voinut auttaa. Meillä ei ole ns. rahakirstun vartijaa, vaan se antaa jolla on. Ja aina ei edes ole ollut, ja sitten on pyydetty apua joltain toiselta taholta.
Minun mieheni on myös todella ihana siinä suhteessa, että hoitaa TODELLA paljon kotitöitä: hoitaa tiskejä, pesee pyykit, siivoaakin ja joskus laittaa ruokaa. Hoitaa lapsia tarpeen tullen ja huolehtii heistä.
Meillä tarvittaisiin viikkosiivoojaa ja olemme siitä tosiaan vakavasti puhuneetkin; todennäköisesti sellainen pian meille järjestyy.
Lapset ovat harrastaneet ja paljon; isoin tyttö on aina jossain menossa: ratsastus, soittotunnit, musiikin teoria, orkesteritoiminta, käsityöpaja, kokkikerho... joskus ollut myös liikunnassa eri jutuissa mukana (lasten tanssi, baletti, jumppa yms.)
Nuoremmat lapset ovat käyneet muskarissa ja jumpassa, enempään ei ole ollut tarvetta eikä halua vielä.
Että kuulostaako tämä sinusta jotenkin askeettisela elämältä??
Meillä ei sellaista todellakaan ole!
Olen todella onnellinen enkä tunne jääväni mistään paitsi.
Ja ennenkaikkea silti minulle tärkeintä elämässä on saada olla JT ja sen pidänkin aina elämässäni etusijalla. Miksikö? Koska se antaa kaikkein eniten tarkoitusta ja sisältöä elämälleni. Vain sen ansiosta minulla voi olla sisäinen rauha ja tunne siitä, että saan omistaa jotain suurenmoista.
että löytää tällaisiakin perheitä JT:n keskuudesta. Omassa lapsuudessani kaikki harrastukset oli kiellettyä ja koulun käyntiä vähäteltiin. Kaikista piti 70-luvun lopulla tulla ravareita ja 1975 piti tulla harmagedon. Joten mitä turhaa harrastamaan ja kouluja käymään.