Mulla on hoidokkina 6v lämppäriruuna. Ongelma on sen mahtailu ja arkuus. Eli se ei tykkää muista hevosista vaan haastaa riitaa aina. Se luulee olevansa kaikkien pomo, jopa ihmisen. Taluttaessa se kokoajan tihentää askeliaan ja yrittää mennä ennen taluttajaa. Jos pysähtyy se alkaa pyöriä ympyrää tai muuten stepata paikallaan. Hoidettaessa käytävällä se on kiltti mutta karsinassa ei oikein onnistu. Se luimii ja yrittää lihvata seinää vasten tai näykkiä. Ratsastaessa/ajaessa se on laiska mutta arka eli säikkyy lähes kaikkea. Eli se joko ei liiku oikeen minneen tai äkkiä hypähtää sivulle pienintäkin rasausta. Miten tän kanssa sais jotain järkevää aikaan ettei tarvis teuraaksi laittaa? Sillä ei pysty ratsastamaan kuin omistaja ilman talutusta kun ei siihe voi luottaa mitä se tekee. Mikä neuvoksi? Miten sen sais luottamaan ihmiseen jne???
Apua aran hepan kanssa
Mimi32
1169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta työskentelyn pitäisi ensin sujua maastakäsin ennen kuin mennään selkään. Jos hevonen ei kunnioita ihmistä taluttaessa/hoitaessa ym. niin se ei kyllä tee sitä myöskään ihmisen istuessa selässä. Aloittakaa alusta, pienistä jutuista, kuten juuri talutuksessa. Jos hevonen alkaa riehua, pysähdy. Lähde uudesaan liikkeelle. Jos sama jatkuu, pysähdy uudelleen. Kärsivällisyys on avaintekijä. Tiedän että on vaikea olla kärsivällinen hankalan hevosen kanssa: omistin "pilatun" ex-ravurin muutama vuosi takaperin. Työskentely oli hankalaa, joten jätin aluksi ratsastamisen ja juoksutin. Annoin sen olla pitkät ajat laitumella purkamassa energiaansa (oli todella kuumaluontoinen herra...)
joka helpotti paljon. Kävelytin maastakäsin ohjista tallipihalla, maastossa (ei liikennöidyillä teillä, jos teilläpäin on mahdollisuus mennä metsä-tai hiekkateille niin olisi hyvä juttu!) ja juttelin koko ajan. Jos alkoi riehua niin pysähdyin ja odotin. Kyllä se oppi. Selkään uskaltauduin kun kaikki meni hyvin maasta käsin. Eikä ratsastuksessakaan ollut sen jälkeen suurempia ongelmia.
Ainakin hevosen kanssa kannattaa viettää paljon aikaa. Minulla ja ruunalleni kehittyi erityinen suhde, vaikka alkuun pelkäsinkin sitä enkä uskonut sen olevan edes ratsastuskelpoinen. Herra nukahti ikuiseen uneen kaksi vuotta sitten. Ikävä on.