Matkustelin paljon 70-luvulla linjureilla, joissa oli pakoputkilämmitys. Ei enää uusimmissa, mutta joissakin 60-luvun alun malleissa, kuten siipi-Wiimassa ja kurvilasi-Kutterissa. Sitä ei voinut säätää ollenkaan, joten nollakelillä meinasi tulla hiki, paitsi jos raotteli kattoluukkuja tai ikkunoita. Onneksi oli avattavia ikkunoita.
Pakoputkilämmitys
Wiima,
92229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etumoottoriautossa ihan hauska keksintö tuo matkustamon pakokaasulämmitys, mutta onnistuu vain vanhoissa linja-autoissa. Nykyjäänhän käytännössä kaikki on taka- tai keskimoottorisia. Ja on webastot ym. Ilmastointikin on itsestäänselvyys pitkänmatkanbusseissa, joten kovin alkeelliselta moinen pakokaasulämmitys kuulostaisi nykypäivänä. Niitä löytyy 1960-luvun busseissa, joita lähinnä museoautoina. Mutta vekkuli keksintö kyllä. Se mikä nykyään pakokaasulla hyödyntyy on turbo ja hyvä niin, sitkeys on valttia.
pakoputkilämmitys on OK.
Sen kyllä voi rakentaa säädettäväksikin. Ja lämmön saa oli moottori missä vain. Aina voi pakoputkeen laittaa lämmönvaihtimen ja siirtää lämmön vaikka nesteen avulla mihin haluaa. Tosin se maksaa, mutta maksaa se Webastokin.
Tarvitseva voi laskea, mikä on viisainta ja varmaan on jossakin laskettukin.
Kyllä muistan nuo pakokaasulämmitykset. Vanhaan aikaan ei juuri muunlaisia lämmityslaitteita linjureissa käytettykään.
Syksyllä oli kaamea katku autossa, kun lämmitys otettiin ensimmäisen kerran käyttöön ja kesän aikana putkiin kertynyt pöly paloi pois. Ja koululaiset olivat liimailleet purukumejaan lämmitysputkistoihin, jotka joissakin malleissa olivat vain osittain suojattuja, niistä se vasta paha katku tuli!
Lämmitysputkisto oli melkoinen pasuuna. Se alkoi resonoida eli pärrätä tietyllä moottorin kierrosluvulla, ja pärähdyksen saattoi silloin kuulla kilometrienkin päähän, jo kauan ennen kuin auton ääntä muuten kuuli.
Pakokaasulämmitys taidettiin kieltää linja-autoissa jo 1970-luvun alkupuolella, silloin niihin asenneltiin nestekiertoiset lämmittimet.
Olivatko ne tosiaan oikeasti niitä vehkeitä, joissa kiersi pakokaasu putkissa sisäpuolella veden sijasta? Sellaisia, joissa alkoi yrjöttää 30 kilometrin päässä matkalla Jyväskylästä Rautalammille?
Huonosta voinnista huolimatta juuri niiden matkojen innoittamana leikin linja-autonkuljettajaa ja myöhemmin ryhdyin sellaiseksi! Firma taisi olla Savon Matka Oy:
http://www.omnibussi.1g.fi/kuvat/FINLAND/S/Savon Matka Oy/
Aika siistit harrastesivut, muuten!
Pakokaasu siellä kiersi putkissa auton seinän vieressä lattianrajassa. Yleensä se lämmitysputki oli koteloitu rei'itetyllä alumiinipellillä, mutta joissakin vanhemmissa "kutterin karjakärryissä" suojaus oli puutteellinen ja vain jalkatilan kohdalla. Istuimen kohdalla oli säästetty ja siinä oli putki paljaana. Taisi siinä muutaman koululaisen pipo joskus vähän kärähtää, kun oli pudonnut kuuman putken päälle.
Nykyisin pakokaasujen lämpöä saa käyttää auton lämmitykseen vain nestetoimisen lämmönvaihtimen välityksellä.
Ajelin se minäkin nuorempana linja-autoa.
--
jos 60-,70, 80 luvun bussit , ainakin 70 ja 60 luku otettaisiin liikenteeseen....nykypäivän matkustajat vaatimuksineen tarttis nitrot mukaan......
Noita uusia katurimersuja ajellessa on tullut aina pidettyä varulta matkapahoinvointilääkkeitä mukana. Sisäkorvan havainto ja kallistuksenvakausautomatiikan mielipide kun eivät ole aina olleet yhtäläiset:)
Onneksi moinen hirvitys on useimmista otettu pois /korjattu, oli se karmean näköistä, kun bussi kallisti ulkokurvin suuntaan tai nosti kynnystä vaaksan verran juuri kun viaton mummo oli astumassa autoon. Oli myös kivaa peruuttaa tallista valmiiksi kenottavaa autoa, jossa roikkuu kummallakin puolella toista tonnia maksava luppakorvapeili, joka menee pienestäkin hipaisusta suikaleiksi. Puhumattakoon keulan seilaamisesta ylös-alas liikennevaloissa. Tästä riesasta tosin kärsivät uudemmat Volvotkin.
Oi aikoja. Kaikkien autojen pitäisi vieläkin olla B57:iä.
Tosin noissa Mersuissa oli ihan hyviäkin inventioita. Firman 2 Citarosta toinen on nykyään jo oikein kiva ajaa. Kiitosta mm. vikkelästä niiaustoiminnosta, sateella automaattisesti sulkeutuvasta kattoluukusta, hyvin toimivasta ovijarrusta ja helposta siivottavuudesta, ei ollenkaan vähäisimpänä. Auton huitaisee äkkiä päätepysäkilläkin puhtaaksi, mitä ei takuulla tee autossa, jossa penkit on pultattu lattiaan kiinni.
Mutta kovilla pakkasilla pakoputkilämmitys oli tehokas.
Pakoputkilämmiteinen saa olla vieläkin 60-luvun alkupuolella rekisteröity linja-auto, jos sellaista haluaa käyttää liikenteessä.