Olen entinen mormoni ja hyvin tyytyväinen elämääni. Kirkossa ollessani säälin kirkosta eronneita, koska he menettivät korotuksen.
Mitä kauemmin olen ollut pois kirkosta, olen tullut onnellisemmaksi ja havainnut, että tärkeintä tässä elämässä loppujen lopuksi on yksinkertaisesti lähimmäisen rakkaus, jota kristityt kutsuvat Kristuksen rakkaudeksi.
Mitään pahaa en voi sanoa jäsenistä ja kirkon päämääristä. Aivan upeita ihmisiä ja kirkko opettaa hienoja periaatteita. Ilman niitä tuskin olisin itsekään menestynyt omassa työelämässä. Kirkko opetti aiankin minulle tunnollisuutta ja ahkeruutta, jopa esiintymistaitoa puheiden kautta, joita sain/jouduin pitämään. Ylikonservatiivisista ja tietynlailla ahdasmielisistä opeista huolimatta vaakakuppi kallistuu raskaasti plussan puolelle.
Harmittavaa, että täällä jäseniä ahdistetaan, jopa haukutaan. Ikävää myös, että jäsenet sortuvat vastaherjauksiin.
Oma näkemykseni on, että kun olet tuomiolla (jos sellaista on), niin eikö todellinen mittari ole se kuinka rakastava sydän sinulla on lähimmäistäsi ja Jumalaa kohtaan? Jumala rakastaa lapsiaan siitäkin huolimatta, että hän otti isojakin harhapolkuja elämässään. Etkö sinäkin ymmärtäisi lapsiesi virheaskeleet ja tukisi heitä niistä huolimatta?
Miksi siis hyökätä kenenkään uskoa vastaan? Kannattaa pysyä pois tältä foorumilta, jos ei pidä jonkun uskonvakaamuksesta. Ymmärrän, että kirjoittelu tälle foorumille ei-jäsenille tai entisille jäsenille on tietynlaista terapiaa. Kannataisi kuitenkin suunnata se energia johonkin muuhun ja kunnioittaa toisten vakaamusta.
Uskon, että tärkeintä on rakkaus ja sillä meidät mitataan viimeisenä päivänä; ei salaisten käsien puristuksin tai kolmen aave marian mukaan.
Mitä kauemmin olen ollut pois kirkosta, olen tullut onnellisemmaksi ja havainnut, että tärkeintä tässä elämässä loppujen lopuksi on yksinkertaisesti lähimmäisen rakkaus, jota kristityt kutsuvat Kristuksen rakkaudeksi.
Mitään pahaa en voi sanoa jäsenistä ja kirkon päämääristä. Aivan upeita ihmisiä ja kirkko opettaa hienoja periaatteita. Ilman niitä tuskin olisin itsekään menestynyt omassa työelämässä. Kirkko opetti aiankin minulle tunnollisuutta ja ahkeruutta, jopa esiintymistaitoa puheiden kautta, joita sain/jouduin pitämään. Ylikonservatiivisista ja tietynlailla ahdasmielisistä opeista huolimatta vaakakuppi kallistuu raskaasti plussan puolelle.
Harmittavaa, että täällä jäseniä ahdistetaan, jopa haukutaan. Ikävää myös, että jäsenet sortuvat vastaherjauksiin.
Oma näkemykseni on, että kun olet tuomiolla (jos sellaista on), niin eikö todellinen mittari ole se kuinka rakastava sydän sinulla on lähimmäistäsi ja Jumalaa kohtaan? Jumala rakastaa lapsiaan siitäkin huolimatta, että hän otti isojakin harhapolkuja elämässään. Etkö sinäkin ymmärtäisi lapsiesi virheaskeleet ja tukisi heitä niistä huolimatta?
Miksi siis hyökätä kenenkään uskoa vastaan? Kannattaa pysyä pois tältä foorumilta, jos ei pidä jonkun uskonvakaamuksesta. Ymmärrän, että kirjoittelu tälle foorumille ei-jäsenille tai entisille jäsenille on tietynlaista terapiaa. Kannataisi kuitenkin suunnata se energia johonkin muuhun ja kunnioittaa toisten vakaamusta.
Uskon, että tärkeintä on rakkaus ja sillä meidät mitataan viimeisenä päivänä; ei salaisten käsien puristuksin tai kolmen aave marian mukaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta muutakaan ei tule unohtaa. Meille on annettu evankeliumi. Se on suurin rakkaus, mikä on tullut osaksemme. Jumala antoi ainoan Poikansa sovitusuhriksi. Ilman sitä oikeudenmukaisuuden vaatimuksia ei voisi täyttää, vaan joutuisimme ikuisesti karkotetuiksi Jumalan kasvojen edestä. Suurin rakkaus on se, jota Jumala ja Kristus ovat osoittaneet meitä kohtaan.
Meidän tulee rakastaa lähimmäistämme kuten itseämme eli pitää hänestä kuin hän olisi me itse. Se ei silti riitä. Jumalan käskyt tulee pitää. Parannus on arvokkainta mitä voimme tehdä ja tärkeintä mitä voimme saarnata. Se voi monesta tuntua muulta kuin rakkaudelta.
Totuuden julistaminen on suurta rakkauden osoittamista, vaikka monet haluaisivat olla synneissään kenenkään huomauttamatta. Saattaapa joku pitää huomauttamista rakkaudettomuutena. Tämä koskee myös väärinkäsitysten oikaisemista.
Jos olisit Jumala, niin katsoisitko tärkeämmäksi tietyn byrokratian ehtojen täyttymisen kuin sen, että voit Jumalana suoraan lukea lapsesi sydämen? Kaikella kunnioituksella, mihin ihmeessä tarvitset byrokratiaa Kaikkivaltiaana Jumalana?
ja elänyt vielä hiukan kauemmin. Olen kokenut jo mormonina ollessani rokin, rauhan ja rakkauden, ja olen edelleen rakkauden puolella.
Olen kokenut senkin, että ilman minkäänlaista "byrokratiaa" rakkaus jää usein pelkälle sentimentaalisen vetistelyn tasolle. Kun haluaa rakastaa koko maailmaa, jää usein se lähinkin auttamatta. Näin ei käy aina, mutta valitettavan usein.
Mormonikirkossa on tehokas auttamisjärjestelmä, jolla on saatu hyviä tuloksia sekä paikallisella että maailmanlaajuisella tasolla. Se perustuu Kristuksen rakakkauden käskyyn. Lisäksi monet kirkkomme jäsenet tekevät yksityisesti ja vähin äänin rakkauden tekoja sekä lähipiirissään että muuallakin.
Ei kannata aina pyrkiä vastakkainasetteluihin. Siitä seuraa vain vikojen etsimistä ja katkeruutta. Ennemmin kannattaa miettiä, kuinka voisi yhdistää voimat ja resurssit tehokkaaseen auttamistyöhön. Mormonikirkko ei halua sitä omaksi monopolikseen, vaan etsii jatkuvasti yhteistyökumppaneita. Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Älä sinäkään haaskaa aikaasi mormonien mustamaalaamiseen, vaan lähde auttamaan lähimmäistäsi.
Mitä olet mieltä siitä, kun jotkin jäsenet pitkän matkan rasituksen takia endowmentin aikana nukkuvat sessiossa? Tekevätkö he pelastustyötä rakkaudesta vai velvollisuudesta? Toki osa tekee niin rakkaudesta, mutta voin sanoa kokemuksesta ja tuntien ihmiset melko hyvinkin, että monella kyseessä on temppelikäynnin rutiini...
lopulta nukahtaa. Minä en ainakaan häntä siitä tuomitse. Itsekin olen pilkkinyt monet kerrat tärkeissä palavereissa ja luennoilla, varmaan joskus temppelissäkin.
En myöskään voi vaatia, että ihmisen on oltava koko ajan palavan rakkauden tunteen vallassa. En myöskään katso oikeudekseni olla selvillä toisten ihmisten motiiveista. Ne lienevät kunkin ihmisen ja Jumalan välisiä asioita. Omalla kohdallani olen saanut kokea, että Jumalalle kelpaa vähäinenkin, väsynytkin, rutiininomainenkin pyrkimys tehdä oikein ja noudattaa Hänen tahtoaan.
Itse asiassa olen yleensä temppelissä ja muissa tilaisuuksissa niin väsynyt tai mietiskelyyn syventynyt ja joskus harvoin jopa rakkauden täyttämä, etten ehdi pitämään lukua siitä, nukkuukko joku toinen paikalla olija vai ei. Tietysti on eri asia, jos alkaa kuulua mahtava kuorsaus.
suurta rakkauta osoittavaa että menemme Temppeliin emmekä vapaa-aikaamme käytä itsellemme, vaan annamme ruumiimme oli sen sisällä oleva ihminen kuinka väsynyt tai sairas tahansa Jumalalle käyttöön temppelitoimituksia varten. Tietenkin olisi ihanaa jos pysstyisi olemaan hereillä koko ajan, muuta jos ei niin en usko asian siitä pahenevan. Luulen että ao henki jos on odottanut toimituksia on joka mukanan seuraamassa itse tai jotenkin meidän kauttamme saa sen tiedon nukuimmepa tai emme.
Olisin mielelläni hereillä koko ajan, mutta ruumiini on eri mieltä.... en tosin ole luultavsti vieläkertaakaan kuorsannut... olen kyllä kuullut jonkun toisen niin tekevän. Sillon ennen kun Temppeli oli kaukana puhuttiin todella siihen sävyyn että oli häpeä nukkua temppelissä...nykyään luulatavsti Temppelin läheisyys on tuonut inhimillisiä katsantokantoja asiaan. Kyullä jotkut edelleen puhuvat kuinka kamalaa on jos joku kehtaa nukkua, mutta nuo äänet ovat harvemmassa kuin ennen ...liekö maailman kova meno joka on niin väsyttävä saanut monet ymmärtämään hereilläpysymisen vaikeuden. ennen ei tehty montaakaan työtä... nyt joillekin työnteko Temppelissä on jo jokapäiväistä. On tietenkin harmillista kun ne jotka jaksavat ja jotka ovat vielä uutuuden innostamia joutuvat vastakkain väsymyksen totuuden kanssa.
on keskeisessä asemassa Jeesuksen Kristuksen kirkon opetuksessa. Se ei kuitenkaan sulje pois niitä liittoja joita ihmisen ja Jumalan välille solmitaan. (Kasteen liitto, temppelipyhitys ja iankaikkinen avioliitto). Toki ihminen pääsee pitkälle rakkauden käskyä noudattamalla. On kuitenkin muistettava, että kun Jeesukselta kysyttiin Matt 22: 36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Mitä kuuluu Jumalan rakastamiseen? Eikö siihen kuulu, että teemme hänen tahtonsa mukaan?
Itse asiassa kymmenestä käskystä viisi ensimmäistä kuuluu Jumalan rakastamiseen ja viisi seuraavaa lähimmäisen rakaastamiseen. Kun pyrimme täydellisesti noudattamaan noita ohjeita niin tiedämme , että ne pitävät sisällään kaikki pelastussuunnitelman tärkeät elementit.
Jeesuksen antaman suurimman käskyn johdosta ainakaan minä en uskalla ryhtyä kapinoimaan häntä vastaan kieltämällä sitä sanaa, jonka pyhä Henki on todistanut todeksi minulle ja mitä profeetat on opettanut. Olen 50-vuoden ajan kuulunut MAP-kirkkoon ja sinä aikana olen kokenut kaikenlaista ja nuoruudessa oli elämässäni myös epäaktiivinen aika. En kuitenkaan koskaan voinut kieltää todistustani, jonka PH antoi minulle. Myös vaimoni oli minulle suurena tukena ja apuna ja yhdessä saimmekin paljon arvokkaita hengellisiä kokemuksia, joita en vaihtaisi mihinkään muuhun tässä maailmassa.
Minulla on myös paljon lapsia ja osa ei ole enää mukana kirkossa, mutta rakastan heitä silti lapsinani ja haluan heille kaikkea hyvää samoin, kuin lastenlapsillenikin. He tietävät paljon kirkosta, ja minä en puhu enkä käännytä heitä millään tavalla. Eikä se myöskään vaikuta ystävyyteemme. He ovat aikuisia ihmisiä ja kunnioitan heidän tahtonsa vapautta. Olen myös iloinen niistä neljästä lapsesta jotka ovat aktiivisia kirkossa.
Unski
Viestistäsi hehkui lämmin rakkaus lapsiasi/lastasi kohtaan. Et asettanut byrokrattista toimintatapaa rakkautesi ylle... tällainen on oikea ja aito rakkaus...
Uskon, että kun me kuolemme, niin vanhempina, emme tuomitse lapsiamme maallisten vaikeuksien takia, koska me kaikki olemme heikkoja. Sen sijaan heitämme byrokratian sivuun ja hehkumme rakkauttamme lapsiamme kohtaan heidän heikkouksista huolimatta...
suojelemme lähimmäistämme kaikilta huijauksilta ja harhaan johtamiselta, siten kuin 8 käsky meitä opettaa.
"Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)"
... tuomitsemaan!
Sanoit: "Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä. "
Mielestäni emme saa asettua tuomarin asemaan ja paljastaa kenenkään rikkomuksia. Se jätettäköön Jumalalle (jos sellainen on olemassa)!
Kopioin tuon tekstin ev.lut. katekismuksesta. Tuo kohta muutoin hyvässä tekstissä on ristiriidassa 8 käskyn sanoman kanssa.
Pitänee lähettää sähköpostia Huoviselle tai Paarmalle, miksi tuo kohta on noin muotoiltu?
Hyvä huomio sinulta.
Turust
Olen seurannut kommenttejasi mielenkiinnolla... et ole mormoni, mutta olet tällä palstalla aktiivisesti. Miksi? Mikä mormonismissa viehättää?
...uskaltaudun vastaamaan veli Turkkusen puolesta; Turkkunen on oman elämänsä kokemuksella hyvin pitkälti Jumalan mies. Hän on todennut jo aikaisemmin, että MAP-palstalla on myös kovasti tosissaan olevaa porukkaa, joka voitaneen luokitella myös Jumalan porukaksi - ainakin osittain. Lisäksi morkuilla on aina suht järkevää argumenttia, joka herätää keskustelua. Uskaltanen väittää, että Suomi24:ssä saa parhaimmat uskontokeskustelut morkkujen kanssa - muut uskovaiset ovat jo pistäneet aivonsa narikkaan :-)
kahdeksannen käskyn selitysosasta piispan kanssa ja hän kertoi käsittäneensä tuon po. kohdan tarkoittavan mm. perheväkivaltaa sekä yleensä toisen ihmisen törkeää ja jatkuvaa taloudellista tai muuta hyväksikäyttöä jonka kaltaisista rikkomuksista meidän tulee tehdä ilmoitus asianomaisille viranomaisille.
Toisaalta ripin kautta tietoomme tulleet rikkomukset eivät oikeuta meitä ”kantelemiseen” missään tilanteessa. Tällöin voimme ainoastaan parhaan kykymme mukaan opastaa ja tukea meille uskoutunutta lähimmäistämme.
"Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä." Ripin salaisuus siis ylittää "painavan syyn".
Muutoin minä tietysti "Love all" rakastan kaikkia lähimmäisiäni, - myös mormoneja, - ehkäpä lopulta erityisesti. Opillisesti olen toki monissa asioissa erimieltä heidän kanssaan. Ehkäpä juuri siksi olen saanut käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja heidän kanssaan.
Kyllähän minä olen kiinnostunut kaikista uskonnoista ja erityisesti niiden historiasta. Uskonnothan ovat kuitenkin vallitsevien moraalikäsitysten perusta. Tosin muut uskonnot poissulkeva MAP-kirkon uskon käsitys tuntuu minusta ahdistavalta. Tämä ei tietenkään ole eikä voi olla este lähimmäisen rakkaudelle.
Turust
...olet ehkä tällä palstalla ensimmäinen ihminen, jolla ei ole kamalaa kaunaa MAP-kirkolle eroamisen jälkeen. Olen mielestäni samassa kastissa kanssasi. MAP-kirkossa ei ole mitään vikaa jos sitö vertaa muihin kirkkoihin, mutta jos käyttää maalaisjärkeä ja lukee Raamattua, niin sitten on parempi luottaa vaan omaan itseensä ja unohtaa kaikki helevetin uskonnot.
...minusta MAP-kirkossa on jonkin verran realistisia jäseniä; he uskovat uskonsa olevan itselleen oikean, mutta eivät tuomitse lähimmäistään. Se se on kunnon uskoa.