Ajattelin tässä ajan kuluksi väsätä kysymyksen ateisteille. Kysymysten tarkoistus ei ole todistaa mitään, vaan pikemminkin haluan testata omia näkemyksiäni nykytilanteesta.
1. Mistä kaikki on syntynyt?
a)Alkuräjähdys ja evoluutio?
b)Jumala loi?
a)Alkuräjähdysteorian ensimmäisiä esittäjiä oli Belgialainen katolinen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître. Hän esitti idean alkuräjähdyksen mahdollisuudesta vuonna 1927. Aikanaan jopa Paavi Pius XII:n väitti, että tähtitiede ei ole ristiriidassa katolisen kirkon opin kanssa, vaan itse asiassa todistaa luojajumalan olemassaolosta. Vuotta aiemmin Pius XII oli hyväksynyt biologisen evoluution. Onko tämä ateistin totuus, papin kehittämä ja Paavin hyväksymä?
Koko alkuräjähdysteoria perustuu enemmän olettamuksille kuin Jeesuksen olemassa olo. Kaikki olemassa olevat todisteet kun olettavat enemmän tai vähemmän kaiken olevan seurausta "räjähdyksestä". Kaikki todisteet ovat olettamuksia, mitään konkreettista ei ole. Mailmankaikkeuden iän määrittäminen on yksi esimerkki. Koska emme näe mikroaaltotaustasäteilyn taakse oletamme sen olevan merkki merkki mailmankaikkeuden iästä. Käytänössä kuitenkin kaikki fyysikotkin myötävät, että mailmankaikkeuden ikä voi olla 13,7mrd valovuodesta äärettömään.
Alkuräjähdysteorian mukaan mailmankaikkeudessa on 4% näkyvää baryonista - kvarkkeja ja niistä koostuvia yhdisteitä - ainetta, 71% pimeää energiaa ja loput pimeää ainetta eli 25%, joka koostunee tuntemattomista alkeishiukkasista. Siis 96% energiasta ja aineesta on pimeää eli tuntematonta, mutta silti oletetaan kaiken vain tapahtuneen.
b)Jumala loi kaiken. Tuntuu liian helpolta vastaukselta edellisen jälkeen. Jumalan olemassa olo on kuitenkin 100% mahdoton todistaa. Tiede yltää siis ehkä hiukan parempaan lukuun alkuräjähdyksen osalta 96% tuntemattomuudella. Käytännössä ollaan kuitenkin aika tasoissa. Alkuräjähdykseen uskominen ei siis juurikaan eroa mielestäni Jumalaan uskomisesta. Todisteet puuttuvat käytännössä molemmista.
Tärkeintä elämässä on mielestäni kuitenkin onnellinen, jokainen päättäköön sitten itse miten sen onnensa löytää.
1. Mistä kaikki on syntynyt?
a)Alkuräjähdys ja evoluutio?
b)Jumala loi?
a)Alkuräjähdysteorian ensimmäisiä esittäjiä oli Belgialainen katolinen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître. Hän esitti idean alkuräjähdyksen mahdollisuudesta vuonna 1927. Aikanaan jopa Paavi Pius XII:n väitti, että tähtitiede ei ole ristiriidassa katolisen kirkon opin kanssa, vaan itse asiassa todistaa luojajumalan olemassaolosta. Vuotta aiemmin Pius XII oli hyväksynyt biologisen evoluution. Onko tämä ateistin totuus, papin kehittämä ja Paavin hyväksymä?
Koko alkuräjähdysteoria perustuu enemmän olettamuksille kuin Jeesuksen olemassa olo. Kaikki olemassa olevat todisteet kun olettavat enemmän tai vähemmän kaiken olevan seurausta "räjähdyksestä". Kaikki todisteet ovat olettamuksia, mitään konkreettista ei ole. Mailmankaikkeuden iän määrittäminen on yksi esimerkki. Koska emme näe mikroaaltotaustasäteilyn taakse oletamme sen olevan merkki merkki mailmankaikkeuden iästä. Käytänössä kuitenkin kaikki fyysikotkin myötävät, että mailmankaikkeuden ikä voi olla 13,7mrd valovuodesta äärettömään.
Alkuräjähdysteorian mukaan mailmankaikkeudessa on 4% näkyvää baryonista - kvarkkeja ja niistä koostuvia yhdisteitä - ainetta, 71% pimeää energiaa ja loput pimeää ainetta eli 25%, joka koostunee tuntemattomista alkeishiukkasista. Siis 96% energiasta ja aineesta on pimeää eli tuntematonta, mutta silti oletetaan kaiken vain tapahtuneen.
b)Jumala loi kaiken. Tuntuu liian helpolta vastaukselta edellisen jälkeen. Jumalan olemassa olo on kuitenkin 100% mahdoton todistaa. Tiede yltää siis ehkä hiukan parempaan lukuun alkuräjähdyksen osalta 96% tuntemattomuudella. Käytännössä ollaan kuitenkin aika tasoissa. Alkuräjähdykseen uskominen ei siis juurikaan eroa mielestäni Jumalaan uskomisesta. Todisteet puuttuvat käytännössä molemmista.
Tärkeintä elämässä on mielestäni kuitenkin onnellinen, jokainen päättäköön sitten itse miten sen onnensa löytää.
Vastaukset 81
Vanhimmat
"1. Mistä kaikki on syntynyt? ...
b)Jumala loi? "
Ja kysyit juurikin ateisteilta? No öhöm, et tainnut miettiä loppuun saakka.
Mutta kuitenkin, se on 100% varmaa että ns. jumalalla ei ollut osaa eikä arpaa maailmankaikkeuden (kaiken) synnyssä.
Alkuräjähdyksestä en mene takuuseen (koska sitä ei vielä ole täysin aukottomasti todistettu), mutta evoluution seurauksena olemme tässä ja nyt.
Vai oletko jo täysin aivopesty omiin uskomuksiisi??
"Mutta kuitenkin, se on 100% varmaa että ns. jumalalla ei ollut osaa eikä arpaa maailmankaikkeuden (kaiken) synnyssä."
Tuommoinen kommentti ateistilta viekin hänen kaiken uskottauutensa. Mikä saa sinut uskomaan noin??
Jos oletetaan, että jonkunlainen fiksu olento on pannut kaiken alulleen niin minkä takia sen pitäisi tulla tänne todistelemaan olemassaoloaan ja missä muodossa, koeputkessa vai?
voi vaikka ja mitä. Kuluuhan se aika oletellessakin. Ja pitäisikö sen aivopesun olla sinun ohjelmoimasi ollakseen oikea ja virallinen?
vastaus ateistilta veisi hänen uskottavuutensa. Mikä ateisti se sellainen on, joka uskoo jumalaan?
c) Emme voi tietää nykyisen tiedon pohjalta.
Kysymys kaiken synnystä on
mielenkiintoinen, muttei ajankohtainen.
Miksi kaikkeen pitäisi saada vastaus nyt ja heti?
Odotetaan mieluummin, että saadaan enemmän informaatiota asiasta.
Typerä esimerkki seuraa, tättärätää..
Jos on laskutoimitus:
1 x=y
y x=z
niin emme voi tietää, mikä on z,
koska välissä on puuttuvaa informaatiota.
mitään ei ole luotu, koska kaikki on vain harhaa. Mitään ei siis ole todella olemassa. Lisätieto ei silloin auta.
Tietysti a.
Alkuräjähdys teoria on tällä hetkellä se kaikkein todennäköisin ja uskottavin kaikista teorioista.
Täytyy muistaa että Jumalan olemassaolosta on etsitty todisteita useita tuhansia vuosia, turhaan. Huvittava pointti asiassa on että mitä ilmeisimmin nämä etsijät eivät ole olleet mitään täysin kyvyttömiä, sillä yksi heistä teki löydön joka käytännössä romutti "6000 vuotta vanha maa"-kreationisti teorian. Kaikki uskovaiset eivät ole typeryksiä, ainoastaan harhaanjohdettuja ja heidän virheensä on että he etsivät asiaa jota ei ole olemassakaan.
"Siis 96% energiasta ja aineesta on pimeää eli tuntematonta, mutta silti oletetaan kaiken vain tapahtuneen."
Olen varma että tuo prosenttiluku tulee tuosta menemään alaspäin seuraavan 2000 vuoden aikana kun kerran tuohon lukuun on päästy alle sadassa vuodessa.
Mitenköhän paljon todisteita "jumala loi kaiken" teorialla on kahdentuhannen vuoden kuluttua?
epäilee, kyliksi monet ovat Hänet tavanneet! Ja kaikki ympärillämme todistaa Jumalasta!! :)
On todella typeryyden huippu ola uskomatta Jumalaan!
Enpä ole koskaan tavannut ketään, joka olisi tavannut jumalan. Enkä varsinkaan ole itse tavannut yhtään jumalaa. Mutta jumalahan on koska tahansa tervetullut käymään, jumalana varmaan tietää osoitteenikin. Siitä vaan vieraisille ja soittamaan ovikelloani (alaovi on lukossa, mutta ei varmaan ole jumalalle mikään ongelma). Olisihan se jännää tavata jumala...
Eikö se ole raamatun mukaan niin että jos näkee jumalan niin kuolee
tuon kohdan b) Jossa jumala loi maailman.
Tämähän on tunnettu vaihtoehto mutta mielestäni kysymyksesi on harhaajohtava koska et tarkemmin määrittele mitä jumalaa tarkoitat? Tämä johtaa siihen että kysymystä lukevat eri ihmiset käsittävät kysymyksen eritasolla riippuen heidän uskontonsa käsityksen jumalan tai vastaavan osuudesta maailman luontiin.
Jos viittaat kristinuskooon niin kaksituhatta vuotta vanhan tiedon mukaan jumala loi maan mutta toki tämä asia on tarkentunut sen jälkeen. Nykypäivän tiedon mukaan evoluutio on totta.
Eli kannattaa aina perustella asia paremmin kun puhutaan jumalasta, kyse on täysin uskosta ja jokianen saa uskoa mihin haluaa. Erilaisia jumalia lienee parituhatta.
"Koko alkuräjähdysteoria perustuu enemmän olettamuksille kuin Jeesuksen olemassa olo."
No näillä asioilla nyt ei ole mitään tekemistä keskenään. Jonkun Jeesuksen olemassaolo on asian suhteen ihan yhtä relevantti kuin jonkun Pekan tai jonkun Muhamedin olemassaolo. Mutta tätähän lienee hihhulin aivoilla mahdotonta tajuta? Jeesus ei ole jumala eikä luonut maailmaa yhtään sen enempää kuin joku Pekkakaan...
Mikä saa sinut uskomaan että kaikkeus on syntynyt?
Tuota kun pohdiskelet, niin huomaat oman kommenttisi "Alkuräjähdysteorian ensimmäisiä esittäjiä oli Belgialainen katolinen pappi ". Selittänee, että uskot koska uskot.
Papeille on tuputettu koko ikänsä että kaikki on saanut alkunsa jostakin, eli on siis syntynyt.
Haistan petoksen kun joku ottaa teorianrakennuksessa lähtökohdaksi sellaisen asian (kaikkeuden syntymän), jota ei ole milläänlailla havainnoitu. Eli teoria joka on rakennettu lähtökohdasta "syntymä", antaa myös vastauksen että maailmankaikkeus on syntynyt tavalla x.
En anna kannatusta millekään vastukselle kaiken syntymästä, riipumatta siitä onko vaihtoehdot "jumala" vai "räjähdys" vai "jokin muu"!
Vastaukseni on että kaikkeus ei ole syntynyt. Biologisesta puolesta en lähde arvailemaan.
ite USKON että koskaan ei ole mitään siinä mielessä syntynytkään, vaan kaikki on ollut aina, eikä siihen ole mitään lisättävää eikä mitään voi ottaa pois, vain aineiden olomuodot vaihtuvat. alkuräjähdys, jos sellaista on ensinkään ollut, ei siten olisi _kaiken_ alku, vaan tapahtuma josta nykyinen asiaintila on aiheutunut. parempi nimitys olisi välietappiräjähdys.
jumala syntyy vasta materiaalin (tai ehkä jossain tapauksessa jonkin muun) saavuttaessa monimutkaisia järjestäytyneisyyden asteita, kuten ihmisaivot. silloin tällöin syntyy uusia jumalia, silloin tällöin toisia kuolee. jumalat käyvät olemassaolon kamppailua. sopeutuvimmat säilyvät hengissä. jumalilla on yksi etu eläviin olentoihin nähden, koska eläimet eivät tuosta vain synnytä täysin uusia muotoja, vaan muuttuvat vain vähän kerrallaan, mutta jumala voi syntyä kuin tyhjästä, vailla selvää kantamuotoa. jumala on kuin jatkuvan geenimuuntelun kohteena. useimmissa tapauksissa kuitenkin jumalien jälkikasvu on saanut vain hienoisia muutoksia. tästä esimerkkinä vaikkapa juutalaisten jumala -> alkukristittyjen jumala -> keskiajan kristinuskon jumala -> uuden ajan krist. jumala. jokaisen nuolen voisi jakaa vielä lukemattomiin muihin välivaiheisiin ja haaroihin. yksittäiset muutokset ovat useimmiten olleet pieniä, mutta ratkaisevia suvun säilymiselle, ja kasaantuessaan ovat johtaneet muista kehityslinjoista suuresti poikkeaviin muotoihin.
"Koko alkuräjähdysteoria perustuu enemmän olettamuksille kuin Jeesuksen olemassa olo."
pitäisi olla
Koko alkuräjähdysteoria perustuu enemmän *perustelluille olettamuksille* kuin Jeesuksen olemassa olo.
Tämän luettuasi toivottavasti ymmärrät, miksi ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä, ainakin meistä jotka olemme saaneet asiasta puolueetonta tietoa, "uskomme" mieluummin alkuräjähdysteoriaan kuin raamatun luomiskertomukseen.
"Tärkeintä elämässä on mielestäni kuitenkin onnellinen, jokainen päättäköön sitten itse miten sen onnensa löytää."
Millä ihmeen kumman tavalla tieteellinen teoria voi ottaa kantaa onnellisuuteen? Tuleeko siitä tyytyväisempi olo jos kieltää tieteellisen teorian?
ajattelee että "jumala" loi jotain, ei hän silloin ole ateisti.
Vastaan vaikka en ateisti olekaan.
"
a)Alkuräjähdys ja evoluutio?
b)Jumala loi?
"
Sanoisin, sekä a että b. Tiede kykenee ehkä loputtomiin tarkentamaan tieteellistä selitystä. Mutta "aukkojen Jumalalle" jää aina tilaa. Nykyisin fysiikka pyrkii säieteorian avulla selittämään kvanttimekaniikan ja sitä kautta hypoteettisen inflaatioteoria mallin.
Sitten jos/kun säikeille löytyy selitys jonkun teorian avulla, pitää tälle uudelle teorialle löytää selitys jne. tämä johtaa ikuiseen kehään ja lopullinen totuus ei selviä koskaan. HUOMATAN: MIELESTÄNI TIETEEN PITÄÄ JATKAA SELVITYSPROSESSIA IKUISESTI. Siis uskovaisena olen sitä mieltä, että ihmiskunnan ei missään nimessä tule tyytyä God Did It toteamukseen. Sanon vain, että ainoa asia mihin tiede kykenee on siirtää "ihmettelyn tasoa". Uskovaisille tämän äärettömän teorioiden selittely ketjun päässä (mitä tiede ei siis saavuta) on alkusyynä Jumala. Tämän samaan asian muuten Tuomas Akvinolainen tiedosti 1200-luvulla.
Perinteinen ateistien kommentti yllä esitettyyn on "kuka sitten loi Jumalan?". Yllä sanoin, että Jumala on sen jatkuvasti muuttuvan rajan ulkopuolella mihin tietämys päättyy ja mistä ihmettely alkaa. Siis itse olen Akvinolaisen kanssa samaa mieltä, että selitys ketjun päässä on ns. liikkumaton liikuttaja, joka on alkusyy, joka on Jumala jonka olemassa ololle ei ole mitään selitystä.
Siis perimmäinen syy (Jumala) on ollut ikuisesti olemassa. Tästä ikuisuudesta seuraa se, että mitään ei ole ollut olemassa ennen Jumalaa, siis Jumala ei ole syntynyt yhtään mistään.
ole vähän häiritsevää uskoa, kun maalitaulu muuttuu koko ajan?
Mitä ihmeen järkeä on uskoa johonkin, josta ei tiedä mitään? Vaikuttaako se silti johonkin? Mihin? Entä, kun löytyy jokin selkeä raja, esimerkiksi kun keksittiin, että taivaankantta ei ole olemassakaan? Miten reagoit silloin, kun tiede kumoaa jonkin uskonnon väitteen? Vai eikö uskonnossasi ole mitään väitteitä? Jos niin, niin miksi luottaa johonkin, johon ei voi luottaa?
"Siis perimmäinen syy (Jumala) on ollut ikuisesti olemassa. Tästä ikuisuudesta seuraa se, että mitään ei ole ollut olemassa ennen Jumalaa, siis Jumala ei ole syntynyt yhtään mistään."
Mutta kun maailmankaikkeus ei ole ollut ikuisesti olemassa, vaan sillä on ikä. Uskovaisten sanoin, katso ympärillesi! Näkyykö saumoissa kulumia?
Tuolla logiikallasi voitaisiin muuten aivan yhtä hyvin selittää pois koko jumala-vaikuttaja. Jos kaikki on ollut ikuisesti, ei tarvita myöskään luojaa, eli jumala ei ole olemassa.
"ole vähän häiritsevää uskoa, kun maalitaulu muuttuu koko ajan? "
Ei ollenkaan, kyse on vain siitä missä kulkee ihmettelyn raja.
"Mitä ihmeen järkeä on uskoa johonkin, josta ei tiedä mitään?"
Uskolle löytyy paljon syitä, mutta tämän topiciin teemaan sopii, että mitään muuta lopullista selitystä ei löydy. Tosin tieto lisääntyy ja ihmettelyn kohteet vaihtuvat.
"Vaikuttaako se silti johonkin? Mihin?"
Monet uskovaiset uskovat Jumalan luoneen kaikkeuden jostain tuntemattomasta syystä (kenties hyvyydestä?). Siis Jumalalla on syy olla kiinnostunut luomistaan.
"Vaikuttaako se silti johonkin? Mihin? Entä, kun löytyy jokin selkeä raja, esimerkiksi kun keksittiin, että taivaankantta ei ole olemassakaan? Miten reagoit silloin, kun tiede kumoaa jonkin uskonnon väitteen? Vai eikö uskonnossasi ole mitään väitteitä? Jos niin, niin miksi luottaa johonkin, johon ei voi luottaa?"
Eräät uskoni väitteet ovat
1) Perimmäinen selitys kaikelle on ikuisesti olemassa ollut voima.
2) Tällä voimalla on tavoitteita ja päämääriä, joista minulla ei minkäänlaista käsitystä. Uskon tähän, koska joku motivaatio (ehkä hyvyys) kaikkeuden luonnille tuntuu minusta järkevältä.
3) Tämä voima on välittää ja rakastaa luomiaan. Tämä kohta perustuu uskooni, enkä edes yritä perustella tätä rationaalisesti.
Näitä kohtia en usko tieteen kumoavan. Vastakkainen näkemys edellyttää hyvin vahvaa tiedeuskovaisuutta. Siis vastakkaisella näkemyksellä en tarkoita että on erimieltä kohdista 1-3 vaan sitä, että uskoo tieteen kykenevän kumoamaan jonkin niistä.
"Mutta kun maailmankaikkeus ei ole ollut ikuisesti olemassa, vaan sillä on ikä. Uskovaisten sanoin, katso ympärillesi! Näkyykö saumoissa kulumia? "
Ehkä materiaalilla on jokin ikä, mutta uskovaisten piirissä ei ainakaan yleisesti väitetä Jumalalla olevan mitään ikää.
"Tuolla logiikallasi voitaisiin muuten aivan yhtä hyvin selittää pois koko jumala-vaikuttaja. Jos kaikki on ollut ikuisesti, ei tarvita myöskään luojaa, eli jumala ei ole olemassa. "
Tarkoitat ilmeisesti, että kompleksisuus on voinut olla jossain ei Jumalallisessa muodossa ikuisesti olemassa. No tätä on vaikea kumota loogisin argumentein. Ateistinen argumentti on, että kompleksisuus ei selviä koskaan, mutta tarkentuu toki. Teistinä sanon, että kompleksisuus tarkentuu, mutta uskon äärettömän ketjun päässä olevan Jumalallisen voiman.
Vastauksista päättelisin, että aika harva ateisti pitää totuutena vaihtoehtoa a). Toinen vaihtoehto on tietenkin, että todellisia ateisteja ei tällä palstalla paljoa ole. Joku tietenkin voi sanoa, että ei ateistin ole pakko pitää alkurähjähdystä oikeana, mutta mikä on silloin hänen vastauksensa tähän kysymykseen: Mistä kaikki on lähtöisin?
Mielestäni ihmisluontoon kuuluu kysyä ja selvittää asioita ja en pysty ymmärtämään niitä, jotka eivät halua etsiä vastauksia näihin suuriin kysymyksiin. Sitä voisi pitää yhtä järkevänä kuin koulun käynnin lopettamista. Liian usein monet vain sanovat, että elämällä ei ole tarkoitusta tai elämän tarkoitus on elämä itse. Tämän näkisin jo selkeäksi luovutukseksi vastauksen etsimiseen.
Oletpa opetellut lukion uskonnonkurssin tarkasti ulkoa :)
Onnittelut, siinä on sinulle eväät vakavanhaan luterilaisuuteen koko loppuelämäksi... tai ei nyt aivan, sillä säännöt muuttuvat jo ensi viikolla :)
" Liian usein monet vain sanovat, että elämällä ei ole tarkoitusta tai elämän tarkoitus on elämä itse. Tämän näkisin jo selkeäksi luovutukseksi vastauksen etsimiseen."
Tarkoitatko, että koirat ovat jotenkin onnettomia? Vai riittääkö seikka, että koiran mielestä elämän tarkoitus on paitsi elämä itse, myös seuraava ulkolenkki ja kuivamuona-ateria, tekemään koirasta onnellisen?
Uskovaisen elämä on ikuista odotusta, kun ei uskalleta käsittää, että suurin onni ei olekaan täydellinen olotila ihanuudessa, vaan tämä repaleinen olemassaolomme vikoineen ja iloineen.
Onnellisuusteen en halua sen enempää kantaa, kuin että jokainen on oman onennensa seppä. Jos koira on onnellinen niin hyvä. Vertaus koiriin ei kuitenkaan ole ehkä paras mahdollinen.
"Uskovaisen elämä on ikuista odotusta, kun ei uskalleta käsittää, että suurin onni ei olekaan täydellinen olotila ihanuudessa, vaan tämä repaleinen olemassaolomme vikoineen ja iloineen."
Uskovaisiakin on varmaan aika joka lähtöön. Itse näkisin kuitenkin uskovaisen elämän enemmän kilvoitteluna ja etsimisenä paremmasta, kuin pelkkänä paikallaan olemisena ja odottamisena. Tuskin kukaan uskova myöntää olevansa täydellinen ja täysin valmis kaikkeen. Jokainen voi tietenkin tyytyä siihen mitä on, mutta näkisin kyllä että aika harva ateistikaan on valmis sallimaan naapurille parempaa autoa, heh.
"Onnellisuusteen en halua sen enempää kantaa, kuin että jokainen on oman onennensa seppä. Jos koira on onnellinen niin hyvä. Vertaus koiriin ei kuitenkaan ole ehkä paras mahdollinen."
Mielestäni on, sillä kuten viimeviikkoisessa televisiodokumentissa kerrottiin, juoksemme kaikki vain seuraavan dopamiini- eli aivojen luonnostaan tuottaman hyvänolonhormooniannoksen perässä.
Motiiveista voi keksiä vaikka kuinka monimutkaisia, mutta kuten liike-elämässä aina painotetaan, KISS, "keep it simple stupid" :)
" Itse näkisin kuitenkin uskovaisen elämän enemmän kilvoitteluna ja etsimisenä paremmasta, kuin pelkkänä paikallaan olemisena ja odottamisena. Tuskin kukaan uskova myöntää olevansa täydellinen ja täysin valmis kaikkeen. Jokainen voi tietenkin tyytyä siihen mitä on, mutta näkisin kyllä että aika harva ateistikaan on valmis sallimaan naapurille parempaa autoa, heh. "
Tuo on kaikki ihan normaalia ihmiselämää, johon uskovaisuus ei tuo mitään lisää.
"Mielestäni on, sillä kuten viimeviikkoisessa televisiodokumentissa kerrottiin, juoksemme kaikki vain seuraavan dopamiini- eli aivojen luonnostaan tuottaman hyvänolonhormooniannoksen perässä. "
Niin juoksemme, mutta se ei ole mikään pakko. Enemmän se on opittu tapa. Esim. Buddha kertoi jo 2500 vuotta sitten, miten siitä pääsee eroon.
"Motiiveista voi keksiä vaikka kuinka monimutkaisia, mutta kuten liike-elämässä aina painotetaan, KISS, "keep it simple stupid" :) "
Enpä tiedä mitään eläimellisempää kuin nykymaailman liike-elämä.
pidättyvyyden suurta arvoa on mainostettu maailman sivu, yleensä sellaisten ihmisten toimesta jotka itse jotenkin hyötyvät siitä, kun muut ihmiset harrastavat pidättyvyyttä.
Vrt. perheenäidin vakiolause "ei joka päivä kannata syödä herkkuja, sitten ei tavallinen ruoka kelpaa" :)
Miksi tavallisen ruoan pitäisi ollenkaan kelvata, jos herkkuja on tarjolla?
"se ei ole mikään pakko. Enemmän se on opittu tapa. Esim. Buddha kertoi jo 2500 vuotta sitten, miten siitä pääsee eroon."
Aivokemia kertoo toista. Motiivimme ovat varsin primitiivistä ja yksinkertaista perua.
"Enpä tiedä mitään eläimellisempää kuin nykymaailman liike-elämä."
Miksi tiettyjä ajatussuuntia edustavilla ihmisillä on ikuinen päähänpinttymä siitä, että ennen oli kaikki paremmin? Muistan lapsuudestani, miltä paperitehtaiden jätteiden takia mätänemistilaan tuhoutunut järvivesi haisi. Ei onnistuisi nykyään.
Muistan myös, kuinka kioskeissa myytiin lapsille tupakan näköisiä lakritsipötyköitä. Ihmeteltiin kavereitten kanssa, että miksi lakuissa piti olla ohut savukepaperi päällä.
Olen myös lukenut, kuinka 1800-luvulla alaikäiset tehdastyöläiset työskentelivät 12-tuntisia päiviä kuutena päivänä viikossa. Ei onnistuisi nykyään jne.
1. Kannattaa ensin perehtyä asiaan, ennen kuin vastaa. Koskien siis pidättyvyyttä, josta kukaan ei puhunut mitään.
2. Aivokemia ja motiivit: Emme ole niiden vankeja, usko tai älä. Emme ole koneita.
3. Kaikki ennen paremmin: taas mentiin ohi pointista. Liike-elämä on eläimellistä, eikä sitä pitäisi hyväksyä, oli ennen ollut mitä hyvänsä. Nykyään muuten ne 10 vuotiaat tekevät 20 tuntista päivää mm. Kiinassa ja Intiassa. Ja onnistuu ihan hyvin.
"Liike-elämä on eläimellistä, eikä sitä pitäisi hyväksyä, oli ennen ollut mitä hyvänsä."
olemme eläimiä.
Asiallisesti ottaen, en hyväksy väitettäsi liike-elämän eläimellisyydestä.
Onko sinulla, oi suuri ja mahtava aineettomuudessa ja aineesta vapaassa, materiasta vapaassa, tunteista vapaassa niin halutessasi... alkuolevaisuudessa ennen materian liikettä, ennen "mustaa ja valkeaa-tilannetta" olevassa tilanteessa koskaan tullut tilannetta,
jossa pitäisi tehdä päätöksiä vaihtoehdon "a ja b" - välillä. Vaikka ensimmäinen "kiilahdus" silmien takana tulikin oikopäätä vastata vastaus c- tai x- komponentti. Tai sanotaan a,1\2,c-> ja niiden väliltä. Vaikka et välittäisi tulesta, vedestä,atomeista,radioaktiivisesta säteilystä taivaassa olevan atomin vertaa, niin joskus jos sittenkin tulee vielä eteen tilanne mahdollisuutena, että scifi-elokuvien "keinotodellisuus" pitäisi "luoda" olevaksi, muutenkin kuin meidän ihmisten viihdyttämisen iloksi. Jäämme uteliaisuudella odottamaan sellaista mahdollisuutta kuin lapsen
mieli ennen täysi-iän saavuttamistaan, mielellään
ilman ateistisia tai uskonnollisia vastausvaihtoehtoja.Kiitos.
Vaikka alkuräjähdyksen takana olisikin jokin Jumalolento, niin tarkoittaako se automaattisesti sitä että elävillä olennoilla on sielu?
Sielun olemassaolon todistaminen on uskoville varmastikkin jopa tärkeämpää kuin Jumalan olemassaolon todistaminen.
"Vaikka alkuräjähdyksen takana olisikin jokin Jumalolento, niin tarkoittaako se automaattisesti sitä että elävillä olennoilla on sielu?
Sielun olemassaolon todistaminen on uskoville varmastikkin jopa tärkeämpää kuin Jumalan olemassaolon todistaminen."
Vaikka jumalia olisi yksi tai useampi, kiinnostaisiko niitä paskankaan vertaa ihminen?
Jos kiinnostaisi, niin olisiko kiinnostus sadistista ihmisen näkökulmasta?
Ei paljon hihhulin kuupassa liiku.
hihhulien kuupassa liikkuu enemmän viisautta kuin joidenkin muiden nimeltä mainitsemattomien!? Ja vieläpä Jmalallista sellaista, jota vastaan ei mikään ateistisen kuupan omistaja voi mitään!
Jaakob 1:
5. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
1Kor 1:
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia,(pakanoita)on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Jaakob 3:
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
1 Kor 3:
18. Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne (esim. ateistit)luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
19. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
20. ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi."
Kummalta ennen loppuu viisaus, ateistilta, vai uskovalta? Uskovalla on tiedon lähde lähellä, Jeesus!
1 Kol.1:
2. että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
3. jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
- että kyllä osaatkin olla likinäköinen,,, ei, kun sokea!
Tottakait Jumala on kiinnostunut sinusta, koskapa olet hänen luomansa, äläkä turhaan vänkää vastaan, sille totuudelle et voi mitään, eikä sinun mielipiteesi muuta asiaa miksikään.
Jumala ei ole sadisti, ihminen on!
Onko sinussakin sadistisia piirteitä,,,,, ehkä jonkin verran! Kiusaat joitakin heikkoja sieluja, mutta et minua! Näen lävitsesi sinun heikkoutesi, jonka yrität kätkeä näennäisen ronskiuden ja hävyttömyyden alle!
Sinulla taitaa olla "naamiona terve mieli"???
jättää sinut Paratiisin ulkopuolelle.
allahille, se ei mitään voi! Tulijärveen viskataan sekin petturi, saatanan keksimä ihmisille hämäyksesksi!
"ihan sama! allahille, se ei mitään voi! Tulijärveen viskataan sekin petturi, saatanan keksimä ihmisille hämäyksesksi!"
Allah Jumala ei olekaan sellainen sadisti kuin eräiden satukirjojen jumalat että heittelisi ihmisiä tulijärveen, joten selvinnet pelkästää menettämällä elämän paratiisissa.
Allah ja kristinuskon Jumala ovat sama "hahmo", ns. Aabrahamin tai Ibrahimin Jumala. Kuva vain on eri.
Allahiin ei kai ole liitetty jeesusta eikä pyhää henkeä parasiiteiksi, eikä äijän tarvinnut tappaa itseään korjatakseen oman mokansa.
Sama paska, eri paketti, eli mytologiaa.
Jeesus on kuitenkin profeetta islamilaisillekin. Tämä on siis tienhaara näiden uskontojen osalta. Samoin kuin juutalaisuuden kanssa. Jumala on kuitenkin sama, pojalla ja/tai pyhällä hengellä tai ilman.
ajattelevat että on vain yksi jumala.
Krisselikin ajattelee niin, vaikka heidän jumalansa onkin kolme ja satua täydentää sarja enkeleitä.
Numerointisi aloittaminen (1) tarkoittanee että lisää kysymyksiä on luvassa...
Haluamiaan vastauksia saa kun valitsee itse vaihtoehdot, joista vastaajan on vastaus valittava: Loiko maailman siis:
a. Jumala
b. Herra Jumala
Jo aloituksesi on rajaava:
1. Mistä kaikki on syntynyt?
a)Alkuräjähdys ja evoluutio?
b)Jumala loi?
Itse uskon evoluution villien lakien moneen asiaan johtaneen. Alkuräjähdys teoriana menee käsityskykyni ylitse, joten en ota siihen kantaa. Se on yksi tapa selittää maailmankaikkeutta ja sen laajenemista. Jumalan luominen on vaihtoehtona tipautettu kauan aikaa sitten pois. Samaan kastiin spagettihirviöiden kanssa.
Todellakin tarkoitus oli esittää enemmän kysymyksiä, mutta tässäkin tuntuu olevan tarpeeksi pohdittavaa. Kysymys koski lähinnä kahta yleisintä käsitystä siitä mistä kaikki on tullut. Vastaukset kuitenkin osoittavat, että aika monet ateisteista eivät ole muodostaneet mitään käsitystä ja ihmettelen suuresti miten näin voi olla.
Jos sillä ei ole mitään merkitystä mistä kaikki on lähtöisin niin onko omalla elämälläkään mitään merkitystä? Jos vastaus on ei, niin silloin ollaan jo todella pahasti hukassa. Tässä on mielestäni monien ateistien suurin ongelma. Kyllä elmälleen pitäisi jotain tarkoitusta löytää, vaikka se ei Jumala olisikaan.
"Jos sillä ei ole mitään merkitystä mistä kaikki on lähtöisin niin onko omalla elämälläkään mitään merkitystä? Jos vastaus on ei, niin silloin ollaan jo todella pahasti hukassa. Tässä on mielestäni monien ateistien suurin ongelma. Kyllä elmälleen pitäisi jotain tarkoitusta löytää, vaikka se ei Jumala olisikaan."
Rakennat olkiukon jonka sitten kaadat.
"Rakennat olkiukon jonka sitten kaadat."
Jokainen päättää itse omasta elämästään. Turha minun on edes yrittää rakentaa muiden "olkiukkoja". Ketään ei voi pakottaa uskomaan esim. Jumalaan tai Alkuräjähdykseen, mutta kai asioista sentään voi keskustella? Kysyisinkin uudestaan, mikä on ateistin elämän tarkoitus? Jos Jumala kuullostaa mahdottomalta niin toivon kuitenkin jotain tarkoitusta löytyvän. Niin pahoja ja tyhmiä kuin nämä uskikset ovatkin en haluaisi edes ateistin elävän tarkoituksetonta elämää.
Tunnustan itse pitäväni Jumalaa parhaana vaihtoehtona sille mistä kaikki on saanut alkunsa. Otan kuitenkin mielenkiinnolla kaiken tiedon vastaan mitä muut minulle tarjoavat ja olen valmis keskustelemaan kannastani. Voisin ruveta ateistiksikin ehkä, jos vain joku pystyisi osoittamaan ateismin syvimmän olemuksen "paremmuuden/oikeellisuuden", heh.
ihminen viisastuu,
vaikka kehittämällä teknologiaa laitteineen,
jos ei parempaakaan määritelmää elämäntarkoitukselleen oivalla..
että sijoitat ateistin päähän itse keksimäsi ajatuksen, jonka sitten kumoat omaan arvomaailmasi perusteella.
"Voisin ruveta ateistiksikin ehkä, jos vain joku pystyisi osoittamaan ateismin syvimmän olemuksen "paremmuuden/oikeellisuuden", heh."
Se sinun on itse löydettävä, jos et löydä tai halua miettiä, niin jatka vain taikauskossasi olemattomien mielikuvitusjumalien palvomista. Se vaihtoehto sattaa hyvinkin olla sinulle juuri oikea.
Minun elämääni ei vaikuta tipan tippaa, onko alkuräjähdys oikea selitys vai ei. Ei se vaikuttanut kansakoulun käyneen äitini tai isoäitinikään elämään. Kaikki me elämme elämäämme tässä ja nyt; elämään vaikuttaa läheisten ihmisten rakkaus, jokapäiväiset mielihyvän tunteet, eri asioihin kohdistuva uteliaisuus ja sen tyydyttäminen (niin että se alkuräjähdys on kyllä ihan mielenkiintoinen pohdittava), säätila ja tämän päivän lounas ja se, että televisiosta tulee MotoGP:tä ja minulla on mielenkiintoinen kirja...
MIksi elämällä pitäisi olla jokin ulkopuolinen tarkoitus? Kuten runoilija sanoi: "Elämää rakastetaan eläen."
"Jos sillä ei ole mitään merkitystä mistä kaikki on lähtöisin niin onko omalla elämälläkään mitään merkitystä?"
Miksei olisi? Miten se, ettemme tiedä kuinka kaikki sai alkunsa, muuttaa sitä faktaa, että me silti elämme nyt? Ei minun elämältäni ainakaan pohja putoa pois, vaikken kaikkea tiedäkään. Voin toki miettiä, miten kaikki sai alkunsa, mutta minun todellista elämääni ei muuta mitenkään se, etten tiedä varmaksi. Eihän kukaan meistä tiedä!
Alkuräjähdys menee jo niin korkean fysiikan piiriin, että se heittää yli minun hilseeni kovaa ja korkealta. Sen sijaan evoluutio tuntuu minusta huomattavasti todennäköisemmältä kuin luomisteoria. Tämä ei silti määrää elämäni tarkoitusta. Minun elämäni tarkoitus on elämä itse. Minä kokisin, että elämäni valuisi hukkaan, jos etsisin merkitystä elämääni jostain oman elämäni ulkopuolelta.
"Se sinun on itse löydettävä, jos et löydä tai halua miettiä, niin jatka vain taikauskossasi olemattomien mielikuvitusjumalien palvomista. Se vaihtoehto sattaa hyvinkin olla sinulle juuri oikea."
Ensinnäkään et vieläkään vastannut kysymykseen elämän tarkoituksesta. Toiseksi voisin sanoa aivan saman sinulle: Usko Jumalaan pitää itse löytää. Kolmanneksi haluan miettiä, mutta ateistit eivät vielä ole ainakaan minua pystyneet millään tavalla vakuuttamaan oman kantansa paremmuudesta/oikeellisuudesta.
Oman nykyinen näkemykseni ateisteista:
Näen ateistit vain omiin kykyihinsä sokeasti luottavina ihmisinä, jotka eivät voi pitää mitään heitä suurempana ja viisaampana. He eivät usko mihinkään. Monien tosiasioiden hyväksyminen on jo vaikeaa kunnon ateistille, koska hän haluaa vain kyseenalaistaa kaiken. Tästä seuraa kuitenkin lopulta se, että mikään ei varmasti ole mitään ja millään ei ole mitään merkitystä. Onko näin? Jos on niin mitenkä tämä voi olla parempaa? Oikeellisuuttahan ei kunnon ateisti halua todistaa, koska epäilee sitä itsekkin.
"Minun elämäni tarkoitus on elämä itse."
Elämän tarkoitus on elämä? Aika laihalta tuntuu tämä tarkoitus. Yhtä hyvin voisi sanoa, hiiren tarkoitus on olla hiiri ja kissan tarkoitus on olla kissa ja syödä hiiri? Onko hiiren elämän tarkoitus olla siis kissan ruokaa?
Mielestäni ihmisen kuuluu kuitenkin käyttää aivojaan ja oppia asioita. Eläminen on mielestäni paljon enemmän elämisen arvoista kun kokee sillä olevan merkitystä. Tämän vuoksi en ymmärrä miten koet elämän valuvan hukkaan hakiessasi sille merkitystä. Jos kuitenkin ainoa merkitys elämällä on elää ja sitten kuolet, niin onko sillä mitään tarkoitusta?
"MIksi elämällä pitäisi olla jokin ulkopuolinen tarkoitus?"
Mielestäni elämästä tulee vielä enemmän elämisen arvoista kun sille löytää lisää merkitystä. Alkuräjähdyksestä sitä tosin tuskin löytyy, mutta Jumalasta voi löytyä.
>>Elämän tarkoitus on elämä? Aika laihalta tuntuu tämä tarkoitus.>>
Olisi ehkä parempi sanoa, että elämällä ei ole tarkoitusta sinänsä, mutta jokainen voi rakentaa omalle elämälleen tarkoituksen.
>>Yhtä hyvin voisi sanoa, hiiren tarkoitus on olla hiiri ja kissan tarkoitus on olla kissa ja syödä hiiri?>>
No ei nyt ihan.
>>Mielestäni ihmisen kuuluu kuitenkin käyttää aivojaan ja oppia asioita. Eläminen on mielestäni paljon enemmän elämisen arvoista kun kokee sillä olevan merkitystä.>>
Totta. Ihminen on itse vastuussa elämänsä merkityksestä. Se merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jonkun elämän tarkoitus ja sisältö voi olla musiikki, jollakin kuvataide, jollakin urheilu jne. Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita.
>>Tämän vuoksi en ymmärrä miten koet elämän valuvan hukkaan hakiessasi sille merkitystä.>>
Sen merkityksen voi löytää tästä ja nyt. Sitä ei tarvitse hakea pilven päältä tai tuonpuoleisesta.
>>Jos kuitenkin ainoa merkitys elämällä on elää ja sitten kuolet, niin onko sillä mitään tarkoitusta?>>
Merkityksetön kysymys. Finaalista tarkoitusta ei voi koskaan olla, sillä aina voidaan esittää jatkokysymys "onko sillä mitään tarkoitusta".
Voin esimerkiksi kysyä, mikä on taivaan tarkoitus tai mikä on kuolemanjälkeisen elämän tarkoitus. Jos niillä on itsetarkoitus, miksei elämällä voisi olla?
Mikä on pelargonian elämän tarkoitus?
Yhtyä kuihduttuaan ja kuoltuaan Suureen Pilvenpäälliseen Jumaluuteen?
Ihmisen elämän kauneus ja arvo on tietoisuudessa sen rajallisuudesta.
"Ei vapahtaja
ei, vaan vapautuja
ei pyhittää vaan elää elämä"
(juice Leskinen: Minea)
Viisikuukautinen poikamme hihkuu ja iloitsee jokaisesta uudesta asiasta jonka havainnoi.
Miettiikö hän elämän tarkoitusta tai yhtymistä Jumaluuksien kaikkeuteen? Pohtiiko hän kristinuskon kolmiyhteisyyttä ja teologisia kiemuroita?
Vaiko elää vain? Kuten meidän kaikkien pitäisi.
"Onko hiiren elämän tarkoitus olla kissan ruokaa?"
Kaiketi ainakin kissan mielestä on ;) Siltä tuntuu välillä, kun kesäisin maalla noiden omien kisujen edesottamuksia tarkkailee... Hiirellä tosin saattaisi olla toisenlainen näkemys. Ehkä hiiren elämän tarkoitus on jyvien syönti, vilja-aitoissa mellastus, lisääntyminen. Tuskin sentään kissan kynsissä kuoleminen, ei kai se hiiri eläessään kuitenkaan tiedä päätyvänsä kissan päivälliseksi. Enhän minäkään tiedä, vaikka kuolisin bussin alle. Bussin alle jääminen ei ole minun elämäni tarkoitus.
"Mielestäni ihmisen kuuluu kuitenkin käyttää aivojaan ja oppia asioita."
Niin minustakin. Tämä onkin aika oleellinen osa elämääni ja sitä kautta oleellinen osa sen tarkoitusta.
"Eläminen on mielestäni paljon enemmän elämisen arvoista kun kokee sillä olevan merkitystä."
Kyllä minä koen elämälläni olevan merkitystä paljonkin. Juuri siksi siinä onkin minulle riittävästi elämän tarkoitukseksi.
"Tämän vuoksi en ymmärrä miten koet elämän valuvan hukkaan hakiessasi sille merkitystä."
Mielestäni sanoin kokevani elämäni valuvan hukkaan, jos hakisin sille merkitystä jostain oman elämäni ulkopuolelta. En koe tarvetta etsiä elämälleni tarkoitusta jumalolennoista, pyhistä kirjoista, tuonpuoleisesta. Minun elämäni tarkoitus löytyy siitä elämästä mitä elän, miten sen elän, mitä koen, Miten itse voin elämääni vaikuttaa ja miten muut siihen vaikuttavat.
En ole koskaan ajatellut elämän olevan vain sitä, että nyt elän ja sitten kuolen pois. Elämä koostuu monista eri asioista. Ja siitä elämän sisällöstä minä teen tarkoituksen omalle elämälleni. Siitä, että elän sellaista elämää, minkä oikeaksi ja hyväksi koen.
Tätä tarkoitan sanoessani, että elämä itsessään on elämäni tarkoitus. Jos se sinusta tuntuu laihalta, niin ei se minua haittaa. Pääasia on kuitenkin se, etten itse sitä laihaksi koe. Jokainen meistä ihan itse elämänsä elää, ja ihan itse sen tarkoituksen määrittelee.
ettei usko yliluonnollisiin asioihin tai jumaliin, ei muuta.
Taikauskoiselle ihmiselle varmaan mahdoton olotila ymmärtää?
Onnea vaan pojan johdosta. Toivot kuitenkin varmaan, että hän kehittyessään aikuisuuteen alkaa kysellä ja ihmetellä asioita? Ihmisluontoon kuuluu mielestäni asioiden miettiminen ja vastausten hakeminen, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.
Turhalta tuntuu esittää samaa kysymystä jo kolmanteen kertaan. Kai ateisteillakin kuitenkin on omat näkemyksensä asioista, vaikkeivat Jumalaan tai yliluonnolliseen uskokkaan? Muilla ainakin tuntuu olevan.
Sen ymmärrän, että usko Jumalaan ja yliluonnolliseen on vaikeaa ja monelle varmasti mahdotonta. Kuitenkin sinunkin (Nas.se) joka et usko näihin asioihin luulisi muodostavan edes jonkin käsityksen mm. elämän tarkoituksesta. Jos ei oman elämän tarkoitus ole selvinnyt niin olisi ehkä syytä pysähtyä ja miettiä edes hetki sitä.
"Finaalista tarkoitusta ei voi koskaan olla, sillä aina voidaan esittää jatkokysymys "onko sillä mitään tarkoitusta".
Voin esimerkiksi kysyä, mikä on taivaan tarkoitus tai mikä on kuolemanjälkeisen elämän tarkoitus. Jos niillä on itsetarkoitus, miksei elämällä voisi olla?"
Elämän finaalinen tarkoitus? Kuulostaa ainakin hienolta. En halua kieltää, että elämällä ei olisi mitään itsetarkoitusta. Vaikka uskova olenkin en näe nykyistä elämääni mitenkään merkityksettömänä, vaikka taivas onkin tavoitteena. Elämä on pikemminkin lahja ja ainutkertainen mahdollisuus.
Ainoa minkä pystyn ajattelamaan elämän finaalisena tarkoituksena on löytää Jumala. Jumalan löytäneen ei enää tarvitse pohtia elämän tarkoitusta, koska se hänellä jo on. Näin ympyrä sulkeutuu.
>>Vaikka uskova olenkin en näe nykyistä elämääni mitenkään merkityksettömänä, vaikka taivas onkin tavoitteena.>>
En näe minäkään. Minä en kuitenkaan halua suhteuttaa toimintaani ja ratkaisujani johonkin sellaiseen, mistä ei ole olemassa mitään näyttöä. Mieluummin elän elämäni tässä ihan oikeassa maailmassa.
>>Ainoa minkä pystyn ajattelamaan elämän finaalisena tarkoituksena on löytää Jumala. Jumalan löytäneen ei enää tarvitse pohtia elämän tarkoitusta, koska se hänellä jo on. Näin ympyrä sulkeutuu.>>
Minulle riittää ihan elämä itsessään. Mistään muusta ei ole olemassa mitään havaintoa, joten elelen tässä maailmassa niin kauan kuin elelen ja sitten katoan. Minulle elämä on arvo sinänsä eikä sitä tarvitse välineellistää.
"Tätä tarkoitan sanoessani, että elämä itsessään on elämäni tarkoitus. Jos se sinusta tuntuu laihalta, niin ei se minua haittaa. Pääasia on kuitenkin se, etten itse sitä laihaksi koe. Jokainen meistä ihan itse elämänsä elää, ja ihan itse sen tarkoituksen määrittelee."
Hyvä niin että olet löytänyt elämälle tarkoitusta ja merkitystä. Se on jo mielestäni paljon. Totta on myös se että itse kukin meistä elää oman elämänsä, tekee päätökset siitä miten sen elää ja mitä siltä haluaa. Melkein kaikki kuitenkin varmaan haluaisivat elämältään mahdollisimman paljon, kun ketään ei varmasti tiedä mitä on elämän jälkeen.
Mielestäni elämältä saa kuitenkin "vielä" enemmän, jos löytää sille "vielä" enemmän merkitystä ja tarkoitusta. Ehkä jopa lopullisen päämäärän?
" Kai ateisteillakin kuitenkin on omat näkemyksensä asioista, vaikkeivat Jumalaan tai yliluonnolliseen uskokkaan? "
On. Jokaisella todennäköisesti omansa. Tuo on vain ainoa yhteinen tekijä, siksi ateistien näkemystä muista asioista ei voi yleistää.
"Jos ei oman elämän tarkoitus ole selvinnyt niin olisi ehkä syytä pysähtyä ja miettiä edes hetki sitä."
Mulle se on ihan selvä.
Ihmetyttää miten paljon sua tehdessä on lurahtanut keltaista sekaan kun olet noin hidas.
"Minä en kuitenkaan halua suhteuttaa toimintaani ja ratkaisujani johonkin sellaiseen, mistä ei ole olemassa mitään näyttöä. Mieluummin elän elämäni tässä ihan oikeassa maailmassa."
Samassa maimassahan me kaikki elämme. Ei se, että uskoo Jumalaan tarkoita, että elää jossain aivan muualla. Kyllä minullekkin elämä on erittäin arvokas asia, enkä pidä sitä vain minään välineenä päästä taivaaseen. Raamatussa esimerkiksi annetaan paljon elämän ohjeita aivan tavalliseen elämään, mitkä pätevät vielä nykyisinkin. Ehkä et esimerkiksi noudata kymmentä käskyä, mutta yhteiskunta ja lait aika pitkeälle kyllä perustuu samoihin hyväksi todettuihin käskyihin.
Jos oikein pilkkua viilataan niin meillä ei loppujen lopuksi ole mitään näyttöä oikein mistään. Ehkä "ajattelen olen olemassa" vielä mahtuu omaan tajuntaan, mutta kaikki muu voi olla lopulta valetta. Tämän mukaan uskot siis pakostakin johonkin, vaikka ateisti oletkin.
"Mulle se on ihan selvä."
Eli et halua paljastaa oman elämäsi tarkoitusta, heh?
"Ihmetyttää miten paljon sua tehdessä on lurahtanut keltaista sekaan kun olet noin hidas."
Nämä kommentit kertovat valitettavan paljon siitä mille tasolle olet vielä jäänyt. No haluan toivotaa hyvät jatkot sinulle ja toivottavasti joskus voit keskustella vielä näistä asioista "kehittävällä" tasolla.
"Nämä kommentit kertovat valitettavan paljon siitä mille tasolle olet vielä jäänyt. No haluan toivotaa hyvät jatkot sinulle ja toivottavasti joskus voit keskustella vielä näistä asioista "kehittävällä" tasolla."
Taso on sovitettava vastaanottajan mukaan ja ilmeisesti onnistuin, koska lopulta ymmärsit.
Toivottavasti pääsen vielä keskustelemaan kanssasi, eli saavutat kehittyneemmän tason.
>>Samassa maimassahan me kaikki elämme. Ei se, että uskoo Jumalaan tarkoita, että elää jossain aivan muualla.>>
Monet uskovaiset ovat jo elinaikanaan henkisesti "tuolla puolen". Heille elämä on vain jonkinlainen välivaihe kosmisessa näytelmässä, jonka päämääränä on taivas. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat eskatologisia visioita maalailevat fundamentalistit.
>>Ehkä et esimerkiksi noudata kymmentä käskyä, mutta yhteiskunta ja lait aika pitkeälle kyllä perustuu samoihin hyväksi todettuihin käskyihin.>>
Ne perustuvat joiltakin osin näille säännöille, esim. "älä tapa", "älä varasta". Syy tähän on siinä, että tämänkaltaiset säännöt ovat yhteisön selviämisen ja menestyksellisen yhteistoiminnan kannalta välttämättömiä. Niiden soveltaminen on siis pragmaattisesti perusteltua.
Näiden sääntöjen taakse ei tarvitse olettaa yliluonnollista agenttia. Olen melko varma, että valtaosan moraalinen intuitio yhtyy näihin normeihin. Tämä johtuu siitä, että ihmisellä on tietty lajinomainen eettinen karakteristiikka, joka on seurausta evolutiivisesta kehityksestä.
>>Jos oikein pilkkua viilataan niin meillä ei loppujen lopuksi ole mitään näyttöä oikein mistään.>>
En itse lähtisi tähän viilaukseen.
>>Ehkä "ajattelen olen olemassa" vielä mahtuu omaan tajuntaan, mutta kaikki muu voi olla lopulta valetta.>>
Tietyssä triviaalissa mielessä "voi olla" pätee mihin tahansa. Voi olla sinisiä yksisarvisia ja voi olla ilkeitä demoneja, jotka hämäävät ihmisiä jne. Tämä on kuitenkin pelkkää saivartelua eikä minusta aseta tietoa missään vakavassa mielessä kyseenalaiseksi. Yksi tärkeistä kriteereistä uskomusten muodostamisessa on mielestäni luotettavuus. havaintojen ja niistä tehtävien päätelmien täytyy perustua sellaisiin prosesseihin, joiden luotettavuudesta ja toimivuudesta on olemassa näyttöä.
Esimerkiksi reliabilismina tunnetun oikeutusteorian kannattajat ovat listanneet joukon luotettavia prosesseja uskomusten muodostamiseen. Yksi tärkeimmistä on kriittisyys eli pyrkimys tarkastella omia havaintoja, päätelmiä ja niiden suhdetta kriittisesti.
>>Tämän mukaan uskot siis pakostakin johonkin, vaikka ateisti oletkin.>>
Käytät mielestäni "usko" sanaa epäkorrektilla tavalla. Usko johonkin on käsitys, jonka muodostaminen ei ole tapahtunut asioita tutkimalla ja kriittistä päättelyä soveltamalla, vaan pelkän ilmoituksen tai hetkellisen intuition tms. kautta.
Tietyssä mielessä kaikkia käsityksiä voidaan pitää USKOMUKSINA, koska mitään ei voi todistaa sataprosenttisesti puoleen tai toiseen. On kuitenkin olemassa parempia ja huonompia uskomuksia.
Suurin syy tähän semanttiseen sekoiluun on luultavasti siinä, että Suomen kielessä on vain yksi sana uskolle. Englannissa belief tarkoittaa uskomusta tai käsitystä, jonka perusta lepää jonkinlaisessa todistusaineistossa. Toisaalta faith tarkoittaa uskonnollista uskoa perinteisessä mielessä.
"Monet uskovaiset ovat jo elinaikanaan henkisesti "tuolla puolen"."
Erehtyviä ihmisiä me kaikki olemme, myös monet uskovat. Itse en pidä moista mitenkään hyväksyttävänä.
"Näiden sääntöjen taakse ei tarvitse olettaa yliluonnollista agenttia. Olen melko varma, että valtaosan moraalinen intuitio yhtyy näihin normeihin."
Nykyään kyllä yleinen moraalinen intuitio yhtyy näihin normeihin, mutta tuskin esimerkiksi roomalaisten aikaan, kun orjia ja muita tapettiin miten huvitti. Kymmenen käskyä on kuitenkin kirjoitettu todistetusti paljon ennen roomalaisia, jolloin "kunnon" lakeja ei ollut. Nykyään on helppoa todeta vain, että kyllähän se ihmisiin ja yhteisön toimintaan sopii. Lakien kirjoittaja on siis joka tapauksessa ollut "kummallisen" paljon edellä aikaansa.
"Tietyssä mielessä kaikkia käsityksiä voidaan pitää USKOMUKSINA, koska mitään ei voi todistaa sataprosenttisesti puoleen tai toiseen. On kuitenkin olemassa parempia ja huonompia uskomuksia."
Tarkoittanet, että se mikä on varmemmin todistettu on uskottavampaa? Puhdas 100% usko johonkin täysin käsittämättömään on siis se ateistin punainen vaate. Tämän perusteella siis ateistikin voisi "uskoa/pitää totuutena" Jumalaa ,jos se vain olisi tarpeeksi hyvin todistettu, vai?
Minäkin sekaannun tähän, koska olen itsekin ollut 5 kk:n ikäinen ja jatkanut siitä eteenpäin aika monta vuotta. Olen aina kyellyt ja ihmetellyt asioita, miettinyt ja etsinyt vastauksia. Tähän kaikkeen ei tarvita minkäänlaista Jumalaa, maailma on täynnä ihmettelyn aiheita.
Juuri tällä htkellä ihmettelen, miten voi tee olla niin hyvää. Ostanko kotiin tänään gerbenoita vai ruusuja. Juustoa vai kinkkua leivän päälliseksi? Mitä uutta kirjastosta löytyy? Mahtaako meidän Kaaleppi (rusakko) ilmestyä pihaan, kuten se joskus tekee? Moniko peipponen tänään laulaa koivuissa? Missä meidän talitiaisemme on, kun tuuletusputkesta ei kuulu rapinaa? Miten China Mieville onnistuu keräämään kirjansa "The Scar" juonet yhteen kirjan lopussa? Ja muita sen kaltaisia asioita. Niin, ja mitä uudesta vastalöydetystä "vesiplaneetasta" kuuluu? Mitä on kuuma jää? Sen tapaisia asioita.
>>Nykyään kyllä yleinen moraalinen intuitio yhtyy näihin normeihin, mutta tuskin esimerkiksi roomalaisten aikaan, kun orjia ja muita tapettiin miten huvitti. Kymmenen käskyä on kuitenkin kirjoitettu todistetusti paljon ennen roomalaisia, jolloin "kunnon" lakeja ei ollut. Nykyään on helppoa todeta vain, että kyllähän se ihmisiin ja yhteisön toimintaan sopii. Lakien kirjoittaja on siis joka tapauksessa ollut "kummallisen" paljon edellä aikaansa.>>
Kymmenen käskyä ei ole mitenkään ylivertainen sääntökokoelma. Monissa muissa uskonnoissa on ihan yhtä hyviä ja suurelta osin samanlaisia sääntöjä.
>>Tarkoittanet, että se mikä on varmemmin todistettu on uskottavampaa?>>
Juuri näin väitän.
>>Puhdas 100% usko johonkin täysin käsittämättömään on siis se ateistin punainen vaate. Tämän perusteella siis ateistikin voisi "uskoa/pitää totuutena" Jumalaa ,jos se vain olisi tarpeeksi hyvin todistettu, vai?>>
Ei se ole varsinaisesti punainen vaate. En vain ymmärrä sitä. Voisin todellakin muuttaa maailmankatsomustani näiltä osin mikäli osoitettaisiin, että on välttämätöntä olettaa jokin yliluonnollinen olento jostain syystä. Tämä olisi suorastaan loistava voitto tieteelliselle menetelmälle ja epäilemättä tieteen historian suurin saavutus. Epäilen, että näin ei tule koskaan tapahtumaan, mutta olen valmis pyörtämään sanani jos siihen on syytä.
"Kymmenen käskyä ei ole mitenkään ylivertainen sääntökokoelma. Monissa muissa uskonnoissa on ihan yhtä hyviä ja suurelta osin samanlaisia sääntöjä."
Suurin osa kymmenen käskyn aikaisista uskonnoista oli luokkaa ukkonen on jumala ja kumarra kiveä. Ei näissä uskonnoissa mitään ohjeita pahemmin edes ollut. Monissa uskonnoissa tuohon aikaan jopa ennemmin uhrattiin ihmishenkiä kuin neuvottiin säästämään niitä. Uskaltaisin väitää, että ennen kymmetä käskyä ei tämän tapaisia ohjeita muissa uskonnoissa ollut annettu. Juutalaisilla oli paljon omia säädöksiään, mutta nekin olivat lähinnä luokkaa hammas hampaasta ja henki hengestä.
"Voisin todellakin muuttaa maailmankatsomustani näiltä osin mikäli osoitettaisiin, että on välttämätöntä olettaa jokin yliluonnollinen olento jostain syystä. Tämä olisi suorastaan loistava voitto tieteelliselle menetelmälle ja epäilemättä tieteen historian suurin saavutus. Epäilen, että näin ei tule koskaan tapahtumaan, mutta olen valmis pyörtämään sanani jos siihen on syytä."
Jos vaikka enkeli ilmestyisi sinulle, niin riittäisikö se saamaan sinut vakuuttuneeksi Jumalasta? Voisitko pitää sitä totuutena, vaikka se yliluonnollista olisikin? Missä menee sinun totuutena pitämäsi raja? Voitko esimerkiksi uksoa siihen minkä omin silmin näet ja koet?
>>Uskaltaisin väitää, että ennen kymmetä käskyä ei tämän tapaisia ohjeita muissa uskonnoissa ollut annettu.>>
En lähde väittelemään tästä, koska tietotaitoni ei riitä siihen.
Sen sijaan on helppo osoittaa, että Kristinuskosta riippumatta on syntynyt vähintään yhtä jaloja - minusta jalompia - eettisiä järjestelmiä. Mainittakoon vaikkapa Kongfutse Kiinasta ja Buddha Intiasta.
>>Jos vaikka enkeli ilmestyisi sinulle, niin riittäisikö se saamaan sinut vakuuttuneeksi Jumalasta? Voisitko pitää sitä totuutena, vaikka se yliluonnollista olisikin?>>
Jos saisin varman tiedon siitä, että se todella on enkeli. Carl Sagan tapasi sanoa: "extraordinary claims require extraordinary evidence." Tämän nojalla en ottaisi enkelin olemassaoloa annettuna samalla tavoin kuin otan esim. oman käteni olemassaolon. Minulla täytyy olla takeet siitä, että en näe harhoja tai uneksi tms.
>>Missä menee sinun totuutena pitämäsi raja? Voitko esimerkiksi uksoa siihen minkä omin silmin näet ja koet?>>
Voin uskoa siihen tietyin varauksin. Uskon esimerkiksi siihen, että puita on olemassa, koska olen aivan pikkuisesta asti niitä nähnyt siellä täällä. Enkeliä sen sijaan en ole koskaan nähnyt eikä sellaisen olemassaolosta ole muutenkaan näyttöä. Näin ollen suhtaudun sellaiseen havaintoon kriittisemmin kuin tavalliseen arkipäiväiseen havaintooon.
"Sen sijaan on helppo osoittaa, että Kristinuskosta riippumatta on syntynyt vähintään yhtä jaloja - minusta jalompia - eettisiä järjestelmiä. Mainittakoon vaikkapa Kongfutse Kiinasta ja Buddha Intiasta."
Varmasti monissa muissakin uskonnoissa on hyviä puolia, jotka ohjaavat ihmistä parempaan elämään. Tätä en halua kieltää. Itse asiassa uskon, että kaikilla ihmisillä on sama Jumala, vaikka uskontoja on joka lähtöön. Ihminen sisimmässään tietää ja kokee normaalisti, jos on tehnyt oikein tai väärin. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi on ehkä se tärkein. Se kuka on oikeassa ja miten on sitten se Jumalan asia. Itse en pysty näkemään pelkkiä kristittyjä minään ainoana oikeana ryhmänä.
"Uskon esimerkiksi siihen, että puita on olemassa, koska olen aivan pikkuisesta asti niitä nähnyt siellä täällä. Enkeliä sen sijaan en ole koskaan nähnyt eikä sellaisen olemassaolosta ole muutenkaan näyttöä. Näin ollen suhtaudun sellaiseen havaintoon kriittisemmin kuin tavalliseen arkipäiväiseen havaintooon.
Tämä kuullostaa aivan luonnolliselta. Täytyy myöntää, että itsekin suhtautuisin tilanteeseen varmasti epäillen/ihmetellen ja varmasti olisi vaikeuksia uskoa enkelin ilmestystä. Itseasiassa jopa raamattu on täynnä vastaavia esimerkkejä. Kuuluisinpana tietysti Jeesus, jota Juutalaiset eivät voineet uskoa messiaaksi.
Nykyään muutenkin tuppaa olemaan kaikenlaista "humpunkia" niin televisiossa kuin myös muuallakin. Ei siis liene ihme jos on vaikeuksia uskoa mihinkään, kun kaikki tuputtavat "puolitotuuksia" joka tuutista sisään. Vaikka tietomme on viimeisen 100 vuoden aikana lisääntynyt, epälymme mitä tahansa asioita kohtaan on varmasti kuitenkin moninkertaistunut.
>>Nykyään muutenkin tuppaa olemaan kaikenlaista "humpunkia" niin televisiossa kuin myös muuallakin. Ei siis liene ihme jos on vaikeuksia uskoa mihinkään, kun kaikki tuputtavat "puolitotuuksia" joka tuutista sisään. Vaikka tietomme on viimeisen 100 vuoden aikana lisääntynyt, epälymme mitä tahansa asioita kohtaan on varmasti kuitenkin moninkertaistunut.>>
Nykyään eletään jonkinlaista "uusspiritualismin" aikaa. New age - hörhöilyt kasvattavat jatkuvasti suosiotaan samoin kuin uskomuslääkintä ja mitä omituisimmat höpötykset kinesiologiasta pyramidivoimiin jne.
En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen huolestunut siitä.
Goethe on muuten sanonut: "tietämättömät tietävät itse asiassa eniten, sillä tiedon mukana kasvaa epäilys."
"Nykyään eletään jonkinlaista "uusspiritualismin" aikaa. New age - hörhöilyt kasvattavat jatkuvasti suosiotaan samoin kuin uskomuslääkintä ja mitä omituisimmat höpötykset kinesiologiasta pyramidivoimiin jne."
Näin se vähän taitaa olla. Kun Cruiset ja Madonnat ja Britneyt hörhöilevät lehtien palstoilla niin suuret massat seuraavat perässä.
No, tulipa ajauduttua vähän "hakoteille" tästä mistä kaikki on syntynyt, aina johonkin Madonnaan asti, heh. No kiitos kuitenkin asiallisista ja hyvistä vastauksista myös sinulle.
Oma näkemykseni on syventynyt ainakin vähän näissä keskusteluissa myös ateisteista. Kyllä itsekin kannatan monien asioiden kyseenalaistamista ja tässä suhteessa voitaneen sanoa, että kyllä meissä kaikissa vähän ateistin vikaakin lienee on. Myös monissa uskovissa on käsittääkseni ateismia enemmän kuin he myöntävätkään, eikä se ole mielestäni välttämättä paha. Eihän kristillisiä kirkkokuntiakaan olisi näin paljon, jos kukaan ei olisi kyseenalaistanut koskaan mitään.
Ateismi vaatii liikaa rehellisyyttä ja ajattelua. Ehei, pysy vain siellä lahkossasi.
Kymmenen käskyä on juutalainen sääntökokoelma. Annettiin Moosekselle Siinain vuorella.
Taolaisuus syntyi 600 eKr. Sen tärkein periaate on kulkea sopusoinnussssa luonnon ja maailman kanssa. Tao on luonnollista hrmoniaa, totuutta, kauneutta ja oikeutta.
Kopnfutselaisuus syntyi 500 eKr. Inhimillisyys ja vastavuoroisuus ovat kungfutselaisuuden tärkeimmät opetukset. Kungfutselaisuuden ihanteena on ns. jalo ihminen, joka ilmentää moraalisia hyveitä kaikissa toimissaan. Kungfutselaisuuden mukaan kaikki, mikä on olemassa, on vuorovaikutuksessa jonkin muun kanssa. Tämän vuoksi ihmisen on pyrittävä jalostamaan luonnettaan, jotta hän voi hyödyttää valtiotaan ja samalla muita ihmisiä. Kungfutselaisuudessa ei siis arvosteta muiden uskontojen erakkoja, kuten munkkeja ja nunnia, koska pelkän itseään koskevan pelastuksen tavoitteleminen on kungfutselaisuudessa vähämerkityksellistä.
Kungfutsen mukaan oikeamielisyys on oikeaa menettelyä kaikissa tilanteissa. Sen vastakohtana on hyödyn tavoittelu. Jalot ihmiset ymmärtävät, mitä oikeamielisyys on, kun taas ns. pienet ihmiset ymmärtävät vain hyödyn. Sen vuoksi on tavoiteltavaa valistua jaloksi ihmiseksi luonteenjalostuksen avulla.
Myös buddhalaisuus syntyi 500 eKr. Sen periaatteista sopii lukea tästä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus
Pyydän anteeksi, että vastaukseni viipyi. Oli vähän kiireitä, mutta nyt jo helpottaa...
"Melkein kaikki kuitenkin varmaan haluaisivat elämältään mahdollisimman paljon, kun ketään ei varmasti tiedä mitä on elämän jälkeen."
Olen samaa mieltä. Kyllä minäkin elämältäni paljon haluan. Ja pyrin elämään niin, että saavuttaisin mahdollisimman paljon siitä mitä haluan. Juuri siksi, koska en tiedä elämän jälkeisestä, perustan tavoitteeni itse elämään, en siihen, mitä sen jälkeen mahdollisesti olisi.
"Mielestäni elämältä saa kuitenkin "vielä" enemmän, jos löytää sille "vielä" enemmän tarkoitusta. Ehkä jopa lopullisen päämäärän?"
Niin, en henkilökohtaisesti sen suurempaa päämäärää kykene kuvittelemaan, kuin se, että elää mahdollisimman hyvän ja itsensä näköisen elämän. Se on minun elämäni tarkoitus ja lopullinen päämäärä.
Sinä taisit sanoa tuossa jossakin viestissä, että sinusta elämän paras päämäärä olisi löytää Jumala. Tällainen ei kuitenkaan esim. minulle sopisi. Silloin etsisin elämäni päämäärää jostain sellaisesta, mihin minulla ei ole vaikutusta, mitä kaiketi ei ole olemassakaan. Kokisin elämäni hukkaamisena sen, että perustaisin sen tärkeimmän tavoitteen sellaiseen, mitä en luultavasti koskaan kuitenkaan tavoita. Ymmärrän hyvin sen, että ihmiselle, joka todella uskoo Jumalan olemassaoloon, tilanne on toinen. Kun todella vilpittömästi uskoo, että on olemassa jotain elämää suurempaa ja ihmistä korkeampaa, sellaisen tavoittelu on varmasti oikein hyvä päämäärä. Mutta ihmiselle joka ei usko, sellaisen tavoittelu olisi lähinnä ajanhukkaa.
Pyrin nyt valottamaan tarkoitustani esimerkin avulla. En pyri mitenkään pilkkaamaan sinun Jumalaasi tai väheksymään sinun elämänkatsomustasi, ja jos esimerkkini sellaiselta tuntuu, olen pahoillani. Mutta siis: minulle Jumalan todellisuusarvo on suunnilleen sama kuin Joulupukin. Kuvittele, että sinulle sanottaisiin Joulupukin löytämisen olevan elämän tarkoitus. Pitäisit moista varmaan vähän hulluna. Tuskin ainakaan itse olisit valmis oman elämäsi päämääräksi sitä ottamaan. Suunnilleen siltä minusta tuntuu, kun ajattelen, että oman elämäni päämäärä olisi löytää Jumala...
Kymmenen käskyä on pystytty tutkijoiden mukaan ajoittamaan ajanjaksolle 1200-1400eKr. Siis käskyt ovat paljon vanhempia kuin edellä mainitsemasi uskonnot. Jeesuksen elämä sijoittu taas paljon myöhemmälle ajanjaksolle.
Tässä vielä linkki tutkijoiden päätelmistä Exoduksesta ja siitä milloin israelin kansa lähti egyptistä ja Mooses sai kymmenet käskyt siinain vuorella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_Mooseksen_kirja
"Ymmärrän hyvin sen, että ihmiselle, joka todella uskoo Jumalan olemassaoloon, tilanne on toinen. Kun todella vilpittömästi uskoo, että on olemassa jotain elämää suurempaa ja ihmistä korkeampaa, sellaisen tavoittelu on varmasti oikein hyvä päämäärä. Mutta ihmiselle joka ei usko, sellaisen tavoittelu olisi lähinnä ajanhukkaa."
Itseasiassa harva uskovakaan on kovin vahva uskossaan. Jeesuskin puhuu sinapin siemenistä puhuessaan meidän uskostamme. Todellinen uskova voisi siirtää vuoria uskonsa avulla. Ei ehkä aivan kirjaimellisesti, mutta ehkä omassa elämässään. Uskon pitäisi myös näkyä käytännössä, sillä raamatun mukaan usko ilman tekoja on kuollut, vaikka uskon kautta elämä löytyykin. Aika harvat "uskovat" (itseni mukaan lukien) kuitenkaan pystyvät elämään kaikkien hyvien raamatun ohjeiden mukaan(lähellä Jumalaa).
Joulupukki on aika osuva vertauskuva. Vaikka kaikki tietävät, että se ei ole totta silti kaikki haluavat lasten uskovan häneen. Jumalasta emme tosin tiedä, onko häntä olemassa, mutta sen tähden näen tärkeänä juuri Jumalan etsimisen. Tuskin ateistikaan haluaisi sanoa loputa, en tiennyt.
Omana tienäni elämässä näen tarpeen päästä lähemmäksi tätä "uskoa" etsimällä Jumalaa. Välillä se on vaikeampaa ja välillä helpompaa. Joskus muut uskovat vaikuttavat vaikeilta ja joskus löytyy yhteinen sävel. Raamatun historia ja kirkkojen toimintakin on täynnä esimerkkejä miten ei pitäisi toimia. Mutta kun ei usko mihinkään ihmisten tekoihin, vaan Jumalaan niin pääsee eteenpäin. Ihmiset kun ovat aina ihmisiä.
Lopuksi:
Tieteellisesti on todettu uskolla "johonkin" olevan myös isoja vaikutuksia. Esimerkiksi lääkityksen käytössä monet tuntevat lienee lumelääkkeen (plasebo) vaikutuksia potilaille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Plasebo
>>Jumala loi kaiken. Tuntuu liian helpolta vastaukselta edellisen jälkeen. Jumalan olemassa olo on kuitenkin 100% mahdoton todistaa.>Alkuräjähdykseen uskominen ei siis juurikaan eroa mielestäni Jumalaan uskomisesta. Todisteet puuttuvat käytännössä molemmista.>Tärkeintä elämässä on mielestäni kuitenkin onnellinen, jokainen päättäköön sitten itse miten sen onnensa löytää.
Tietoa on helpompi omaksua, jos ei pidä mitään asiaa varmana tai lopullisena totuutena. Koko ajanhan kaikenlaisista asioista tulee uutta tietoa, joka joskus tukee, joskus muuttaa ja joskus kumoaa vanhat näkemykset. Minä vaan kellun iloisesti seassa.
Joskus lapsena, kun matematiikassa tuli käsitteet lukusuora ja ääretön, ajattelin, että myös aika voisi olla ääretön. Eli aika alkaa äärettömästä ja jatkuu äärettömään. Ei välttämättä tarvita alkuräjähdystä tai maailmanloppua äärettömässä avaruudessa.
Itse näen asian myös tämän suuntaisesti. En tarvitse itse "lopullista vastausta/aukotonta todistusta myöskään siihen, että Jumala on olemassa. Käsitykseni kuitenkin Jumalasta koko ajan muuttuu ja pyrin löytämään jotain oikeaa koko ajan.
Tämä nyt ei ehkä ollut ateisteismin kannalta aivan paras vertaus, mutta osoittanee myös sen, että eivät uskovat ja ateistit aina niin erinlaisia ole.
Mistä vitusta mä voisin sen tietää?