tosiasiallinen usko.
Onko olemassa tutkimusta, millainen on adventistikirkon jäsenten tosiasiallinen usko ja kuinka paljon se on yhtenäinen tai poikkeava kirkon virallisesta opista?
Onko olemassa tutkimusta, millainen on adventistikirkon jäsenten tosiasiallinen usko ja kuinka paljon se on yhtenäinen tai poikkeava kirkon virallisesta opista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on enemmän käskyjä ja toistoja. Kun pastori käskee niin silloin pitää toimia eikä tutkia.
http://www.webbinetti.net/heikkijpulkkinen/uutiset/_cusudi/0000006c.htm
adventistien usko kirkon virallisesta opista ja millä tavoin. Esim. tietääkseni on tehty tutkimuksia lähinnä kai koskien ev.lut. kirkon jäseniä ja todettu melkoisen määrän kansasta uskovan eri tavoin kuin ev. lut.kirkko opettaa.
Siis kysyin , onko adventtikirkossa tutkittu heidän omien jäsentensä keskuudessa uskovatko he eri tavalla kuin adventtikirkko opettaa.
mutta mun oma näppituntuma on, että suurempi joukko kyllä uskoo viralliseen opetukseen, mutta aina löytyy niitäkin, jotka jossain asiassa menevät omille teilleen. Ja sittenhän on niin, että 28 opinkohtaa ovat aika väljiä ja esittävät ainoastaan tietyt perustotuudet lyhyesti. Niinpä advareiden keskuudessa on monista asioista hyvinkin erilaisia näkemyksiä ja painotuksia.
Tunnustavatko kaikki luterilaiset todellisuudessa luterilaisen tunnustuksen mukaista uskontoa? Minkä verran jäsenistön eli kirkkokansan omakohtainen usko vastaa kirkon virallista uskontunnustusta? Onko asiaa tutkittu? Olisi kiinnostavaa vertailla adventtikirkon jäsenten käsityksiä luterilaisten vastaaviin. Kummanko kirkon jäsenistön vakaumukset edustavat kirkon virallista uskontunnustusta? Suurimmalta osaltaan uskonkohdissa adventistit ja luterilaiset ovat samoilla linjoilla. Näitä kahta kristillistä kirkkokuntaa erottavia uskonkohtia on suhteellisen harvoja.
Adventisteilla on virallinen oppi, julkinen kuvankiillotusoppi ja sitten se, oppi mitä toteutetaan seurakunnissa ja mistä saarnataan. Molemmat ovat virallisia, ylemmän johdon määräämiä, ei mitään soosoiluja ei sallita, mutta julkiset opinkappaleet ovat pehmeämmät ja sävyisemmät, aivan kuin olisimme aivan oikea kirkkokunta. Näillä lahkon tunnusmerkistöillä ei ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Käytännössä ero adventistien ja luterilaisten välillä keskittyy kahteen asiaan: kaste ja sapatti. Muuta eroa ei juurikaan ole. Ei ole tarpeen eikä asiallista puhua mistään kuvankiilloituksesta. Mikään asia ei terävöidy käytännössä. Mikään asia varsinaisista tunnustukseen kirjoitetuista uskonkohdista ei nouse käytännössä terävämpänä tai toisenlaisena esille. Saarnojen sisältökään ei juurikaan poikkea luterilaisuudesta. Se, mitä eilen saarnasin Rauman adventtikirkon jumalanpalveluksesta, oli sopusoionnussa kirkkovuoden helatorstain tekstien ja sanoman sisällön kanssa. Tiedän tämän, koska tarkastin sen kirkkovuoden teksteistä ja valmiista saarnan sisällöstä. Rukouksenkin laadin saman lähteen kanssa samanlaiseksi. Siis ei juurikaan eroa! En ota saarnan sisältöä ulkomailta tai joltakin muulta aylemmältä johdolta kuin Raamatusta ja aika ajoin kirkkovuoden teksteistä ja sieltä löytyvistä saarnoista. Eli kuten huomaat, niin luterilaisuus vaikuttaa! Tuoppa tuota esille ensi kerralla kun adventisteista kirjoittelet.
Kuuluuko esimerkiksi "tutkiva tuomio" luterilaisuuteen?
Pieni adventistinen ydinjoukko sai pelastettua kasvonsa: vain pieni tulkintavirhe oli tapahtunut ja nyt "Jumalan valo" loistaa juuri heille ja vain heille - muu kristikunta katsottiin tuossa adventismin alkuvaiheessa joutuneen "suljetun armonoven" taakse torjuessaan noiden adventistien "valon". Nämä adventistit kehittivät eriskummallisen ja uudenlaisen opin, että (Samuel S. Snown keksimään päivämäärään oppinsa kiinni nauliten) 22.10.1844 Kristus meni "taivaallisen pyhäkön pyhästä (etummaisesta osastosta) kaikkeinpyhimpään" ja "tutkiva tuomio" alkoi. Adventismin oppi-isät uskoivat, että taivaassa on Mooseksen kirjojen telttapyhäkön kaltainen kirjaimellinen temppeli/pyhäkkö kaksine osastoineen, joiden välissä olisi esirippu. Kristus olisi ollut 22.10.1844 asti siinä "pyhässä" (etummaisessa "osastossa") ja vasta sinä päivänä menneen "kaikkeinpyhimpään" niin sanotusti "puhdistamaan pyhäkköä" (uskovien) synneistä.
Mikään kristillinen kirkkokunta tai suuntaus - ei adventismia vanhempi eikä heitä uudempi - ole koskaan löytänyt Raamatusta sellaista oppia eikä hyväksynyt tätä adventismin luonteenomaisinta oppirakennelmaa eli ns. pyhäkköoppia (tutkivaa tuomiota). UT:ssa Heprealaiskirje on selkeässä ristiriidassa adventistisen pyhäkköopin kanssa: viimeiset päivät olivat tulleet jo Jeesuksen Kristuksen aikana, Kristus uhrasi itsensä aikojen lopulla kertakaikkisesti ja täydellisesti ja Kristus oli jo heti taivaaseen astumisensa jälkeen mennyt kaikkein pyhimpään Jumalan oikealle puolelle (Hepr.1:1-3; 8:1; 9:26), eikä taivaassa ole mitään kirjaimellista kopiota mooseslaisesta pyhäkköteltasta eri "osastoineen".
Eikä Kristuksen pappeus ole mitään mooseslaista Aaronin pappeutta, vaan Melkisedekin järjestyksen mukaista pappeutta, joka on parempaa kuin lakiin perustuva pappeus ja VT:n laki oli vain varjoa "tulevasta hyvästä", eikä sen varsinaista ilmentymää (Hepr.7-10 luvut). Uusi liitto ja Kristuksen ylimmäispapillinen palvelus ei ole Heprealaiskirjeen mukaan yksi yhteen kopio Aaronilaisesta pappeudesta adventismin oletuksen mukaisine erilaisine "vaiheineen", vaan erilaista, ikuista, parempaa sekä täydellistä. Kyseessä ei ole todellakaan vain yksi oppierikoisuus tai pieni harmiton tulkintaero, vaan kyseessä on syvällisesti koko pelastusoppiin vaikuttava teologinen rakennelma kun sitä tarkastellaan perusteellisesti. Eräs amerikkalainen teologi totesi tätä adventismin pyhäkköoppia "kirkkohistorian suurimmaksi kasvojen pelastusoperaatioksi".
Tutkiva tuomio-oppi merkitsee itse asiassa sitä, että vanhurskauttamisen perustana ei ole yksin Kristuksen sovituskuolema, vaan myös omat "uutterat ponnistukset" sekä ihmisen luonne, jonka ihmisen on pitänyt "luonteenkehitystyön" avulla tehdä tahrattomaksi. Ei ole harvassa kerrat, jolloin adventismin tärkein auktoriteetti Ellen G. White kirjoitti "luonteenkehitystyöstä" ja vaatimuksesta kehittää itselleen tahraton luonne. Ihminen ei voi olla ollenkaan varma selviämisestään tutkivalla tuomiolla, eikä tiedä koska oma vuoro tulee. Tutkivan tuomion päätyttyä maan päällä olevat joutuvat elämään ilman Välittäjää (Kristusta). Pelastumiseksi tutkivalla tuomiolla tarvitaan ihmisen ja Jumalan yhteisvaikutusta: omia uutteria ponnistuksia ja Jumalan armoa saavuttaakseen "tahrattomat vaatteet" (tämä oppirakennelma todellakin muistuttaa enemmän Trenton konsiilin mukaista katolisuutta kuin uskonpuhdistajien teologiaa). Uskovien synnit ovat adventismin pyhäkköopin mukaan jäljellä "taivaan pyhäkössä" ja sovitustyö ei ole vielä(kään) täydellinen eikä valmis, vaan taivaan oletetussa pyhäkössä Kristus tekee vielä "erikoisen sovitustyön", lopullisen sovituksen. Kristuksen ristinkuoleman kertakaikkisuus ja riittävyys, sovituksen tuleminen täydellisesti valmiiksi jo ristillä, on näin ollen selvästi kielletty EGW:n ja adventismin teologiassa. EGW:n mukaan Kristus vain "aloitti" ristillä työn, joka jatkuu vieläkin taivaan "pyhäkössä". Tämäkin "pyhäkköteologia" on silläkin tavalla sukua katoliselle teologialle, jossa Kristuksen uhraus jatkuu oikeastaan vieläkin, aina ehtoollisella, eikä ole vieläkään päättynyt.
Ei ole sen paremmin tarvetta opettaa "suljetun ovaen" -oppia kuin juutalaisiin kohdistuvaa ikävää kirjoittelua, johon Lutherkin saattoi erehtyä. Olipa hän mukana talonpoikaiskapinassa hallituksen puolella. Jos vanhoja kaivellaan, niin virheitä löydetään. Kummankin taradition puolella vanhoista virheitä on opittu.
Tänään on armon ovi auki. Tänään on pelastuksen päivä. Kristillisen kirkon ensimmäinen ja tärkein tehtävä on julistaa Kristusta kaikille kansoille. Päivä tulee, jolloin Ihmisen Poika palaa kunniassaan ja kirkkaudessaan "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen ekojensa mukaan" (Ilm. 22:12). Ennen Kristuksen paluuta Herra tietää ketkä hän tulee noutamaan ja ketä ei. Tämä riittää minulle ns. tutkivasta tuomiosta. Tämän elämän aikana on jokaisen tehtävä ratkaisu joko Kristuksen puolelle tai häntä vastaan. Kristus ei ketään väkisin pelasta. Ketään ei viedä Isän kotiin vastoin hänen tahtoaan. Mikä tässä poikkeaa luterilaisuudesta?
13:30 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat.
MITÄ TARKOITTAA "PIAN"?
"Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen ekojensa mukaan" (Ilm. 22:12).
siinä uskossa, että jeesus palaa tämän sukupolven aikana. Jos näin ei käy ja uskova jää odottamaan haudassa Ihmisen Pojan tuloa, niin hän ei ole siitä huolimatta ollut harhaoppinen. Meille ei kuulu päivämäärien määrääminen, vaan evankeliumin julistaminen ja Ihmisen Pojan paluun odotukessa uskossa eläminen.