Eletystä elämästä ei jää

Eletty elämä on kuule paljon muutakin kuin sukujuhlia...

Ja vammaisena olemisesta voi oppia ihmisyyden eri puolia hyvinkin paljon.
Kuka sen pystyy koskaan määrittelemään minkälainen elämä on hyvää ja mikä ei. Ehkäpä vammaiset ovat onnekkaita kun heidän ei tarvitse murehtia sellaisia asioita kuin asuntolaina ja urakehitys.

Kannattaa elää tämä elämä hyvin,koska muusta ei ole tarpeeksi todisteita.

"Jotkut väittävät, että tämä eletty elämä on jotain
sellaista mitä tänne ollaan tultu "oppimaan"
Mitä oppimista muka tässä elämässä on...ei yhtään mitään."

No se on juuri TÄMÄ juttu tässä - oma tämänhetkinen laiffi on se tämän kierroksen "opetus".


"Muistoja, mitä tässä lyhyessä elämässä tulee ei myöskään kannata edes säilyttää. Kaikilla vaan on niitä samoja muistoja esim...häät,sukujuhlat,perheenlisäykset jne...siis sitä samaa vuosisadasta toiseen."

Nämä maalliset muistot kuuluvat oikeastaan tänne pallolle. Kun ihminen kuolee, hänen "silmänsä aukeavat", hän alkaa tajuta kokonaisuuksia ja näkee viimeisimmän elämänsä vain yhtenä "helmenä ketjussa" (siis muiden elämien ketjussa).

"Miten joku voisi edes muistaa ilman aivoja kuoleman jälkeen niinkuin jotkut väittävät..."

Aivot ovat maallinen "työkalu", jolla prosessoidaan erilaisia asioita täällä maan päällä. Tietynlainen "sielun muisti" on ihan eri asia. Se käsittää KAIKKI eletyt elämät ja muistin siitä, mitä tapahtuu elämien välissä. (= eli ns. kuolleena - oikeasti sanottuna henkimaailman tapahtumat)


"Entä vauvasta asti vammaisena elämänsä viettänyt ...mitäs kivaa siinä on muistaa ja oppia kun istuu koko elämänsä pyörätuolista ja imee pillistä ruokansa ellei sitä anneta suoraan suoneen liuoksena."

Kun tämänkaltainen henkilö kuolee (fyysisesti), hän muistaa henkimaailmassa käyneensä läpi oppikierroksen siitä, miltä tuntuu olla vammainen. Yleensä tällaiset "tuskakierrokset" jalostavat sielua niin, että henkinen kehitys nopeutuu huimasti ja sielu saattaa jopa saada pääsyn henkioppaaksi.

"Kyllä se kuulkaas on nyt niin, että tämä planeetta on niin hirveä paikka, jotta kaikkien olisi parempi kuoltuaan unohtaa koko pallo ja sen tapahtumat ja kaikki muukin mitä täällä on nähnyt ja kuullut."

Maapallo on kova koulu, se on totta.

Se on kuitenkin luotu ihan tiettyä tarkoitusta varten. Oikeastaan aika monen tulee oppia täällä maan päällä voittamaan itsensä monellakin tavalla.

kuolema on iankaikkisen pelastuksen tai kadotuksen/kidutuksen alku. Taivas ja helvetti on totta.

Room. 6:23
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Mark. 1:14-15 Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Ap. t. 3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,

Joh. 14:6
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.


Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!
Jeesuksen nimessä

Anna koko elämäsi ja sydämesi Herralle Jeesukselle


Jeesus Kristus on Herra
Jumalan Sana on totuus

Kokemuksesta voin sanoa, että joka ainoa hiuskarvammekin on luettu!

Kaikki tekomme, ajatuksemme ja aikeemme on viety Elämän Kirjaan - tai niinkuin eräässä toisessa uskonnossa sanotaan, akaasiseen arkistoon - johon on kirjattu kaikki se, mitä olemme saaneet tässä elämässäme aikaan. Siitä kirjasta ilmenevät myös kaikki ne tekojemme syy-seuraussuhteet, mitä tekomme ovat saaneet aikaan toisille ihmisille ja kaikille elollisille olennoille.

Mitä oppimista tässä elämässä on? Se, että Stingin sanoin olemme "spirits in the material world" ja että tässsä elämässä olemme oppimassa mitä on elää erossa Jumalasta, mikä on hyvän ja pahan ero, mikä on rakkauden merkitys ja mitä on kärsimys, kipu ja kuolema, koska todellisessa olomuodossamme - Jumalan luona - emme niitä tunne.

Aivot eivät ole mitään muuta kuin biotietokone, tietoisuuden käyttöliittymä materiaan. Aivot eivät luo tietoisuutta eivätkä säilö muistoja, vaan toimivat vain pelkkänä käyttöliittymänä.

Ensinnäkin sulla on aika suppea ajatusmaailma.
Oppimaan tänne on todellakin tultu.
Elämässä on vaikka mitä opittavaa että ei niitä kaikkia ehdi oppimaan yhden ihmiselämän aikana jos monen elämänkään.
Jokaisen ihmisen elämä on aivan oma tarinansa ja niitä ei voi verrata yhteenkään toiseen tarinaa.
Kaikki eivät mene naimisiin vaan heidän oppinsa on pystyä elämään esim. yksin vaikka ei yksinään. Myös yksinään elämisen oppiminen on joillakin.
Kaikki eivät saa lapsia ja ne jotka saavat, niin heidän opetussuunnitelmassaan on juuri tämä lasten saanti ja vastuun opetteleminen.
Mainitakseni muutamia "oppiaineita";
Vastuu (lapset, hoitoala... )
Sympatia (myötätunto, kuunteleminen...)
Rakkaus (Sen oikean löytäminen... )
Sosiaalisuus (yhteenkuuluvuus, ryhmätyöt...)
Anteeksianto (pahan voittaminen... )
Auttaminen (lääkäri, palomies, poliisi...)

Me olemme sieluja ja jos siirrymme seuraavaan elämään tähän olomuotoon tai johonkin muualle maailmankaikkeuteen toiseen olomuotoon, on tarkoitettu niin ettemme vie entisten elämiemme muistoja mukanamme, sillä se vain haittaisi oppijaksoamme.

Mitä tulee vammaiseen elämään, niin vammaisena eläminen on myös yksi oppiaine. Elämme vammaisena seuraavan elämän, jos se on tarpeellista sen vuoksi, ettei oppi ole mennyt perille muuten tai jos sen tien katsomme aiheelliseksi. Emme välttämättä ole huomioineet entisessä elämässä vammaisia ihmisiä ja kenties heidän tarpeitaan ja siksi joudumme kokemaan elämämme vammaisena oppiaksemme siitä elämästä.

Elämä jalostaa...