liput ja hymnit on jätetty pois, mutta onko perusajatus muuttunut miksikään?
Ohessa Thomas Wahlgrenin näkemyksiä edellisestä luonnoksesta, jonka jokaisen EU:n vastustajan kannattaa lukea!
http://www.indymedia.fi/pdf/kv304.pdf
Filosofi Thomas Wallgrenin mielestä eurooppalaisen älymystön keskustelu Euroopan unionin perustuslaista on irrationaalista. Keskustelua käydään metatasolla, joka ei edellytä tutustumista perustuslakiluonnoksen sisältöön. Kulttuurivihkojen haastattelussa Wallgren esittelee keskustelun kolme pääargumenttia ja väittää, että niiden kaikkien kannalta nyt valmisteilla oleva perustuslaki on huolestuttava. Se ei vie asioita oikeaan suuntaan.
Thomas Wallgrenille tämä kevät on ollut kiireistä aikaa. Filosofian tohtori ja akatemiatutkija on ottanut sivutoimiseksi tehtäväkseen Euroopan unionin perustuslakihankkeen kaatamisen tai ainakin kansanäänestyksen aikaansaamisen asiasta. Wallgren on harrastanut EU-asioita hyvin pitkään ja tuntee perustuslakiluonnoksen sisällön varsin tarkasti. Hänen mielestään eurooppalainen älymystö käy keskustelua perustuslaista hyvin yleisellä tasolla. Keskustelu kohdistuu enemmän siihen, tarvitaanko ylipäänsä perustuslakia vai ei kuin siihen, minkälainen nyt valmisteilla oleva perustuslaki on sisällöltään. Esimerkiksi filosofit Jacques Derrida ja Jürgen Habermas ottivat vuosi sitten yhteisartikkelissaan (Frank- furter Allgemeine Zeitung 31.5.2003) kantaa perustuslain ja entistä vahvemman eurooppalaisen identiteetin puolesta. Wallgrenin mielestä kirjoitus oli sinänsä ansiokas, mutta ”mikään kirjoituksessa ei viittaa siihen, että he olisivat lukeneet perustuslakiluonnoksen”.
Vielä huolestuttavampana Wallgren pitää sitä, että poliittiset johtajatkaan eivät tunnu ymmärtävän tai edes välittävän lähinnä virkamiestyönä valmisteltujen artiklojen sisällöstä ja konkreettisista vaikutuksista.
”Heidän tavoitteenaan ei ole se, että perustuslaki olisi rationaalinen ilmaus jostakin tietystä tahdosta. Sen sijaan heillä on sellainen metatahto, että EU-maiden johtajat antaisivat maailmalle signaalin, että heillä on yhteinen poliittinen tahto – riippumatta siitä, millainen se tahto on”, Wallgren kärjistää ja lisää, että myös älymystön keskuudessa ilmenee vastaavaa asennetta.
Kolme tarinaa perustuslain pontimena
Wallgrenin mukaan perustuslain ja ylipäänsä tiiviimmän integraation puolesta käytetään kolmea vahvaa pääargumenttia tai ”tarinaa”. Ensimmäinen on niin sanottu rauhanargumentti: markkinoiden ja hallinnon yhtenäistämisen kautta syntyvä riippuvuus estää sotien syntymisen Euroopan valtioiden väliulle. Toinen tarina liittyy globalisaation hallintaan: kun taloudellinen valta karkaa kansallisvaltioiden ulottumattomiin, tarvitaan voimakkaita ylikansallisia yksikköjä hallitsemaan yhtiöiden ehdoilla tapahtuvaa globalisaatiota. Kolmas tarina on pyrkimys saada vastapainoa Yhdysvaltain hallitsemalle yksinapaiselle maailmanjärjestykselle, mitä esimerkiksi Derrida ja Habermas korostivat. Wallgrenin mielestä kaikki kolme tarinaa ovat tärkeitä ja painavia, mutta niitä käytetään ilman, että peilattaisiin perustuslakiluonnoksen todellista sisältöä niitä vasten. ”Nämä kolme tarinaa yhdessä luovat sen tahtotilan, että halutaan tehokas unioni, oli se muuten minkälainen hyvänsä. Silloin perustuslaki voidaan hyväksyä lukematta sitä. Siksi syvällisemmässä diskursiivisen demokratian mielessä perustuslakikeskustelu on irrationaalista.” ”Tämä metatahtotila johtaa siihen, että saamme erittäin huonon perustuslain. Teknisesti se on suorastaan irvokas, epäselvä ja epäjohdonmukainen. Väitän myös, että kaikkien kolmen hyvän syyn kannalta perustuslaki on enemmän huolestuttava kuin asioita oikeaan suuntaan vievä”, Wallgren sanoo ja alkaa perustella väitettään tarina kerrallaan.
Me vastaan muut
Rauhanargumentti on Wallgrenin mukaan ollut pätevä taloudellista integraatiota kehitettäessä, mutta ei enää vuoden 1986 jälkeen, jolloin yhteinen sisämarkkina-alue päätettiin luoda. Sen jälkeen on otettu suunta kohti uudenlaista eurooppalaista kansallisvaltiota, joka sulkee muun maailman ulkopuolelleen. ”EU luo uuden poliittisen yhteisön, jolle määrätään mielivaltaisesti maantieteelliset rajat ja symboliset identiteetit hymneineen, lippuineen ja valuuttoineen. Luodaan kaikki ne elementit, jotka ovat olleet kansallisvaltioissa yhteenkuuluvuuden perustana.” ”Kansallisvaltioiden sotaa luova potentiaali tulee siitä, että maailma jaetaan meihin, joilla on yhteiset intressit, ja muihin, jotka ovat potentiaalisia vihollisia. Kun näin on tehty, luodaan voimavälineet, armeija ja rajavalvonta. Niiden avulla kohtaamme ne muut silloin, kun intressit menevät ristiin. EU on tekemässä juuri tämän. Se luo me ja muut -asetelman ja voimakoneiston tämän asetelman ylimmäksi säätelijäksi”, Wallgren sanoo ja viittaa muun muassa perustuslain sotilaallisiin artikloihin. Wallgrenin mukaan eurooppalaisissa kansallisvaltioissa kansalaisuus on alettu määritellä entistä vähemmän kulttuuriin sitoutumisen kautta ja entistä enemmän julkisen kansalaisroolin kautta. Kansalaisuudesta on tullut aiempaa neutraalimpi suhteessa sellaisiin asioihin kuin uskonto, rotu, synnyinmaa tai kulttuurinen tausta. Eurooppalaista identiteettiä korostaessaan EU:n perustuslaki vie kehitystä tässä suhteessa taaksepäin.
Miten hallita globalisaatiota?
Globaalin hallinnan argumentti on Wallgrenin mukaan kaksiulotteinen: globalisaatiota voidaan hallita monella tavoin. ”Yhtiöiden globalisaatio ei ole huono siksi, etteikö siinä tapahtuisi sääntelyä. Päinvastoin, uusia sääntöjähän keksitään joka päivä. Ongelma on se, että säännöt eivät ole demokraattisia, eivätkä solidaarisia.” ”Se EU, joka syntyy perustuslain myötä, antaa välineet edistää yritysten asemaa, mutta ei anna välineitä edistää demokratia-agendaa. EU saa hyvät valtuudet kauppapolitiikassa ja peruspalvelujen kaupallistamisessa, mutta pääomien liikkeiden rajoitukset nimenomaisesti kielletään. Niihin saa puuttua vain hyvin monimutkaisten mekanismien kautta.”
Inhottavampi supervalta kuin USA?
Kolmannen tarinan kohdalla, vastavoiman luomisessa Yhdysvalloille, perustuslaki näyttäytyy myönteisemmin. ”Hyvinkin inhottava, yhtiöiden etuja ajava ja sotilaallisesti tehokas EU, joka ei välitä ollenkaan demokraattisuudesta eikä solidaarisuudesta, voi pelkällä olemassaolollaan olla myönteinen vastapaino USA:lle. Voi olla maailmalle parempi, että on kaksi ikävää supervaltaa kuin että olisi vain yksi.” ”Sellaiseen inhorealismiin minua ei kuitenkaan saa mukaan. Jos EU:lle halutaan perustuslaki, kuten minäkin ehkä haluan, sen pitäisi olla sellainen, että syntyy vähemmän inhottava supervaltio kuin USA. Tämä perustuslaki päinvastoin luo EU:sta paljon inhottavamman supervallan kuin USA.” Vaikka myönteisen vastavoiman luominen USA:lle onnistuisikin, Wallgren haluaa vielä kyseenalaistaa pohjoismaiden tarpeen olla mukana siinä. ”Vielä vahvempaa vastavoimaa syntyisi, jos kansainvälisessä kanssakäymisessä olisi lisäksi erillinen pohjoismainen ääni.”
Hyvinvointipalvelut kiinnostavat kansaa
Thomas Wallgren korostaa, että hänen kantansa eivät ole kiveen hakattuja, vaan hän haluaa ennen kaikkea enemmän keskustelua EU-kysymyksistä. Kuinka sitten suomalaiset saataisiin aktivoitua keskustelemaan ja perehtymään EU asioihin? ”Jokapäiväinen tarve on se, että päivähoito, koulu, vanhustenhoito ja sosiaaliturva toimivat. Olen huomannut, että kun alkaa puhua näistä ja siitä, miten perustuslaki antaa EU:lle välineitä kaupallistaa hyvinvointipalvelut, silloin ihmiset kiinnostuvat. Ongelma on se, että kaupalliset uhat on kätketty niin vaikeaselkoisiin määräyksiin, että joutuu tekemään aikamoisen työn ennen kuin tämän asian saa esille.” Wallgren pyrki vuoden 1996 vaaleissa Europarlamenttiin Vaihtoehto EU:lle -liikkeen listalta. Tällä kertaa hän ei ole ehdolla, koska ei ole sopivaa puoluetta ja perheenisän tehtävät ovat etusijalla. Hän kannustaa kuitenkin ihmisiä äänestämään, vaikka ymmärtääkin myös niitä, jotka haluavat protestoida EU:n ylläpitämää demokratiailluusiota vastaan. ”Yleinen ja yhtäläinen äänestysoikeus on demokratian välineistä tärkeimpiä ja pyhimpiä. Siitä ei pidä heppoisin perustein luopua.”
Ohessa Thomas Wahlgrenin näkemyksiä edellisestä luonnoksesta, jonka jokaisen EU:n vastustajan kannattaa lukea!
http://www.indymedia.fi/pdf/kv304.pdf
Filosofi Thomas Wallgrenin mielestä eurooppalaisen älymystön keskustelu Euroopan unionin perustuslaista on irrationaalista. Keskustelua käydään metatasolla, joka ei edellytä tutustumista perustuslakiluonnoksen sisältöön. Kulttuurivihkojen haastattelussa Wallgren esittelee keskustelun kolme pääargumenttia ja väittää, että niiden kaikkien kannalta nyt valmisteilla oleva perustuslaki on huolestuttava. Se ei vie asioita oikeaan suuntaan.
Thomas Wallgrenille tämä kevät on ollut kiireistä aikaa. Filosofian tohtori ja akatemiatutkija on ottanut sivutoimiseksi tehtäväkseen Euroopan unionin perustuslakihankkeen kaatamisen tai ainakin kansanäänestyksen aikaansaamisen asiasta. Wallgren on harrastanut EU-asioita hyvin pitkään ja tuntee perustuslakiluonnoksen sisällön varsin tarkasti. Hänen mielestään eurooppalainen älymystö käy keskustelua perustuslaista hyvin yleisellä tasolla. Keskustelu kohdistuu enemmän siihen, tarvitaanko ylipäänsä perustuslakia vai ei kuin siihen, minkälainen nyt valmisteilla oleva perustuslaki on sisällöltään. Esimerkiksi filosofit Jacques Derrida ja Jürgen Habermas ottivat vuosi sitten yhteisartikkelissaan (Frank- furter Allgemeine Zeitung 31.5.2003) kantaa perustuslain ja entistä vahvemman eurooppalaisen identiteetin puolesta. Wallgrenin mielestä kirjoitus oli sinänsä ansiokas, mutta ”mikään kirjoituksessa ei viittaa siihen, että he olisivat lukeneet perustuslakiluonnoksen”.
Vielä huolestuttavampana Wallgren pitää sitä, että poliittiset johtajatkaan eivät tunnu ymmärtävän tai edes välittävän lähinnä virkamiestyönä valmisteltujen artiklojen sisällöstä ja konkreettisista vaikutuksista.
”Heidän tavoitteenaan ei ole se, että perustuslaki olisi rationaalinen ilmaus jostakin tietystä tahdosta. Sen sijaan heillä on sellainen metatahto, että EU-maiden johtajat antaisivat maailmalle signaalin, että heillä on yhteinen poliittinen tahto – riippumatta siitä, millainen se tahto on”, Wallgren kärjistää ja lisää, että myös älymystön keskuudessa ilmenee vastaavaa asennetta.
Kolme tarinaa perustuslain pontimena
Wallgrenin mukaan perustuslain ja ylipäänsä tiiviimmän integraation puolesta käytetään kolmea vahvaa pääargumenttia tai ”tarinaa”. Ensimmäinen on niin sanottu rauhanargumentti: markkinoiden ja hallinnon yhtenäistämisen kautta syntyvä riippuvuus estää sotien syntymisen Euroopan valtioiden väliulle. Toinen tarina liittyy globalisaation hallintaan: kun taloudellinen valta karkaa kansallisvaltioiden ulottumattomiin, tarvitaan voimakkaita ylikansallisia yksikköjä hallitsemaan yhtiöiden ehdoilla tapahtuvaa globalisaatiota. Kolmas tarina on pyrkimys saada vastapainoa Yhdysvaltain hallitsemalle yksinapaiselle maailmanjärjestykselle, mitä esimerkiksi Derrida ja Habermas korostivat. Wallgrenin mielestä kaikki kolme tarinaa ovat tärkeitä ja painavia, mutta niitä käytetään ilman, että peilattaisiin perustuslakiluonnoksen todellista sisältöä niitä vasten. ”Nämä kolme tarinaa yhdessä luovat sen tahtotilan, että halutaan tehokas unioni, oli se muuten minkälainen hyvänsä. Silloin perustuslaki voidaan hyväksyä lukematta sitä. Siksi syvällisemmässä diskursiivisen demokratian mielessä perustuslakikeskustelu on irrationaalista.” ”Tämä metatahtotila johtaa siihen, että saamme erittäin huonon perustuslain. Teknisesti se on suorastaan irvokas, epäselvä ja epäjohdonmukainen. Väitän myös, että kaikkien kolmen hyvän syyn kannalta perustuslaki on enemmän huolestuttava kuin asioita oikeaan suuntaan vievä”, Wallgren sanoo ja alkaa perustella väitettään tarina kerrallaan.
Me vastaan muut
Rauhanargumentti on Wallgrenin mukaan ollut pätevä taloudellista integraatiota kehitettäessä, mutta ei enää vuoden 1986 jälkeen, jolloin yhteinen sisämarkkina-alue päätettiin luoda. Sen jälkeen on otettu suunta kohti uudenlaista eurooppalaista kansallisvaltiota, joka sulkee muun maailman ulkopuolelleen. ”EU luo uuden poliittisen yhteisön, jolle määrätään mielivaltaisesti maantieteelliset rajat ja symboliset identiteetit hymneineen, lippuineen ja valuuttoineen. Luodaan kaikki ne elementit, jotka ovat olleet kansallisvaltioissa yhteenkuuluvuuden perustana.” ”Kansallisvaltioiden sotaa luova potentiaali tulee siitä, että maailma jaetaan meihin, joilla on yhteiset intressit, ja muihin, jotka ovat potentiaalisia vihollisia. Kun näin on tehty, luodaan voimavälineet, armeija ja rajavalvonta. Niiden avulla kohtaamme ne muut silloin, kun intressit menevät ristiin. EU on tekemässä juuri tämän. Se luo me ja muut -asetelman ja voimakoneiston tämän asetelman ylimmäksi säätelijäksi”, Wallgren sanoo ja viittaa muun muassa perustuslain sotilaallisiin artikloihin. Wallgrenin mukaan eurooppalaisissa kansallisvaltioissa kansalaisuus on alettu määritellä entistä vähemmän kulttuuriin sitoutumisen kautta ja entistä enemmän julkisen kansalaisroolin kautta. Kansalaisuudesta on tullut aiempaa neutraalimpi suhteessa sellaisiin asioihin kuin uskonto, rotu, synnyinmaa tai kulttuurinen tausta. Eurooppalaista identiteettiä korostaessaan EU:n perustuslaki vie kehitystä tässä suhteessa taaksepäin.
Miten hallita globalisaatiota?
Globaalin hallinnan argumentti on Wallgrenin mukaan kaksiulotteinen: globalisaatiota voidaan hallita monella tavoin. ”Yhtiöiden globalisaatio ei ole huono siksi, etteikö siinä tapahtuisi sääntelyä. Päinvastoin, uusia sääntöjähän keksitään joka päivä. Ongelma on se, että säännöt eivät ole demokraattisia, eivätkä solidaarisia.” ”Se EU, joka syntyy perustuslain myötä, antaa välineet edistää yritysten asemaa, mutta ei anna välineitä edistää demokratia-agendaa. EU saa hyvät valtuudet kauppapolitiikassa ja peruspalvelujen kaupallistamisessa, mutta pääomien liikkeiden rajoitukset nimenomaisesti kielletään. Niihin saa puuttua vain hyvin monimutkaisten mekanismien kautta.”
Inhottavampi supervalta kuin USA?
Kolmannen tarinan kohdalla, vastavoiman luomisessa Yhdysvalloille, perustuslaki näyttäytyy myönteisemmin. ”Hyvinkin inhottava, yhtiöiden etuja ajava ja sotilaallisesti tehokas EU, joka ei välitä ollenkaan demokraattisuudesta eikä solidaarisuudesta, voi pelkällä olemassaolollaan olla myönteinen vastapaino USA:lle. Voi olla maailmalle parempi, että on kaksi ikävää supervaltaa kuin että olisi vain yksi.” ”Sellaiseen inhorealismiin minua ei kuitenkaan saa mukaan. Jos EU:lle halutaan perustuslaki, kuten minäkin ehkä haluan, sen pitäisi olla sellainen, että syntyy vähemmän inhottava supervaltio kuin USA. Tämä perustuslaki päinvastoin luo EU:sta paljon inhottavamman supervallan kuin USA.” Vaikka myönteisen vastavoiman luominen USA:lle onnistuisikin, Wallgren haluaa vielä kyseenalaistaa pohjoismaiden tarpeen olla mukana siinä. ”Vielä vahvempaa vastavoimaa syntyisi, jos kansainvälisessä kanssakäymisessä olisi lisäksi erillinen pohjoismainen ääni.”
Hyvinvointipalvelut kiinnostavat kansaa
Thomas Wallgren korostaa, että hänen kantansa eivät ole kiveen hakattuja, vaan hän haluaa ennen kaikkea enemmän keskustelua EU-kysymyksistä. Kuinka sitten suomalaiset saataisiin aktivoitua keskustelemaan ja perehtymään EU asioihin? ”Jokapäiväinen tarve on se, että päivähoito, koulu, vanhustenhoito ja sosiaaliturva toimivat. Olen huomannut, että kun alkaa puhua näistä ja siitä, miten perustuslaki antaa EU:lle välineitä kaupallistaa hyvinvointipalvelut, silloin ihmiset kiinnostuvat. Ongelma on se, että kaupalliset uhat on kätketty niin vaikeaselkoisiin määräyksiin, että joutuu tekemään aikamoisen työn ennen kuin tämän asian saa esille.” Wallgren pyrki vuoden 1996 vaaleissa Europarlamenttiin Vaihtoehto EU:lle -liikkeen listalta. Tällä kertaa hän ei ole ehdolla, koska ei ole sopivaa puoluetta ja perheenisän tehtävät ovat etusijalla. Hän kannustaa kuitenkin ihmisiä äänestämään, vaikka ymmärtääkin myös niitä, jotka haluavat protestoida EU:n ylläpitämää demokratiailluusiota vastaan. ”Yleinen ja yhtäläinen äänestysoikeus on demokratian välineistä tärkeimpiä ja pyhimpiä. Siitä ei pidä heppoisin perustein luopua.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ministeri Ike Kaneva lausui mediassa, etä EU:n perstuslaki tulee parin vuoden päästä!
Isänmaallisia nuo nyky kokoomukselaiset.
Mutta eivät Suomi-isänmaallisia, vaan EU-supervalta preidentteinen on heidän tavoitteensa, puheidensa mukaan..
Epädemokraattista, siksi EU kaatuukin, ahneiden soolourheilua. Millainen on maanpetos ja valtiopetos josta tuomitaan Suomessa? Tuntuu että mitä vaan saa tehdä ja valehdella eikä mistään tuomita