Onko Jumala olemassa?

Ei vieläkän mikään viittaa Jumalan olemassaoloon.
Usko johonkin mystiseen on aivokuoren tuotetta ja kertoo ihmisen alkukantaisesta tuntemattoman selittelystä ja syyllisyden sysäämisestä Jumalalle.

Kerronpa omakohtaisen kokemukseni runsaan vuoden takaa, joka lopullisesti (?) muutti minut ateistista uskovaiseksi...
Olen kirjoittanut kokemukseni ylös pian tapahtuman jälkeen ja se on alla hiukan täydennettynä.

Helmikuussa (2006) olin matkalla töihin normaalin tapaan polkupyörälläni, kun olin ensin vienyt pojan päiväkotiin. Äkkiä tunsin että Jumala laskeutui taivaasta ja kosketti minua. Kosketus oli niin voimakas, että putosin pyöräni päältä hervottomana maahan. Jo pudotessani ehdin tajuta että ei per... Jumala on todella olemassa! Olin elänyt suurimman osan elämästäni (46v) ateistina ja periaatteessa Jumalan kieltäjänä. En ollut koskaan mitenkään hakeutunut Jumalan läheisyyteen. Tosin en ollut enää pitkään aikaan uskonut evoluutioon ja olin joutunut myöntämään että luoja tai Jumala on olemassa, mutta tämän myönnön jouduin tekemään vain akateemisessä mielessä. En silti pitänyt itseäni uskovaisena. Olin viikonlopun aikana pohtinut kovasti evoluutioteoriaa ja sitä miten sen voisi osoittaa vääräksi ja maanantaiaamuna olin mielestäni löytänyt ratkaisun ja olin valmis kirjoittamaan ajatukseni paperille, kun tämä hyvin henkilökohtainen kohtaaminen Jumalan kanssa tapahtui. Maassa ollessani itkin, koska tunsin Jumalan suunnattoman armon (niin juuri sen mistä uskovaiset ovat aina puhuneet, mutta jota en ollut ymmärtänyt ennenkuin kohtasin sen itse). Tunsin olevani armon virrassa, joka virtasi Jumalasta minuun ja ympäröi minut kauttaaltaan. Musertavinta oli tiedostaa itsensä syntiseksi maan matoseksi, jonka Jumala kaikesta huolimatta armahtaa. Sitä tunnetta on vaikea kuvata. Se oli jotain "ylimaallista" ja absoluuttista rakkautta. Tunsin että Jumala rakasti minua juuri sellaisena kuin olen kaikkine synteineni ja pahoine tekoineni. Tunsin että minun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin mitä olen, sillä Jumalan armo ja rakkaus on absoluuttinen ja ehdoton. Olin myös koko ajan vain vastaanottavana osapuolena kykenemättä antamaan mitään Jumalalle. Näin myös välähdyksenomaisesti luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden aivan kuin Jumala olisi halunnut näyttää minulle luomansa maailman. Ymmärsin myös että tällainen tapahtuma on hyvin henkilökohtainen eikä sitä voi siirtää toiselle. Jokaisen on koettava se itse. Näin Jumalan ylhäällä taivaalla kirkkaana ja vaaleisiin vaatteisiin puettuna mieshahmona, joka muistutti tuttua Jeesus hahmoa, mutta silti tunsin koko ajan olevani tekemisissä nimenomaan Jumalan kanssa. (Kohtaamisen aikana en kyennyt havainnoimaan ympäristöäni, vaan kaikki aistini olivat Jumalan vallassa... Oman arvioni mukaan tapahtuma kesti ehkä n. 30s tai jopa vähemmän ja se ainoa ainoa ajanjakso elämässäni (47 v), jolloin olen ollut omasta tahdosta riippumattoman voiman vallassa).
Itkiessäni maassa paikalle tuli nainen, jolla oli kännykkä kädessään ja hän kysyi mikä minulla on hätänä ja että tarvitsenko apua. Jouduin moneen kertaan sanomaan hänelle että minulla ei ole mitään hätää ja että kaikki on hyvin. Nainen ei millään meinannut uskoa minua. Lopulta hän jatkoi matkaansa kun kömmin maasta ylös. Sanoin hänelle vielä että tulin juuri uskoon ja että Jumala on olemassa, johon hän vastasi että hyvä juttu tms. Työpaikalle päästyäni soitin vaimolleni ja yritin kertoa hänelle mitä minulle oli tapahtunut. Mutta kesti monta minuuttia ennenkuin sain sanottua asiani, sillä olin niin voimakkaan tunnekuohun vallassa, että en puhuminen oli vaikeaa. Ja vaimoni luuli aluksi että olin joutunut liikenneonnettomuuteen. Lopulta kerättyäni agressiota sain kuiskaamalla ja käyttämällä voimasanoja kerrottua tapahtuneen. Jumalan kohtaaminen on hienoin tapahtuma minun elämässäni. Ja vaikka Jumalan suunnaton voima oli musertava, ei Jumalan kosketus ollut pelottava, koska voiman lisäksi tunsin Jumalan suunnattoman armon ja rakkauden. Haluaisin kokea saman uudestaan, mutta tiedän, että Jumala valitsee ajan ja paikan. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että sain Jumalalta arvokkaan lahjan, jota kaikki ihmiset eivät saa koskaan elämänsä aikana.

Olen turhaan yrittänyt saada kokemukselleni ns. tieteellistä selitystä. Kaikenlaisia "ohimolohkon" aiheuttamia hallusinaatioita olen toki löytänyt selitykseksi, mutta ne eivät ole oikein vakuuttaneet. Vaikka ko. aikaan olin pohtinut ns. perimmäisiä kysymyksiä, pidän "ohimolohkon" aiheuttamaa hallusinaatioselitystä ongelmallisena. Miksi en esimerkiksi koskaan ole kokenut vastaavanlaista "hallusinaatiota", jossa vaikkapa rakastelisin kauniin naisen kanssa, koska sekin asia on usein mielessä...?!

Kuriositeettina mainittakoon että työmatkani on n. 7 km ja matkalla on monta risteystä sekä pitkä alamäki. Tapahtuma sattui kuitenkin turvallisessa kohdassa, jossa vauhtini on yleensä hiljainen. Minua ei myöskään sattunut kun putosin pyöräni päältä. Tieteelle tämä on tietysti puhdas sattuma mutta joka tapauksessa tapahtumasta olisi voinut aiheutua vaaratilanne keskellä risteystä!