Sain pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Oxamin-lääkkeet paniikkihäriön oireiden hoitoon. Tällöin lääkäriin hakeutumisen syynä oli kasvojen toisen puolen puutuminen. Olen myös huomannut että niskan/hartioiden ja selän lihakset ovat todella jumissa. Suurin pelkoni liittyy MS-tautiin ja olenkin pyöritellyt asiaa päässäni koko tämän parin viikon ajan. Välillä puutuu myös vasen käsi ja jalka. Järki sanoo, että oireet ja puutuminen liittyy tuohon lihasten jumissaoloon ja paniikkiin, mutta silti alitajunta kuiskuttaa jatkuvasti kauhuskenaarioita. Myös näköäni tarkkailen ihan pakonomaisesti, hämärtääkö/näkyykö kaksoiskuvia/sattuuko sivulle katsominen ym, mitkä voisivat liittyä tuohon MS-tautiin. Oireet ovat lieviä, näkökenttä ei juurikaan ole sumentunut ja puutuminenkaan ei kestä pitkää aikaa kerrallaan ja hierominen auttaa siihen. Mitä ihmettä tämän asian kanssa pitäisi tehdä? Tuntuu että jatkuva asian miettiminen rajoittaa normaalia elämää ihan kohtuuttomasti. Lääkäri jo sanoi naaman puutumisen yhteydessä että MS-tauti kuulostaa hyvin kaukaa haetulta ja kaikki päällisin puolin tehdyt neurologiset kokeet oli ok. (viivan kävely, tasapaino, refleksit, symmetrinen puristusvoima, sormet osui nenänpäähän ja silmät liikkui normaalisti ja reagoi valoon.) Jos jollakin kokemusta samanlaisesta niin kaipaisin neuvoja ja apua.
Itsetarkkailu ja elämää häiritsevät pelot
wickedie
92717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ammattilaisia, jos ovat tehneet diagnoosin. Minäkin ajoittain kuvittelen, että minulla on kaiken maailman tauteja, kun keho alkaa rapistua nelikymppisenä. Jos olet jo keski-ikäinen, muista että KAIKILLE tulee vanhuudenvaivoja, eikä niiden tarvitse olla sairauksia. Ajattele myös sitä, että monet muutkin pelkäävät sairauksia ja että se on tiettyyn pisteeseen normaalia. Ota kuitenkin tavaksi käydä säännöllisesti vaikka niissä verenkuvissa ja gynegologilla, jos olet nainen (miehet voi käydä vaikka urologilla ;D). Jos sinusta löytyy vikaa, harkitset lääkitystä tai muuta hoitoa. Nykyisin lääketiede on pitkälle kehittynyttä ja on olemassa muitakin vaihtoehtoisia hoitoja.
Nyt alat nauttia auringosta ja kävelet vaikka tunnin päivässä, niin alkaa veri kiertää jäsenissä.
Hyvä kunto edistää mielenterveyttä!!
Vähän päälle parikymppinen olen, ja naispuolinen. Mutta kaipa se vaan olis uskottava lääkäriä. On vaikeaa silti ymmärtää kuinka vahvoja oireita mieli saa aikaan.
aiheuttaa vastaavia pään alueen ongelmia, todella voimakkaitakin!!
Hermot ovat puristuksissa.
...luulen että suurin osa meistä, jotka olemme sairastuneet paniikkihäiriöön käymme mielessämme läpi monien sairauksien mahdollisuudet.Näin tein minäkin.Olin aivan varma että sairastan MS tautia ja sydänsairautta ja sitä ja tätä ja tuota.Tunne ja epäilyt ovat tosi pelottavia, jokainen kai kehittää oman keinonsa selviytyä.Halusin sanoa sinulle että kohtalotovereita löytyy.....Jaksamista sinulle.
jumissa sekä selkärangassa että niskassa (magneetti kuvattu) ja paikkoja pistelee ja puutuu mm. jalka, kädet, hartiat, rintakehä, pään eri alueet...Oikean jalan isovarvas on täysin puutunut koko ajan.
Kärsin myös paniikkihäiriöstä ja oireet kohtauksissa ovat samanlaisia muita paniikkikohtauksen oireita.
Selkäni leikattiin muutama vuosi sitten ja hermopinteiden aikansa oireiltua aloin saamaan myös paniikkikohtauksia. Uskonkin että nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Selän ongelmani ovat olleet sitä luokkaa että hermovauriot ovat parantumattomat.
Tämän on ajan myötä täytynyt vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin.
En tiedä tukisivatko lääkärit teoriaani, mutta selkeää on että hermostoni on jo vuosia "toiminut vajaalla teholla". En tiedä onko tähän parannusta.
Syön Cipralexia eikä se ole parantanut asioita.
Aion käydä uudestaan lääkärillä.
mulla meni hermoradat jalasta poikki puukotuksessa jonka jälkeen sairastuin paniikkihäiriöön. tiedä sitten sairastuinko tapauksen takia vai hermojen viottumisen takia
Olin parikymppinen,kun tarkkailin koko ajan ja kaikkialla omia tuntemuksiani.Jouduin itsetarkkailun kierteeseen.
Kaikken kamalinta oli juuri se,että en vakuutteluista huolimatta päässyt irti kuvitelmistani.
Sitä sanotaan hypokondriaksi eli luulosairaudeksi kun tauti ei näy kokeissa.Hasse Karlsson ei pidä sanasta luulotauti.
Se on nuorten aikuisten vaiva.Siteeraan psyk.prof.Hasse Karlssonia:
"Hypokondria on pääasiassa nuorten aikuisten vaiva.
-Oireet alkavat 20-30 vuotiaina ja liittyvät usein siihen,että siinä elämänvaiheessa pitäisi alkaa oikeasti itsenäistyä.Elämäntilanne luo epävarmuutta,joka ruokkii tällaisia hypokondrisia pelkoja.
Hypokodriassa ei ole sukupuolieroja....on alettu miettiä,että hypokondriassa on jotain samaa kuin pakko-oireisissa häiriöissä.
Sairaus vaatii tietynlaisen personallisuuden rakenteen,johon liittyy ahdistusherkkyys sekä perusturvallisuuden puute,huono itsetunto.
HOITOJA LÖYTYY
Sairautta on tutkittu kauhean vähän.On kuitenkin pari asiaa,jotka saattavat auttaa.
_Ensinnäkin masennuslääkkeet,jotka vaikuttavat ahdistuksensäätelymekanismiin.Välillä näkee dramatiittisiakin oireiden paranemisia,kun potilas on aloittanut tällaisen lääkityksen.
Sitten on erilaiset psykologiset hoitokonstit,joista tällä hetkellä eniten tiedetään kognitiivisesta psykoterapiasta.
Kolmas mitä suositellaan krooniselle tapaukselle,on hyvä hoitosuhde sellaiseen lääkäriin,joka ottaa vaivat vakavasti.Tarvittaessa siis tutkii,jos tulee uusia oireita,ja lievittää sanomalla,että tässä ei ole mitään hätää,mutta tavataan kuitenkin parin viikon päästä uudelleen.....Turvallisuuden tunteen puuttuminen on näillä potilailla yksi perusjuttu./"
Asiaa ei pidä mitätöidä.
Läheisten olisi tuettava potilasta luottamaan siihen,että kysymys ei ole vakavasta sairaudesta.
Itse olen parantunut,mutta ihan tuosta noin se ei käynyt.Raivostuttavaa on juuri se,että on täysin tosissaan ja jos kertoo jollekin ja hän mitätöi.Siksi ei uskalla kertoa ja tuska kasvaa monikertaisesti.Jos koet näin,kannattaa hakea apua ennekuin kärsiä.
Toivon voimaa ja uskon tietäväni mitä tunnet.Tsemppiä!
Minä pääsin vastaavanlaisesta pakko-oire-paniikkihäiriö -helvetistä vajaassa vuodessa eroon SNRI-lääkkeillä.
...kokenut saman. Muutama vuosi takaperin hakeuduin poliklinikalle, kun puolet kropasta puutui. Luulin saavani jonkun aivoveritulpan tai jotain. Ensimmäinen lääkäri sanoi, että varmaan sinulla on vain lihakset jumissa ja määräsi lihasrelaksantteja (en ottanut niitä, kun kaverin äiti pelotteli niitten vaikutuksesta). Toinen lääkäri luokitteli sen migreenikohtaukseksi.
Sen jälkeen minulla puutuili välillä vasen puoli kasvoista, syykin siihen lopulta löytyi. Minulla todettiin purentavika, josta johtuen kaikki leuan, kaulan ja hartian lihakset oli jumiutunut. Koska kärsin myös paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta samaan aikaan, se pahensi jumitusta, kun purin leukoja jatkuvasti yhteen ja jännitin muutenkin jatkuvasti.
Olen kärsinyt myös muiden raajojen puutumisesta, lähinnä vasemman puolen kehoa. Kaikkeen on löytynyt syyksi lihasten jumiutuminen. Viime syksynä pääsin fysioterapeutille, joka tutki mm. kaulan lihasten tasapainoa ja ryhtiä. Sain jumppaohjeet ja olo alkoi parantumaan nopeasti. Myönnän, että minun lihaskuntoni ei ollut sieltä parhaasta päästä, jonka takia ryhti oli vähän huono ja lihakset meni helposti jumiin. Paniikkihäiriö ja ahdistuminen tosiaan pahentaa oloa, kun niiden aikana kroppa on jatkuvassa jännitystilassa.
Joten usko vain lääkäriä. Uskon, että sinullakin nuo puutumiset on lähtöisin jumiutuneista lihaksista. Kannattaa pyytää lääkäriltä lähetettä fysioterapeutille, joka voi tutkia tarkemmin tilannetta. Lääkäriltäkin saa jumppaohjeita ensihätään. Muista myös liikkua, venytellä ja rentoutua. Rentoutuminen on todella tärkeää ja tekniikan opittua se auttaa myös hallitsemaan paniikkikohtauksia.
On todella rasittavaa, kun joutuu tarkkailemaan itseään jatkuvasti ja alkaa kuvitella kaikkea mahdollista, mutta kun opit tiedostamaan syyt siihen mikä olotilan aiheuttaa, opit samalla hallitsemaan kohtauksia ja siirtämään ajatuksia muihin asioihin. Jos pelot kuitenkin haittaavat todella elämistä, niin hae ihmeessä ammattiapua.
Tsemppiä!