Olen jo pitkään harkinnut eroavani evankelisluterilaisesta kirkosta ja littyväni katoliseen kirkkoon. Evankelisluterilainen kirkko on muuttumassa sellaiseen suuntaan, etten halua olla osallisena siihen... viimeinen pisara oli tämä vanhoillisten syrjäytys, mutta ei siitä sen enempää. Haluan kuulua kirkkoon, joka tietää missä seisoo.
Ymmärtääkseni, katoliseen kirkkoon liittyminen ei kuitenkaan käy aivan lonkalta. Kirkon sivuilla puhuttiin vuoden mittaisesta tutustumisjaksosta ja kurssista! Eikö olisi mitään vähemmän työlästä keinoa liittyä? Meinaako kirkkoherra tentata minulta kurssien sisällön, vai onko tämä vain tällainen "näennäinen" mahdollisuus? Sen, että minä olen kiireinen ja en välttämättä yhtään aktiivinen seurakuntalainen, ei mielestäni pitäisi tehdä minusta huonoa kristittyä. Onko katoliseksi tuleminen todella näin työlästä?
Ymmärtääkseni, katoliseen kirkkoon liittyminen ei kuitenkaan käy aivan lonkalta. Kirkon sivuilla puhuttiin vuoden mittaisesta tutustumisjaksosta ja kurssista! Eikö olisi mitään vähemmän työlästä keinoa liittyä? Meinaako kirkkoherra tentata minulta kurssien sisällön, vai onko tämä vain tällainen "näennäinen" mahdollisuus? Sen, että minä olen kiireinen ja en välttämättä yhtään aktiivinen seurakuntalainen, ei mielestäni pitäisi tehdä minusta huonoa kristittyä. Onko katoliseksi tuleminen todella näin työlästä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uskon että Benediktuksella on rohkeutta julistaa VIIMEINEN RISTIRETKI alkaneeksi jo lähivuosina.
Tervetuloa kirkkoomme! Informaatiokurssi on omaksi parhaaksesi. Se on merkki sinulle siitä, että kirkko välittää sinusta. Kurssin tuntuminen työläältä on huomattavasti pienempi ongelma, kun mahdollinen esillenoussut ristiriita jota et ole tiennyt koskien kirkkoamme.
Kärsivällisyyttä.
Olet varmasti hyvä kristitty. Ihmiseksi tuleminen se vasta työlästä on.
jos osaat lukea ja sinulla on esim yliopistotausta. Infomaatiokurssit tehdään sellaisiksi, että akateemisen taustan omaava saatta helposti pitkästyä siellä, kun samaa asiaa jauhetaan. Hommaa katekismus ja lue se etukäteen.
Mutta ei usko olekkaan älyn asia. Valitettavasti monet kirkkoherrat ajattelevat ihmisen uskon ja hartauden olevan mitattavissa aktiivisuudella ja erityisesti näkyvyydellä seurakunnassa. Mutta liian aktiivinen ei saa olla, silloin vanhat vetävät herneen nenään ja se tietää sinulle vaikeuksia.
Mutta liian aktiivinen ei saa olla, silloin vanhat vetävät herneen nenään ja se tietää sinulle vaikeuksia
Ehkä vanhemmat katoliset seurakuntalaiset ovat kehitelleet sellaisen hyvin tavanomaisen "ns nokkimisjärjestyksen" kirkkonsa eri toiminnoissaan, itsekin olen sitä kokenut jossakin muodoissa joskus . Mielestäni ei kannata sen takia tukahduttaa mahdollista haluaan olla aktiivinen tai reipas seurakunnassa, avuliaita ihmisiä kun tarvitaan aina joka paikassa. Hyvä itsetunto on aina paikallaan sekä "reippaus", kaikkien apu (myös uusien)kirkolle on sydämellisesti tervetullut.
Oletpa kirjoittanut omituisen viestin. Ihan ulkopuolisena ortodoksina ihmettelen, miksi sinun pitäisi päästä kirkon jäseneksi "ihan lonkalta vaan". Onhan ensin omaksuttava se usko ja kulttuuri mihin on liittymässä. Ei se että vastustat jotain asiaa luterilaisuudessa (huom. en edes mainitse luterilaisuutta kirkkona) tee sinua mitenkään paremmaksi liittymään katoliseen sen paremmin kuin ortodoksiseenkaan kirkkoon.
Jos olet kiireinen uraihminen, niin onhan sinulla sentään urasi.
Kirkkoon liittymiseen ei tarvita kurssia, eikä pelkän kurssin käyminen ainakaan virallisten tietojen mukaan riitä kirkkoon liittymiseksi. Todellinen kysymys on se, ymmärtääkö kirkon uskon ja uskooko sen mukaan. Eli siis voit todistaa kirkkoherrallesi tuntevasi katolisen uskon, jne. Jos taasen et sitä tunne, miksi edes haluaisit liittyä, kun et tiedä, mihin olisit liittymässä.
Kirkkoon liittyvä vannoo Jumalan ja kirkkokansan edessä uskovansa ja tunnustavansa kirkon opetuksen Jumalan ilmoittamana totuutena. Ei kai kukaan tuollaista halua tehdä heppoisin perustein?
sillä onhan meillä hieno suomalainen ortodoksinen kirkko, minkä perinteet ulottuvat alkuseurakuntaan asti.
Ei voida samaan aikaan puhua paikalliskirkosta suomalaisena ja sitten puhuakin samana asiana koko kansainvälisestä kirkosta joka on sinänsä vanha mutta suomalaiselta osaltaan silti tuontitavaraa. Tämä pätee niin Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuin Katoliseen kirkkoon Suomessa. Kummatkin ovat rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia ja kirkko-opin kannalta paikalliskirkkoja.
joista suurin on se, että Suomen ortodoksinen kirkko
valitsee piispansa itse, mutta katolinen kirkko Suomessa on Vatikaanin filiaali. Suomalaisilla ei ole mitään sanottavaa esim piispan valinnassa. Milloinkahan mahtaa tulla ensimmäinen suomalainen piispa katoliseen kirkkoon Suomessa, ei varmasti tällä vuosituhannella.
suomalaiseen Rooman patriarkaatin piispaan ovat todellakin minimaaliset - suomalaisia pappeja taitaa olla tällä hetkellä tasan kaksi!
No ortodoksikirkkokaan ei nyt suomalaisempi ole historiassa, ei se Suomessa syntynyt ole. Kreikan ja Itä-Euroopan kautta kiertänyt tänne. Perinteet ovat kyllä, kuten lännen katolisillakin, alkuseurakuntaan asti muttei ortodoksikirkkoa sen suomalaisempana voida pitää.
eilistä kirjoitusta; sieltä saat tietoa tästä katolisen ja ortodoksisen kirkon erosta nimenomaan suomalaisuuden kannalta! Älä anna väärää tietoa omasta puolestasi.
"Paljonkin on eroja,"
Ei olennaisia. Kyse oli siitä, voiko katolista kirkkoa sanoa "ulkomaalaiseksi" ja ortodoksista "kotimaiseksi". Vastaus: ei voi. Kumpikin kirkko on kansainvälinen ja kummankin Suomen-haara suomalainen.
"joista suurin on se, että Suomen ortodoksinen kirkko valitsee piispansa itse, mutta katolinen kirkko Suomessa on Vatikaanin filiaali. Suomalaisilla ei ole mitään sanottavaa esim piispan valinnassa."
Tietosi on kyllä väärin muotoiltu. Jos tämä on suurin ero niin olen todellakin oikeassa.
Suomen ortodoksinen kirkko valitsee piispan vaalilla, mutta arkkipiispan (rinnastettavissa tämän asian suhteen Helsingin katoliseen piispaan, koska kyseessä on kummassakin tapauksessa Suomen paikalliskirkon ylin keulakuva) vaalitulos ei astu voimaan, ellei Konstantinopolin patriarkka sitä vahvista. Myös vaalijärjestyksen ylin sitova dokumentti on Tomos-asiakirja.
Katolinen hiippakunta nimeää piispaksi sopivia henkilöitä keskuudestaan. Piispainkokouksessa näistä tehdään luettelo, joka annetaan nuntiukselle. Hän valitsee siitä nimiä ja kysyy luottamuksellisesti mielipiteitä nämä ehdokkaat tuntevilta ihmisiltä, joita yleensä kunkin ehdokkaan piispa on ehdottanut. Näiden tietojen perusteella yleensä hän valitsee tästä luettelosta kolme nimeä ja ehdottaa niitä patriarkan (Helsingin hiippakunnan tapauksessa siis paavin) hallinnolle. Näin ollen se, mitä patriarkalle päätyy, on hyvinkin paljon hiippakunnan vaikutettavissa. Patriarkka voi nimittää jonkun tämän listan ulkopuoleltakin, mutta näin ei tapahdu yleensä; silloin kun niin käy, se johtuu esim. siitä, että kuppikuntariitojen ei haluta vaikuttavan parhaan ehdokkaan löytämiseen.
"Milloinkahan mahtaa tulla ensimmäinen suomalainen piispa katoliseen kirkkoon Suomessa, ei varmasti tällä vuosituhannella."
Varmasti tällä vuosituhannella. Suomen ortodoksisessa kirkossakin arkkipiispoista on ollut neljä syntyisin Venäjältä (vuosina 1892 - 1923 sekä 1960 - 1987) ja yksi Virosta (1925 - 1960). Olikohan kirkko silloin sitten jotenkin vähemmän suomalainen kuin 20 viime vuotena, jolloin arkkipiispa on ollut syntyisin Suomesta.
Selitä, mitä selität, mutta Suomen ortodoksinen kirkko on suomalainen kirkko, toisin kuin katolinen kirkko Suomessa. No hieman historiaa:" Ortodoksisen kirkon suomalaistaminen käynnistyi ripeästi. Kirkko siirtyi ns. tomos-asiakirjalla 1923 Moskovan alaisuudesta Konstantinopolin patriarkaattiin. Jumalanpalvelus- ja virkakieleksi tuli suomi ja arkkipiispan-istuin siirrettiin monikansallisesta Viipurista suomenkieliseen Sortavalaan, että silleen.
Jos tutustut piispojen nimiin, niin aika suomalaisilta kaikki nimet vaikuttavat, eipä taida löytyä edes yhtä heittomerkkiä herrojen nimistä.
Suomen ortodoksinen kirkko jakaantuu hallinnollisesti kolmeen hiippakuntaan:
* Karjalan,
* Helsingin ja
* Oulun hiippakuntiin.
Karjalan hiippakunnan piispa on samalla Suomen ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispa ja muiden hiippakuntien piispat ovat kirkolliselta arvonimeltään metropoliittoja. Lisäksi Karjalan hiippakuntaa varten on arkkipiispan apuna Joensuun piispan nimeä kantava apulaispiispa.
Nykyiset piispat ovat seuraavat:
* KP Karjalan ja koko Suomen Arkkipiispa Leo (siviilinimeltään Leo Makkonen)
* KP Helsingin metropoliitta Ambrosius (siviilinimeltään Risto Jääskeläinen)
* KP Oulun metropoliitta Panteleimon (siviilinimeltään Petri Sarho)
* KS Joensuun piispa Arseni (siviilinimeltään Jorma Heikkinen)
...määrittelee kirkon suomalaisuuden? Piispan syntyperä? Siinä tapauksessa ortodoksinen kirkko oli vielä 20 vuotta sitten ulkomaalainen. Pääasiallinen jumalanpalveluskieli? Siinä tapauksessa katolinen kirkko on ollut suomalainen jo lähes 40 vuotta. Hallintokieli? Siinä tapauksessa katolinen kirkko on ollut suomalainen jo paljon pidempään. Hallinnon sijainti? Siinä tapauksessa katolinen kirkko muuttui suomalaiseksi samana vuonna kuin ortodoksinen.
Mitenköhän tuo piispanne tulee toimeen suomen kielellä ilman tulkkia.
Kuinka monta syntyperäistä suomalaista toimii pappina Suomessa, katolisessa kirkossa.
Ilman maahanmuuttajia katolinen kirkko Suomessa olisi suurin...piirtein mormonien MAP-kirkon kokoinen laitos jäsenmäärältään, marginaaliryhmittymä.
...siitä tarvitaanko tulkkia (sitä on varmasti ortodoksisessakin kirkossa tarvittu eri työntekijöiden välillä aika ajoin) vaan siitä, pystyykö seurakuntalainen asioimaan hallinnollisissa asioissa suomeksi.
Se onko meillä maahanmuuttajia jäseninä (tai se, miten suuri paikalliskirkko olemme) ei liity tähän. Kansalliskielisiä on kuitenkin puolet, ja meillä (myös monilla maahanmuuttajilla) on vahva suomalainen identiteetti.
missä on hänen juurensa. Luin mielenkiintoisen artikkelin, "miksi Viron venäläinen voi huonosti".
Lyhyesti asian ydin on siinä, että syntyperäinen Viron venäläinen ei ole useimmiten kokenut juuriaan, kun taas virolainen elää kaikesta huolimatta juurillaan. Sama koskee mitä ilmeisemmin myös maahanmuuttajia Suomessa.
...olisi liiallista tehdä johtopäätöksiä rinnastaen kaksi ryhmää, jolla on niin erilainen tausta. Toiset ovat valtaväestöä, joka on osin väkivaltaisinkin valtiovallan siirroin määrätty pois syntymämaastaan valtioon, jossa he ovat olleet toisaalta etuoikeutettuja, toisaalta vihattuja.
Esimerkiksi katoliset maahanmuuttajat ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta tuskin kellään on samanlaista tilannetta kuin vironvenäläisillä. Katolisessa kirkossa heidät toivotetaan yhtä tervetulleiksi kuin muutkin, mikä voi aiheuttaa positiivisen kierteen yhteenkuuluvuuden tunteessa.
Pointtini oli kuitenkin, että toisen kirkon määritteleminen "ulkomaalaiseksi" on loukkaavaa. Paikalliskirkkomme ovat suomalaisia kumpikin, kirkkomme sinänsä kansainvälisiä kumpikin.
koska kirkkojemme tärkein tehtävä on kuiten antaa ihmiselle mahdollisuus päästä Jumalan sanan yhteyteen. Oikeastaan me tässä kiistelimme sivuseikoista ja ainakin itselläni keskustelu lipsahti toisarvoisiin seikkoihin, joten anteeksi siitä.
jos katsoo, että luterilainen kirkko ei ole minua varten, niin ei pidä suinpäin rynnätä katoliseen kirkkoon tietämättä ko kirkon uskosta. siksi on nämä eri kirkot, koska heillä on tietyissä asioissa erilainen näkemys. informaatiokurssi on hyvä ja "välttämätön" ei-katolilaiselle joka tuntee vetoa katolista kirkkoa kohtaan. tämän kurssin aikana käydään keskeiset asiat kirkon uskosta läpi ja sinä voit näin tulla tuntemaan sisimmässäsi, onko tämä kirkko se johon haluat liittyä. ehtoolliskäsitys, kiirastuli, marian asema kirkossa, naispappeus ovat mm sellaisia asioita jotka ovat poikkeavia luterilaiseen kirkkoon nähden. eli katolinen kirkko ei ole sisällöltään luterilaisen kirkon klooni sillä erotuksella, että se ei hyväksy naispappeutta. suosittelen että menet ko kurssille, luet katolista kirjallisuutta ja tutustut messuun. vuoden aikana sinulle avautuu monta mielenkiintoista asiaa, jonka jälkeen voit tehdä päätökesi joko liittyä tai ei.
itse kiitän jumalaa siitä johdatuksesta, että hän antoi minun löytää tien kirkkonsa helmaan.