Kaste

Möttönen* kirjoitti:

Pyrin kiinnittämään huomiomme kristillisen kasteen merkitykseen ja hengelliseen sisältöön, en niinkään. kasteen muotoon tms. Tämä ei ole tavanomainen kastesaarna vaan pikemminkin uskoville tarkoitettu alustuksenomainen luento.
Haluan nostaa kristillisen kasteen Jumalan tarkoittamalle paikalle evankeliumissa, Jumalan pelastussuunnitelmassa ja ihmisen pelastustapahtumassa. Ensin vilkaisemme kasteen taustoja, sitten katsomme kristillistä kastetta yleensä ja lopuksi tarkastelemme kasteen hengellistä merkitystä.


Kristillisen kasteen tausta

Kristillisen kasteen taustana on juutalainen proselyytti- eli käännynnäiskaste ja Johanneksen kaste. Vanhassa testamentissa löytyy vielä myös laissa annettuja puhdistussääntöjä (4. Moos.19:20, 31:19-20 ym), joista on löydettävissä esikuvia kristillisestä kasteesta.



Juutalainen proselyyttikaste



Juutalainen proselyyttikaste oli pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyvän kaste. Proselyyttikaste oli kertakaikkinen tapahtuma, johon kuuluivat myös ympärileikkaus ja säädetyt uhrit. Se vihki kääntyneen juutalaisuuteen, sen kansalliseen ja uskonnolliseen yhteyteen. Se oli perhekuntakaste, jonka yhteydessä perheen miespuoliset ympärileikattiin.



Johanneksen kaste



Johannes kastoi ”syntien anteeksisaamiseksi”, koska hänen kasteensa tähtäsi syntien anteeksiantamiseen. Kastettava tunnusti syntinsä ja Johannes kastoi hänet upottamalla - ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin. Hyvä on muistaa myös se seikka, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat samaan aikaan kuin Johannes ja hänen seuraajansa. Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat olleetkin aikaisemmin Johanneksen opetuslapsia.



Kristuksen kaste



Yksistään Kristuksen kaste olisi vähintään yhden raamattutunnin veroinen aihe. Ottaessaan itsekin Johannekselta kasteen, Jeesus tunnusti ja vahvisti Johanneksen profeetan ja kastajan tehtävän Jumalalta saaduksi. Tosin Johannes epäröi ja jopa esteli Jeesusta, koska molemmat varsin hyvin tiesivät, että Jeesuksen kohdalla ei ollut kyse parannuksen kasteesta. Nyt oli kyse synnittömästä kastettavasta, jolla ei ollut sen enempää parannuksen teon kuin anteeksisaamisenkaan tarvetta.



Kun Jeesus otti kasteen ja sanoi: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon” (Matt. 3:15), Hän hyväksyi Johanneksen kasteen Jumalan tahdoksi ja osaksi pelastusuunnitelman toteuttamista myös omalla kohdallaan. Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä. Hän antoi kastaa itsensä koko ihmiskunnan sijaisena - ei ainoastaan itsensä tai juutalaisten puolesta.

Kaste ennakoi myös Hänen ristinkuolemaansa, hautaamistaan ja ylösnousemusta. ”Mutta minut on kasteella kastettava - ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!” (Luuk. 12:50).



Johanneksen kaste, sitä seurannut Pyhän Hengen ilmestyminen ja taivaasta kuuluva ääni antoivat uutta merkitystä Jesajan ennustukselle ”Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.” (Jes. 42:1).



Jeesuksen oli aika aloittaa julkinen toimintansa maan päällä, so. Jumalan pelastussuunnitelman maanpäällisen vaiheen toteuttaminen. Tuo tehtävä ei tulisi olemaan helppo mutta Hän tulisi tekemään sen - Hän teki sen, kiitos Jumalalle!


Kristillinen kaste



Kristuksen työ on kristillisen kas­teen todellinen perusta, ja kasteen tulee tapahtuakin, sisältönsä mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen” (Ap. t. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.



Juhani Kuosmanen vertaa Raamatun opetuksia –kirjassaan Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: ”Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta (Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5). Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.”



Kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. ”Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:15,16).



Kris­tillinen kaste on kaste asettajansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (Kol. 2:12).



Kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntientunnustaminen. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a) kuten edelsi Johanneksen kasteessakin. On huomattava, että Johanneksen kaste (ja juutalaisten pro­selyyttikaste) vetivät vielä selvän raja-aidan juutalaisten ja pakanoiden välille mutta Herra asettikin kristillisen kasteen kos­kemaan kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin.



Aikaisempiin kasteisiin, siis myös Johanneksen kasteeseen verrat­tuna uutta on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. Edellä oleva raamatunjae jatkuu: ”- - -. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38b).



Jeesuksen - jumalallisella auktoriteetilla - antamaan kastekäskyyn sisältyy myös evankeliumin julistus- ja opetuskäsky­ ja sitä kautta myös pyhitysvelvollisuus. Siihen sisältyy myös lupaus Kristuksen läsnäolosta. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18b-20).



Tässä yhteydessä lienee syytä lukea, aivan kuin muistutukseksi, mitä Paavali kirjoittaa Korintin uskoville kasteesta. Apostoli kirjoittaa: ”Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia,...” (1.Kor 1:17a). Niin tärkeä kuin kastaminen pelastustapahtumassa onkin, se ei saa ajaa pelastuksen kannalta oleellisempien asioiden, evankeliumin julistamisen ja sitä seuraavan uskon, ohi! Vasta evankeliumin julistamisen ja uskoontulon jälkeen tulee kasteen vuoro.



Vaikka kristillinen kaste onkin hyvin tärkeä tapahtuma kristityn hengellisen elämän kannalta, on muistettava, että kasteella ei ole mitään maagista vaikuttavaa voimaa sinänsä vaan että sen vaikutus riippuu kastettavan uskosta. Kaste liittyy hyvin läheisesti uskoon – usko edeltää kastetta. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Lisäksi voit lukea vaikkapa Apostolien tekojen kohdat 2:41, 8:12,37, 16:14-15, 18:8. Uskovan uskoa ei voida erottaa uskovien kasteesta vaan ne kuuluvat saumattomasti yhteen.



Kristillinen kaste liittyy lähei­sesti myös kristillisen seurakunnan jäseneksi ottamiseen. Uskoontulon ja kasteen kautta tullaan osaksi Jumalan seurakuntaa ja päästään osalliseksi Hengen yhteydestä. ”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä” (Ap. t. 2:41). Itse asiassa kaste onkin ensimmäinen seurakunnallinen toimi, johon vasta uskoontullut henkilökohtaisesti osallistuu.



Seuraavaa asiaa ei voitane liikaa korostaa. Jeesuksen seuraajat, so. Jumalan seurakunta on kokonaisuudessaan saanut kastekäskyn ja siihen liittyvät lupaukset. Kristillinen seurakunta on se yhteisö, jossa uskovat elävät yhteydessä Jumalaan, seurakuntaan ja toisiinsa. ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42).



Raamatun mukaan jo apostolisena aikana järjestys oli selvä: julistus, usko, kaste. Tämä on raamatullinen järjestys ja ainoa oikea tapa on kastaa sellaisia, jotka ovat tulleet henkilö­kohtaisesti uskoon. Kaste vahvistaa uskoa, mutta ei korvaa sitä. Henkilökohtainen usko Kristukseen on aina kas­teen edellytys. Tämän osoittaa jo aiemmin mainittu Ap. t. 2:38. ” Tämä raamatullinen järjestys ilmenee myös: ”Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” (Ap. t. 8:12,36). Lue lisäksi esim. Ap. t. 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8.



Sivukommenttina heitän ajatuksen, että sylilapsen kohdallahan ei voida puhua parannuksen teosta, synneistä kääntymisestä tai evankeliumin uskomisesta. Eihän vauva voi edes kuulla evankeliumia. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:14).




Kasteen merkitys



Jos ja kun ymmärrämme kaikki Uudessa testamentissa kerrotut kastekertomukset ja -opetukset ja siitä käytetyt sanat ja ilmaisut sekä uskoontulon ja kasteen yhteenkuuluvuuden, ymmärrämme myös kasteen kokonaismerkityksen paljon paremmin – ilman näennäisiä ristiriitaisuuksia Raamatun opettamasta kasteesta.



Kristillisellä kasteella on hyvin selvä soteriologinen, pelastusopillinen, merkitys. Kaste liittyy kiinteästi ihmisen pelastuskokonaisuuteen. Uudesta testamentista käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus kuuluvat kiinteästi yhteen. Tämä ilmenee selvimmin Jeesuksen omista sanoista: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16)



Alkuseurakunnan aikana kaste merkitsi aina ihmisen kääntymistä kristinuskoon joko juutalaisuudesta tai pakanuudesta. Kääntyminen, uskoontulo ja kaste liittyivät niin kiinteästi toisiinsa, että ne merkitsivät likipitäen samaa asiaa. Liittyykö meidän kastekäsityksessämme ja kastekäytännössämme ihmisen uskoontulo, pelastuminen ja kaste yhtä kiinteästi toisiinsa kuin alkuseurakunnassa?



Kaste merkitsi Jeesuksen opetuslapseksi ottamista mutta myös julkista tunnustautumista. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Kun ihminen otti evankeliumin vastaan, apostolit kastoivat hänet välittömästi mutta ei uskoon tullutkaan jäänyt kyselemään ja odottamaan kastetotuuksien kirkastumista vaan hän tunnusti uskonsa ja otti kasteen heti.



Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo valtavan merkityksen – oikeastaan merkitysketjun - kristilliselle kasteelle. Kaste merkitsee uskovalle Kristuksen kuolemaan kastamista. ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.” (Room. 6:3). Kaste merkitsee myös hänen hautaamistaan yhdessä Kristuksen kanssa. ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan,...” (Room. 6:4a).



Mutta se merkitsee myös uuden elämän, hengellisen elämän, alkamista Kristuksessa. ”... jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4b). Samaa apostoli kertoo mm. Kolossalaiskirjeessä. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Ja koska me olemme yhdessä kuolleet ja haudatut Kristuksen kanssa, kaste merkitsee myös sitä, että me tulemme myös nousemaan kuolleista niin kuin Hän. ”Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:5).



Samaan hautaamisen ja kuolleista nousemisen ajatukseen apostoli viittaa mm. Kolossalaiskirjeessään. ” Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).



Kasteessa puemme Kristuksen yllemme. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” (Gal. 3:27). Uskoontulossamme, siis uudestisyntymisessämme, Kristus tulee sisäisesti meihin ja kasteessa me vielä puemme Hänet päällemmekin. Onko vasta uskoon tulleille turvallisempaa paikkaa ja olotilaa alkaa kasvamaan uskossaan ja pyhityksessään? Ei ole!



Seuraaviakaan Raamatun totuuksia emme voine liian monta kertaa sanoa. Meidän uskoessa evankeliumi, kääntyessämme ja ottaessamme kasteen, syntimme annetaan meille anteeksi. ”Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi.” (Ap. t. 2:38a). Kaste liittyy pelastukseemme. ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,....” (1. Piet. 3:21). Ylösnoussut Jeesus oli jo aiemmin antanut asettamalleen kasteelle tämän saman merkityksen. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16).



Jos ja kun me ymmärrämme julistetun evankeliumin, kääntymyksen, uskon ja kasteen keskinäisen yhteyden kokonaisuutena ja jumalallisena tapahtumaketjuna, ymmärrämme paljon paremmin myös kristillisen kasteen merkityksen. Tässä yhteydessä korostan sitä seikkaa, että vaikka Raamattu korostaa uskon, kasteen ja pelastuksen kuuluvan kiinteästi yhteen, Raamatussa ei missään kohtaa liitetä kastetta uudestisyntymiseen siinä mielessä, että uudestisyntyminen olisi millään tavoin riippuvainen kasteesta.



Uusi testamentti ei missään kohden opeta – ei edes viittaa – sellaiseen mahdollisuuteen, että kaste uudestisynnyttäisi, vanhurskauttaisi tai pelastaisi kastetun. Raamattu opettaa, että ihminen uudestisyntyy, vanhurskautuu ja pelastuu silloin, kun hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” (Ef. 1:13).



Siis ainoastaan ne, jotka uskovat Kristukseen ovat Jumalan lapsia. ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal. 3:26) ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. 13. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” (Joh. 1:12-13). En ole alkukielen sanoihin nyt kiinnittänyt huomiota mutta totean tässä, että uudemmassa suomennoksessa käytetty oikeuden-sana on aika lähellä alkuperäistä merkitystään. Kreikan kielen sanapari eksusian genetshai tarkoittaa nimittäin ”vallan tulla”. Siis Kristus antaa vallan, oik. valtuutuksen, tulla Jumalan lapsiksi kaikkien, jotka uskovat Hänen nimeensä. Tätä valtuutusta Kristus ei anna meille kasteen vaan uskon kautta.



Otetaan esimerkiksi Korneliuksen talonväki. Se kuuli evankeliumin, uskoi sen, uudestisyntyi ja täyttyi jopa Pyhällä Hengellä ennen kastetta. Eipä siinä auttanut Pietarinkaan muuta kuin todeta: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (Ap. t. 10:47). Pietarihan oli saanut Jumalalta henkilökohtaista tukiopetusta juuri tätä varten. Jumala oli tarkoittanutkin pelastuksen kaikille ihmisille - pakanoillekin, niin käsittämättömältä kuin se Pietarista ensin tuntuikin.



Onko meillä joskus samanlaisia ongelmia? Jos kasteelle pyrkijä sattuukin näyttämään siltä, että hänet tunnistaisi paremmin lintukirjasta kuin omasta passistaan, kastammeko hänet? Raamattu ei nimittäin edellytä kastettavalta mitään muuta kuin henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen.



Palataanpa ajassa hieman taaksepäin ja käydään kuuntelemassa Pietarin helluntaisaarnan alttarikutsu ja toteamassa sen vaikutus. ”Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." 41. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” (Ap. t. 2:40-41). Jos Jumala antaisi meille herätyksen ja vaikkapa 300 tulisi uskoon järjestäisimmekö heille jonkin sortin kastekuulustelut vai olisimmeko valmiit kastamaan kaikki uskoon tulleet saman tien niin kuin Jerusalemissa kristillisen seurakunnan perustamispäivänä tehtiin?



Pietarista tuli siis pakanoiden puolestapuhuja koska hän Jerusalemin kokouksessa puhui: "Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. " (Ap. t. 15:9). Pietari toteaa, että Jumala puhdistaa niin pakanoiden kuin juutalaisten sydämet uskolla – hän ei puhu ympärileikkauksen välttämättömyydestä mutta ei hän puhu kasteen puhdistavasta vaikutuksestakaan mitään.



Raamattu puhuu myös, että Jumalan sana on uudestisyntymisen välikappale, jumalallinen väline. ”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet. 1:23). ”Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla,...” (Jaak. 1:18a).



Koska kaste liittyy läheisesti uskoon ja pelastukseen, kaste liittyy läheisesti myös pelastuksen vastaanottamiseen. Kasteeseen on läheisesti kuulunut myös uskon tunnustus. ”Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" 37. [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]*.” (Ap.t. 8:36-37). Näinhän meilläkin menetellään. Kun uskova sanoo haluavansa kasteen ja tunnustaa uskonsa - kastamme hänet!



Sama pätee yleensäkin uskonsa suulla tunnustamiseen. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:9-10). Suun tunnustuskin liittyy läheisesti uskoontuloon ja pelastumiseen muttei sen enempää suun tunnustus kuin kastekaan ketään pelasta. Sekä suun tunnustus että kaste ovat merkki maailmalle, että ihminen on tullut Jeesukseen uskovaksi, joka kasteellaan ja suun tunnustuksellaan ilmoittaa erottautuneensa maailmasta ja entisestä elämästään ja julista samoin ja konkreettisella teollaan kuuluvansa nyt Kristukselle. Tämä ikään kuin sinetöi hänen uskonsa ja päätöksensä lähteä seuraamaan Kristusta. Sekä suun tunnustus että kaste vahvistavat päätöstä ja uskoa!



Iso Raamatun Tietosanakirja: ” Kaste vaikuttaa uskon yhteydessä, sillä se mitä Jumala kasteessa lahjoittaa, otetaan vastaan uskon kautta. Kaste on ulkonainen merkki, mutta uskovalle kaste o nyksi vaihe sen kuvaaman sisäisen todellisuuden toteuttamisessa. Kasteella on jumalallinen ja inhimillinen puolensa: ihmisten edessä kaste todistaa Jumalan armosta, ja jumalan edessä se on todistus ihmisen uskosta. Uudestisyntymisen todellinen syy on aina Hengen teko ja uskon sana. Kaste niveltyy Hengen tekoon siten, että se kuvaa ulkonaisesti sitä, mitä Henki toteuttaa ihmisen sisimmässä, ja vihkii siihen. Usko ja kaste kuuluvat näin yhteen ja vaikuttavat yhdessä ihmisen pelastumiseksi. Tämä käy ilmi niistä UT:n kohdista, joissa puhutaan kasteesta, ehkä selvimpänä Mark 16:16; 2 Joka usko ja kastetaan, se pelastuu.



Koska usko on ennen kastetta, kaste on sen sinetti, vahvistus ja vakuus, mitä Jumala jo Sanansa julistuksen kautta on uskovalle ilmoittanut. Vrt. Aabrahamin usko ja ympärileikkaus, Room 4:11. Kaste on lapseuden ulkonainen sinetti; vastaavasti Henki lahjoittaa sisäisen sinetin, 2 Kor 1:21 s., Ef 1:13, Room 8:16 (vrt. 1 Joh 5:6-8: Henki, vesi ja veri). Tämä kasteen vahvistava merkitys liittyy läheisesti sen olemukseen. Kaste voidaan käsittää ainoastaan julistetun sanan yhteydessä; sen vahvistava vaikutus on siinä, että se on nykyhetkessä näkyvä henkilökohtainen teko, joka seuraa iäti voimassa olevaa yleismaailmallista sanaa Kristuksen rististä. Kaste sanoo samaa kuin julistus, mutta se ilmaisee sen toisella tavoin, ei monin sanoin, vaan helposti tajuttavana tekona; ja se sanoo sen yksilölle. Kun kolmiyhteisen Jumalan nimi mainitaan kasteen yhteydessä, Jumala tekee sen kautta selväksi, että kastettava on Hänen omaisuuttaan. Tämä tunnustus sisältyy jo kasteen asetussanoihin. Jeesuksen lausumat kasteen asetussanat ovat enemmän kuin ihmissanoja, ja ne tekevät kasteesta enemmän kuin pelkän ihmisteon.”



Koska alkuseurakunnassa kaste liittyi niin läheisesti kääntymiseen, siitä tuli uskon ilmaisu. Itse asiassa Uudessa testamentissa nämä kaksi asiaa liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että kasteesta puhuttaessa edellytetään uskoa ja uskosta puhuttaessa, se sisältää ajatuksen kasteesta. Joissakin raamatunkohdissa puhutaan uskosta, joissakin kasteesta ja joissakin molemmista. Näitä ei juurikaan erotella toisistaan.



Kuten edellä olemme useissa kohdin todenneet, kaste kuuluu oleellisena, kiinteänä ja tärkeänä osana julistamaamme evankeliumiin, ihmisten kääntymiseen, heidän uskoonsa ja pelastumiseensa. Näin ollen meidän tulee arvioida omia näkemyksiämme ja käytäntöjämme kasteesta, että emme aseta kasteelle mitään muita ehtoja kuin minkä Raamattu selvästi ilmoittaa, so. kastettavan henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme.



Toivon, että voisimme julistaa evankeliumia ja opettaa Raamatun ilmoittamasta kasteesta rohkeasti sen, minkä Jumala on Raamatussa ilmoittanut – siihen mitään lisäämättä ja siitä mitään poistamatta. Raamattu sanoo: ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16). Julistetaan siis evankeliumia ja rohkaistaan uskoontulleita Raamatun mukaiselle kasteelle!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä