Erään ihmisen kasvu aikuiseksi ja hänen ymmärryksensä muodostuminen suhteessa uskontoon ja moraaliin:
- lapsuus n. 2-5 v. => vilkas ja innokas tutkimaan maailmaa, pitkiä kävelyitä ympäristöä tutkien
- lapsuus n. 5-15 v. => itsenäinen lapsi, jolla on kavereita paljon, koska lapsi on sosiaalinen. Huomaa, että kaverit ovat aivan erilaisia. Kaverit haluavat kuulua porukoihin ja ovat kollektiivisia (yhteiset asiat ja arvot) yksilöllisyyden sijaan. Itse lukee paljon, seuraa maailmanmenoa ja haluaa olla niin tietoinen maailmasta kuin voi olla. Ei hyväksy kaikkea itsestäänselvänä.
- nuoruus 16-20 v. => huolehtii itsestään terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla, lukemisella asioihin tutustuen (terveys, jne…). Ajattelee moraaliarvoja eli miksi on muka huonoa pitää itsestään huolta ja pitäisi ajatella aina muita
-aikuisuus 21- v. => tajuaa, että moraali, uskonto, arvot ja tunteet muodostuvat käsitteistä maailmasta. Kieli on maailman abstraktiota, aistihavainnoista muodostettuja pelkistetyksiä aivoissa. Kaikki käsitteet/arvot ovat kielessä muodostuneita ja siten ne eivät ole absoluuttisia. Ihminen voi joka tilanteessa päättää, mitä tekee huolimatta siitä, mitä on aiemmin tehnyt. Toisten moraalisaarnat ja arvostelu eivät vaikuta häneen, koska hän tajuaa, että ne mielipiteet eivät ole sen oikeampia kuin omatkaan arvot ja jokainen voi elää siten kuin parhaakseen näkee. Yhteisössä täytyy kunnioittaa ihmisoikeuksia ja jos ei noudata, niin joutuu vankilaan. Tämä asia on hyväksyttävä eli ei voi aina tehdä mitä tahtoo. Kuitenkin yhteinen moraali on vain käsite muiden käsitteiden joukossa ja mikään moraali ei ole toista parempi. Ihmisen täytyy mukautua ympäristöönsä ja pyrkiä näyttelemään vallitsevan moraalin mukaista mallikansalaista, jotta menestyy. Maailma on mitä on ja siihen on sopeuduttava, mutta aina on muistettava, että mitään absoluuttisia arvoja ei ole olemassa ja Jumala/Uskonto ovat pahinta harhaa ihmisen hyvinvoinnille ja itsemääräämisoikeudelle.
- lapsuus n. 2-5 v. => vilkas ja innokas tutkimaan maailmaa, pitkiä kävelyitä ympäristöä tutkien
- lapsuus n. 5-15 v. => itsenäinen lapsi, jolla on kavereita paljon, koska lapsi on sosiaalinen. Huomaa, että kaverit ovat aivan erilaisia. Kaverit haluavat kuulua porukoihin ja ovat kollektiivisia (yhteiset asiat ja arvot) yksilöllisyyden sijaan. Itse lukee paljon, seuraa maailmanmenoa ja haluaa olla niin tietoinen maailmasta kuin voi olla. Ei hyväksy kaikkea itsestäänselvänä.
- nuoruus 16-20 v. => huolehtii itsestään terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla, lukemisella asioihin tutustuen (terveys, jne…). Ajattelee moraaliarvoja eli miksi on muka huonoa pitää itsestään huolta ja pitäisi ajatella aina muita
-aikuisuus 21- v. => tajuaa, että moraali, uskonto, arvot ja tunteet muodostuvat käsitteistä maailmasta. Kieli on maailman abstraktiota, aistihavainnoista muodostettuja pelkistetyksiä aivoissa. Kaikki käsitteet/arvot ovat kielessä muodostuneita ja siten ne eivät ole absoluuttisia. Ihminen voi joka tilanteessa päättää, mitä tekee huolimatta siitä, mitä on aiemmin tehnyt. Toisten moraalisaarnat ja arvostelu eivät vaikuta häneen, koska hän tajuaa, että ne mielipiteet eivät ole sen oikeampia kuin omatkaan arvot ja jokainen voi elää siten kuin parhaakseen näkee. Yhteisössä täytyy kunnioittaa ihmisoikeuksia ja jos ei noudata, niin joutuu vankilaan. Tämä asia on hyväksyttävä eli ei voi aina tehdä mitä tahtoo. Kuitenkin yhteinen moraali on vain käsite muiden käsitteiden joukossa ja mikään moraali ei ole toista parempi. Ihmisen täytyy mukautua ympäristöönsä ja pyrkiä näyttelemään vallitsevan moraalin mukaista mallikansalaista, jotta menestyy. Maailma on mitä on ja siihen on sopeuduttava, mutta aina on muistettava, että mitään absoluuttisia arvoja ei ole olemassa ja Jumala/Uskonto ovat pahinta harhaa ihmisen hyvinvoinnille ja itsemääräämisoikeudelle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpas jollain ollut harvinaisen täydellinen elämä (tai sitten jollain on jäänyt muutamia negatiivisia asioita huomaamatta itsestään...). Kysyisin vain muutamaa juttua.
Tämän ihmisen mielestäkö ainoa syy, miksi sääntöjä noudatetaan, on se, että ei joudu vankilaan?
Tämän ihmisen mielestäkö kaikkien moraalit ovat yhtä hyviä? Siis vaikkapa jonkun sarja- tai massamurhaajan moraali on yhtä hyvä kuin muutkin?
Miksi Jumalaan uskominen ja uskonto sulkisi jotenkin pois ihmisen itsemääräämisoikeuden tai hyvinvoinnin?
Tämän ihmisen mielestäkö ihmisen menestys on siinä, että hän "näyttelee mallikansalaista"? Eikö juuri se olisi ihmisen itsemääräämisoikeuden vastaista, jos hän näyttelisi jotain muuta kuin mitä on? Mikä on "mallikansalainen"?
Sain jotenkin sen käsityksen, että ihminen saa tehdä mitä haluaa (kaikkien moraali on yhtä hyvä), kun ei vaan jää kiinni ja joudu vankilaan (näyttelee mallikansalaista).
Se, että kieli on abstraktiota, ei tarkoita sitä, että ilmiöt, joihin kieli viittaa, ovat harhaa.
Tässä sen sijaan olen harvinaisen paljon samaa mieltä:
"Ihminen voi joka tilanteessa päättää, mitä tekee huolimatta siitä, mitä on aiemmin tehnyt. Toisten moraalisaarnat ja arvostelu eivät vaikuta häneen, koska hän tajuaa, että ne mielipiteet eivät ole sen oikeampia kuin omatkaan arvot ja jokainen voi elää siten kuin parhaakseen näkee."
Näyttäisi siltä, että teidän mielestänne moraalissa olisi kyse henkilökohtaisista valinnosta. Mitään Objektiivisia arvoja(arvojen sanotaan olevan objektiivisia, kun ne sitovat yhtäläisesti kaikkia eivätkä ne ole kenenkään yksilön omaksumia) ei teidän mielestänne ole?
Tällöin voin muodostaa tällaisen moraalisäännön:
1. Varastaminen on oikein, lisäähän se vaurautta
2. "Saa varastaa, se on oíkein"
Nythän tein niinkuin omasta mielestäni parhaaksi katsoin. sanon kuitenkin jyrkällä vastalauseella, että on olemassa objektiivisia arvoja. Mistä ne ovat peräisin? Auktoriteetilta(arvovaltainen ajattelija); Jumalalta. Raamattu on Jumalan sana ja raamatussa sanotaan: "Älä varasta!" Voin muotoilla yleisen moraalisäännön: "Älä varasta" Ja tämän säännön kunnioittamisesta seuraa, että varastaminen on väärin. Siten voin ulottaa tämän säännön koskemaan kaikkia ihmisiä.
"Kaikki käsitteet/arvot ovat kielessä muodostuneita ja siten ne eivät ole absoluuttisia. Ihminen voi joka tilanteessa päättää, mitä tekee huolimatta siitä, mitä on aiemmin tehnyt. Toisten moraalisaarnat ja arvostelu eivät vaikuta häneen, koska hän tajuaa, että ne mielipiteet eivät ole sen oikeampia kuin omatkaan arvot ja jokainen voi elää siten kuin parhaakseen näkee."
"mitään absoluuttisia arvoja ei ole olemassa "
Sanot siis näin. Hyvä on! Koska mitään absoluuttisia arvoja ei ole olemassa, niin arvot perustuvat täten mielipiteisiin. Sinun on siis hyväksyttävä kaikki nämä seuraavat väittämät moraalisesti, koska absoluuttisia arvoja ei ole, on vain mielipiteitä.
1. Tappaminen on oikein
2. Tappaminen on väärin
3. Varastaminen on velvollisuutemme
4. "Aviorikos on hyve"
5. Saa kiduttaa, jos siitä itse nauttii
Joudut hyväksymään nämä kaikki Alex! Älä sitten valita, jos joku varastaa autosi ja sanoo: "Tein velvollisuuteni."