ilta-runo...

Rakkaus!! Tuo asia jota en osaa sanoiksi pukea, enkä tehdä. En osaa sanoillani rakkauttani sanoa, koska sitä et uskoisi, et uskoisi kuinka sinusta tykkää. Sanot vain ja menen pois ja en koskaan saanut elämää ja aikaa kanssasi, että olisin voinut osoittaa sanani teoiksi! Minä olin pelkuri kun en uskaltanut sanoa, vaikka tahtoni oli suuri mutta tekoni pieni! Sinun kanssasi auringon-nousua olisin halunnut nähdä ja hiuksesi tuulessa lepattavan, mutta minulla on vielä valokuvasi, jossa hymylet minulle ja osoitat merta sormellasi ja mitä hauskaa minä Raahen tyttö sinulle kerran sanoin kun aloit nauraan ja sanoit, että olen huithaapeli....!

Iltaa
rakas ilta!
vaikutat jotenkin niin
erilaiselta tänään.

...mihinkään kuihdu...joka kevät uudelléen aina yhtä ihanalta tuoksuu...syksyn satoa odottaa.

Joku itki ja joku lähti
yön sumuun kadoten
kuin lapsuuden toivomustähti
ja sammuva varjo sen.

Niin ymmärsin, aina on sama
kevätyö ja kevään kuu,
vain lähtijät vaihtuvana
ja suureksi kasvava puu.

'en mä vietä vuosiani
seitsemän ja nolla',
sanoi vaari vaimollensa,
'antaa jutun olla.
Mökki pitää korjata, kun
tulee talven viima.
Eläke se juoksee, mutta
ohut on kuin siima'.

Mökki oli hatara ja
joka nurkka märki.
Auttanut ei sammal eikä
vanhan ajan järki.
Vaarista nyt vieraan saikin
kunnan virkatalo.
Asiat ne alkoi luistaa
niin kuin märkä palo.

Hanke loppuun sodittu kun
oli paperilla,
seiniin pantiin paneeli ja
eristeeksi villa.
Laho pois lapioitiin
siihen uutta hirttä.
Eipä tupaan tuuleskele
nurkissa ei kirttä.

Vaimo sanoi mulle:
'kakskyt ku täytät,
tosi juhlapaketissa
itses silloin näytät'.
Mitään parempaa en enää
toivoa mä toivoa saada,
kun lämmin tupa sekä
pala pottumaata.
-------------------------------------------------
ei saanut vaimo mua paketissa nähdä, joku muu hänet multa vei, nyt katson kun potut alkaa kasvamaan.