Ihmettelen kovasti tätä ihmisten sinnikkyyttä ja jaksamista päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen tietäen sen, että edessä on vain kuolema.
Tuntuu kuin ihminen olisi laitettu kuumille hiilille kävelemään koko elämänsä epävarmana, koska alkaa polttaa ja pahasti.
Miten ihminen voi jaksaa raataa työelämässä ja ylläpitää mielenkiinnon asioihin ja tehtäviin ja halunsa ansaita rahaa ja hieno asunto, kun se kaikki on lopulta täysin turhaa.
Tuntuu kuin ihminen olisi laitettu kuumille hiilille kävelemään koko elämänsä epävarmana, koska alkaa polttaa ja pahasti.
Miten ihminen voi jaksaa raataa työelämässä ja ylläpitää mielenkiinnon asioihin ja tehtäviin ja halunsa ansaita rahaa ja hieno asunto, kun se kaikki on lopulta täysin turhaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen miettinyt aivan samaa jo pitkän aikaa.. Miten ihmeessä sitä jaksaa? Aina elämä lyö uudelleen maahan..
"Ihmettelen kovasti tätä ihmisten sinnikkyyttä ja jaksamista päivästä toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen tietäen sen, että edessä on vain kuolema."
Salli minun nauraa..."VAIN" kuolema...;) Itselle kuolema (siis fyysinen sellainen) edustaa aikamoista HELPOTUSTA maallisista rajoituksista/murheista!
Kuolema = "kotiinpaluu" henkimaailmaan, josta alunperinkin lahdimme tanne
"Tuntuu kuin ihminen olisi laitettu kuumille hiilille kävelemään koko elämänsä epävarmana, koska alkaa polttaa ja pahasti."
Niin..."kauheinta", mita tassa saattaa tapahtua, onkin - huijui - paluu KOTIIN! (jossa kaikki on jarjestyksessa ja kuten pitaakin)
"Miten ihminen voi jaksaa raataa työelämässä ja ylläpitää mielenkiinnon asioihin ja tehtäviin ja halunsa ansaita rahaa ja hieno asunto, kun se kaikki on lopulta täysin turhaa."
Niih...kylla ne omakotitalot ja hienot autot jaavat tanne maan paalle - eivat ne meita henkimaailmaan seuraa...;) Kannattaisi ehka joskus yrittaa perustaa elamansa jollekin muullekin kuin materialle.
Juuri noin.
Raamatussakin sanotaan totuus: älkää te kasatko aarteita tänne maan päälle, missä koi syö ja ruoste raiskaa, vaan kasatkaa niitä Taivaaseen.
Eli että elämme tässä maailmassa mutta emme tätä maailmaa varten. Aarteet Taivasta varten ovat elämä rakkaudessa, pysyminen totuudessa, pyrkimys kohti viisautta ja ymmärrystä ja elämä niin, että toteuttaa kultaista sääntöä ja rakkauden kaksoiskäskyä mahdollisimman hyvin.
Ainoa hieno asia, mikä minulla on, on soittimeni. Ja sekin on sitä varten, että haluan tulla hyväksi säveltenkäyttäjäksi. Tieteet ja taiteet ovat asia, joita kannattaa opiskella ja harjoittaa, vaikka niistä ei saisi ammattiaan, sillä ne ovat luovuutta ja Jumala itse on Luoja.
Kuinka paljon viisautta onkaan keskiaikaisessa Jokamies-näytelmässä! Ainoa, minkä täältä saamme mukaamme, on lopultakin tekomme ja se, mitä olemme täällä oppineet.
Materiaan takertuminen on turhaa ja jopa vaarallista.
"It is easier for a camel to pass through the eye of a needle than for a rich man to enter into the kingdom of God."
Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Niinpä monet materialistit jäävät sitten tänne loukkuun, kun eivät osaa luopua omaisuudestaan.
Lyhyt ero rakkaistaan on pahin asia, mitä ihmisen tarvitsee kuolemassaan pelätä.
Many times man lives and dies
Between his two eternities,
That of race and that of soul,
And ancient Ireland knew it all.
Whether man die in his bed
Or the rifle knocks him dead,
A brief parting from those dear
Is the worst man has to fear.
Through grave-diggers' toil is long,
Sharp their spades, their muscles strong,
They but thrust their buried men
Back in the human mind again.
- W. B. Yeats
Mielenkiintoni herätti erityisesti tämä yks MTV:lläkin ahkerasti soinut bändi olikin jotain "Mouse", jonka levyn nimi viittaa "We were dead even before the ship sank" Hyvin sanottu ja oivallettu ja vielä julkaistukin ovelasti noin levyn nimenä! :)
Se se oli :)
...mutta aika lailla pointin sivusta suhteessa siihen mitä keskustelun avaaja sanoi. Hänhän nimenomaan ihmetteli, miten ihmiset jaksavat kiinnostua tästä kaikesta turhasta, kun kuitenkin jonain päivänä kuolee pois.
Sama kysymyshän se on, näki kuoleman sitten hyvän loppuna tai elämän alkuna. Itse olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi, mutta mitäs sitä repostelemaan.
siitä kaikesta turhasta. Ihmiset oikeasti pakenee kuolemaa. Ne naamioi kuoleman pelon kiinnostukseksi maalliseen mammonaan. Ne pelkää kuolemaa, rakkautta ja ennen kaikkea omaa yksinäisyyttään niin paljon, että ne yrittää korvata sen jollain materialla. Ja kun jokin, ihan mikä tahansa(raha, auto, seksi, nautinnot yms), tuo hetkellisen tyytyväisyyden tunteen, ihmismieli ajattelee, että siinä on avain onnelliseen elämään. Mutta, mutta. Ihminen on nopeasti mukautuva ja sopeutuvainen kaikkeen. Ihminen tottuu kaikkeen aika nopeasti ja jonkin ajan kuluttua se sama määrä ei tuotakkaan enää tyytyväisyyden tunnetta. Ja ihmismielellä on todella rajoittunut käsityskyky. Se muistaa ainoastaan jonkin esineen, rahan, auton, nautinnon, mikä toi sille hetkellisen hyvänolon tunteen. Ja sitten se ei edes kyseenalaista sitä materian osuutta siihen. Se luulee, että lisäämällä määrää, se tulee taas. Ja toimimalla siten on kierre valmis. Welcome to the oravanpyörä. Moni ei pysähdy miettimään sitä, että materia ei ole aiheuttanut tyytymättömyyden tunnetta, eikä materia sitä voi poistaakaan. Me saadaan se tyytymättömyys mukaan jo ensimmäisellä hengenvedolla tullessaan tähän maailmaan. Synnytään tänne tuntemalla ensiksi kipua, sitten pelkoa ja sen jälkeen kaipuuta. Kaipuuta takaisin sinne mistä tultiin. Ne kaikki tunteet seuraa meitä läpi elämän mukana kunnes opitaan, että pelättävää ei ole. Kunnes opitaan, että elämässä me täällä ollaan, ei pakenemassa elämää...
...
Onneksi vanhana aivot ilmeisesti kalkkeutuvat sen verran että kaikki murheet kaikkoavat kuoleman suhteen, ja siihen suhtautuu kiihkottomasti. En ole juurikaan kuullut että vanhukset kuolisivat kauhusta rääkyen.
Ainoastaan nuoria ihmisiä kuolema ahdistaa.
Minulla ei ollut alussa motivaatiota (pitkään aikaan) ei jaksanut, nyt on koska voi parantaa elämänlaatua "rahalla". Ja on pakko ettei kuole puutteeseen ja säilyy terveenä.. yhteiskunnassa ei ole oikeaa tukea olemassakaan -joka riittäisi oikeasti. Tosin en koskaan jaksaisi juosta pää kolmantena jalkana. Lepoa haluan tarpeeksi. Elämä on.
Ihmiset ovat itse äänestäneet asiat näin. Eli joku. Minä en voi nykyiseen kovaan linjaan yhtyä, sori.
Paskoo ja kusee alleen. Kamala löyhkä!
Itkee ja kouristelee ja puhuu rumia!
-ei kaikki!
Uskovat kuulemma lähtevät hymyssäsuin ja autuaan näköisenä, kun sanovat näkevänsä Jeesuksen noutavan heidät!
Ei kuitenkaan kaikki?
Jumalattomien kuolema monesti on juuri sellaista,että huutavat kauhuissaan ja pyytävät, ettei tuo musta veisi heitä mennessään!
Jeesuksen omat taasen ovat siis useimmiten todella onnellisia ja elämästä kyllänsä saaneita ja valmiita lähtemään kotiin ja näkevät noutajan, Jeesuksen tulevan ja ilomielin poistuvat maallisesta ruumiista!
Nuo ovat todellisia tapauksia!
ja ne ne vasta kiroilevatkin! Onhan lääkkeet.
ollut uskova, ei se välttämättä tarkoita, että kuolinvuoteellaan sitä vielä olisi!
taikakalua matkalle saattamassa - Raamatusta lähtien.