Saitko Jt aikanasi höynäytettyä ketään totuuteen?
Kuinka moni tekemäsi käännytys epäonnistui (tutkiskelu loppui kesken) ja miksi?
Kuinka yritit pitää tutkiskeluoppilaita toiminnassa mukana?
Mitkä olivat hankalimpia kysymyksiä joita kiinnostuneet esittivät? (ovella/raamatuntutkistelussa)
Valehtelitko koskaan, jos kiinnostuneen kysymys oli epämieluisa? Mistä yleisimmin valehdeltiin?
Mitkä asiat halusit jättää kertomatta tutkiskeluoppilaalle?
Mikä mieleenpainuvin muistosi kenttätyöstä?
Jos lehtiä oli hankela saada jaettua, millaisia niksejä käytit jotta ihmiset ottaisivat?
Oliko jossain vartsikassa/herätkäässä niin nolo artikkeli (esim suorasanaisesti karttamisesta ym) että lehteä hävetti jakaa?
Kuinka moni tekemäsi käännytys epäonnistui (tutkiskelu loppui kesken) ja miksi?
Kuinka yritit pitää tutkiskeluoppilaita toiminnassa mukana?
Mitkä olivat hankalimpia kysymyksiä joita kiinnostuneet esittivät? (ovella/raamatuntutkistelussa)
Valehtelitko koskaan, jos kiinnostuneen kysymys oli epämieluisa? Mistä yleisimmin valehdeltiin?
Mitkä asiat halusit jättää kertomatta tutkiskeluoppilaalle?
Mikä mieleenpainuvin muistosi kenttätyöstä?
Jos lehtiä oli hankela saada jaettua, millaisia niksejä käytit jotta ihmiset ottaisivat?
Oliko jossain vartsikassa/herätkäässä niin nolo artikkeli (esim suorasanaisesti karttamisesta ym) että lehteä hävetti jakaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monet eivät saa käännytettyä ketään ulkopuolista.
Väsähdin ja lisäksi koen itse että, ei-jt taustaisten sitominen järjestöön on muutenkin hankalaa. He ovat tottuneet enempi itsenäiseen ajatteluun eivätkä näe järjestöä jumalana tai ainoana vaihtoehtona, vaan yhtenä lahkona muiden joukossa.
Mitä sitä nyt yleensä yritetään, ollaan hyvin ystävällisiä ja pyritään luomaan tuttavuussuhde.
Olen huomannut ettei JT tykkää kun kyselee säännöistä ja velvollisuuksista tai yrittää perustella eriävän näkemyksen raamatulla.
Minulle valehdeltiin että jt järjestö on kaikinpuolin erittäin luotettava ja että tuo oppi on totuus.
JT kertovat yleensä mieleenpainuvina muistoina tapauksia joissa tutkiskelu on saatu aloitettua samantien ja henkilö on ollut erittäin myötämielinen.
Jotkut pyrkivät antamaan lehden kouraan kyselemättä. Eräs JT kadulla työnsi lehden "tämä on sinun kappaleesi". Hieman röyhkeyttä niin lehdet menevät kaupaksi.
Varmaankin noloja artikkeleita on mutta JT eivät herätä niistä keskusteluja, asiat on otettava puheeksi itse.
"niin lehdet menevät kaupaksi."
Eikö kauppaa tehtäessä yleensä pyydetä rahaa vastineeksi?
Valehteleminen on todistajalle myös velvollisuus ja sitova oppi.
sitä sanotaan teokraattiseksi sodankäynniksi. Eli on salattava totuus ja johdettava harhaan lahkon edun niin vaatiessa.
Asiasta löytyy kirjoitus lehdessä Watchtower 1957 May 1 sivut 285 - 286
Löytyy
http://quotes.jehovahswitnesses.com/lie.htm
Tämä on yksi harhaan johtamisen muoto kun annetaan väärää mielikuvaa JT:istä.
Aika outoa että sitova oppi on lainattava vuoden -57 lehdestä. Olettaisin sen olevan tuoreemmassakin tiedotteessa.
Lainaampa tälläkin palstalla kirjoitelleen EX:än lausahduksen tähän asiaan.
**************************************
KYSYIN:Oliko sinulla JT:nä sellainen käsitys, että voi vapaasti valehdella jos siitä jotain etua Jt:ille olisi?
Vastaus on "ei tietenkään!". Eikä se käsitykseni ole mihinkään muuttunut, vaikka kuulumiseni jt-seurakuntaan onkin lakannut.
En ole valehdellut kertaakaan siten että siitä olisi ollut hyötyä jt-asialle mitenkään. Myönnän että olen saattanut valehdella äidille läksyjen tekemisestä. Yleensä tosin ehdin tehdä ne jo tunnilla.
Varmuudella muistan että kerran aikuiselämässä olen valehdellut päästäkseni pälkähästä hankalassa tilanteessa. Alkoholilla oli osuutta asiaan.
Tälläkin palstalla on annettu ymmärtää, että termi teokraattinen sodankäynti tarkoittaisi että saa valehdella mutta sen perusteella mitä olen lukenut, niin ei ole suinkaan ollut.
Onko lahko kirjoittanut, että vuoden -57 lehdet eivät ole sitovia ?
Miksi vuoden -57 lehdet kirjoitettiin ? Vai oliko lahko tuonna vuonna jonkun kirjoituksensa mukaan suuren babylonin tahraama ?
Lahko on kirjoittanut olleensa joskus vuoden 1918 aikoihin suuren babylonin tahraama.
Toki vuodelle 1918 ajoittuu lahkon kirjoituksissa myös tuomiopäivän alkaminen.
Mutta lahkon valehtelusta, siitä on erilaisia erillisoppaitakin.
Huoltajuuskiistoja varten oikeudenkäyntiin laitettu ohje valehtelemiseen löytyy aaac:n uutisista pvm:n 1.1.04 -kohdalta.
Ja jos jehovantodistaja ei ihmistä muuten vihaa, totuuden sanoista lahkosta, niin siitäkin on ohjeet, Watchtower 1952 October 1st, sivu 59: Erotettuja on vihattava.
Sitten watchtower 1974 July 15 th sivulla 442 neuvoo vihaamisen taidossa: Do you know how to hate.
Toivotan vihaamisrikasta elämää, ensisijassa neuvon kuitenkin pohtimaan, onko se sen arvoista että elämänsä siihen kannattaa käyttää. Lahkon voi jättää lukemattomien ex-todistajien esimerkin mukaisesti. Jeesuksen voi ottaa vastaan vapahtajanaan.
"Tämä on yksi harhaan johtamisen muoto kun annetaan väärää mielikuvaa JT:istä.
Aika outoa että sitova oppi on lainattava vuoden -57 lehdestä. Olettaisin sen olevan tuoreemmassakin tiedotteessa."
Onko jotakin yleispätevää ohjetta siitä, kuinka vanha oppi ei käy esimerkistä.
Jos viisaus on Jehovalta peräisin, niin mittakaava huomioonottaen muutama vuosikymmen on aika lyhyt aika...
Onnistuin höynäyttämään aivan varmasti kaksi ja yhden epävarmasti (on sittemmin onnistunut erotuttamaan itsensä)
Hyvin moni käännytysyritys epäonnistui. Syitä olivat liiallinen tai liian vähäinen laholatvaisuus.
En juuri jaksanut pitää heitä toiminnassa mukana. Oli sitä kivirekeä muutenkin vedettävänä, perheellinen kun olin ja lapsille olisi pikkukakkonen ollut mieluisampi kuin kokous.
Hankalin kaikista hankalista kysymyksistä tuli henkilöltä, joka edelleen taitaa olla Jt: miten pyhä henki on mukana vanhinten valinnassa, miten se käy ilmi? Sitä piti tiedustella vanhimmalta, jonka vastaus oli liian rehellinen - oma uskoni koko vanhimmistojärjestelyyn meni saman tien.
Valehtelin rakkaudesta veljesseuran keskuudessa. No, se oli jälkeenpäin ajateltuna anteeksiannettavaa, koska en tiennyt mitä rakkaus ylipäätään tarkoittaa. Siinä vaiheessa aloin kuitenkin kiemurrella, kun meiltä kysyttiin, miten se rakkaus näkyy käytännössä. No, emme tapa toisiamme emmekä ketään muutakaan, piti riittää vastaukseksi.
En halunnut kertoa kenttä- ja raportointipakosta. En halunnut kertoa kokouspakosta, hamepakosta, pakosta olla onnellinen ja tuntea iloa vaikka hampaat irvessä... En halunnut kertoa sitä, että Jeesuksen ies ei olekaan keveä ja miellyttävä, vaikka hän niin aikanaan väittikin.
Yksittäisiä muistoja on paljon vuosikymmenien ajalta, mutta mieleen on syöpynyt se kuvottava tunne, kuin olisi ollut solmu jossakin mahalaukun kohdalla.
Sen jälkeen kun lehtiä lakattiin myymästä tiettyä korvausta vastaan, en ikinä enää kehdannut pyytää rahaa lehdistä. En ollut koskaan hyvä lehtien levittäjä. Joskus niitä meni kuitenkin paljon tyrkyttämättä, kun pudoteltiin jouluna tai pääsiäisenä kerrostalojen postiluukuista aamutuimaan.
Lehdissä oli useinkin hävettäviä artikkeleita. Yksi on kuitenkin jäänyt mieleen: lapset jotka kuolivat ennemmin kuin ottivat verta.
Saitko Jt aikanasi höynäytettyä ketään totuuteen?
* En ole varma, sainko "höynäytettyä" ketään totuuteen.
Kuinka moni tekemäsi käännytys epäonnistui (tutkiskelu loppui kesken) ja miksi?
* Omasta aloitteestani loppui, luovutin tutkistelun toiselle.
Kuinka yritit pitää tutkiskeluoppilaita toiminnassa mukana?
* Tutkimme yhdessä, joskus kävimme kokouksissa jos oppilas halusi.
Mitkä olivat hankalimpia kysymyksiä joita kiinnostuneet esittivät? (ovella/raamatuntutkistelussa)
* Ei tule mieleen erityisen hankalia kysymyksiä.
Valehtelitko koskaan, jos kiinnostuneen kysymys oli epämieluisa? Mistä yleisimmin valehdeltiin?
* En tietenkään valehdellut, eikä kukaan siihen kehottanutkaan.
Mitkä asiat halusit jättää kertomatta tutkiskeluoppilaalle?
* En mielestäni salaillut mitään, kerroin myös huonoista puolista jt-elämäntavassa (toiset eivät välttämättä olisi kyllä kertoneet samoin).
Mikä mieleenpainuvin muistosi kenttätyöstä?
* Kun sain "tutkisteluoppilaan" sellaisesta, jonka kanssa srk:n vanhimmalla vaimoineen ei synkannut lainkaan.
Jos lehtiä oli hankela saada jaettua, millaisia niksejä käytit jotta ihmiset ottaisivat?
* Ei niksejä, kerroin vaan mitä lehti sisältää sillä kertaa. Jos joku ei halunnut, niin en lehteä turhaan antanutkaan.
Oliko jossain vartsikassa/herätkäässä niin nolo artikkeli (esim suorasanaisesti karttamisesta ym) että lehteä hävetti jakaa?
* En muista, että kertaakaan olisi niin käynyt.