Jeesus sanoi: Joh. 5:39-40
"Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän."
"Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän."
Vastaukset 19
Vanhimmat
Laki vaatii kymppisuoritusta, mikäli sen kautta haluaisi olla kelvollinen ja pelastua. Ei riitä että tekee parhaansa - on oltava täydellinen! Laki on ankara. Ja laki on yksi kokonaisuus, jota ei voi pilkkoa osiin. Jos aikoo lain kautta kelvata Jumalalle, ei riitä että pitää osan laista, mutta lipsuu toisaalla. Laki ei anna lupaa olla osittain lain alla. Jos haluat lähteä lain tielle, sinun on täytettävä koko laki viimeistä piirtoa myöten, muuten Jumala katsoo sinun rikkoneen Hänen lakiaa jokaisessa kohdassa!
Lain mukaan Jumalalle kelpaa vain se, joka pitää koko lain. Tämä on kuitenkin ihmiselle mahdotonta. Mutta Jeesus sanoo, että se mikä on ihmisille mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Jumala teki sen, mikä oli laille mahdotonta. Jumala pelasti ihmisen. Jumala itse täytti lain meidän puolestamme. Jeesus on täyttänyt koko tuon mahdottoman ja vaativan lain meidän puolestamme, muuten olisimme kaikki kadotuksen omia. Ristillä Jeesus sanoi: "Se on täytetty" (Joh. 19:30). Mikä oli täytetty? Jumalan tahto, joka on ilmaistu laissa, ja jonka Jeesus sanoi tulevansa täyttämään (Joh. 6:38-40).
Hebrealaiskirje sanoo Jumalan tahdosta: "Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan" (Hebr. 10:10).
että lakia noudattamalla pelastutaan, eihän Raamattu niin opeta.
Mutta pelastettu ihminen ilolla yhtyy Jumalan lakiin, nehän ovat vain tien viittana meille, eikä taakkana eikä myöskään pelastajana.
Eikä Jeesus poistanut niitä ristillä, jos ne olisi poistettu, eihän täällä kukaan ymmärtäisi, mitä on rikkomus, kun ei olisi lakiakaan.
Seremonia lain Hän kylläkin poisti, koska se oli meitä vastaan.Ne Hän naulitsi ristille, mutta ei kymmentä käskyä.
Seremonialain säädökset koskivat vain Israelin kansaa, ulottuen Kristukseen asti.
Seremonialain merkki oli ympärileikkaus.
Ei Kristitty tarvitse lakia!
ettet hairahdu missään kohden, kun olet Kristitty.
En minä kylläkään kuulu niihin jotka ovat kerran pelastettu aina pelastettu, kyllä en ole niin pyhä koskaan tässä lihassa ettenkö hairahtuisi vaikka puheissani tai vaikkapa ajatuksissani, silloin laki minua syyttäsi, minun tätyy mennä Jumalalta pyytämään anteeksi rikkomustani, ja taas on välit kunnossa Jumalan kanssa.
Jos et ole kristitty, on sinun aivan mahdoton ymmärtää, miten kristityt elävät.
Yritä sinä vain noudattaa lakia ja pyydellä anteeksi!
pyydä joka ilta iltarukouksessasi anteeksi mitä päivän mittaan olet ehkä rikkonut Jumalaa tai lähimmäistäsi vastaan?
Jeesus on suuri opettaja ja Jumalan tahdon ilmoittaja. Hänen opetuksensa on koottu vuorisaarnan nimellä kulkevaan puhekokoelmaan. Vuorisaarna on laidasta laitaan aarrearkku. Mutta "saarnan" keskus on opetus rukouksesta. Jos annamme jonkin merkityksen sille, että rukous opetus sijoittuu keskelle vuorisaarnaa, niin silloin on ajateltava, että rukous on jotakin erityisen keskeistä kristityn elämässä. Kaikkein hyvien eettisten opetusten seassa rukouksella on aivan erityisasema kristityn elämässä. Jos rukous on pielessä, niin koko kristillinen elämä on pielessä. Jos rukous on kohdallaan, niin kristillinen elämäkin voi kasvaa ja kehittyä.
Jeesuksen opetus rukouksesta jakautuu kahteen osaan: ensin hän opettaa, kuinka ei tule rukoilla, sitten hän opettaa, kuinka pitää rukoilla. Eikö tunnu aika erikoiselta, että hän ensiksi opettaa monisanaisesti, kuinka ei pidä rukoilla? Eikö riittäisi se, että hän opettaisi vain, kuinka rukoilla. Luulenpa, että ensin mainitullakin opetuksella on todellinen tarve. Ennen kuin voi oppia, miten pitää rukoilla, täytyy pois oppia se rukoileminen, joka estää varsinaisen rukouksen oppimista. On pois opittava lainomainen eli farisealainen ja pakanallinen rukoustapa.
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa rukousta pidettiin hyvin arvokkaana. Oikeastaan se oli ansiollista Jumalan edessä. Kun kerran viimeisellä tuomiolla punnitaan ihmisen mahdollisuuksia selvitä, rukoileminen antoi pisteitä. Rukoileminen oli vielä arvokkaampaa kuin hyvät työt. Jeesuksen mielestä tällainen käsitys rukouksesta muodostuu esteeksi oikealle rukoukselle. Hänen mukaansa rukous on kiitollisuuden ilmaisemista Jumalalle, joka ajattelee ja toimii lapsensa parhaaksi. Rukouksemme ei tee Jumalaa meille suosiolliseksi. Hän on meille suosiollinen joka tapauksessa. Emme rukouksillamme lepytä Jumalaa. Voimme myös pyytää jotain Jumalalta, mutta hän antaa meille, vaikka emme ole osanneet pyytääkään. Hän antaa ennen kuin olemme pyytäneet. Hän antaa enemmän kuin osaamme pyytää. Hän antaa meille sitä, mitä todella tarvitsemme. Hän voi jättää antamatta sitä, mikä on meille tarpeetonta tai vahingollista. Onko rukoilemisesta sitten mitään hyötyä? Ei varsinaisesti, se on kuin hengittämistä: ilman sitä ei tule toimeen. Se on Jumalan lapsen luonnollinen tapa lähestyä Jumalaa, niin kuin lapsi lähestyy isäänsä. Jeesuksen opettamassa rukouksessa Jumalaa puhutellaan isäksi. Pidetään kiinni tästä metaforasta. Isä pitää lapsestaan huolta, ainakin hyvä isä. Isä antaa lapselle, mitä tämä tarvitsee. Hän mielellään yllättää lapsen asioilla, joita tämä ei ole edes osannut pyytää. Isä suunnittelee lapsensa parasta. Isä kieltää lapselta sen, minkä hän näkee vahingolliseksi. Jumala on niin kuin paras mahdollinen isä. Tämän isän suosiota ei lapsen tarvitse ansaita. Jumala rakastaa myös tuhlaajalastaan.
adventistitkin ajattelevat, koska HE ovat todella uskossa Kristukseen! Jota ei voi kaikista heidän syyttäjistään sanoa! Se mitä te pidätte lakihenkisenä on uudestisyntyneen sydämen rakkaudesta tapahtuvaa Jumalan ja lähimmäisen kunnioitusta, eikä lakihenkisyyttä, vaikka se voi uskomattomasta siltä näyttää.
Jumalan rakkaus on avannut heidän silmänsa ja ajatuksensa, niin ei ole mitään tarvetta yritellä mitään, vaan saa todella hengittää Jumalan armoa, eläen armosta ja tehdä kaiken minkä Jumalan Henki sisäisesti heissä oikeaksi todistaa.
ymmärtänyt! Ei meistä kukaan pidä lakia pelastuakseen, vaan senvuoksi meissä on muutios tapahtunut, kun olemme jo pelastetut. Ei kukaan voi itseään muuttaa Jumalalle kelpaavaksi, ainoastaan Kristus meissä sen tekee.
On hyvä ja ihana kun saa joka hetki jättää itsensä Herran huomaan ja käydä turvallisella mielellä levollekin, tietäen, ettei HÄN jätä, eikä hylkää! Vaan antaa armossaan päivittäin kaikki erehdyksemme ja vikamme anteeksi. Joka aamu on armo uus!
Etsisitkö minulle Raamatusta nuo lauseet seremonialaista.
ettei ihminen ole sapattia, vaan sapatti on IHMISTÄ VARTEN. Joten ihmisellä on oikeus tehdä hyvää sapattinakin. Jeesus ei muuttanut sapattia sunnuntaille, vaan otti siitä pois ne juutalaisten laittamat sadat lisäykset, jotka tekivät sapatista rasitusten päivän, lepopäivän sijasta. Jeesus vapautti sapatin kaikista ihmisteoista siihen alkuperäiseen kirkkauteensa, mitä se oli ollut Jumalan kädestä lähteneenä.
Mutta MAHDOTON ON SINUN YMMÄRTÄÄ NÄITÄ ASIOITA, koska vain Jeesus itse voi avata nämä ihmiselle!
Ihan sama, mutta mitäs siihen sanot, kun Jeesus KIELSI muuttamasta tai jättämästä pois vähäisintäkään Jumalan käskyistä. Turha kieroilla ja puhua Juutalaisten käskyistä. Samat käskyt löytyvät Luterilaistenkin sivuilta ja ovat ja tulevat olemaan voimassa loppuun asti.
Uskovat Luterilaiset uskovat rakkauden käskyt, mutta on joku ryhmä joka on alkanut opettaa laittomuutta! Siitäkin raamattu mainitsee ja varoittaa lopunaikana niin käyvän.
Pakanoilla ei lakia ollut, miten heillä olisi ollut sapatinviettovelvollisuus.
Jeesus puhuu juutalaisille ja vapauttaa heidät sapatin orjuudesta.
Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21). Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen.
Sinähän anelet Jumalalta syntejäsi anteeksi ja koska adventistit ovat alkaneet sanoa Jumalaa "Isäksi".
Rukouksemme ei tee Jumalaa meille suosiolliseksi. Hän on meille suosiollinen joka tapauksessa. Emme rukouksillamme lepytä Jumalaa. Voimme myös pyytää jotain Jumalalta, mutta hän antaa meille, vaikka emme ole osanneet pyytääkään. Hän antaa ennen kuin olemme pyytäneet. Hän antaa enemmän kuin osaamme pyytää. Hän antaa meille sitä, mitä todella tarvitsemme. Hän voi jättää antamatta sitä, mikä on meille tarpeetonta tai vahingollista. Onko rukoilemisesta sitten mitään hyötyä? Ei varsinaisesti, se on kuin hengittämistä: ilman sitä ei tule toimeen. Se on Jumalan lapsen luonnollinen tapa lähestyä Jumalaa, niin kuin lapsi lähestyy isäänsä. Jeesuksen opettamassa rukouksessa Jumalaa puhutellaan isäksi. Pidetään kiinni tästä metaforasta. Isä pitää lapsestaan huolta, ainakin hyvä isä. Isä antaa lapselle, mitä tämä tarvitsee. Hän mielellään yllättää lapsen asioilla, joita tämä ei ole edes osannut pyytää. Isä suunnittelee lapsensa parasta. Isä kieltää lapselta sen, minkä hän näkee vahingolliseksi. Jumala on niin kuin paras mahdollinen isä. Tämän isän suosiota ei lapsen tarvitse ansaita. Jumala rakastaa myös tuhlaajalastaan.
Ef.2:11. Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi -
12. että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;
13. mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
16. ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
17. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
20. apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. " > Ei meiltä pakanoilta poistettu säädöksiä! Käskyjen laki säädöksineen poistui Kristuksen sovitustyön kautta juutalaisilta.Paavali ei puhu mitään seremonialaista eikä myöskään koko Raamattu. Seremonialaki on adventistien keksintöä. Jos seremonialaki olisi, siihen kuuluisi myös Sapatti, koska lähes kaikki seremoniasäädökset olivat sapattisäädöksiä. Ilman säädöksiä ei ole myöskään sapattia. Seitsemännestä päivästä eli lepopäivästä tehtiin sapatti juuri säädösten kautta. Säädökset olivat PYHITTÄMISTÄ opastavia.
Ei meillä Kristuksen vapauttamilla Uudenliiton, eli Kristuksen kautta pelastukseen uskovilla olekkaan VELVOLLISUUTTA yhtään mihinkään, VAAN OIKEUS!
Minulla on myöskin oikeus ja lupa eroittautua ihmiskäskyä lepopäivänään viettävistä ja valita Jumalan pyhittämä ja siunaama lepopäivä, ei pakosta eikä vastentahtoani, vaan sydämen ILOLLA, RAKKAUDESTA JUMLAAN. Jokaisella on henkilökohtainen oikeus tähän, ei ole pakko mennä lauman mukana jos ei halua!
Miksi Jeesus ei puhunut mitään tästä pyhitetystä päivästä, eikä edes kertonut, että se olisi ainoa oikea lepopäivä.
Minä en ymmärrä, miksi minun pitäisi viettää juutalaisten sapattia?
Eikä kysymys ole mistään juutalaisten sapatista, vaan siitä jonka Jeesus itse puhdisti juutalaisten ihmismääräyksistä ja puhdisti sen vapaaksi KAIKESTA orjuudesta! Levon ja ilon päiväksi!
Josta hän itse sanoi, ettei ihminen ole sapattia varten, (palvoakseen jotakin päivää!) EI, vaan sapatti ON IHMISTÄ VARTEN, olkoon se ihmiselle ILON PÄIVÄ! Palvelkoon sapatti ihmistä levon, ilon ja vapauden päivänä, että ihminen saisi tuntea itsensä vapaaksi elatuksen murheista ja kaikista pakkotteista.
Meillä on liikaa tämä elämä muutenkin vain oman navan ympärillä pyörimistä, emmekä ole todellisen levon tarpeessa, mutta jos niin olisi, niin ymmärtäisimme mitä lepo voi ihmiselle merkitä!
Se ei aina tarkoita vain pelkkää fyysistä lepoa, vaan ihan kirjaimellisesti kaiken arkisen aherruksen ja murheiden jättämistä ja LEPOA HERRASSA!
Mooseksen lakiliitto oli tekojen liitto. Paavali ilmaisi asian näin: ”Mutta laki ei perustaudu uskoon vaan: Joka ne täyttää, on niistä elävä” (Gal. 3:12). Tekojen liiton tunnusmerkki ja koetinkivi oli sapatti, joka annettiin vain Israelille, koska koko liittokin tehtiin Israelin kanssa (2. Moos. 31:16-18). Kun kukaan ei pystynyt lakia täyttämään niin, että olisi sen perusteella kelvannut Jumalalle, niin kirjaimin kiviin kaiverretusta virasta tuli kuoleman virka (2. Kor. 3:7).
PUHEITAAN, JOTEN AINUT KEINO ON KÄÄRMEEN LAILLA LUIKERTEMALLA MUUTTAA PUHEENAIHE TOISEKSI, NIIN KÄVI TAAS TÄSSÄKIN TAPAUKSESSA.